Juuri Nyt Soi!

[HailAndKill]

Mael Mórdha - Realms of Insanity

Irkkufolkkien vajaan kymmenen vuoden takainen debyytti soimassa. Vaikka ainakin tällä levyllä taidetaan mennä hiukan nimekkäämpien irlantilaiskollegoiden jalanjäljissä niin hyvältä kuitenkin vaikuttaa.

[Jussi]

Fifth Angel - Midnight Love

no niin, jonkun toisen ketjun suositusten jälkeen soitossan nyt uusi, unohtunut tuttavuus. S/T ei tehnyt vähän kuppaisen oloisena isoakaan vaikutusta, mutta tämä '89 Time Will Tell kuulostaa heti jämäkämmältä. Vaikka tämä nyt soiva kappale on kyllä nyysitty aika pitkälti Whitesnaken paria vuotta aiemmasta Bad Boysista. Miksei kukaan maininnut aikaisemmin, että tällä on UFO-laina Lights Out?

edit: Broken Dreams -slovarikin on hyvä!

[HailAndKill]

The Gates of Slumber - Riders of Doom

Suffer No Guilt-levyltä yksi kaikkien aikojen legendaarisimmista TGOS:n biiseistä. Mikäs tässä, kun Original lonkeroa riittää kyytipojaksi. All Hail TGOS!

Edittiä: Stonegard - Arrows

Norskien molemmilla julkaisuilla keskityttiin olennaiseen eikä venytetty levyjen kestoa huvin vuoksi millään höpöhöpöllä ties kuinka pitkiksi. Missasinkohan vain aikanaan uutisen eli miksi kaverit laittoivat pillit pussiin kahden hyvän vastaanoton saaneen levyn jälkeen? Kuuluisat musiikilliset erimielisyydet vai...?

[Mr Rami]

Mael Mórdha - Realms of Insanity
Irkkufolkkien vajaan kymmenen vuoden takainen debyytti soimassa. Vaikka ainakin tällä levyllä taidetaan mennä hiukan nimekkäämpien irlantilaiskollegoiden jalanjäljissä niin hyvältä kuitenkin vaikuttaa.

Parempi puolisko kyseli joskus irlantilaiskaveriltaan Primordialista, mutta kyseinen naikkonen ei ollut kyseistä bändiä kuullutkaan (nimi oli sentään tuttu), mutta Mael Mórdha oli oikeinkin tuttu. Tiedä sitten vastaako yleistä tilannetta Irlannissa, mutta mielenkiintoisehko detalji kuitenkin.

Itsellä soi juuri nyt Tarujen Saaren Hepsankeikka. Levyn aiheena lähinnä löyhämoraaliset naiset ja juopottelu. Kelpaa.

[-Untamo-]

Edittiä: Stonegard - Arrows

Norskien molemmilla julkaisuilla keskityttiin olennaiseen eikä venytetty levyjen kestoa huvin vuoksi millään höpöhöpöllä ties kuinka pitkiksi. Missasinkohan vain aikanaan uutisen eli miksi kaverit laittoivat pillit pussiin kahden hyvän vastaanoton saaneen levyn jälkeen? Kuuluisat musiikilliset erimielisyydet vai...?

Näinhän se tais mennä. Torgrim ja toinen kitaristi jatkoivat omalta osaltaan Dunderbeistiin, joka on jotain kieli poskessa-osaston groove metal tyyppistä hassuttelua. 2 ekaa levyä on kyllä hyviä, sittemmin kai vakavoiduttu.
Rumpalismies luotsaa vissiin vaimonsa kanssa Djerviä.
Harmi, koska noi bändit yhdessäkään ei pärjää Stonegardin kakkoslevyn kovuudelle.

[Judez]

Fifth Angel - Midnight Love

no niin, jonkun toisen ketjun suositusten jälkeen soitossan nyt uusi, unohtunut tuttavuus. S/T ei tehnyt vähän kuppaisen oloisena isoakaan vaikutusta, mutta tämä '89 Time Will Tell kuulostaa heti jämäkämmältä. Vaikka tämä nyt soiva kappale on kyllä nyysitty aika pitkälti Whitesnaken paria vuotta aiemmasta Bad Boysista. Miksei kukaan maininnut aikaisemmin, että tällä on UFO-laina Lights Out?

edit: Broken Dreams -slovarikin on hyvä!

Tykästyin itsekin enemmän tohon kakkoslevyyn, paljon tarttuvia kertsejä ja kovia melodioita: that's what I love! Ei tolla levyllä kyllä montaa filleriä ole, yleensä skippaan Lights Outin ja We Rulen, ja siinäpä ne sitten ovatkin, on toi kivenkova levy!

np: Boston - Didn't Mean to Fall In Love
Bostonin uutukainen kuuntelussa ja kyllä vaan vituttaa jo toisen biisin kohdalla nämä konerummut.. SAATANA!! Noh mutta pyritään nyt kuuntelemaan levy edes kerran läpi..

