IRON MAIDEN - Legacy Of The Beast

[Death Metal Maniac]

Transylvania oli mukana Brucen alkuperäisellä farewell-kiertueella, eli 1993.
http://www.setlist.fm/setlist/iron-maid ... 7fbe4.html

Ps. Helvetin hyvä biisi, niin kuin kaikki kahdella ekalla.

[alspe]

IMHO yksi X-Factorin ongelmista on järjetön pituus. Ihan jees biisejä, mutta ei niin ässää matskua että
kantaisi koko 70 minuutin keston. Lisäksi X-Factorilla on havaittavissa selkeitä merkkejä etenkin Final Frontieria ja Matter of Life and Deathia vaivaavasta 'pakollinen minuutin intro joka biisiin' syndroomasta.
Poikkeuksina toki Man on the Edge ja Lord Of the Flies, jotka itselläni useimmiten ko. lätyltä kuunteluun päätyvätkin.

Kuuntelen tässä suurinpiirtein ensimmäistä kertaa taannoin ostamaani No prayer for the dyingia (1st prässi CD) ja kyllä vaan! Toimii. Toimii lähinnä kompaktius ja iskevyys. Uudemmissa levyissä on paikoin parempia melodioita ja yksittäisiä osasia, mutta hei oikeasti, ei niitä 9 min jollotuksi vaan jaksa kuunnella innostuneesti. Niitä joissa on 2min intro ja 8 kertaa jauhetaan 30 sekuntia yksitoikkoista kertsiä. Periaatteessa tykkään kaikista IM-levyistä ja kaikki omistankin, mutta harvalle kuuntelulle uudet levyt jäävät koska albumin tärkeimpiä ominaisuuksia itselleni on kompaktius jopa itse musiikin laadun ylitse. Siis jos hyvää tai melko hyvää musiikkia on liikaa, kääntyy se määrä itseään vastaan.

[Jussi]

^ Ja kuinka paljon rapaa tuokin levy on saanut joka suunnalta, fanit mukaanlukien, vuosien varrella? Nyt kun Maiden julkaisisi NPFTD:n uutena levynään (olettaen että sitä ei olisi koskaan ollutkaan ) niin voi sitä heijaamisen määrää!

Mites Maiden on muuten soitellut noita instrumentaaleja livenä? Genghis Khan ainakin Japanissa 1981. Mietin juuri tuota edellämainittua, että olisi ihan kiva nähdä livenä, helvetin hyvä biisi.

Edit: Oho, viestin piti sisältää juuri tuo Immun alempana mainitsema Transylvania mutta vissiin jäi ajatus tasolle. Esiluku kunniaan!

Losfer Wordsista on liveversio singlebonarina, taitaa olla tuolla 1984 kiertueella ainoat kerrat soitettu.

Tässä vaiheessa pukkasi vaan noita erilaisia livejä niin helvetisti about samoilla settilistoilla, että se kulutti montaa biisiä. Niin uudempia kuin näitä vanhoja riippakiviäkin.

Prikulleen näin se taitaa olla, ja omienkin antipatioiden syy. Live In Doningtoniakin ehti soittamaan 3 eri Nintendon konsolilla kaverin luona pelatessa (l. VUOSIA), joten ihmekään etten kestä koko 1992 settilistaa

[tinkezione]

Siitäkin levystä muuten saisi aika kovan jos karsisi kahdeksan- tai yhdeksänbiisiseksi niinkuin 80-luvun kulta-ajan albumit olivat.

Tästä innostuneena: Iron Maidenin kulta-aikojen jälkeiset levyt biisilistoilla, joilla olisin ne itse tuottanut.

No Prayer for the Dying

1. Tailgunner
2. Holy Smoke
3. No Prayer for the Dying
4. Public Enema Number One
5. Fates Warning
6. Run Silent Run Deep
7. Bring Your Daughter...to the Slaughter
8. Mother Russia

Fear of the Dark

1. Be Quick Or Be Dead
2. Afraid to Shoot Strangers
3. Childhood's End
4. Wasting Love
5. The Fugitive
6. Judas Be My Guide
7. Weekend Warrior
8. Fear of the Dark

The X Factor

1. Sign of the Cross
2. Lord of the Flies
3. Man on the Edge
4. Blood on the World's Hands
5. The Edge of Darkness
6. 2 AM
7. The Unbeliever

