Helloween

[PsychoTapu]

Huvittava juttu. Mulle tulee Nabatean loppurallatuksen laulumelodiasta "Once there was..." eteenpäin ihan helvetisti mieleen Hanoi Rocksin A Day Late, A Dollar Short alun laulumelodia. Kuvittelenko vai onko joku muukin huomannut saman. JuuTuubista löytynee. Sattumaa varmaan.

Kyllä sitä on täällä pariin kertaan kommentoitu. Ihan yks yhteenhän se menee.

[Jussi]

Hmmh, ensikuuntelu eilen jättii aika kauaksi siitä tajunnanposautuksesta, mitä alkoi odottamaan ennakkokommenttien perusteella, mutta nyt toisella pyörityksellä alkaa näyttämään vähän paremmalta. Soundeista on toistaiseksi tosi tunkkainen kuva taas, voisi olla vaihtelun vuoksi Bauerfeind vaihtopenkin tarpeessa. Mutta jos parhaita biisejä sanoisin tällä hetkellä, niin ne ovat:

World Of War (Gerstner)
Years (Weikath)
Straight Out Of Hell (Grosskopf)

Sascha on melko epätasainen säveltäjä tällä, mistä lisää myöhemmin, mutta vähän kuin Rabbitilla 10 vuotta sitten, niin älyn hyvän kakkosbiisin on tehnyt albumille. Rytinää piisaa kerrankin riittävästi tuossa World Of Warissa. Seuraavina ovat top-vitoseen kai matkalla todella vahvan vaikutuksen heti ennakkosoitossa tehnyt Nabatea & Live Now!

Kaikkien muiden antaisin olla albumilla, mutta edellämainitun avausbiisin sijaan päinvastaisen vaikutuksen Burning Sun-sinkulla tehnyt Wanna Be God ja Asshole saisivat tehdä mieluummin tyhjää tilaa kompaktimmalle 11 biisin kokonaisuudelle. Pitää ottaa työreissulle autoon aamulla tietysti mukaan ja soitella lisää, ehkä tästä ei tulekaan Better Than Raw II:sta omalla kohdallani, jos alkavat loputkin tarttumaan pikkuhiljaa korviini.

[Judez]

Muutamia kertoja on pyöritelty Straight Out of Hell rauhassa läpi ja heitetäänpä biisit samantien kolmeen kategoriaan. Sulkuihin pistin huvin vuoksi säveltäjät niin näkee että kuka on saanut aikaan laatua ja kuka ei.

Erinomaiset/hyvät:
Waiting for the Thunder (Deris) - Toistaiseksi levyn ykkössuosikki itselleni. Pieni määrä pianoa Helloween-biiseissä ei ole ikinä pahitteeksi. Tämä upposi jo ekalla kuuntelulla kuin veitsi sulaan voihin. Erinomaista!

Nabataea (Deris)- Tykkäsin tästä jo ennen itse levyn julkaisua ja kyllä tämä kestää vieläkin kuuntelua, ehdottomasti hyvä startteribiisi levylle.
Straight Out of Hell (Grosskopf) - Luulenpa että tämä kasvaa vielä hieman, mutta ansaitsee jo nyt paikkansa levyn kärkipään biisien joukossa.
Burning Sun (Weikath) - Ekoja kertoja kun tätä kuunteli niin olisin ehkä heittänyt keskikastiin mutta nyt tämä toimii paremmin, on kertsi on kuitenkin sen verran toimiva.
Make Fire Catch The Fly (Deris) - Hyvä powerirallihan tämä on, kertsi kasvaa mukavasti ja muitakin pieniä melodiakoukkuja on mukana.

Keskikasti:
Hold Me In Your Arms (Gerstner) - Melkein nostin jo ylempään kategoriaan mutta ei vielä. Kyllähän tämä tuo jotenkin mieleen Pink Cream 69:n Where The Eagle Learns to Fly:n mutta se ei ole huono juttu. Kertsi kun olisi vielä piirun verran kovempi niin sit olis kärkibiisien joukossa.
Years (Weikath)- Kelpo rallatus kertsissä mutta keskikastiin tämäkin lopulta menee, voi toki olla että vielä uusilla kuuntelukerroilla kasvaa tämäkin.

