Juuri Nyt Soi!

[Dead Man]

Waltari: Big Bang

Ei saatana, en mä muistanut että tää oli näin hyvä levy. Niin kauhia sillisalaatti että eihän tän pitäisi edes toimia, mutta riffit on kovia, koukut tarttuvia ja crossover-mausteet sen verran häpeilemättömiä että balanssi säilyy - muistan kyllä miksi kolisi aikanaan teininä niin lujaa. Ei ole bändissä pahemmin välitetty siitä mitä saisi tehdä ja mitä ei saisi tehdä. Feel! oli joskus heviteinille jopa liikaa; eihän sellaista kehdannut fanittaa ääneen.

Onko noi W:n viimeisimmät tuotokset mistään kotoisin? Bändi näyttäisi tehneen ihan kauheasti levyjä, joista en ole ikinä kuullutkaan. In the Cradlesta diggailin aikanaan, mutta muuten ei hajuakaan.

[sirclansman]

Entwine - Fatal Design
Tää on kyllä Lahden ukkojen tuotannossa toinen kirkkaasti parhaimmista levyistä. DiEversity
on toinen. Molemmilla levyistä napakkamittaisia, melodisesti tarttuvia, yksinkertaisesti hiton hyviä biisejä. FD:llä bändin soitto on kiipparistiaikakautensa kaikkein orgaanisinta. Harmi, etteivät nykyään keyssejä juurikaan levyillä käytä, ja keikkailekaan juur ollenkaan.

[Jussi]

^^ Atmosfear oli ihan hyvä biisi (juuri tuolta?) joskus 1996, kun Jyrkistä näin videon siinä Waltari-tietämykseni.

^ tuota mieltä se vaimokin taitaa olla Entwinen ystävänä, että Fatal Design ja DiEversity ovat parhaat. Kieltämättä paljon tarttuvia biisejä, mutta niin on myös Gonella, jolla hänetkin bändiin tutustutin. Eikös nyt tule 4 vuotta aika pliisusta Painstainedistakin, saas nähdä nousevatko enää levyttämään? Jotenkin tuoltakin paistoi jo läpi kiinnostuksen puute, ja samaan aikaan 2010 kesällä tulleeseen, käytännössä samanlaiseen kokolemaan kuin Rough n' Stripped myös Charon lopetti..

ns: Hypocrisy - Tales Of Thy Spineless

Hyvältä tämä uusi kuulostaa ainakin näin kakkosbiisin kohdalla, kun joitakin ristiriitaisiakin arvioita saanut lukea. Mutta toisaalta, ne ovat yleensä dissanneet kahta edellistä Hypoa, jotka taas mie koin hyvin tarttuvina ja täten hyvinä albumeina. Onneksi tämä on vain 9 biisiä; mieluummin alle kuin yli 10 kappaletta Tägtgreniä kokonaisuutena.

[Judez]

np: Savatage - Warriors
Jälleen ollaan klassikoiden äärellä. Aivan mahtava synaintro ja siitä polkastaan homma käyntiin. Criss Olivan riffit on täyttä rautaa tässäkin ja tuohon kertsiinhän ei väsy ikinä, parhautta. WARRIORS OF THE WORLD!

[dittohead]

Onko noi W:n viimeisimmät tuotokset mistään kotoisin? Bändi näyttäisi tehneen ihan kauheasti levyjä, joista en ole ikinä kuullutkaan. In the Cradlesta diggailin aikanaan, mutta muuten ei hajuakaan.

Noista neljästä viimeisimmästä (Rare Species 2004, Blood Sample 2005, Release Date 2007, Below Zero 2009) Release Date on meikälle mieluisin. Tosin siinäkin (70min) on noin puolet liikaa matskua, mutta bändin 2000-luvun parhaat biisit löytyy heti alkukolmikosta. In The Cradlen sisältävä Below Zero taasen pysyttelee järkevissä mitoissa ja onkin ehkä kokonaisuudeltaan tiukempi kuin Release Date. Noita kahta voisin suositella, vaikka kauas jäävätkin ysärin parhaista levyistä. Rare Species ja Blood Sample ovat sitten enimmäkseen aikamoista nolouden ja jämäbiisien juhlaa, jopa Radium Roundia heikompaa tavaraa.

[Palantyre]

Jess and The Ancient Ones - More Than Living.

Tykkäsin (ja tykkään vieläkin) jo bändin viimevuotisesta debyytistä kuin hullu puurosta, mutta tämä biisi vie kyseistä levyä kuin sikaa kelkassa. Aivan helvetin massiivisen upean dramaattinen teos, joka kahden ensimmäisen kolmanneksensa aikana kuljettaa meikäläistä mukanaan mukavan polveilevasti sinne tänne hienoa kyytiä, kunnes viimeisellä kolmanneksella heittää rakettivaihteen silmään ja nupit kahteentoista, ja kertakaikkiaan vittu LÄHTEE.