Virtual XI EP

1. Futureal
2. The Clansman
3. When Two Worlds Collide
4. Como Estais Amigos

Brave New World

1. The Wicker Man
2. Ghost of the Navigator
3. Brave New World
4. Blood Brothers
5. The Mercenary
6. Dream of Mirrors
7. Out of the Silent Planet

Dance of Death

1. Wildest Dreams
2. Rainmaker
3. No More Lies
4. Dance of Death
5. Gates of Tomorrow
6. Paschendale
7. Age of Innocence
8. Journeyman

A Matter of Life and Death

1. Different World
2. These Colors Don't Run
3. Brighter Than a Thousand Suns
4. The Pilgrim
5. The Longest Day
6. The Reincarnation of Benjamin Breeg

The Final Frontier

1. El Dorado
2. Coming Home
3. Isle of Avalon
4. Starblind
5. The Talisman
6. The Man Who Would Be King
7. When the Wild Wind Blows

[puu5uti]

Siitäkin levystä muuten saisi aika kovan jos karsisi kahdeksan- tai yhdeksänbiisiseksi niinkuin 80-luvun kulta-ajan albumit olivat.

Tästä innostuneena: Iron Maidenin kulta-aikojen jälkeiset levyt biisilistoilla, joilla olisin ne itse tuottanut.

No Prayer for the Dying

1. Tailgunner
2. Holy Smoke
3. No Prayer for the Dying
4. Public Enema Number One
5. Fates Warning
6. Run Silent Run Deep
7. Bring Your Daughter...to the Slaughter
8. Mother Russia

Fear of the Dark

1. Be Quick Or Be Dead
2. Afraid to Shoot Strangers
3. Childhood's End
4. Wasting Love
5. The Fugitive
6. Judas Be My Guide
7. Weekend Warrior
8. Fear of the Dark

The X Factor

1. Sign of the Cross
2. Lord of the Flies
3. Man on the Edge
4. Blood on the World's Hands
5. The Edge of Darkness
6. 2 AM
7. The Unbeliever

Virtual XI EP

1. Futureal
2. The Clansman
3. When Two Worlds Collide
4. Como Estais Amigos

Brave New World

1. The Wicker Man
2. Ghost of the Navigator
3. Brave New World
4. Blood Brothers
5. The Mercenary
6. Dream of Mirrors
7. Out of the Silent Planet

Dance of Death

1. Wildest Dreams
2. Rainmaker
3. No More Lies
4. Dance of Death
5. Gates of Tomorrow
6. Paschendale
7. Age of Innocence
8. Journeyman

A Matter of Life and Death

1. Different World
2. These Colors Don't Run
3. Brighter Than a Thousand Suns
4. The Pilgrim
5. The Longest Day
6. The Reincarnation of Benjamin Breeg

The Final Frontier

1. El Dorado
2. Coming Home
3. Isle of Avalon
4. Starblind
5. The Talisman
6. The Man Who Would Be King
7. When the Wild Wind Blows

Olet pudottanut todellisia timantteja pois esim. Nomad, joten älä jätä päiväduuniasi:)

[Deathrace King]

Joo, 6-7 biisiä / levy on millä mittapuulla tahansa liian vähän täyspitkälle Anna vaan ammattilaisten hoitaa nämä hommat.

Edit: jokatapauksessa pientä karsimista olisi kyllä voinutkin suorittaa ainakin Fear of the Darkille ja The X-factorille.

[Germaniac]

Joo, 6-7 biisiä / levy on millä mittapuulla tahansa liian vähän täyspitkälle Anna vaan ammattilaisten hoitaa nämä hommat.

Ai on vai, mun mittapuulla ainakin 6-7 biisiä joiden yhteiskesto on tunnin paikkeilla on jo ihan tarpeeksi täyspitkälle. Entäs jos levyllä onkin vain yksi biisi joka kestää vaikkapa 47 minuuttia ja 34 sekuntia?

[Sabbathman]

Onhan erilaisia näkemyksiä Iron Maidenin kappaleista, huh hei.

Aikakausi 1980-1992

Iron Maidenin tapauksessa on niin että tarvittaisiin kaksikin albumia että saataisiin hyviä kappaleita yhden albumin verran. Vastaavasti kun Iron Maidenilla on hyvä biisi, se sitten on todella hyvä ja aikaa kestävä tai sitten se on huippubiisi jonka voi laittaa samalle viivalle minkä tahansa artistin tai bändin kanssa koska vain.

