Stratovarius ja johdannaiset

[Toxic Enema]

On niitä hyviä levyjä tehty ennenkin paskoilla soundeilla. Mm. A matter of life and death, Sentencedin Down ja melkein kaikki 70-luvun levyt. Itse en suurta haukuttavaa yhdellä kuuntelulla löydä. Sitä paitsi mulle kolahtaa tuo Lassilan virveli-soundi. Tuskin debyytti-Avalonin loistokkuuteen yltää mutta ei niin hajanaista kuin parjatut Stratot, Reneissancet ja Symfonia.

[Ferraro]

Kieltämättä ohuet soundit levyllä. Itselleni tämä ei onneksi kuitenkaan muodostunut ongelmaksi, sillä bassoa tehostamalla soudeista tulee täysin kelvolliset omaan korvaani. Rumpusoundikin vahvistuu siinä samalla eikä ainakaan itseäni häiritse yhtään.

Itse levyn olen kuunnellut kertaalleen, eli varmasti kymmeniä pyörityksiä vielä jäljellä. Ensikuuntelun perusteella voi muodostua jopa paremmaksi albumiksi kuin erinomainen ykkösosa, tunnelma on synkempi ja biisit kyllä toimivat erittäin hyvin. Ensimmäisen kuuntelun perusteella on sinkkubiisin lisäksi hankala nostaa hailaitteja levyn materiaalista, mutta ainakin levyn (intron jälkeen) avaava Jerusalem Is Falling nosti tunnelman välittömästi kattoon! Tulee parissa kohdassa mieleen Revolution Renaissancen Marching with the Fools kyseisestä biisistä, mikä onkin pelkkää plussaa.

Koko levyä tulee varmasti luukutettua lähiaikoina todella urakalla, kuulosti nimittäin vahvasti siltä että yksi jos toinenkin biisi nousee kuuntelukertojen myötä suosikkien listalle.

edit: Digipackin kansivihkosesta puuttui parin biisin kohdalla rivejä sanoituksista, jossain biisissä taisi jopa uupua kokonaisen säkeistön sanat. Miksihän näin?

[Acemaster]

Ensi kuuntelu Spotifysta nyt kauhisteltuani täällä lukemaani soundien vaisuutta. Siispä heti bassot kattoon. Yösydännä. Mitähän naapurit tykkää... Tekstiä tulee aika lailla biisien tahtiin ja miten nyt mitäkin väsyneenä mieleen assosioituu.

Ensin aiemmin keskusteltuun liittyen: Paperilla olen sen idean ystävä, että kappaleet eivät aina soundaisi joka albumilla keskenään samalta. Miksi TAITEILIJAT rajoittuvat taiteen tekemisessä usein, jolleivät aina, yhteen vireeseen, pariin esim. keyboard-presettiin, ja muutenkin yhtenäiseen soundiin? Sitä kuulisi ainakin näin äänestä kiinnostuneena maallikkona mielellään enemmän vaihtelua. Etenkin, jos kyseessä on "kasa irrallisia biisejä" eikä teema-albumi. Mielestäni vireiden, käytettävien soundien ja tuotannon (ja millä kaikella muulla äänen ulostuloa voisikaan ikinä muuttaa) samuus rajoittavat aivan turkasen paljon äänimaailmaa ja siten mahdollisuuksia tehdä taidetta. En ymmärrä, miksi jonkinlaisen "yhtenäiseltä kuulostamisen" pitää aina mennä monipuolisemmalta kuulostamisen edelle. (Tokihan kaikki on helpompi tuottaa samaan kaavaan, mutta luulisi, että edes joku oikein äänistä innostunut näkisi vaivaa. Mulle saa muuten vinkata albumeja, joissa biisit soundaavat keskenään vaikka täysin erilaisilta! Jos sellaisia edes on.) Onko yhtenäisyys aina levy-yhtiön sanelema linja, vai puuttuuko muusikoilta tarmoa ja oivallusta tämän asian suhteen?

Kuitenkin jos tässä nyt muka Dreamspace-soundia haetaan, niin metsään mennään. Rummut ja basso tosiaan tosi ohuita, mutta missä hyytävät, viiltävät tunnelmat? Turhan ajalle ominaisen puhtoista jälkeä, mitä nyt tosiaan rytmiryhmä jätetty vähän paitsioon. Ei kyllä mitenkään tapa meikäläisen kuunteluinnostusta tämä. En ole älyttömän täyden soundin ystävä muutenkaan. Jotenkin kai se silti moderniin, kirkkaaseen tuotantoon paremmin sopisi, ja sitten tällainen ohuempi soundi sellaiseen vanhaan jossa... noh, saattoi vielä kuulla persoonallisia synaratkaisujakin ja näin.