[Gambler]

Pyöräytin perstaina itsekin tuo Bostonin uutukaisen puolella korvalla vähä toista kertaa läpi. Konerumpujen vitutuksesta en tiedä, mutta ehkä johtuen moninaisista vokalisteista yms jäi aika sillisalaattimaiset fiilikset levystä. Sounditkin paikkapaikoin jotenkin kummallisen "demomaiset". Pitää nyt kattoa jos jaksais paneutua vielä jossain välin paremmin. Kun tuntu siellä jotain hyvääkin ideantynkää ja matskua olevan välissä.

[Death Metal Maniac]

Metallica - No life 'til Leather demo 1982. Ultimaalista parhautta. Mielestäni myös bändin paras julkaisu koskaan.

[Judez]

np: Dokken - Paris (orig. 1981 studio version)
Diggailen tästä vuoden 1981 Breaking the Chainsista enemmän mitä siitä suuremman yleisön tietoisuuteen tulleesta julkaisusta (vuoden 1983 versio). Tässä esim. rummut eivät soundaa niin ylituotetuilta ja meininki on sopivan rosoista.

[sakis]

Deicide - In The Minds Of Evil

Huima parannus edelliseen albumiin. Varmaan jo kymmenes kerta menossa tämän levyn parissa eikä kyllästymistä ole näkyvissä. Liekö tuottaja Jason Suecofin ja Santollan korvanneen Kevin Querionin ansiota että biisit toimii näinkin hyvin.

[suonperkele]

Shade Empire - Essence Of Pain (demo)

Mielestäni kappaleet toimivat paremmin tällä, kuin Sintheticillä. Edelleen.

[Oss1]

Deicide - In The Minds Of Evil

Huima parannus edelliseen albumiin. Varmaan jo kymmenes kerta menossa tämän levyn parissa eikä kyllästymistä ole näkyvissä. Liekö tuottaja Jason Suecofin ja Santollan korvanneen Kevin Querionin ansiota että biisit toimii näinkin hyvin.

Tä pitää varmaan tosissaan ottaa kuunteluun, sen verran eri puolilta kehutaan.

Itse kuuntelen tällä hetkellä Hank Williams III:sta.

Hank Williams III - 3 Shades of Black. Helvetti ku on rehellistä musiikkia, iskee muhun aivan kympillä.

[Jussi]

Royal Hunt - Hard Rain's Coming

Uutta en ole vielä kuullut, mutta edellinen 2011 Show Me How To Live iskee upoten sekin vasta nyt, vaikken mie parin vuoden aikana ole tätä kai kun 2-5 kertaa kuunnellutkaan. DC Cooperista huolimatta.

[Hetzer]

Ayreon - Abbey of Synn, ehdottomasti Actual Fantasyn parhaimpia biisejä.

[Jussi]

Cinderella - Nobody's Fool

On se Klassikko, vaikkei bändin parhain (One For Rock n' Roll) olekaan. Kyllä kävi säkä, että pari vuotta sitten näki Nosturin viikkokeikan random-työreissulla! Tom Keiferin äänikin haki silloin vain yhden, ekan biisin ajan, mikä ei ole laulutapansa vuoksi äänihuulileikatulle 30-vuotisen uran jälkeen mitenkään huonosti. Respect!

[youtube]MCOrtJMQmVs[/youtube]

[Judez]

np: Danger Danger - Sick Little Twisted Mind
Tulee jollakin tapaa Ozzy Osbournen No More Tears tästä biisistä mieleen, sellainen samanlainen fiilis ja soundi tässäkin biisissä on, mikä on toki hyvä juttu. Vuonna 1993 väsätyltä Cockroachilta löytyy muutamia hienoja sekä aliarvostettuja helmiä ja tämä on yksi niistä.

[Jussi]

Tad Morose - Fading Pictures

Pimeiltä vuosilta mulla olikin discografiastaan jäänyt tämä 1995 Sender Of Thoughts välistä aiemmin urallani. Tuotteliaita olivat tuohon aikaan, kun '96 tuli vielä divareista tuttu Paradigma ep!

Eikä tarvitse kauheasti ihmetellä aikalaistermiä "ruotsin Tarot" ainakaan tätä aloitusbiisiä kunnellessa.