Omalla kohdalla ykkös- ja kakkoslevyjen biisit ovat sellaisia, joita en kaipaa oikeastaan ollenkaan. Joko kappale ei innosta musiikillisesti (Wrathchild, Running Free, Sanctuary, Drifter, tmp.) tai sitten muuten hyvä kappale (esim. Prowler, Killers, Phantom Of The Opera) ei innosta koska Di'Annon laulu ei iske sitten ollenkaan. Brucen laulamana muutamat ykkös- ja kakkoslevyn biisit nousevat uuteen arvoon, onkin hyvä että niitä voi kuulla livetallenteilta. Näitä levyjä minulla ei vieläkään ole, tuskin tulee olemaankaan. En kestä sen Di'Annon laulua, mieluummin sitten Brucen laulamana.

The Number Of The Beast on yksi tärkeimmistä Iron Maidenin levyistä ja ylipäätään erittäin merkittävä levy omissa kokoelmissani. Tämähän kertoo paljon biisien painoarvosta, sillä tässähän on vain 5 kuuntelemisen arvoista kappaletta, loput kolme biisiä (Invaders, The Prisoner, Gangland) voisin unohtaa. Nostalgiakeikoilla olen jäänyt kaipaamaan loistovetoja Children Of The Damned ja 22 Acacia Avenue. Pääbiisi The Number Of The Beast on sellainen johon en ikipäivänä väsy, varsinkaan livenä kun siinä on se pirukin. Samaten paljon soitettu Run To The Hills jaksaa osua ja upota kerta toisensa jälkeen. Levyn eeppinen teos Hallowed Be Thy Name on sitten sarjassa "megaklassikko", se on Iron Maidenin paras tai toiseksi paras kappale kautta aikojen kaikilla mittareilla tarkasteltuna. Tästä levystä minulta löytyy 1995 ja 1998 painokset, kyllähän tämä klassikko ansaitsee sen.

Piece Of Mind on myöskin erittäin kovan luokan levy ja kokonaisuutena yksi Iron Maidenin vahvimmista levyistä. Heti alkuun iskeytyy Iron Maidenin ehkä paras nopea ralli Where Eagles Dare - onneksi olen kuullut tämän jättiläisen livenä edes sen kerran. Levy jatkaa vahvaa linjaa biiseillä Revelations, Flight Of Icarus, Die With Your Boots On ja ikiklassikolla The Trooper. Levyhän on jo puolivälissä eikä ensimmäistäkään täytekappaletta. Vielä biisi Still Life täräyttää hyvät meiningit, vasta biisit Quest For Fire ja Sun And Steel eivät innosta niin paljoa. Ei nekään huonoja kappaleita ole, en kuitenkaan näitä valitsisi kokoelmasettiin. Levyn päättävä massiivinen To Tame A Land onkin sitten taas omassa luokassaan. Nämä pidemmät biisit erottuvat edukseen, koska ennen ne olivat todella hyviä biisikokonaisuuksia ja niiden kokoluokkaa edusti levyllä vain yksi kappale. Sen verran kova levy, että omistan 1995 ja 1998 painokset tästäkin levystä.

Powerslave alkaa siitä että siinä on Iron Maidenin ehkä kaikkein paras kansikuva, kuva joka jo pelkällä olemuksellaan herättää suuria mielikuvia. Kansikuvan perusteella toivoisi että levy olisi täyttä parhautta alusta loppuun. Levy ei ole kokonaisuutena karvas pettymys, mutta ei mikään täydellisen levyn riemuvoittokaan. Aces High jyräyttää levyn hienosti alkuun, ehdoton ikiklassikko johon ei voi väsyä. 2 Minutes To Midnight on toisaalta hyvä kappale, joskus tuntuu hieman puuduttavalta. Livenä toimii hyvin, mutta voisi tilalla olla jotain muutakin ilman harmistumista. Losfer Words (Big 'Orra) ei jaksa kiinnostaa paljoakaan, Flash Of the Blade on jo melko hyvä mutta ei mikään pakkovalinta. The Duellists on melko unohtuva biisi, Back In The Village on ihan OK mutta tämäkin on kaukana siitä mitä Iron Maiden on parhaimmillaan. Levy päättyykin sitten jumalattoman kovaan biisikaksikkoon Powerslave ja Rime Of The Ancient Mariner, kaksi eeppistä mestariteosta peräkkäin, ensin Egyptin mytologiaa, sitten suuri meriseikkailu. Rime... taitaa olla kolmanneksi paras näiden eeppisten teosten joukossa. Näiden kahden kappaleen ja kansikuvan vuoksi omistan 1995 ja 1998 painokset myös tästä levystä.