Kuulostipa Design the Century jotenkin tosi hyvältä tuolla paikalla albumia! Ihan hyvän aloitusbiisin jälkeen mukavan rauhoittava pala, soljui tosi mukavasti läpi. Sitä vain Flooria toivoisi kuulevan laulamassa voimallakin! You'll Bleed Foreverin lopussa on yritystä, mutta parempaakin on heviamazonilta kuullu. Vähänhän tässä herää kysymys, että miksi edes hommata tällainen laulaja- ja muutenkin muusikkokatras, jos ei sitten kumminkaan käytä sitä sen täyden potentiaalin mukaisesti? Nykyään kun vielä musiikin *isoushan* on monesti kaiken aa ja oo. Tälläkin levyllä orkestraatiot enteilisivät sitä, että eeppiseen, lucaturillimaiseen äänimaisemaan pyritään. Miksei tämä kuulu monenkaan laulajan suorituksessa, eikä tosiaan rumpujen ja bassojen tuotannossa? Olen nyt totta puhuen vähän ymmälläni tämän albumin identiteetin ja soundipolitiikan suhteen. Kumpaa edes yrittää olla, eeppinen vai totuttua kevyempi?

Ikonenkin, juuri sellaisista äänimaisemista kuin Dreamspace (kappale), Wings of Tomorrow tai Galaxies varmaankin isoksi osaksi vastannut kiipparivelho, ei tunnu olevan mukana kuin nimenä listassa.

Seuraavassa biisissä DeFeisiltä nyt sittenkin lähtee vähän väkinäisesti. :/ Periaatteessa kiskoo kitusistaan vähän vaativampaa tavaraa kuin tavallisesti viime vuosina, mutta on kyllä silti kuin varjo kultavuosistaan. Odotukset olivat turhan korkealla trailerin jäljiltä ("It's the RISE of the fourth REICH~!", mikä jäikin varmaan äkäisimmäksi DD:n laulamaksi kohdaksi). Tätä biisiä on muualla netissä jo teilattu karseimmaksi paskaksi ikinä...

DeFeis + tämä tuotanto tuo kyllä väkisinkin mieleen juuri tuotannoltaan surullisenkuuluisan Virgin Steelen Visions of Edenin ja vaikkapa siltä biisin Childslayer. Ei kai tässä soundissa nyt ole kyse jostain, miltä DeFeis halusi albumin kuulostavan?

Vertailukohdat Trinityyn puuttuvat meikäläiseltä, kerran kuuntelin läpi silloin kun ilmestyi ja ei napannut. Ilmeisesti tuolle lätylle olisi annettava uusi mahdollisuus, sen verran siitä tunnutaan täällä tykkäävän.

Neon Sirens on aivan KAMALA kappale! Tämä on kuin jotain meinstriimjenkkituubaa! Sentään onneksi vähän paremmilla vokkaaleilla kuin yleensä ovat raadiossa, kun Zac laulaapi. Vaan eipä laula niin hyvin kuin vaikka jossain Savatagen Edge of Thornsissa, ei voi taas verratakaan. Tuttu probleemi jo tällä albumilla. Itse biisi on hirveää tusinahittituubaa, skittasoolon mielikuvituksellisuus jenkkiradiohitteihin verrattuna pelastaa vähän.

Okei. Komento takaisin laulajien äänenkäytöstä! High Above of Mellä lähtee! Sitä odotti ja odotti ja odotti ja odotti että tuo biisi lähtee lentoon, sitten uskoi jo, ettei se lähdekään. Vaan lähti! Loistava kappale, levyn reilusti paras näin ensi kuulemalta, ja vaikea uskoa, että paljoa tulee asema muuttumaan, jos vielä tätä kuuntelen. Jerusalem is Falling ja yllättäen jopa Design the Century tämän jälkeen tunnelmaa mukavasti lasehtien toimivat seuraavaksi parhaiten; The Paradise Lost levyn keskivaiheilta taisi myös olla hyvä. Kaunis albumioutro myös.

