Jussi wrote:Ovatko ranskalaiset keksineet sellaisen resurrection machinén vai miten DEATH voi soittaa 2014 Hellfestissä
Death To All onkin nykyään Death...asiasta voidaan olla montaa mieltä puolin ja toisin, mutta pääasia että Death elää tämän nykyisen kokoonpanon kautta. Itseäni ei ainakaan riuhdo Death nimen käyttö, onhan siinä paljon bändissä aikoinaan olleita soittajia ja mitä viimeksi näin ja kuulin niin taso on vähintäänkin kiitettävä.
Toivon todella että näkisimme tämän "uuden Deathin" Suomessakin, toivottavasti vaan ei siellä vitun Tuskan pätsissä...
P.K. wrote:Tribuuttibändit on asia erikseen. Ei tuo ole Death.
Jep, ja kyllä tuossa nyt korppikotkat ovat käyneet haaskalla. Suomesta saa varmasti Death tribuuttibändin kasaan ja keikalle paljon huokeammalla, enkä näe mitä lisäarvoa joku Deathin entinen rivijäsen antaisi touhulle. Kuolleet tässä nostalgiahuumassa voisi jättää rauhaan.
^Ollut hyllyssä monta vuotta eli tuttu tapaus. Ekan täyspitkän olen sen sijaan missannu aika lahjakkaasti.
En ole hetkeen bändin tekemisiä seurannut ja olikin mieluista kuulla, että täyspitkää pukkaa taas. Jos loput levystä on tuota tasoa niin huhuh morjens.
^Debyytti on menny ohi multakin. Joitain yksittäisiä biisejä oon siltä joskus kuullu ja vaikutti aika perus dödöltä. Toi uusi biisi taas vaikutti tosi lupaavalta.
Uusin Obliteration on ollut arvostelukuuntelussa, ja voi näin maistiaisiksi sanoa, että hullumpaan suuntaan on menty Nekropsalmsista. Tämä on toisaalta jees ja toisaalta äh, sillä joskus biisit hajoavat vähän liian laajalle. Myös Nekropsalmsin hitaampaa jynkytystä olisi mieluusti kuullut enemmän tällä uutukaisellakin. Mutta juu, hyvä levy tulossa.
mun mielestä Entombedin neljä ensimmäistä levyä on ne parhaat. Kaksi ensimmästä on perinteisempää deathia kun taas jälkimmäiset on enemmän rokki meininkiä. Varmaan "Left Hand Path" ja "Wolverine Blues" on hyvät levyt aloittaa. "Clandestine" ja "To Ride..." on myös tutustumisen arvoisia.
metallipää wrote:Gorefest ja Entombed suosituksia otetaan vastaan
Ehdottomasti False (1992) ja Erase (1994) ja sitten heti perään La Muerte (2005) ja tällä tietoa finaalilevy Rise To Ruin (2007).
Debyyttiä Mindloss (1991) en ole vielä ehtinyt kuulla. Uskon että sekin on haltuunottamisen arvoinen siinä missä kaikkien muidenkin tuon ajan death metal bändien debyytit, onhan tuossa maaginen vuosi 1991...
Mielestäni hyvä. Olis voinut tosin tiivistää lyhyemmäksi, loppupuolen soolo on huono mielestäni.
Saas nähdä mitä koko levy sisältää, kuulemma tosiaan Legion on ollut mielessä, tuskin nyt yhtä tiukkaa rypistystä on tulossa.
Slugathoria on tullut kuunneltua edellisviikon ja tämän viikon aikana reilusti. On alkanut tulla mieleen että miksei tämmöisiä tylyjä death metal bändejä oikein löydy enään? Bändi kun lopetti niin tuntuu että se osasto oli niin kuin siinä. Kaikenlaista okkvlt rituaalia, kynttilää ja epämääräistä mössöä löytyy ihan vitusti. Jos on vinkkejä tuommoisesta Slugathor tyyppisestä tympeästä menosta kunnon riffeillä, niin saa heittää. Mitään triggerikaahausta ei kaivata. Stench of Decay yms muu nyky-Suomi kama on aika hyvin tiedossa, mutta ei oikein yksikään niistä ihan pääse samoille tasoille.
Desecresy sinänsä voisi mennä suorilla yhteyksillä, mutta siinä ainakin sähkörummut häiritsee negatiivisessa mielessä (ei ole tarpeeksi härskit tai potkivat, vaan ärsyttävän demomaiset). En ole tosin uusinta levyä kuullut että jos siinä on parannusta rumpuosastolla niin voisi kiinnostaa.