Somewhere In Time on jo kansikuvasta lähtien yksi mieleenpureutuvimpia Iron Maidenin levyistä. Uskomaton kansikuva johon tekisi mieli sukeltaa ikiajoiksi. Somewhere In Time on todella vahva levykokonaisuus josta löytyy kaikenlaista jossa Iron Maiden on alansa mestaribändi. Heti kärkeen Caught Somewhere In Time on niin kova vauhtifiilisralli, että hengästyttää. Kun pulssi on korkealla, osuu suoraan heavyhermoon upea Wasted Years, joka on itselleni yksi tärkeimmistä Iron Maidenin kappaleista koko diskografiassa, ihan ehdoton klassikko kaikkina aikoina. Sea Of Madness tarjoilee hienoja maisemia ja fiiliksiä, livenä kappale olisi herkkupala. Paljon soitettu Heaven Can Wait on hyvä kappale, mutta settilistaan voisi jo valita muutakin sen tilalle. Levyn erikoisimpia biisejä on The Loneliness Of The Long Distance Runner, jo biisin nimi on ainutlaatuista. Hyvä biisi, ei kuitenkaan sellainen jota haluaisin usein kuulla. Seuraava kappale Stranger In A Strange Land on kirkkaasti yksi kovimmista mitä levyltä löytyy, jumalauta tämä olisi livenä mahtava. Tämän biisin kansikuvakin on loistava, Clint Eastwoodin kaltainen Eddie astuu avaruusbaariin...aivan mahtava biisi, jos joku ansaitsisi tulla kuulluksi livenä pitkästä aikaa (vai ekaako kertaa vasta???) niin se olisi tämä. Tämähän on levyn teemassakin aivan keskeinen kappale. Sinänsä hyvä kappale Deja-Vu ei puolestaan aiheuta kuitenkaan mitään suurta innostusta, tämä biisi ei ole niitä joita kaipaan kuulla usein. Levyn päättävä "megabiisi" Alexander The Great onkin sitten jotain käsittämätöntä parhautta, niin musiikillisesti kuin tarinankin puolesta. Tämä on Iron Maidenin paras tai toiseksi paras kappale Hallowed Be Thy Namen kanssa. Ainakin pitkien jättiläiskappaleiden luokassa kärkisija on aivan selvä. Jos pitäisi valita vain yksi biisi Iron Maidenilta, niin ehkä olisi pakko ottaa juuri tämä sillä ilman tätä elontie voisi käydä kurjaksi. Kun mietin ylipäätään vuoden 1986 parhaita kappaleita, niin ei ole kuin kourallinen kappaleita joista voi edes puhua tämän biisin kanssa samassa yhteydessä. Esim. Judas Priestiltä, King Diamondilta, WASPilta tai Ozzyltä ei löydy selkeästi näin mahtavaa biisiä samalta vuodelta vaikka hyviä löytyykin. Olisikohan se Tony Iommin Sphinx (The Guardian) & Seventh Star -kappale tämän Alexander The Greatin veroinen...samassa maanosassa/maisemassa mennään, mutta en tiedä pärjääkö sekään Iron Maidenille tässä kilpailussa...Sen verran tärkeä levy kyseessä, että myös tästä on oltava 1995 ja 1998 painokset.

