Gambler wrote:Ka eihän se ota jos ei annakaan, jos kokeilet. Pari viimeisintä täyspitkää toimii mulle ainakin pirun hyvin. Vanhemmillakin hyviä hetkiä. Täräytä uudelta vaikka Halfway Bar tai Home is Where the Sty is tai edelliseltä esim Sycophant, Mercury Falling tai slovaripuolelta Futile Man ja jos ei mono rupee vippasemaan, niin sitten se ei kolise. (Tai Stam1naa lainaten olet päissäsi tai on päässäsi aivohalvaus...)
Alrighty then! Jos kerran olet sitä mieltä, annan Villelle & co:lle mahdollisuuden. Voipi vaan olla, että rajoittunut mieleni ei kestä Laihialan vokalisointia ts. olen päissäni tai päässäni on aivohalvaus.
Gambler wrote:Alrighty then! Jos kerran olet sitä mieltä, annan Villelle & co:lle mahdollisuuden. Voipi vaan olla, että rajoittunut mieleni ei kestä Laihialan vokalisointia ts. olen päissäni tai päässäni on aivohalvaus.
Nyt siis soi: Poisonblack - Halfway Bar
EDITS: tää biisi toimii kyl!
Uudempaan Poisonblackiin on pitänyt tutustua jo jonkin aikaa. Aiempi vaan ei oo tippunut vaikka omat hetkensä silläkin on ollu.
Kuuntelen uutta Viikatetta. Jätkät löytäny punaisen langan taas kerran sitten Marraskuun laulujen. Hienoa!
Yksi ainoita bändejä jotka huokuu aitoa asennetta! Suicidal Tendencies ja The Casualties rulaa myös! Reborn in Defiance on totaalista timanttia. Unohtakaa muut vanhat bändit, koska ne pieree kuraa. Agnostic Front ja Sick of it All saa papukaija merkin myös.
Solitude Aeturnus -maratoni menossa täällä, jälleen ja taas vaihteeksi. Debyytistä lähdettiin illan korvilla ja Adagiossa mennään tällä hetkellä. Tästä on kans vuosien mittaan muodostunut yksi kovimmista ja tärkeimmistä yhtyeistä meikälle ikinä. Perkeleen hieno yhtye, Robert Lowe mahtavimpia vokalisteja kautta aikain, biisit helvetin tarttuvia, omaperäisiä ja mieleenjääviä, ei yhtään hutia, ei perkele niin missään. Täydellistä, ihanaa, marry me? \o/
tuli Rautaneidossa puhe, niin piti laittaa Slave To The Power -tributelta (2000) soimaan; mukana myös Pharaoh! On tämä vain vuodesta toiseen toimiva sovitus, eikä Hietalankaan läsnäolo Peter James Hyvärisen kanssa duetoimassa haittaa.
Voi vittu! Miks tää mahtiteos on jäänyt pari vuotta sivuun. The Poodles - Sweed Trade. Huh olipas MAHTAVA teos. Nocturnal Rites ja Firehouse perään. Nää bändit rulaa foewa! Gamma Ray Blu-Ray tuli tsekattua ja aivan mahtavaa settiä!!!!! Suomipoju synahonmmissa hoitaa hommansa täydellisesti. Kiitti!!
Viime viikon ajan on soinut norjalainen Beaten To Death, grindin ja jonkin epämääräisen rockin yhdistelmä. http://www.youtube.com/watch?v=gd1jBqo4hgo. Kuultuani muutaman biisin tuubista lähtivät molemmat levyt samantien ostoon, yhteensä päälle 6 euroa.
Toinen nyt soitossa oleva on Porcupine Tree. Bändi on ollut tiedossa jo pitemmän aikaa, mutta ei vain ole saanut aikaiseksi kuunnella ennen kuin nyt. In Absentiasta etiäpäin on tullut kuunneltua, ja jumalessön kun fiilistelee hienosti. Erityisesti Blackest Eyes soi päässä repeatillä.
& Charlie Benanten tomiarmeija. Siitä harvinainen biisi, että aiheuttaa aina halun edes yrittää rumpujensoittoa, jopa mulle. Vaan on siitä ihan liian pitkä aika, kun Vol (199)8:ia viimeksi soitin!
^ no mikäs tuossa Keelingin Kellyllä niin mätti? Nollataulu-yleisölle (kolme ylhäällä olevaa käsiparia käyttivät kamerakännyjä) ihan perus-suoritus. Tuolta kai se Ville Valokin kuulostaa, jos tämän kesän Qstockin keikka jaksaisi ruudulta katsoa.
ns: Kik Tracee - Don't Need Rules
huuto.netistä ostin juuri kyseisen 1991 albumin 6,90,- kohtuuhintaan ihan vain tämän biisin perusteella. Parempi olla loppulevynkin samaa tasoa! 1:25 kohdassa isketään eräs tännepäin hyvin toimiva äänenväri päälle, oli tuo hienoa aikaa niin kauan kuin sitä kesti
np: Royal Hunt - Ten To Life (Acoustic live 2011)
On se Royal Hunt vaan helvetin kova ja DC Cooperin kohdalla ylistyssanat eivät enää riitä, mies kuuluu ilman muuta minun suosikkilaulajien joukkoon. Tämän bändin parhaimmissa biiseissä on jotain sellaista mihin ei yksinkertaisesti kyllästy IKINÄ.
Tässäkin osoitteessa eksyi Royal Hunt soimaan, tosin hiukan heikomman tekeleen maineessa oleva Paper Blood. Nyt pidemmän tauon jälkeen kuunneltuna ei tämäkään hassumpi ole, vaikka ei bändin parasta tuotantoa olekaan. En ollut aiemmin huomannutkaan, että kappaleessa Break Your Chains ripataan antaumuksella Hammerfallin Back to Backia. Voisikin seuraavaksi kuunnella Legacy of Kingsin.
Mr Rami wrote:En ollut aiemmin huomannutkaan, että kappaleessa Break Your Chains ripataan antaumuksella Hammerfallin Back to Backia. Voisikin seuraavaksi kuunnella Legacy of Kingsin.
Mr Rami wrote:En ollut aiemmin huomannutkaan, että kappaleessa Break Your Chains ripataan antaumuksella Hammerfallin Back to Backia. Voisikin seuraavaksi kuunnella Legacy of Kingsin.
Argh joo tosiaan, kiitos korjauksesta. Tiedossa on, että on Pretty Maids -cover, mutta kun en kyseistä bändiä pahemmin ole kuunnellut, niin eipä muistunut kirjoittaessa mieleen. Eli ripataan Pretty Maidsia siis. Mikä sinänsä on ymmärrettävää bändien taustat huomioon ottaen.
Mitä tästä nyt voi sanoa. Vuoden ehkä kovimmalta levyltä, kenties komein biisi. Kyllä se nyt niin on, että Nooralla on enemmän äänivaroja ja väriä äänessään kuin ex-laulajalla, vaikkei Nittekään huono ollut.