Stratovarius ja johdannaiset

[Timo Tolkki]

Eri juttu olisi, jos lyriikat olisi sellasta rämä-lämä-tsögö-tsögö-tutti-frutti -tyyppistä siansaksaa, mutta nyt yritetään "tulkita" haudanvakavalla naamalla jotain "hienoa", mikä oikeesti on sellasta yläaste-runoutta että oksat pois. Tässä yhteydessä pökkelö-englanti pistää korvaan entistä pahemmin.

Esimerkkinä vaikkapa "Forever" -kappale. Voi kiesus. Ja ylipäänsä, kuka tekee kappaleen nimeltä "Forever"... tosissaan?

I stand alone in the darkness
The winter of my life came so fast
Memories go back to childhood
To days I still recall
Oh how happy I was then
There was no sorrow
There was no pain
Walking through the green fields
Sunshine in my eyes
I'm still there everywhere
I'm the dust in the wind
I'm the star in the Northern sky
I'll never stay anywhere
I'm the wind in the trees
Would you wait for me forever.

Minä. Kappale on tehty lyriikoineen itsemurhan tehneelle isälleni.

[Leper Messiah]

^^
Vedä metallica wasp jo se vittu päähäs ja palaa katuojaan...

[HolyWar]

Eri juttu olisi, jos lyriikat olisi sellasta rämä-lämä-tsögö-tsögö-tutti-frutti -tyyppistä siansaksaa, mutta nyt yritetään "tulkita" haudanvakavalla naamalla jotain "hienoa", mikä oikeesti on sellasta yläaste-runoutta että oksat pois. Tässä yhteydessä pökkelö-englanti pistää korvaan entistä pahemmin.

Esimerkkinä vaikkapa "Forever" -kappale. Voi kiesus. Ja ylipäänsä, kuka tekee kappaleen nimeltä "Forever"... tosissaan?

I stand alone in the darkness
The winter of my life came so fast
Memories go back to childhood
To days I still recall
Oh how happy I was then
There was no sorrow
There was no pain
Walking through the green fields
Sunshine in my eyes
I'm still there everywhere
I'm the dust in the wind
I'm the star in the Northern sky
I'll never stay anywhere
I'm the wind in the trees
Would you wait for me forever.

Minä. Kappale on tehty lyriikoineen itsemurhan tehneelle isälleni.

Owned.

[Judez]

IMO Forever on edelleen Straton kovin balladi. Se on yksinkertainen mutta ajaton biisi, sellaisiahan nuo toimivat balladit tuppaavat yleensä olemaan.

Ja mitä lyriikoihin tulee niin itse tykkään esim. Abyss of Your Eyesista juuri noiden lyriikoiden takia pirusti (pitikin laittaa biisi pitkästä aikaa soimaan). Onhan tuossa aika synkkääkin tekstiä mutta kun se tulee suoraan sydämestä niin homma toimii, silloin siinä on ainakin itselleni jotain tarttumapintaa. Toinen hyvä esimerkki näistä on Season of Change, upean tunnelman omaava biisi tuokin.

[Germaniac]

Mmm, mmm, mmm... sydämmessäni kanammunat!

[clairvoyant]

Eivät nuo Sammetin ja Derisin aksentit niin pahoja ole, eikä esim. Hansi Kurschin tai Kai Hansenin tapauksissa ääntäminen häiritse myöskään. Enemmän sakuaksentilla vetävät Kiske ja Rock'n'Rolf. Ja kyllä, aikalailla noiden italiaanojen aksentti häiritsee. Kotipellon aksentti ei ollut niin häiritsevä vanhoilla levyillä. Onkin lähinnä ihmetelty tässäkin topicissa, mistä johtuu, että lausumisensa on mennyt alati lähinnä huonompaan suuntaan.

Pitää paikkansa, että Richard Johnson-aikoina toimi paremmin. Mutta kun se asia nyt on todettu tässä topicissa jo sen x kertaa, niin uuden levyn balladin ääntämyksen analysointi lause kerrallaan on vähän beating a dead horse.

No joo, mikä nyt ketäkin ärsyttää. Itse en jaksa yhtään vaikka James Hetfieldin 80-luvun levyjen jälkeistä tulkintaa, vaikka äijällä tuskin ainakaan se englannin osaaminen tökkii...

[Balm]

Pitää paikkansa, että Richard Johnson-aikoina toimi paremmin. Mutta kun se asia nyt on todettu tässä topicissa jo sen x kertaa, niin uuden levyn balladin ääntämyksen analysointi lause kerrallaan on vähän beating a dead horse.