Seventh Son Of A Seventh Son...Kyseessä on ensimmäinen kokonainen Iron Maidenin levy jonka kuulin hieman yli 20 vuotta sitten. Psykedeelinen, jäätävä kansikuva...ja biisikokoelma joka muodostaa yhden Iron Maidenin vahvimmista kokonaisuuksista. Heti levyn alusta lähtien on selvää että kyseessä ei ole mikään perusheavyalbumi vaan jotain suurempaa. Moonchild on musiikillisesti ja tunnelmallisesti Iron Maidenin parhaimmistoa. Sen perään lähtevä Infinite Dreams puolestaan on yksi pitkäaikaisimmista toivebiiseistä livekentälle, järjettömän hyvä biisi jossa jokainen palikka osuu kohdalleen. Livesuosikki/inhokki Can I Play With Madness on myös hyvä biisi tai ainakin OK biisi, toki aivan liikaa soitettu painoarvoonsa nähden. No on se kiva livenä. No joo, soittakaa joskus jotain muuta! The Evil That Men Do nousee välittömästi Iron Maidenin reippaiden biisien ykkösluokkaan, livenä kappaleen energia yltää korkeuksiin. Pääbiisi, ikuinen mestariteos Seventh Son Of A Seventh Son on välittömästi ainakin 4. sijalla tässä suurten "megabiisien" luokassa. The Prophecy iskee myös todella hyvin, heti selkäpiitä hivelevästä introsta alkaen. The Clairvoyant on ilman muuta Iron Maidenin ikiklassikoita, joihin ei voi väsyä mitenkään. Levyn päättävä Only The Good Die Young on onnistunut nopeampi biisi, helposti tulee valittua tämäkin erilaisiin kokoelmiin. On selvää että tästäkin levystä oli pakko hankkia kaksi eri painosta.

No Prayer For The Dying...selkeästi heikompaa tasoa Iron Maidenin tuotannossa. Tailgunner pitää sisällään paljon hyvää, mutta ei vaan jaksa innostaa kovin pitkään. Holy Smoke on vauhdikas ralli, jonka voisi kuulla koska vain. No Prayer For The Dying, Public Enema Number One, Fates Warning, The Assassin, Run Silent Run Deep ja Hooks In You...pitkä rivi melko unohdettavia kappaleita. Bring Your Daughter...To The Slaughter pelastaa levyä edes jonkin verran, varsinkin livenä kuultuna kappale toimii kuin häkä. Levyn päättävän Mother Russian toivoisi olevan parempi, "suurempi", voimakkaampi, itämaisempi...mutta ei, paljon jää toivomisen varaa.

Fear Of The Dark taisi olla järjestyksessään toinen kokonainen Iron Maidenin levy mitä olen kuunnellut ensi kertaa silloin parikymmentä vuotta sitten. Levyllä on paljon biisejä, tasan puolet hyviä kappaleita ja toinen puoli heikompaa. Levyn (ja upean Doningtonin keikan) käynnistävä Be Quick Or Be Dead ansaitsee paalupaikkansa levyllä, raju ja vihainen biisi, ikiklassikkosarjassa välittömästi. Ehdottoman hyvää meininkiä tarjoilee From Here To Eternity, livetilanteessa kappale on parhaissa oikeuksissaan. Afraid To Shoot Strangers on yksi tunnelmallisimpia biisejä bändin historiassa, suuret mielenmaisemat, aihepiiri joka vaivaa maailmaa edelleen päivittäin. Fear Is The Key ja Childhood's End ovat kaksi peräkkäistä heikompaa biisiä, onneksi Wasting Love tarjoilee onnistuneesti harvinaisempaa balladitunnelmaa. The Fugitive, Chains Of Misery ja The Apparition muodostavat kolmen täytebiisin joukon, sitten Judas Be My Guide iskeytyy kovalla voimalla ollen yksi levyn parhaista kappaleista. Vielä yksi täytekappale Weekend Warrior ennen kuin päästään jälleen Iron Maidenin kovimpaan ytimeen, pääbiisi Fear Of The Dark on täydellinen päätös niin tälle levylle kuin bändin aikakaudellekin. Kyseessä on upea mestariteos, ikiklassikko johon en väsy koskaan. Olipa kiertueen teema mikä hyvänsä, tämä biisi sopii livetilanteeseen aina. Ehdottoman tärkeä kappale, huikea tunnelma, suuri muistojen lataus, aivan huippubiisi.

Teemasetti 1982-1992

Children Of The Damned
22 Acacia Avenue
The Number Of The Beast
Hallowed Be Thy Name

Where Eagles Dare
The Trooper
Still Life

Aces High
Powerslave
Rime Of The Ancient Mariner

Caught Somewhere In Time
Wasted Years
Stranger In A Strange Land
Alexander The Great

Moonchild
Infinite Dreams
The Evil That Men Do
Seventh Son Of A Seventh Son

Be Quick Or Be Dead
Afraid To Shoot Strangers
Fear Of The Dark

[Deathrace King]

Joo, 6-7 biisiä / levy on millä mittapuulla tahansa liian vähän täyspitkälle Anna vaan ammattilaisten hoitaa nämä hommat.