[HailAndKill]

Wolf - Method To Your Madness

Swedujen Metal Church-cover päättää Legions of Bastards-levyn ja ihan ok päättääkin. Jossain vaiheessa oli pidempi putki ettei Wolfin levyt pahemmin käyneet soittimessa, mutta viime aikoina on palattu taas näidenkin pariin. Aika tasaisella laadullahan ovat nämäkin sällit jo veivanneet sen reilut 15 vuotta.

[Munamankeli]

Dio - Time to burn (live 1986)

Hieno täytebiisi jonka olisi voinut panna mille tahansa Dio-albumille.

[Jussi]

^^ ei päätä mun versiota, enkä ole edes kuullut

^ kas, mie taas olen aina ajatellut että harvinaisen heikko ylijäämäbiisi Ronnielta, kun kuitenkin harvinainen toinen sellainen (l. joka ei ole albumilla) Hide In The Rainbow on priimaa. Mutta pitäähän sitä soundtrackilla antaa parastaan, mitä on.

Shinedown - Second Chance

soi Vaasan rewell centerin aulabaarissa, vai Vaakunan osahan tämä on. Etätoimistoa, firma (saisi) kiittää kun reissussa ollessaan jatkaa työpv jälkeen elektronisia rästitöitä, toisin kuin kotoona.

[Judez]

np: Black Sabbath - Feels Good To Me
Pienen tauon jälkeen Martinin ajan Black Sabbathia kuuntelussa. Tämä Feels Good to Me kuuluu Týrin kirkkaimpiin helmiin, tunteikasta kitarointia Mr. Iommilta tässä!

[Munkkiniemen kreivi]

Tänään on talvipäivänseisaus, ja ihan vaan sen takia. Amorphis - Black Winter Day

[Jussi]

Wisdom - God Rest Your Soul

Unkarin tuore powerylpeys vauhdissa, enkä mie joitakin haaleanlämpimiä kommentteja lukeneena mitään enempää ainakaan ole vailla, kuin mitä tällä on tarjota. Mullikuorot kertsissä, balladimaisen intron jälkeen oikeaksi äityvä tempo ja kyvykäs vokalisti, perinteisen hienon lyriikan kanssa.

Never be afraid
Something better awaits

[youtube]RzIeKeIe8wI[/youtube]

edit: myöhemmin Symfonia - Rhapsody In Black

Yksi parhaista In Paradisumilta, josta olen pitänyt (RR:ien tapaan) kovasti näiden 2-3 vuoden aikana.
rhapsody in black, hit the shadows back

[HailAndKill]

Dream Theater - This Is The Life

CityMarketista löytyi A Dramatic Turn of Events cd+dvd-versiona kolmen euron poistotarralla varustettuna, joten olihan se otettava sieltä talteen. Näemmä jatkaa samaa linjaa aiempienkin DT-levyjen suhteen eli alelaareista näitä on tullut napsittua ties jo mistä lähtien.

Pienten touhuilujen lomassa tätä alkupäätä on tullut kuunneltua ja ihan hyvältä vaikuttaa. Osaisivatkohan nämä sällit joskus kokeilla sellaisen 40-45 minuuttisen levyn tekoa ettei aina menisi puoli päivää, kun yhden levyn kuuntelee?

Edit: Ogre - The River

70's rock, doom & hard rock-osastolla pyörivä loistelias jenkkibändi Ogre julkaisi viime vuonna Secondhand Demons-kokoelman, jolta löytyy demoja, livejä ja covereita. Kertaalleen jo pillit pussiin laittanut bändi on herätetty uudelleen henkiin ja uutta levyäkin pitäisi tulla jossain vaiheessa ulos. Nyt soiva The River löytyy näemmä bändin ensimmäiseltä, vuonna 2000 ilmestyneeltä demolta.

[Jussi]

Michael Schenker's Temple Of Rock - Black Moon Rising

onpas uudella Bridge The Gapilla livemäiset soundit, eikä mitenkään hyvässä mielessä. Michael Vossilla käytössään sama halpatuotantolaitos, kuin Yngwie Malmsteenilla? Tulee samanlainen jälki mieleen kuin 2000-luvun levyillään, muttei kuitenkaan Doogie Whiten läsnäolon vuoksi. Doogie itse asiassa tekee tästä heti paremman kuin edellinen, Temple Of Rock, koska senhän lauloi suurimmaksi osaksi juuri Voss.

Mutta pieni pettymys jää päällimmäiseksi, kun Herman Rarebellin rumpusoundi ei myöskään ole häävi tai Francis Bucholzin läsnäoloa bassossa juuri noteeraa. Whiten suorituksissa on kuitenkin paljon samaa, kuin Rainbowin Stranger In Us Allilla, mikä hyvä. Samoin kuin mestarin soolot, tietenkin.