Voksuja on ihan hyviä myös albumin pitkällä nimibiisillä, joka nyt ei muuten mitenkään läpeensä hyvä ole. Loppua kohti paranee. Biisin hetki ilman muuta tuo puolivälin kieppeillä oleva Nightwish-henkinen jyhkeä osa kun naiset vuorottelevat, ja sen jälkeinen hitaampi suvanto. Jotenkin muuten vähän tylsäksi ja etäiseksi jäi. Outro Garden of Eden tosiaan nätti. Toivoisi, että koko albumin taso ja tyylitaju kauttaaltaan olisi tätä lähelläkään.

Joo, aika kylmäksi jätti ihan paria parempaa hetkeä lukuun ottamatta. Mikään biisi ei räjäytä pottia, ei edes High Above of Me, vaikka lähellä onkin. Tosiaan olisi kiva lukea selityksiä tämän albumin tuotantolinjasta ja että mitä tällä nyt oikeastaan haettiin... Ostaa ei minun tätä tarvitse.

Lisätään vielä, että nyt saattavat naislaulajat olla persiillään tässä postauksessa. Floor on sellainen mukautuja, että pystyisi varmaan samat laulamaan kuin Simonekin, ja tuon Caterina Nixin ääni on minulle edelleenkin mysteeri, ellei sitten ollut se kaikkein klassisimman naislaulajan kuuloinen. Mutta sekin saattoi olla Simone tai jopa Floor! Väitän silti, että monista parhaista laulukohdista tällä albumilla vastasi nimenomaan Floor Jansen. Lisää kuuntelemalla paljastuisi enemmän, saati sitten kansivihosta/krediteistä. Viitsiikö joku ostaja ilmoittaa, kuka missäkin mitäkin laulaa?

[Ferraro]

Lisää kuuntelemalla paljastuisi enemmän, saati sitten kansivihosta/krediteistä. Viitsiikö joku ostaja ilmoittaa, kuka missäkin mitäkin laulaa?

Tätä jäin kansivihkosta kaipaamaan, eli kannessa laulajat on merkitty vain kappaleittain eikä vihkosesta löydy tarkempaa tietoa. Eli esim. viimeisen kappaleen kohdalla on aika ajoin vaikea sanoa kuka milloinkin on äänessä. Saatat jo kappalekohtaisen listan tietää, mutta pistetään se nyt ajankuluksi tähän alle.

1. Song for Eden (Fabio Lione)
2. Jerusalem Is Falling (Fabio Lione)
3. Design the Century (Floor Jansen)
4. Rise of the 4th Reich (David DeFeis)
5. Stargate Atlantis (Fabio Lione)
6. The Paradise Lost (Floor Jansen)
7. You'll Bleed Forever (Floor Jansen)
8. Neon Sirens (Zak Stevens)
9. High Above of Me (Simone Simons, Caterina Nix, Elize Ryd)
10. Angels of the Apocalypse (Simone Simons, Caterina Nix, Floor Jansen, Elize Ryd)
11. Garden of Eden

[Spacecake]

Ei tämä nyt yhdellä kuuntelulla lainkaan niin huonolta kuulosta, mitä kirjoitusten perusteella olisi odottanut. Soundit nyt vähän siinä ja siinä, en nyt niihin niin tarkkaan kiinnittänyt huomiota. Muutama ihan kerrasta kohtuullisesti toimiva kappale tuossa tuntui olevan. Toisin kuin ekassa osassa, joka ei itselle oikein toiminut ollenkaan. Mieslaulu ei kyllä vakuuta, siihen yhdyn.

[Acemaster]

Saatat jo kappalekohtaisen listan tietää, mutta pistetään se nyt ajankuluksi tähän alle.

Enpä ollut mistään katsastanut, mutta varmaan aika oikeaan arviot ovat sittenkin osuneet, että kuka missäkin laulaa. Kiitosta listasta!

[mape]

Siitäpä arviota.

[kupteri]

Juu itse en lyttää koko levyä, vaikka suhtaudunkin soundeihin kriittisesti. Kyllähän tältä kourallinen kivasti toimivia biisejä löytyy kun vaan tarpeeksi kiekkoa pyörittää että tottuu tuohon soundimaailmaan (eikä missään nimessä ala vertaavaan eka levyyn). Rummut kai tässä he soundillisesti huonoin elementti on vaikka muuten rumpalointi on ok. Jotenkin lytätty ja soikin aika pienellä osa rummuista.