Ai on vai, mun mittapuulla ainakin 6-7 biisiä joiden yhteiskesto on tunnin paikkeilla on jo ihan tarpeeksi täyspitkälle. Entäs jos levyllä onkin vain yksi biisi joka kestää vaikkapa 47 minuuttia ja 34 sekuntia?

Nyt puhuttiin Maidenista, eikä tietenkään mistä tahansa bändistä. Tuntia ei noilla biisimäärillä tule millään. Tuollainen yhden biisin levy on ainakin minusta typerä idea ja jäisi omalta kohdaltani sinne kaupan hyllyyn. Eiköhän se levylafkakin pistäis vastaan jos kuuden biisin levyä alettais täyspitkänä tarjoamaan, ostajista nyt puhumattakaan.

Ehkä tuota tuottamista voisi pikemminkin miettiä biisien rakenteita lyhyntämällä esim. karsia turhia introja ja outroja joistain biiseistä pois ja menemälle nopeammin itse asiaan. Ja tässä tarkoitain Fear of the Darkin jälkeistä tuotantoa.

[Zhema]

^Jep, mutta kyllähän nuo introt ja outrot esim. X-Factorille sopi, kun kyseessä oli senverran synkkä kokonaisuus, joka selkeästi täytyy kuunnella kerralla alusta loppuun. Mutta joku Final Frontierin vuoden pituinen pilipali-intro nyt on vaan täysin turha.

[clairvoyant]

Siitäkin levystä muuten saisi aika kovan jos karsisi kahdeksan- tai yhdeksänbiisiseksi niinkuin 80-luvun kulta-ajan albumit olivat.

Tästä innostuneena: Iron Maidenin kulta-aikojen jälkeiset levyt biisilistoilla, joilla olisin ne itse tuottanut.

. . .

Heh, melkeinpä tasan samat rallit pudottaisin itsekin pois. Tosin paria viimeistä ei ole jaksanut niin paljoa kuunnellakaan enää, että muistaisi mitkä rallit niitä tylsimpiä suvantokohtia sisälsivätkää. Hyvä maku tinkellä, jälleen kerran!

[Sabbathman]

Nyt on kenttälippu ja keikkabussipaikka!!!

Seventh Son Of A Seventh Son...SEVENTH SON OF A SEVENTH SOOO-O-O-OON!!!

[Death Metal Maniac]

Lippu,lippu... pakko matskustaa on jonnekin... Helsingistä.. eiku Helsinkiin juna vie!

https://www.youtube.com/watch?v=aqTDeCuABJk

eiku

https://www.youtube.com/watch?v=AEOmJ_OeVhU

[Tranquillity]

Itse en ole koskaan ymmärtänyt NPFTD-levyltä löytyvän Hooks In You:n järjestelmällistä ja poikkeuksetonta dissaamista. Loistava biisi koukuttavin riffein ja nokkelin lyriikoin. Ja levyn nimikkobiisin leimaaminen filleriksi - se tulisi tulkita jo jonkinasteiseksi rikokseksi.

[Sardonicus]

Itse en ole koskaan ymmärtänyt NPFTD-levyltä löytyvän Hooks In You:n järjestelmällistä ja poikkeuksetonta dissaamista. Loistava biisi koukuttavin riffein ja nokkelin lyriikoin. Ja levyn nimikkobiisin leimaaminen filleriksi - se tulisi tulkita jo jonkinasteiseksi rikokseksi.

Hooks In You todellakin on biisi jota usein dissataan, ja ihan syystä. Se on levyn ilmestymisestään asti ollut heikoin biisi. Bring Your Daughter myös biisi josta en ole koskaan pahemmin lämmennyt. Loput levystä toimii ja onhan No Prayer parempi levy kuin Fear Of The Dark.

[alspe]

Levyjen Somewhere in Time - Fear of the dark välillä on hauska erikoisuus, että minusta ainakin kuulostaa SiT:lla ja NPFtD:lla olevan kepeämpi ja kevyempi fiilis kun taas SSotSS ja FotD ovat heavympia soundiltaan. Esim. Public enema number one voisi olla paljon suositumpi kappale jos sen alkumelodia olisi murisevammalla kitaralla kuin alunperin on tehty.

[Strained]

Itse en ole koskaan ymmärtänyt NPFTD-levyltä löytyvän Hooks In You:n järjestelmällistä ja poikkeuksetonta dissaamista. Loistava biisi koukuttavin riffein ja nokkelin lyriikoin. Ja levyn nimikkobiisin leimaaminen filleriksi - se tulisi tulkita jo jonkinasteiseksi rikokseksi.

