uusi Tour De Force kuulostaa heti alussa pirteämmältä kuin edellinen, vaikka sen synkemmät sävyt taitaa nyt näistä biisien nimistä ymmärtää paremmin... kansi on kuitenkin yhtä ankea.
you see colours of the rainbow in black and white
Kompit, on itse asiassa ihan hemmetin hyvä levy tuo Tour De Force. Soinu nyt mp3-soittimessa melkeinpä joka aamu työmatkalla. Tosi paljon mukavia viboja tuovia, energisiä ja tarttuvia kipaleita!
Itellä jäi vähän sellainen fiilis Tour De Forcesta että nyt ei oikein päästy enää sinne kolmen edellisen levyn tasolle, mutta katellaan jos mielipide muuttuisi uusilla kuuntelukerroilla. Misery Loves Company, Shut Up, Viva Democracy, Going Down ja 40 Days and 40 Nights jäivät jo ensimmäisillä kerroilla kyllä mieleen. Levyn loppupuoli vaikuttaa harmittavan keskinkertaiselta, siinä se ero taitaa tulla aiempiin Poodles-levyihin verrattuna.
Pitkään pitänyt tsekata Andromedan tuotantoa ja arvoin kuunneltavaksi Chimeran. Hyvin arvottu, tää meinaan toimii. Soitto pelaa (erit. rummut) ja laulajaakin jaksaa kuunnella. Jos tämä sai Imperiumin arvostelussa huonoimmat pisteet bändin tuotoksista, niin tuskinpa ne muutkaan levyt huonoja on...
Sinner-Dangerous Charm ja ylipäätään kaikki Sinner mitä omistan tällä hetkellä. Täytyy kyl myöntää et bändillä on edelleen musa hallussa vaikkeivat uudet lätyt ylläkään tasolle jolla Fast Decision ja Comin' Out Fighting ovat, puhumattakaan muista alkuaikojen lätyistä jolloin bändi oli vielä "huipulla".
Luin vasta et bändi on jälleen studiossa äänittämässä TOUCH OF SIN 2 nimistä levyä jolla on uudelleenäänitettyjä klassikoita. Odotan innolla tuota levyä koska mitä juutuubin live-vetoja olen katsonut niin kyllä nuo vanhat toimivat uudemmassakin muodossa loistavasti bändillä.
mad-mike wrote:Luin vasta et bändi on jälleen studiossa äänittämässä TOUCH OF SIN 2 nimistä levyä jolla on uudelleenäänitettyjä klassikoita. Odotan innolla tuota levyä koska mitä juutuubin live-vetoja olen katsonut niin kyllä nuo vanhat toimivat uudemmassakin muodossa loistavasti bändillä.
Siistiä! Ei ollenkaan huono juttu, vähäsen paikallaanpolkeneen tuotantojäljensä sekaan heittää tällainen mauste.
ns: Heavenly - Our Only Chance
on se klassikko; vuoden 2000 kesä oli ilmeisesti myös kuuma, kun tulee aina vastaavalla kelillä tämä levy mieleen. Kuten nyt.
terveiset St. Michaelin terassilta; ei voi mitään: tämä pian kolme v. täyttävä Trinity on yksi oman pienehkön powermetal-"urani" parhaista levyistä näin kuuntelijamielessä. Kaikki toimii vain niin hyvin symbioosissa, etten melkein pysty erittelemään hyvien kappaleiden lisäksi mitään muuta, kuin genressään kerrankin toimivan simplistisen tuotannon, HV-tyyliin uskomattomat kitarasoolot (in your face anyone?) ja juuri sopivasti revittelevän vokalisti Gus Monsanton. Tolkki on pikkaisen autopilotilla nimibiisin rakenteessa ja Marching With The Foolsin inttilyriikassa, mutta ei eipä se mitään kun suunta on mitä suurimmaksi osaksi näin oikea. Mie en näe koskaan kyllästyväni tähän albumiin.
Lionsheart-Lionsheart ja varsinkin biisi CAN'T BELIEVE. Sanokaa mitä haluatte mutta onhan tämä timanttia, Steve grimmett kirkuu minkä ääneltään saa ja riffitkin iskee takaraivoon asti. Tämä biisi sai innoistumaan aikoinaan bändistä ja edelleen potkii lujaa. Kun tämän levyn hyllyyni sain ja soittimeeni laitoin ekaa kertaa nii siellä se pysyikin tovin. Loistolaulaja, harmi ettei enää tee samantasoista kamaa.
NY Hardcore iltama katkesi hienoimman Black Metal yhtyeen, eli Emperorin parhaan levyn Anthems... levyn kuunteluun! The Loss and Curse of Reverence!!!!! Oh!!! Paras ihmisen tekemä sävellys ja toteutus ikinä! Inno A Satana syna versio myös mahtava! Oli se hienoa aikanaan nähdä levyn aikoihin bändi Helsingissä! Enochian Crescent lämppäys ei mennyt putkeen Janne viilsi rantteen auki kunnolla! Karri ja kumppanit yritti vetää keikan loppuun ilman onnistumista, mutta alku oli hyvä! Taisi Jannelle jäädä pysyvä vamma siitä (Wrath).
Jussi wrote:^ miltä vuodelta tuo Lionsheart on? Vissiin Grim Reaperin jälkeinen bändi Grimmetiltä kuitenkin.
Kyllä Grim Reaperin jälkeinen ja vuodelta 1993 taisi tämä lätty olla jos oikein muistan. Onhan pirun vaikea löytää Suomesta kohtuuhinnalla tuota levyä. Englannista itse tilasin ja maksoin 13 euroa.
jannezki wrote:Aamupalaksi kaiuttimista pauhaa Swallow The Sun - The Morning Never Came.
Väärää infoa julistivat siis!
ns. Kalmah - Bullets Are Blind
Uutta odotellessa palautellaan edellistä 12 kaliiperista mieleen. Mites se Pekka livenä tämän spiikkiä kähisikään; 'molemmat piiput tyhjäsin sorsaparveen eikä ykskään tullut alas, jo mietin että Bullets Are Blind!'
Skottipowerin pariin palaa julkaisun jälkeenkin mielellään, vaikka eipä tämä ole kuin viime talven aikana tullut. Mie varmaan huomaan joidenkin Gloryhammer-vokalisti < Daniel Heiman -tyylisiä nyansseja Heavenlyn Ben Sotton suuntaan aivan pienistä piirteistä. Mutta suurin yhtäläisyys iso-britannialaisilla (voikohan noin mielestään sanoa) on kuitenkin maanmiehiinsä DragonForcessa, kuten kaikki kuulevat.
Muistakaa kuunnela minuuttitolkulla jäähdyttelevä biisi loppuun! Ja onhan tuolla yt-linkin oikeassa sivussa myös em. niminen Heavenly-kappaleensa ja hyvän videopelin yläasteelta (joskin SNES:illä Blackhawk -nimellä) mieleentuova Blackthorne -Far Beyond The Stars debyyttinsä kakkosbiisinä.
edit: Oululaisen ehkä-edesmenneen Reflexionin tapaan ovat joskus demoaikoinaan coverineet myös Roxettea
Janne viilsi rantteen auki kunnolla! Karri ja kumppanit yritti vetää keikan loppuun ilman onnistumista, mutta alku oli hyvä! Taisi Jannelle jäädä pysyvä vamma siitä (Wrath).