Esim. Jerusalem Is Falling on lupaava ja tässä soundit ei oo yhtä kurjat kuin monessa muussa biisissä (mutta tokikin pellit kuulostaa tosi vaisuilta). Seuraava biisi kuulostaa huonommalta mutta laulussa taas parannetaan (Floor). Neljännen valtakunnan nousussa todellakin rumpusoundi on kuin suoraan ysärin sähkörummuista (kuten arvostelussa oli mainittu). Laulu on... aika persoonallista ja tietty tuo Bushin puhe liian isolla vs. muu matsku.

Kyllähän tätä kuuntelee ja biiseissä on ideaa, naiset laulaa hyvin ja kitarasoolot toimii. Kaikki biisit ei tokikaan uppoa eikä mitään superhelmeä ole vielä noussut esiin. Soundimaailmaan auttaa että tätä vaan pyörittää niin tottuu, vaikka kyllähän tuo toivomisen varaa on jättänyt.

[Jussi]

Tjoo-o... ehkei pitäisi kommentoida kuin toisenkin kuuntelun jälkeen, mutta eilen autossa ensi kertaa kuunneltuna tämä AOTA on kyllä vuoden pettymys. Kun kuitenkin The Land Of New Hope (miksei näitä tulisi verrata toisiinsa?) meni viime vuoden top vitoseeni.

Selkeintähän on kuitenkin, että ne hyvät kappaleet loistavat nyt poissaolollaan, mikä osaltaan tosiaan selittää tuota promon määrää. Eihän tästä edes saisi viime vuotiseen tapaan preview-klippejäkään kasattua!

Mutta mikä hitto on tuon tuotannon kanssa, enkä mie puhu edes bassojytkeen puutteesta, onpahan vaihtelua Jörgin fläskille bassarisoundille. Kun virveli kuitenkin napsahtelee nasakasti. Vaan kaikkien vokalistien, jopa Floor Jansenin, puutteet ja nykyiset rajoitukset saadaan tällaisella sutaisulla hyvin esille. Fabio Lione, Zak Stevens (mie kerron kun keksin, keneltä normihuonolta mölisijältä se biisissään kuulostaa), David DeFeis?? Demolauluja!

Vain yhdeksän varsinaista biisiäkään, kun intro ja outro mukana, niin tuntuu ettei Timolla ole nyt ollut sydän mukana tässä projektissa. Ostin kuitenkin alkuperäisen ennakkoluulottamasti, tuetaan että kolmonen nyt onnistuisi.

Tuo (Ray?) Ferraron mainitsema Frontiersin takuu-hutilointi noissa merkinnöissä muuten toistuu, kun ekallahan ei kiipparisteja mitenkään eritelty, ennenkuin TT itse niitä kreditoi vuosi sitten tässä samassa ketjussa, kun ei ollut nähnyt lopputulosta.

[jannezki]

Noh Timo,avaapa sanainen arkkusi?

Tämä tämä tämä tämä tämä!

[Jack the Jester]

Eihän näistä levyn soundeista tosiaan tarvitse paljon lapsenlapsille tarinoida, sen verran ohuet ne ovat, ja siksi koko levy jää entistäkin ponnettomammaksi. Multihuipentuma tälle on Stargate Atlantis, joka on sanalla sanoen kuuntelukelvoton.. ihan järkyttävää karitsan kidutusta kuunneltavaksi se "staargaaate, wooo-ooooo..". Tuotanto pettää, mutta miten paljon päin helvettiä sitä silti on edes mahdollista laulaa? Nyt herätys Fabio!

Olen samoilla linjoilla kuin kupteri ilmeisesti on: soundit tuntuvat todellakin aivan kuin huononevan levyn edetessä entisestään, kaksi ensimmäistä kappaletta kuulostavat paremmilta kuin muut

Valitettavan iso hutilyöntihän tämä kokonaisuutena on, ei siitä pääse yli eikä ympäri

[northride]

Tuotanto pettää, mutta miten paljon päin helvettiä sitä silti on edes mahdollista laulaa? Nyt herätys Fabio!

Huonoin Tolkin tuottama biisi ikinä?

[Olli K]

Tuotanto pettää, mutta miten paljon päin helvettiä sitä silti on edes mahdollista laulaa? Nyt herätys Fabio!

Huonoin Tolkin tuottama biisi ikinä?