Samaa mieltä, varsinkin tuon nimibiisin suhteen. Se on ainakin itselleni tärkeä kappale, ja muutenkin parhaimpia ysärimaiden-biisejä.

[Sabbathman]

No niin, nyt on melkoinen tietopaketti...

IRON MAIDEN: 'Maiden England '88' Concert To Be Released On DVD In
March - Feb. 12, 2013

http://blabbermouth.net/news.aspx?mode= ... mID=186155

[Deleted User 729]

IRON MAIDEN: 'Maiden England '88' Concert To Be Released On DVD In
March - Feb.

...ai että Iron Maidenita tulee taas kokoelma / livelevy..? En usko.

[clairvoyant]

IRON MAIDEN: 'Maiden England '88' Concert To Be Released On DVD In
March - Feb.

...ai että Iron Maidenita tulee taas kokoelma / livelevy..? En usko.

Noh onpahan kerrankin kiinnostava julkaisu näin meille 80-luvun materiaalin faneillekin. Live After Death kun on ollut DVD:llä iät ja ajat jo, mutta tätä ei!

[P.K.]

Ja onhan tuossa päivitys myös vanhaan kasettiin nähden. Keikka on vihdoinkin kokonaan. Kokonainen keikka CD:llä myös kelpaa erittäin hyvin.

Harmi vaan vinyyli on taas kerran kuvalevy.

[Ewokki]

Noniin, tätä on odotettukin. Kevin Shirley ollut miksaamassa monikanavaääntä, joten kuullostanee yhtä mahtavalta kuin LAD. Tästä myös kuvallista puolta "puhdistettu". Voi olla että on sitten se eniten pyöritettävä Maiden-live. Setti rautaa...

[Pete Bondurant]

Uutisessa ei ollut mainintaa blue raysta eli tuleeko vain DVDnä?

Vielä kun joku leikkaisi ja editoisin kyseisen keikan vielä hillitymmäksi. Näistä Harriksen ohjauksista tulee pää kipeäksi, kun missään kamerassa ei pysytä sekunnin tuhannesosaa kauemmin. Makuasioita, kai tällainen editointi on jonkun mielestä dynaamista ja energistä. Minusta vain sekavaa.

Harmi ettei bonuksiin ympätty Doningtonin keikkaa, vaikka Brucen ääni ei ollut sillä ihan kunnossa minkä kuulee erinäisistä audiojulkaisuista.

[Ewokki]

Uutisessa ei ollut mainintaa blue raysta eli tuleeko vain DVDnä?

Vielä kun joku leikkaisi ja editoisin kyseisen keikan vielä hillitymmäksi. Näistä Harriksen ohjauksista tulee pää kipeäksi, kun missään kamerassa ei pysytä sekunnin tuhannesosaa kauemmin. Makuasioita, kai tällainen editointi on jonkun mielestä dynaamista ja energistä. Minusta vain sekavaa.

Harmi ettei bonuksiin ympätty Doningtonin keikkaa, vaikka Brucen ääni ei ollut sillä ihan kunnossa minkä kuulee erinäisistä audiojulkaisuista.

Taitaapi tulla vain DVD:nä, mutta menee se näinkin.

Joo, en ole minäkään hektisen leikkauksen ystävä. Rock in Rio oli pitkään "jäähyllä" tämän takia, mutta kyllä tuohonkin tottuu, muuten loistava taltiointi kumminkin. Mutta tämä ei pitäisi olla lähellekään niin paha, mitä bootlegista muistelen...

Flight 666 ei myöskään rauhallinen editoinnin puolesta, Dance of Deathista puhumattakaan, joten ei tälle taida mahtaa mitään, jos meinaa Maidenin keikkaa katsella...

[P.K.]

Vielä kun joku leikkaisi ja editoisin kyseisen keikan vielä hillitymmäksi. Näistä Harriksen ohjauksista tulee pää kipeäksi, kun missään kamerassa ei pysytä sekunnin tuhannesosaa kauemmin. Makuasioita, kai tällainen editointi on jonkun mielestä dynaamista ja energistä. Minusta vain sekavaa.

Kyllä mun mielestä tämä alkuperäinen leikkaus on juuri hyvä. Ei kai tuota kukaan vertaile johonkin Death on the Roadin tyyliseen epilepsialeikkaukseen?