Niin no... sinä esitit kysymyksen, ja minä vastasin.

Tosin, oliko se Johnson mukana Fourth Dimensionin aikaan, vai vasta Episodella?

[Jussi]

Tosin, oliko se Johnson mukana Fourth Dimensionin aikaan, vai vasta Episodella?

Episodella vasta. Alkoipa heti soimaan "went into the plane, WAS SCARED LIKE HELL" päässä -tarttuva biisi siis! Galaxies on myös ihan mahtava kappale.

[Balm]

Episodella vasta.

Tismalleen. Nyt joku voisi varmaan selittää, miksi Kotipelto äänsi Fourth Dimensionillakin paremmin.

Ehkä osasyy on sitten siinä, että se äänenkäyttö kuulosti tosiaan olevan rennompaa silloin aikoinaan.

[Timo Tolkki]

Pitää paikkansa, että Richard Johnson-aikoina toimi paremmin. Mutta kun se asia nyt on todettu tässä topicissa jo sen x kertaa, niin uuden levyn balladin ääntämyksen analysointi lause kerrallaan on vähän beating a dead horse.

Niin no... sinä esitit kysymyksen, ja minä vastasin.

Tosin, oliko se Johnson mukana Fourth Dimensionin aikaan, vai vasta Episodella?

Richard Johnson oli "vocal consultant" vain Episode levyllä. Silloinkin vain tekstien tarkistajan ja muutaman tekstin tekijänä.
Kottaraisen lausumisesta 4th Dimension-Self Titled on vastannut levyn tuottaja.

[Spunkmeyer]

Nyt on pakko kehua Elysiumia. Ennen eilistä levyn parasta antia oli kansikuva. Pyöräytin sen huvikseni läpi, ja ensimmäinen biisi oli sitä samaa kuin edelliskerralla: puoliärsyttävää popheviä. Se ja Under Flaming Skies olivat edelleen ihan hyvää musiikkia. Sitten se loppulevy josta en ollut saanut juuri mitään otetta aikaisemmin aukesi niin totaalisesti. Sain kuin sainkin hyväksyttyä lopulta että Strato voi tehdä hyvää (itse asiassa ihan pirun kovaa) musiikkia vaikka kyseessä ei olekaan enää sama bändi johon aikanaan rakastuin.

[Balm]

Pitää paikkansa, että Richard Johnson-aikoina toimi paremmin. Mutta kun se asia nyt on todettu tässä topicissa jo sen x kertaa, niin uuden levyn balladin ääntämyksen analysointi lause kerrallaan on vähän beating a dead horse.

Richard Johnson oli "vocal consultant" vain Episode levyllä. Silloinkin vain tekstien tarkistajan ja muutaman tekstin tekijänä.
Kottaraisen lausumisesta 4th Dimension-Self Titled on vastannut levyn tuottaja.

Eli nythän me voimme sittenkin jatkaa tästä aiheesta.

Mutta tuosta Elysiumista olen vähän samoilla linjoilla Spunkmeyerin kanssa. Ei se levy kokonaisuutena niin hyvä ole, mutta jotkin yksittäiset biisit kykenevät kilpailemaan jopa huippuaikojen materiaalin kanssa. Fiilis on jotenkin saatu kohdalleen, vaikka heput ovat vaihtuneet urakalla.

[clairvoyant]

Ehkä osasyy on sitten siinä, että se äänenkäyttö kuulosti tosiaan olevan rennompaa silloin aikoinaan.

Ehkä nuorempana vain lähti paremmin ja pystyi siksi vetämään rennosti.

Aiemminkin tässä yhteydessä mainittu Cain's Offeringin levy tosin on hassu poikkeus, siinä tuntuu menevän aika rennosti myös.

[Balm]

Aiemminkin tässä yhteydessä mainittu Cain's Offeringin levy tosin on hassu poikkeus, siinä tuntuu menevän aika rennosti myös.

Sepä se, mutta kyllähän ne laulumelodiatkin menevät hiukka matalampaa kuin pääsääntöisesti Stratolla tuppaa. Ja paremmaltahan se sitten kuulostaakin.

[Acemaster]

Ehkä osasyy on sitten siinä, että se äänenkäyttö kuulosti tosiaan olevan rennompaa silloin aikoinaan.

Ehkä nuorempana vain lähti paremmin ja pystyi siksi vetämään rennosti.