Hui helvetti! Biisi sikseen sävellyksenä mutta onhan tuo ihan demo!

Jos ekalla levyllä oli liikaa laulunkorjausta niin nyt Timo on vissiin palautteesta kopin ottaneena jättänyt sen kokonaan pois.

Rumpujen triggerit pommittaa komppien päätös filleissä ylimääräistä ruprua ja mitä vielä.

Viimeksi oli se napsugate.Nyt on stargate!

[Nuclear Holocaust]

Stratovarius soittaa lokakuun keikoilla Visions-läpimurtolevynsä kokonaisuudessaan

4.10.2014 Helsinki, Tavastia, liput 26,50 €
7.10.2014 Jyväskylä, Lutakko, liput 20 €
8.10.2014 Turku, Klubi, liput 23,50 €
9.10.2014 Kouvola, House of Rock, liput 24 €
10.10.2014 Kuopio, Jäähalli, liput 31,50 €

[Jussi]

^ niin, tulee kai tuosta silloin 17 vuotta (yhtä vanha kappale edelleen hyllyssä, ainoa mikä selvisi mun Strato-holokaustista ~2000!) julkaisustaan, mutta on silti vähän -juttu.

Nightwishkin voisi soittaa ensi vuonna Floorin kanssa Oceanbornia kokonaan! Veikkauksen lottosponssispotti Moondancen ajaksi

[Acemaster]

Kannatetaan! Sekä Visionsin että Oceanbornin läpivetoa tuon Lotto-spotin kera!

Täytyy kyllä yrittää ängetä vaikka väkisin jollekin noista keikoista! Toivottavasti aikataulut sallivat. Eipä ole tullut Stratoja nähtyä vuosiin.

[kassikarhu]

Hmm, vanhan ohjelmatoimiston (J. Karppanen) sivulla on tämmöinenkin päivämäärä: pe 03.10.2014 Oulu, Ouluhalli, mutta uuden toimiston (King Foo) sivulla sitä ei ole. Toivottavasti tuo kuitenkin toteutuu.

[Jussi]

Hmm, vanhan ohjelmatoimiston (J. Karppanen) sivulla on tämmöinenkin päivämäärä: pe 03.10.2014 Oulu, Ouluhalli, mutta uuden toimiston (King Foo) sivulla sitä ei ole. Toivottavasti tuo kuitenkin toteutuu.

Vähän pahalta näyttää tuon perusteella, sekä todella ison miljöön.

Miten olisi paluu saman rundin keikkapaikalle Tähteen (ent. Foxia), jossa mm. Kakon Toni kävi Kemistä asti vaikuttumassa silloin a.d. 1997

[Streamer]

Tjoo-o... ehkei pitäisi kommentoida kuin toisenkin kuuntelun jälkeen, mutta eilen autossa ensi kertaa kuunneltuna tämä AOTA on kyllä vuoden pettymys. Kun kuitenkin The Land Of New Hope (miksei näitä tulisi verrata toisiinsa?) meni viime vuoden top vitoseeni.

Selkeintähän on kuitenkin, että ne hyvät kappaleet loistavat nyt poissaolollaan, mikä osaltaan tosiaan selittää tuota promon määrää. Eihän tästä edes saisi viime vuotiseen tapaan preview-klippejäkään kasattua!

Mutta mikä hitto on tuon tuotannon kanssa, enkä mie puhu edes bassojytkeen puutteesta, onpahan vaihtelua Jörgin fläskille bassarisoundille. Kun virveli kuitenkin napsahtelee nasakasti. Vaan kaikkien vokalistien, jopa Floor Jansenin, puutteet ja nykyiset rajoitukset saadaan tällaisella sutaisulla hyvin esille. Fabio Lione, Zak Stevens (mie kerron kun keksin, keneltä normihuonolta mölisijältä se biisissään kuulostaa), David DeFeis?? Demolauluja!

Vain yhdeksän varsinaista biisiäkään, kun intro ja outro mukana, niin tuntuu ettei Timolla ole nyt ollut sydän mukana tässä projektissa. Ostin kuitenkin alkuperäisen ennakkoluulottamasti, tuetaan että kolmonen nyt onnistuisi.

Tuo (Ray?) Ferraron mainitsema Frontiersin takuu-hutilointi noissa merkinnöissä muuten toistuu, kun ekallahan ei kiipparisteja mitenkään eritelty, ennenkuin TT itse niitä kreditoi vuosi sitten tässä samassa ketjussa, kun ei ollut nähnyt lopputulosta.

