firefly wrote:Löytyykös Dokkenin uutta kiekkoa broken bones? Onko hankinnan arvoinen? Itel jääny Dokkenin viimeiseksi hankinnaksi erase the slate mikä on kyllä ihan ok kiekko. Back for the attack oli aikoinaan jotain aivan käsittämättömän mahtavaa ja kyllähän tuo levy vieläkin potkii mallikkaasti :rawk: !!! Ja shadowlife ei kauan ehtiny levyhyllys vanheta kun lähti divariin kiertoon, helewetin huono levy :crap:
Ei tuo läheskään niin kova kokonaisuus ollut mitä hyvä Lightning Strikes Again oli vuonna 2008. Liikaa filleribiisejä siis Broken Bonesilla, vaikka
Burning Tears ja etenkin
For the Last Time koliseekin ihan kivasti.
Mutta jos Lightning Strikes Againia ei vielä löydy, niin se kannattaa kyllä tsekata Dokkenin 2000-luvun levyistä läpi. Löytyy yllättävän napakoita biisejä kuten
Standing on the Outside,
Heart to Stone,
This Fire ja
Give Me A Reason.
Muutenhan noi Dokkenin 2000-luvun levyt voisi rankata näin:
1. LSA (2008)
2. Hell to Pay (2004)
3. Long Way Home (2002) (John Norum kitaran varressa,
Sunless Days kirkkaimpana helmenä tältä muuten epätasaiselta levyltä)
4. Broken Bones (2012)
John Norumista puheen ollen, kannattaa napata Don Dokkenin soololevy
Up From The Ashes (1990) haltuun jos tuota ei vielä ole kuunnellut (Norum tässäkin kepin varressa). Mielestäni tuo jatkaa hienosti sitä tasoa mihin Back for the Attackilla jäätiin (ja kyllähän tämä moppaa esim. Breaking the Chainsilla lattiaa). Esim.
Mirror Mirror,
Crash N' Burn,
Stay ja kirkkaimpana helmenä aivan helvetin kova
1000 Miles Away. Vaikea tolta levyltä on fillereitä löytää, laatukamaa alusta loppuun saakka. Kaipa se oli toi kova kokoonpano (Peter Baltes, Mikkey Dee, Billy White, Norum ja Dokken) mikä teki väistämättä tästä levystä niin kovan.