P.K. wrote:Slugathoria on tullut kuunneltua edellisviikon ja tämän viikon aikana reilusti. On alkanut tulla mieleen että miksei tämmöisiä tylyjä death metal bändejä oikein löydy enään? Bändi kun lopetti niin tuntuu että se osasto oli niin kuin siinä. Kaikenlaista okkvlt rituaalia, kynttilää ja epämääräistä mössöä löytyy ihan vitusti. Jos on vinkkejä tuommoisesta Slugathor tyyppisestä tympeästä menosta kunnon riffeillä, niin saa heittää. Mitään triggerikaahausta ei kaivata. Stench of Decay yms muu nyky-Suomi kama on aika hyvin tiedossa, mutta ei oikein yksikään niistä ihan pääse samoille tasoille.
Desecresy sinänsä voisi mennä suorilla yhteyksillä, mutta siinä ainakin sähkörummut häiritsee negatiivisessa mielessä (ei ole tarpeeksi härskit tai potkivat, vaan ärsyttävän demomaiset). En ole tosin uusinta levyä kuullut että jos siinä on parannusta rumpuosastolla niin voisi kiinnostaa.
Tuo toinen levy oli kyllä melkoinen parannus kokonaisuudessaan. Suosittelen. Myös Serpent Ascending on Slugathorin tyylinen, mutta siinä on juuri nämä mainitsemasi demomaiset soundit.
ouroboros wrote:Hourintaa jo edesmenneestä nettistremista.
Jep. Eka ja kolmas tasaisen vahvoja kokonaisuuksia ja riippuu päivästä kumpi parempi, mutta kakkonen tosiaan heikoin. Uusi kuulosti oikein hyvältä ja pystyy jopa haastamaan ihan tuosta kärkipaikasta. Aika näyttää.
Palaanpa tähän Demonicaliin vielä nyt kun olen kuunnellut levyltä kunnon soundeilla. Aina nuo nettistreamit lyttää parhaimmatkin äänitykset.
Perkele kun lähtee! Selkeästi joka suhteessa ensimmäisen levyn sukua. Mikä ainakin itselle maittaa koska se eka on edelleen paras. Ellei tämä Darkness Unbound nyt sitten kiilaa ykköspaikalle.
Täytyy sanoa laudan väelle että jos wanhan liiton Ruotsi-kuolo on mieleen niin tämä kannattaa tarkastaa. Jos jollekin on edesmennyt Centinex tuttu, niin mainittakoon että Demonical on sen raunioista kasattu mutta tekee kaiken paremmin esi-isänsä.
P.K. wrote:Slugathoria on tullut kuunneltua edellisviikon ja tämän viikon aikana reilusti. On alkanut tulla mieleen että miksei tämmöisiä tylyjä death metal bändejä oikein löydy enään? Bändi kun lopetti niin tuntuu että se osasto oli niin kuin siinä. Kaikenlaista okkvlt rituaalia, kynttilää ja epämääräistä mössöä löytyy ihan vitusti. Jos on vinkkejä tuommoisesta Slugathor tyyppisestä tympeästä menosta kunnon riffeillä, niin saa heittää. Mitään triggerikaahausta ei kaivata. Stench of Decay yms muu nyky-Suomi kama on aika hyvin tiedossa, mutta ei oikein yksikään niistä ihan pääse samoille tasoille.
Desecresy sinänsä voisi mennä suorilla yhteyksillä, mutta siinä ainakin sähkörummut häiritsee negatiivisessa mielessä (ei ole tarpeeksi härskit tai potkivat, vaan ärsyttävän demomaiset). En ole tosin uusinta levyä kuullut että jos siinä on parannusta rumpuosastolla niin voisi kiinnostaa.
Ei nyt ehkä aivan Slugathorin tyylistä, mutta varsin tylyä ja tympeää on ainakin jenkkien Funebrarum ja Tanskan Undergang. Sattumoisin ovat näköjään myös tehneet yhteisen splitin viime vuonna. Mielestäni myös Necros Christos vastaa aika hyvin tuota kuvausta, joskin siinä on myös juuri tuota mainitsemaasi "okkvlt rituaalia" ja "kynttilää", joten eiköhän se ole jo entuudestaan tuttu. Samaa mieltä kyllä siitä, että Slugathor jätti melkoisen aukon jälkeensä.
Funebrarum ei ole tuttu joten varmaan pitää laittaa tarkistukseen. Undergang ja Necros on vanhoja tuttuja. Necros Christoskaan ei alunperin ollut niin rituaalimeininkiä vaikka nykyisin on enemmän kallellaan sinne.
ouroboros wrote:Jos jollekin on edesmennyt Centinex tuttu, niin mainittakoon että Demonical on sen raunioista kasattu mutta tekee kaiken paremmin esi-isänsä.
Joo, Centinex on vähän kuin demoversio Demonicalista. Centinex oli sinänsä ihan viihdyttävä ja ookoo, mutta ei samalla tavalla suoranaisesti kova kuin Demonical. Hienoa, että vihdoin ovat saaneet hommasta ns. kunnon otteen.
Törkeän kova biisi ja ehkä härskein bassosaundi pitkään aikaan. Rules.