Far From the Stars (Grosskopf) - Jotenkin tulee Just A Little Sign tästä mieleen, ei tämä välttämättä ole tajunnanräjäyttävä poweriralli mutta ei tätä skipatakaan tarvitse.
World Of War (Gerstner) - Kelpo poweriralli joskin kertsistä puuttuu se todellinen koukku, ei huono mutta myöskään säväytä ihan täysillä.

Church Breaks Down (Gerstner) - Upea kirkkouruilla höystetty intro mutta kertsistä puuttuu taas se viimeinen silaus. Nuo lyriikatkin särähtävät välillä korvaan. Muuten ihan ok veto.
Live Now! (Deris/Gerstner) - Onhan tämäkin ihan ok mutta kertsi ei kyllä ole tässäkään se paras mahdollinen. Pelkkä "Live Now!" tuntuu jotenkin töksähtävältä.
Asshole (Gerstner)- Kaipa tämä sitten kuuluu siihen alempaan keskikastiin. Ihan mukavaa rouhimista mutta tästäkin se täyden kympin koukku puuttuu.

Heikoimmat:
Wanna Be God (Deris) - En olisi valittanut jos tämä olisi jätetty levyltä ulos, lähes aina tulee painettua skip-nappulaa tämän biisin kohdalla.


Kokonaisuutena on jo nyt helppo sanoa että 7 Sinnersista on menty eteenpäin. Miksaus ei ole vieläkään täydellinen mutta on silläkin osa-alueella tapahtunut edistystä. Tosta keskikastista kun sais vielä pari biisiä parhaiden joukkoon niin voitais puhua Rabbit Don't Come Easyn tasoisesta suorituksesta, mutta ei nyt ihan tällä kertaa. 2000-luvun levyistä Straight Out of Hell ohittaa 7 Sinnersin ja The Legacyn näillä näkymin. The Dark Ride, Gambling With the Devil sekä Rabbit Don't Come Easy pysyvät vielä edellä mutta onhan tämä kaikenkaikkiaan hyvä suoritus 'Weenilta. Arvosana: 8- / 10.

[Gambler]

Teitin hienojen analyysienne väliin joutuu meikä toteamaan että ei lähde mulle. Ei millään. Geneerisiä tuplabassariralleja on vain liikaa. Tylsää. Siinä vaiheessa kun päästään waiting for the thunderiin, joka on ensimmäinen vähänkään kiinnostava biisi, on fiilikset jo niin poljettu, että ei jaksa oikein sekään sykäyttää. Muuan kelvollinen yritelmä. Live Now!, joka olisi tosiaan hyvä biisi, jos säkeistöt olisivat vähän pitemmät. Nyt biisistä tulee vain outo fiilis. Years ok osastoa. Muuten toisesta sisään toisesta ulos. Itse en ole oikein koskaan ollu 'ween fanaatikko. Keepperit putos aikanaan lujaa, silloin ilmestyessään. Sitten oli pitkä gappi aina master of the ringssiin, joka tuli hommattua kaverin suosituksesta. Hyvä levy onkin. Seuraava isommin iskenyt oli dark ride. Sen jälkeen onkin ollu aika randomilla. Tälle tuli annettua tsäänssi, koska oikein muutakaan uutta kuunneltavaa ei oo nyt tullu. Mut levy on niin turha omaan korvaan, että tuolle oikein jaksa ees lisäpyörityksiä povata aukeamisen toivossa. Randomilla saa olla siis jatkossakin.

[Spacecake]

^ Itse olen kai jonkin sortin Helloween -fanaatikko, mutta täytyypä sanoa, että ekan kuuntelukerran jälkeen levy vaikuttaa heikolta. Gambling with the Devil'kin aukeni muistaakseni hitaasti, mutta jotenkin tämä kuulosti väkinäiseltä ja ponnettomalta. Kuunnellaan lisää kyllä, mutta ei missään nimessä mene heti ostoon. Moista ei olekaan tapahtunut sitten Rabbitin, joka lopulta tosin ihan kelvolliseksi levyksi osoittautui ja hyllyynkin päätyi.

[mice]

Täällä taas toimi ja rokkasi vallan mainiosti heti ensimmäisellä soittokerralla. Varsin hienon kokonaisuuden ovat Saksan pojat saaneet kasaan.