Joo nyt ei oo TT onnistunut biiseissä, ja tuotannoltaankin vaikuttaa aivan keskeneräiseltä

[andreas]

Ihan ok biisejä. Tuotanto on paikoitellen jopa laadutonta joten liekö niin että mies on saanut hermoromahduksen tjs ja ei ole miksannut loppuun asti - levyllä kuitenkin deadline ollunna, niin on sitten pakko ollut julkaista albumi ? (pure speculation haha)

[mape]

[youtube]rWKmrR-fKgg[/youtube]

[Toxic Enema]

Parin viikon kuuntelun jälkeen Avalon osa 2 on kyllä nostanut osakkeita. Ilmestyessään olisin antanut itsekin Mapen 6+:n mutta nyt 8- voisi olla kohdillaan. Stargate Atlantis ei todellakaan ole Tolkin tuotannon huonointa antia. Enemmän kuin Fright Night-tyylinen tunkkainen soundimaailma Rise of the 4th reichissa historioitsijaa häiritsee Saksalla pelotteleminen nykymaailman tilanteessa kun alkuperäisen 4th Reichin sanoitus voisi viitata enemmän naapuriin. Uskoisin, että maestro ei ole saanut hermoromahdusta vaan nauraa pikemminkin partaansa näille jutuille. Kitarasoolot on parasta Tolkkia sillä saralla sitten Destinyn.

[Lesenda]

Naislaulajien tuominen tämän tyylilajin musiikkiin on ideologinen valinta ja näyttää olevan pois itse musiikista. Edes Tolkin tasoinen virtuoosi ja säveltäjä ei sitä onnistu pelastamaan.

[kupteri]

http://www.soundi.fi/levyarviot/timo-to ... apocalypse

Angels Of The Apocalypsen kohdalla tuntuu siltä kuin käsillä olisi vielä viimeistelemätön miksaus, joka vaivaa lähinnä muutamia yksittäisiä lauluraitoja. Toivottavasti myyntiversioon mennessä asiat on korjattu.

Näinpä näin. Mitähän tässä on oikeasti tapahtunut? Jotain erimielisyyksiä ja levy-yhtiö pukannu väkisellä keskeneräisen myyntiin?

[Spunkmeyer]

Angels on kova levy. Itse asiassa tuntuu paremmalta kuin edellinen. En ole varma kommentoinko koskaan Land of New Hopea, kun en sitä ole vieläkään Pledge-sählingin takia saanut. No, vinyylin kuitenkin ostin ja musiikin waretin. Sama homma kakkoslevyn kanssa.

LONH oli kyllä hyvä, mutta turhan geneerinen saundeja myöten. Tämä levy on toista maata. Biisit kuulostavat taas persoonallisilta, eikä edes Pakollinen Pitkä Biisi tunnu kopiolta jostain vanhasta PPB:stä.

Saundit toimivat. Hyvin epätyypillisethän ne kyllä ovat, mutta kyllä minun kirjoissani tämä on vaan hyvä asia. Destinystä alkaen on kuultu ihan tarpeeksi monta tolkkisaundilevyä, sellaista en jäänyt kaipaamaan (vaikka sekin ratkaisu toimii toki aina).

Demomaisuuden valitukset ymmärrän sikäli, että paikoitellen levy kuulostaa siltä kuin siitä olisi jäänyt ties mitä studiomuokkausta pois, mutta tämäkin on omasta puolestani vaan hyvä asia. En nimittäin kuule levyllä yhtään hetkeä, jolloin mikään kuulostaisi huonolta. Bushin puhe kuuluu just niin kovaa kuin sen pitääkin. Mahdollinen huono laulu välttelee korviani.

Biisit ovat laadultaan taattua Tolkkia. Yksikään ei nyt ainakaan vielä nouse omissa kirjoissani parhaimmistoon, mutta kaikki kuitenkin jäävät mieleen. Enshrined in My Memoryn kertosäe vie kyllä toistaiseksi voiton kaikessa mitä Avalon on levyttänyt.

Huono/epäonnistunut levy? Ei sinne päinkään. Ehkä toistaiseksi paras joka tänä vuonna on tullut vastaan. Nyt vaan toivottavasti tulee kaikkea mahdollista hyvää jatkossa. Keikkoja ehkä, kolmoslevykin olisi toivottava.