Yksi upeimpia kappaleita yhtään missään aika helvetin moneen vuoteen, ja jos olette eri mieltä niin vittu olkaa sitten, oma on häpeänne saatana.

Ja nyt biisi juuri loppui ja lähtee uusintakierrokselle nro 17850.
Emmää kestä, mää kualen.

[el bandito]

Torn - Devoured Existence
Violent Ecstasy soi ensi kertaa varmaan viiteen vuoteen. Ihan suotta ollut hyllyssä pölyä keräämässä, tämähän on hyvä levy.

[evemaster]

Soundropin Stoner Nation huone. Hyvät rokit!
http://open.soundrop.fm/s/WjYMO7qJuFumj5TS

[P.K.]

Коррозия Металла - Орден Сатаны

Eli Korrozia Metallan Orden Satani. Vihdoinkin löytyi cd joten kyllä kelpaa! Kiukkuista ryssäthrashia välillä aika omituisillakin ratkaisuilla... Hittibiisin Nifelheim myös coveroi aikoinaan asiallisesti.

[aggressor.perverssor]

Nifelheim - s/t

Räkäistä ja rokkaavaa black metallia. Hyvää kamaa, paskan Jim Beamin kera.

[sirclansman]

Dream Theater - Live at Budokan -dvd, ja tuopissa kuohuu Fullersin London Porter. Hyvää pääsiäistä itse kullekin säädylle!

[Jussi]

^^ JB on kyllä paskaa ^ kiitos samoin, mie voisin vakiobrittien (tai pikemminkin jenkkien) sijaan kaataa tuoppiin Ayinger Jahrhundert Bier-hellesiä, ja hämmästyä miten

Cornerstone - Welcome To Forever

kuulostaakin Rainbowin viimeiseltä, Stranger To Us Allilta. Edelleen, edellisvuotista ja oikein hyvää (2002) Human Stainia mie lainailin 10 vuotta sitten Oulun pääkirjaston hyvistä valikoimista, mutta tämä seuraava Once Upon Our Yesterdays on vasta nyt soitossa. Kovastihan tässä Doogie White ja Royal Hunt-miehet peesaavat tuota Ritchien meininkiä, mutta mikäs siinä kun Black Masquerade ja muut laulumelodiahelmet jäivät siihen yhteen kertaan '95.

[Sir Juzzi]

Dream Theater - Live at Budokan -dvd, ja tuopissa kuohuu Fullersin London Porter. Hyvää pääsiäistä itse kullekin säädylle!

Aika mielenkiintoinen valinta. Aika tuntuisi hiukan ajaneen Dream Theaterin ohi, jopa pahemmin kuin monien sellaisten bändien, joiden olisi odottanut kuolleen jo viisi vuotta sitten... Vaan kyllähän tuo on aivan todella rautainen liveveto, voisikin katsella läpi lähipäivinä. Täällä soi Porcupine Treen In Absentia, ja nyt kun miettii niin tälläkin bändillä tuntuisi olevan vähän sama kohtalo kuin DT:llä, todellisuus iski vain hiukan myöhemmin. Mutta on se vaan niin, että molempien parhaat tuotokset ovat niin hyviä, etteivät ne koskaan vanhene. Tuossa yksi päivä pistin Awaken soimaan ajatuksella että jos tästä 6:00:n kuuntelis ennenkuin menis nukkumaan, sillä lopputuloksella että nukkumaanmeno lykkääntyi reilulla tunnilla. Ei monikaan levy noin hanakasti koukuta.

[Jussi]

Sinner - Heart Of Darkness

tuli ostettua viikolla Impeenkin joskus arvioita tehneeltä S. Jylhältä huutonetistä Contrabandin ainokainen ja tämä Crash And Burn. Magnus Karlsson nopeutti pikkuisen Gary Mooren Thunder Risingin melodiaa ainokaiselleen (ettei Igor Gianolan tarvinnut kirjoittaa kaikkia 3-4 muuta hyvää biisiä) ja Mat Sinner puhelee näiden ihan kivojen tuoreempien levyjensä tapaan lynottismeja. Hyvää työtä!

[ukki]

Ja http://www.youtube.com/watch?v=hHpBVD2IuXk rokkii

Muutenki eestirok kiinnostaa, pistäkää meteliä!

[ukki]

Ja http://www.youtube.com/watch?v=hHpBVD2IuXk rokkii

Muutenki eestirok kiinnostaa, pistäkää meteliä!

nyt jotain norjalaista
http://youtube.googleapis.com/v/d_K_QTHEtQc

[ukki]

Rok rok,

sanokaampa näille jätkille et pistää eteenpäin!!
http://www.youtube.com/watch?v=mdFEsie3fLY

[Judez]

np: Fair Warning - Heat of the Emotion
Kyllä toimii tämä saksalaisen Fair Warningin debyyttilevy, laadukasta hard rockia aikalailla alusta loppuun saakka. Enpä tiedä miksi en ollut aiemmin kuullut tästä(kään) helmestä, mutta parempi myöhään kuin ei koskaan.