Komeimmat helmet yhden kuuntelun perusteella ovat Far From The Stars, Waiting For The Thunder ja nimibiisi Straight Out Of Hell. Kun näiden lisäksi levyltä löytyy niinkin laadukkaita kappaleita kuin Nebataea, World Of War, Burning Sun, Hold Me In Your Arms, Years, Make Fire Catch The Fly ja Church Brakes Down, on kokonaisuus todella kova.

Kun lisäksi bonusbiisi Another Shot Of Life toimii ja Live Now!:kin, vaikka pidempiä säkeistöjä olisikin kaivannut, jäävät levyn heikompaan osastoon ainoastaan Wanna Be God ja Asshole.

Alkoipa uusi musiikkivuosi komeasti!

[Dante]

Ohoh, Helloween pääsi yllättämään vielä kerran vanhoilla päivillään, vaikka jo ennakkoon kuullut Nabataea ja Burning Sun olikin havaittu kovaksi materiaaliksi. Muutamien kuuntelujen jälkeen Straight Out of Hell saattaa hyvinkin olla bändin parhaimpia tuotoksia, tiedä sitten onko kyseessä vielä uutuudenviehätystä, mutta ainakin kevyesti paras levy sitten Dark Riden.

[sirclansman]

Niin, huomenna perjantaina (25.1.) ilmestyvässä Infernossa Helloween-miehistö kansikuvapoikina kera kattavan artikkelin. Arviot-sivuilla myös luonnehdinta uudesta SooH-pitkäsoitosta!

[lost hole]

Erinomaiset/hyvät:
Waiting for the Thunder (Deris) - Toistaiseksi levyn ykkössuosikki itselleni. Pieni määrä pianoa Helloween-biiseissä ei ole ikinä pahitteeksi. Tämä upposi jo ekalla kuuntelulla kuin veitsi sulaan voihin. Erinomaista!

Heikoimmat:
Wanna Be God (Deris) - En olisi valittanut jos tämä olisi jätetty levyltä ulos, lähes aina tulee painettua skip-nappulaa tämän biisin kohdalla.
[/b]

Näiden biisien osalta olen samaa mieltä. Mut muuten on aika mieleenjäämätön levy. 6/10

[Davy Jones]

Hyvät:
Live Now!
Waiting For The Thunder
Straight Out Of Hell
Years

Keskikasti:
Nabataea
World Of War
Far From The Stars
Burning Sun
Wanna Be God
Make Fire Catch the Fly
Church Breaks Down

Heikot:
Hold Me In Your Arms
Asshole

Kaiken kaikkiaan kelpo levy. Jos 7 Sinnersiin verrataan, niin mielestäni yhtään Raise The Noisen tai The Sage, The Fool, The Sinnerin kaltaista täysosumaa ei tältä (ainakaan vielä) löydy. Toisaalta mukana on paljon perushyviä laukkapoweribiisejä, eikä Are You Metalin kaltaista paskajunttausta ole tällä kertaa riesana. Grosskopfin kynäilemä nimibiisi iskee kaikessa simppeliydessään ja timanttisella kertsillään tällä hetkellä koviten.

Melko pitkähän tuo 13 veisua on, joten jos vaikka nuo oman listani kaksi "heikkoa" olisi pois pudottanut, niin en valittaisi. Esim. kiintiöballadi on rasittava jäänne ysäripowerista, varsinkaan kun ne harvoin nykyään enää näillä veteraaneilla toimivat. (Blind Guardianin hitaat sitten säännön vahvistava poikkeus.)

8/10

Edit. nostetaan nyt arvosana kasiin, kun se sinne viimeistään lisäkuunteluilla nousee kuitenkin. Assholekin kuulosti äsken jo siedettävämmältä!