Veikkailen kanssa tätä. Ääntämykseen oli vara keskittyä. Nykyään ehkä enemmänkin säkässään, että edes saa vedettyä korkeimpia kohtia purkkiin, joten ääntämys jää toissijaiseksi äärimmäisen pingotuksen takia. Vuosi vuodelta tulee vain olemaan vaikeampaa, ellei tee jotakin pysyvämpää muutosta laulutavassaan, tai vaikka keskity kevyempään ja matalammalta / pienemmällä volalla kiskottuun musiikkiin.

Nyt on pakko kehua Elysiumia. Ennen eilistä levyn parasta antia oli kansikuva. Pyöräytin sen huvikseni läpi, ja ensimmäinen biisi oli sitä samaa kuin edelliskerralla: puoliärsyttävää popheviä. Se ja Under Flaming Skies olivat edelleen ihan hyvää musiikkia. Sitten se loppulevy josta en ollut saanut juuri mitään otetta aikaisemmin aukesi niin totaalisesti. Sain kuin sainkin hyväksyttyä lopulta että Strato voi tehdä hyvää (itse asiassa ihan pirun kovaa) musiikkia vaikka kyseessä ei olekaan enää sama bändi johon aikanaan rakastuin.

Eri mieltä. Polaris hyvä, Elysium vielä meni pitkin hampain, mutta tämän Nemesiksen kanssa on nyt jo kyllä menty ihan liian pitkälle juurikin tuon "poppihevin" suuntaan. Mikä pahinta, tämä vielä eurodancesta ja Amaranthesta ammentavaa. Ei siinä, pidän eurodancesta jonkin verran sellaisena harmittomana aivot narikkaan / tanssimusa -genrenä, ja niillä ysärihiteillä on nostalgia-arvoa, mutta tämän tyylin ja metallimusiikin yhteen naittaminen on kerta kaikkiaan mauton ja toimimaton idea, jos kaipaa musiikiltaan yhtään mitään muuta kuin mahdollisimman pinnallista "iskevyyttä". Luulenpa, että kun tuollainen nousukasbändi kuin Amaranthe onnistuu, ja sitten vielä Stratovarius lähtee kopioimaan tyyliä, niin tästä on tulossa seuraava jonkinlainen villitys power metaliin nyt sitten. Jos kerran ainakin Tolkin ja etenkin Sammetin vuosikymmenen 2000-2009 loppupuolen tuotantoa leimaa tietty "keskitempoutuminen" ja "bonjovimaisuus" , niin tämä "europoppisuus" taitaa nyt olla seuraava suuri käänne huonompaan, entistäkin vähemmän asenteellisen ja pinnallisemman powerin suuntaan.

En siis diggaa yhtään. Nyt on minulle se musiikin kaikkein pyhin, se, miltä Strato kuulosti about 96-04, ja aiemminkin, unohdettu jo täysin. Tämä on varmaan ainoa bändi maailmassa, jonka saundin ja tyylin en olisi suonut muuttuvan. Lisäksi Unbreakablen ja Halcyon Daysin kertsit, niin kuin koko Amaranthen albumi, on sieluttominta kuulemaani poweria ikinä, ja se on jo aikamoinen suoritus se!

Mutta jos jollakulla sielua oli niin Tolkilla, olivatpa lyriikat ja joku laulajan ääntämys nyt ihan millaisia tahansa. Biiseissä on parhaimmillaan sellainen totaalinen kaikensa antamisen meininki, eikä musa kuulosta mitenkään konventionaaliselta tai laskelmoivalta. Lyriikat ehkä joidenkin mielestä tyhmiä tai noloja tai homoja tai miten vain, mutta pidän kyllä niistäkin. Kasari- ja ysäri-Tolkki etenkin olivat jotain aivan ainutkertaista tässä suppeassa power metalin genressä. Kerta kaikkiaan uskomattoman tunteella vedettyä, äärimmäisen kaunista, voimakasta ja tyylitajuista musiikkia!

Saas taas nähdä, miten mielipiteet eroavatkaan. Kerroinpahan vain omani melko suorasanaisesti; tarkoitus ei sinänsä ole provosoida. Muuta kuin keskustelua jatkumaan!

Taidan olla ainoa täällä joka suhtautuu vähemmän kurttuotsaisesti laulajan aksenttiin. Vaikkapa Kotipellon, Kisken ja hirmu monen italiaanolaulajan aksentit ovat minusta lähinnä eksoottisen kuuloisia ja hauskoja. Parhaimmillaan rikastavat musiikkia ja tuovat siihen jotain omaa. Ymmärrän tietty jos tämä menee häiritsevyyksiin asti, mutta onneksi minulla ei. Jopa Thy Majestien joka laulaja on minusta vielä ollut omalla tavalla ihan menevä, vaikka ääntämys pääasiassa kamalaa on ollutkin. Ainoa, joka pyyhkii meikäläisellä yli, on se Kaledonin ukko, jolla ei olisi mitään asiaa englanniksi yrittääkään laulaa. Tämä, ja Tony Kakon äänialan ulkopuolella oleva Sonatan debyytin pakotetun ylärekisterin mukanaan tuoma "ääntäminen".