[Jussi]

Onpas moternia, kun Lzzy Hale ja David Draiman duetoivat klassikkoa. Ehkä tämä saa jonkun nykyteinin ottamaan sen soittolistalleen, vaikkei Litan & Ozzyn 1988 originellia tietenkään voita. Aika uskollinen versio, säkseestä huolimatta.

Device - Close My Eyes Forever

[sirclansman]

Dream Theater - Live at Budokan -dvd, ja tuopissa kuohuu Fullersin London Porter. Hyvää pääsiäistä itse kullekin säädylle!

Aika mielenkiintoinen valinta. Aika tuntuisi hiukan ajaneen Dream Theaterin ohi, jopa pahemmin kuin monien sellaisten bändien, joiden olisi odottanut kuolleen jo viisi vuotta sitten...

Niin, onhan se objektiivisesti näinkin nähtävä. Ittellä DT:n fanitus on vaan kasvanut vuosien myötä, vaikka katalokiinsa on niitä hutejakin tällä vuosituhannella mahtunut. Sen vaan on huomannu siittä, että levyjään tulee alistuiseen laitettua soittimeen ja keikoilla käytyä.

Mutta, nyt lauantaiaamun iloksi soi KISS:in Unmasked, vinyyliltä. En suoraan sanoen tiedä miksi. Olihan tuon lätyn aika bändinkin osalta kaikin puolin sekavaa, ja eihän tämä mikään K-klassikko mitenkään ole. Hirvittävän pop, mutta silti, tai ehkä juuri siksi, omaa yllättävän laajan valikoiman hyviä ja tarttuvia kertosäkeitä, mitkä meikälle genreen katsomatta ovat aina olleen jonkin sortin heikkous.

[Hetzer]

Evile pistäny teaserin tuubiin, sitä on tässä soiteltu.

http://www.youtube.com/watch?v=_5DIkTStAa0

[Firewood]

Circus Maximus - Zero, https://www.youtube.com/watch?v=AxJh8L7atYA

Aivan loistava slovari on tämä. Joskus aikoinaan Tampereen Anttilassa tämä soi ja otin silloin pätkiä lyriikasta ylös, että saan selvitettyä mikä biisi on kyseessä. Sen jälkeen tasaiseen tahtiin ollut soitossa akselilla youtube/Spotify, mutta vielä on tämä levy (Isolate) hankkimatta. Voisi kyllä jossain vaiheessa etsiä jostain käsiinsä, sen verran hyvältä kuulostaa.

[Ewokki]

Entwine - Fatal Design
Tää on kyllä Lahden ukkojen tuotannossa toinen kirkkaasti parhaimmista levyistä. DiEversity
on toinen. Molemmilla levyistä napakkamittaisia, melodisesti tarttuvia, yksinkertaisesti hiton hyviä biisejä. FD:llä bändin soitto on kiipparistiaikakautensa kaikkein orgaanisinta. Harmi, etteivät nykyään keyssejä juurikaan levyillä käytä, ja keikkailekaan juur ollenkaan.

Sirclansman aika samoilla linjoilla. Nuo 2 on tosiaan kestokuuntelussa täälläkin. Ei se viimeisin vaan lähtenyt...

Mutta: LED ZEPPELIN celebration day-live-bd on mahtavuutta, jokaiselle Zepin satunnaiskuuntelijallekin tsekkaamisen arvoinen!

[Judez]

np: Face to Face - As Forever As You
Keväistä musaa aurinkoiseen aamupäivään, kyllä lähtee! Tämä pop/hard rock-bändi Face to Face on jäänyt aivan turhaan unholaan. Tällä bändin viimeiseksi jääneellä levyllä vedetään enemmän hard rock-vaihteella, mutta sehän ei haittaa. Laurie Sargent on kyllä kova naislaulaja, tulee ajoittain itse Pat Benatar mieleen tästä.

[Poro24]

Viime viikot on soinut Rosettan The Galilean Satellites. Jostain syystä en ole oikein koskaan tähän vuonna 2005 ilmestyneeseen levyyn tarkemmin perehtynyt, vaikka genren suuri ystävä olenkin. Hyvä että tuli nyt tutustuttua. Tässä on joutunut jokaisen kuuntelukerran jälkeen hetken aikaa keräilemään leukaa lattialta.

Kyseessä on Neuroksikselta kopioitu idea, eli kaksi tunnin mittaista levyä jotka on tarkoitus soittaa samaan aikaan. Ensimmäinen levy toimii yksinäänkin hiton hyvin, mutta molemmat levyt samaan aikaan soitettuna kokemus on orgastinen. Jos sludge/post-rock/avaruus kolahtaa, niin tämä on levy johon täytyy tutustua.

Edit: Maistiainen: Rosetta - Itinérant.