[Spunkmeyer]

^ En ole kuunnellut kuin Unbreakable-biisin samplen, mutta minä nyt ainakin kovasti toivon että Nemesiksen yltiöpoppailu rajoittuu muutamaan valittuun singlebiisiin.

Kotipellon nykylaulanta hämää kyllä minuakin. Keikoilla en ole kiinnittänyt asiaan pahemmin huomiota, mutta etenkin Darkest Hoursissa se särähtää korvaan. Balladeissa tuon luulisi eniten häiritsevän, mutta kyllä esim. Move the Mountain kuulostaa hyvältä.

[jannezki]

minä nyt ainakin kovasti toivon että Nemesiksen yltiöpoppailu rajoittuu muutamaan valittuun singlebiisiin.

Nemesiksen kuunnelleena voin sanoa että poppailut on hyvin pitkälti noissa singlebiiseissä. Tuosta Acemasterin puhumasta "poppi valtaa powerin" on turha alkaa puhua, hauskaa kun aina pelätään jonkun kokeilun valtaavan koko genren. Eiköhän poweri pysy powerina jatkossakin

Nostan Nemesiksen melkein parhaaksi Stratoksi sitten Infiniten, näin parin pyöräytyksen jälkeen. Palaset tuntuu pikkuhiljaa liikkuvan oikeille paikoilleen. Abandon on muuten aikas mukava potku heti alkuun

Kuulun muuten siihen joukkoon jota Kotipellon ääntäminen ei pahemmin häiritse. Suomalainen jätkä lausuu miten lausuu, eikä minun mielestä ole tärkeintä lausua ihan täydellisesti ellei ole amerikkalainen/britti. Ja saksalaiset vetää omaan tyyliin ja makaronimiehet omaan tyyliin. Vähän turhaa jankuttaa noinkin pienestä jutusta. Mutta ymmärrän että joitakin se häiritsee, sille ei tietysti voi mitään. Ehkä sellainen intialaisen englannin vääntäminen voisi häiritä meikäläistä

[Hese]

minä nyt ainakin kovasti toivon että Nemesiksen yltiöpoppailu rajoittuu muutamaan valittuun singlebiisiin.

Nemesiksen kuunnelleena voin sanoa että poppailut on hyvin pitkälti noissa singlebiiseissä. Tuosta Acemasterin puhumasta "poppi valtaa powerin" on turha alkaa puhua, hauskaa kun aina pelätään jonkun kokeilun valtaavan koko genren. Eiköhän poweri pysy powerina jatkossakin

Nostan Nemesiksen melkein parhaaksi Stratoksi sitten Infiniten, näin parin pyöräytyksen jälkeen. Palaset tuntuu pikkuhiljaa liikkuvan oikeille paikoilleen. Abandon on muuten aikas mukava potku heti alkuun

Kuulun muuten siihen joukkoon jota Kotipellon ääntäminen ei pahemmin häiritse. Suomalainen jätkä lausuu miten lausuu, eikä minun mielestä ole tärkeintä lausua ihan täydellisesti ellei ole amerikkalainen/britti. Ja saksalaiset vetää omaan tyyliin ja makaronimiehet omaan tyyliin. Vähän turhaa jankuttaa noinkin pienestä jutusta. Mutta ymmärrän että joitakin se häiritsee, sille ei tietysti voi mitään. Ehkä sellainen intialaisen englannin vääntäminen voisi häiritä meikäläistä

Tässä kommentti suoraan omasta suustani. Pitkän ajan Stratofanina niin oli kyllä todella positiivinen yllätys tämä Nemesis ja todellakin parasta sitten Infiniten! Semmoinen kevyt 9 tai 9½ levy.

[Jussi]

Tuosta Acemasterin puhumasta "poppi valtaa powerin" on turha alkaa puhua, hauskaa kun aina pelätään jonkun kokeilun valtaavan koko genren. Eiköhän poweri pysy powerina jatkossakin.

Jep, turhaa porua tämä:

Luulenpa, että kun tuollainen nousukasbändi kuin Amaranthe onnistuu, ja sitten vielä Stratovarius lähtee kopioimaan tyyliä, niin tästä on tulossa seuraava jonkinlainen villitys power metaliin nyt sitten. Jos kerran ainakin Tolkin ja etenkin Sammetin vuosikymmenen 2000-2009 loppupuolen tuotantoa leimaa tietty "keskitempoutuminen" ja "bonjovimaisuus" , niin tämä "europoppisuus" taitaa nyt olla seuraava suuri käänne huonompaan, entistäkin vähemmän asenteellisen ja pinnallisemman powerin suuntaan.

kun "ainahan" noita teknomausteita on useimmilla ollut mukana, mites vaikkapa mainitsemasi Tolkin (mahtava) I Did It My Way vm. 2007-08? Melkoinen poljento siinäkin käy kertsin taustalla* ihan kuten jo Timon 2002 soolon joissakin kappaleissa.
* tai tästä puheenollen, esimerkiksi GammaRayn Empathy 2010, tuosta on melkoinen osoitus dokumentissa bonuslevyllä, kun soittavat taustan koneluuppia ilman muita instrumentteja =

Ja millainen visionääri Dreamtalen Rami Keränen onkaan, kun hälläkin on ollut kai sieltä demoajoilta 1998 asti jokaisella albumilla aina näitä poppivaikutteita. 2002 virallisesti julkaistu Where The Rainbow Ends (mulla tulee introsta aina Nylon Beat mieleen; Asikaiseenhan TT:kin liittyy ja ympyrä sulkeutuu ) oli tuolloin jo vanha biisi. Onhan se Rami mestarisäveltäjä mitä melodioihin tulee, mutta sun teoriasi mukaan myös huikea edelläkävijä sitten!

[Acemaster]

^ Ei. Sanoin, että ajattelen siitä olevan tulossa villitys, en, että vastaavaa ei olisi ikinä kuultu tyyliin yksittäisissä kappaleissa. Poppivaikutteet metallissa eivät sinällään ole mikään uusi juttu, mutta eurodance, josta puhuin, taitaa kylläkin olla. Amaranthehan tuon taisi mukanaan tuoda.

[WildFire]

Poppivaikutteet metallissa eivät sinällään ole mikään uusi juttu, mutta eurodance, josta puhuin, taitaa kylläkin olla. Amaranthehan tuon taisi mukanaan tuoda.

Ainakin herra Tägtgren oli sellaiset 11 vuotta Amaranthea edellä: Pain - On and On vuodelta 2000.

[sakis]

Poppivaikutteet metallissa eivät sinällään ole mikään uusi juttu, mutta eurodance, josta puhuin, taitaa kylläkin olla. Amaranthehan tuon taisi mukanaan tuoda.

Ainakin herra Tägtgren oli sellaiset 11 vuotta Amaranthea edellä: Pain - On and On vuodelta 2000.

Tuli aikanaan tuota Pain - Rebirth albumia luukutettua melko useita kertoja. Ehdoton suosikkialbumi koko tuotannosta. Julkaisuvuosi oli 1999. Tägtgren on toiminut joskus kiertuekitaristina E-Typessa, liekö saanut vaikutteensa sieltä.

Mulle on aivan sama mistä Stratovarius ammentaa mausteita musiikkiinsa, kunhan eivät paskoja biisejä tee.

[Khansen]

^ Ei. Sanoin, että ajattelen siitä olevan tulossa villitys, en, että vastaavaa ei olisi ikinä kuultu tyyliin yksittäisissä kappaleissa. Poppivaikutteet metallissa eivät sinällään ole mikään uusi juttu, mutta eurodance, josta puhuin, taitaa kylläkin olla. Amaranthehan tuon taisi mukanaan tuoda.

I beg to differ...

Esim. Dreamtalen kanssa taidettiin vuonna 2000 ihan aktiivisesti jo hakea vähän noita eurodancevaikutteita biiseihin ja vedettiin treeneissä E-Typeä Levyille niitä kokeiluja ei tosin pahemmin päätynyt Powerplayta lukuunottamatta, joka aika puhdasta eurodancea alusta loppuun.

[kassikarhu]

Nyt kyllä haiskahtaa vahvasti Tolkin creedo projektille: THE LAND OF NEW HOPE - The new Metal Opera.

[Hese]

Nyt kyllä haiskahtaa vahvasti Tolkin creedo projektille: THE LAND OF NEW HOPE - The new Metal Opera.

Kyllähän tuo mitä todennäköisimmin on se Tolkin uusi proggis, tosiaan samat soittajat mukana kenen piti olla Credossa. Biisisampletkin kuulostaa ihan Tolkilta eli helvetin hyvältä!