[Spacecake]

Paranihan tuo kuuntelulla, kuten arvata saattoi, mutta ei riittävästi. Taitaapa olla Deriksen ajan huonoin levy, valitettavasti. No, ei ihan umpisurkea kuitenkaan, ehkä tälle voi 7/10 arvosanaksi antaa. Miksei enempää:

-ei oikeastaan yhtään huippubiisiä, Make fire... ehkä siinä rajoilla
-liian monta kuunnellessa joka kerta skipattavaa kappaletta
-liikaa rippauksia omista ja toisten biiseistä -hyihyi, erit. Deriksen laulumelodioista!!!
-ei yhtään evergreen-Helloween -ilottelurallatusta
-ei yhtään Helloween -mittapuulla huipuksi laskettavaa kitarasooloa

Jokunen hyvä biisi sentään on onneksi mukaan sattunut ja pelastaa sen verran, ettei ihan välttävää arvosanaa tarvi lätkäistä. Pari kovempaa levyä oli alla, ehkä ens kerralla taas iskee kunnolla?

[WildFire]

Legacya ja Gamblingia on vaikea voittaa, mutta ainakin lähellä ollaan. 7 Sinners ei ollut kummainen levy, joten Straight Out of Hell yllätti positiivisesti. Gerstnerin ja Grosskopfin biisit jyrää, nimibiisin, World of Warin ja Church Breaks Downin ollessa parhaita. Asshole ja Far from the Stars toimivat myös erittäin hyvin. Toivottavasti settilistaan löytää paljon uutta materiaalia, on bändillä varaa valita vaikka mitä hyvää näin laadukkaalta kokonaisuudelta. Weikathilta odotin edes yhtä nappisuoritusta miehen aiemmat meriitit tuntien, mutta Years ja Burning Sun, vaikkakin hyviä biisejä, eivät yllä edes albumin top-5:een.

[clairvoyant]

Pelottavan heikolta tuntuu kolmenkin kuuntelun jälkeen. Ei jää mieleen oikein mitään Nabataean lisäksi. No, koitetaan nyt vielä pari kertaa aivopestä!

[Jussi]

-ei yhtään Helloween -mittapuulla huipuksi laskettavaa kitarasooloa

Eivät ne kuuluisikaan kaikesta puurosta* -helvetti kun kiipparit ja jopa rummutkin kumisevat enemmän pinnassa!

* onkohan se nykyajan ämpäri-tekotapa tähän syynä, vai liikaa kotiutunut tuottaja? Mulle kelpaisi Helloweenilta kohta studiolive-lähestymistapa albuminauhoituksiinkin, vrt. Ragen End Of All Days '96...

[Spacecake]

Legacya ja Gamblingia on vaikea voittaa, mutta ainakin lähellä ollaan. 7 Sinners ei ollut kummainen levy, joten Straight Out of Hell yllätti positiivisesti. Gerstnerin ja Grosskopfin biisit jyrää, nimibiisin, World of Warin ja Church Breaks Downin ollessa parhaita. Asshole ja Far from the Stars toimivat myös erittäin hyvin.

Jännä miten nyky-Helloweenista ja levyjen paremmuudesta voidaankin olla näin eri mieltä... 7 Sinners hakkaa tän kyllä 6-0 ja nimibiisiä lukuun ottamatta just nuo mainitut ei toimi itsellä oikein ollenkaan

[Spunkmeyer]

Helloween se vaan lujittaa asemaansa yhtenä kaikkien aikojen kovimpana bändinä tällä levyllä. Kovien levyjen putki on aivan tolkuton (Unarmedia en nyt laske mukaan). Mulle oli alunperin vähän kysymysmerkki että pitääkö niitä vanhoja kuluneita hittejä lähteä kuuntelemaan kuulemma kehnoon Circukseen, mutta kyllä tällä levyllä kehtaa.

En vertaa tätä vähillä kuunteluilla vielä mihinkään vanhaan levyyn laadullisesti, mutta biisimateriaali muistuttaa kyllä kovasti Gamblingiä. Rehellisiä perus-powerbiisejä yksi toisensa perään ilman mitään pidempiä kikkailuja. Kyllä toimii. Wanna Be God toimii myös aivan mahtavasti.
Tätä nykyä Asshole, Years ja Make Fire... tuntuvat turhilta, mutta eivätköhän nekin lunasta vielä paikkansa levyllä.
Church Breaks Down on ehkä vähän turhan yllätyksetön levynpäättäjä näin hienolle kokonaisuudelle.

[Jussi]

Church Breaks Down on ehkä vähän turhan yllätyksetön levynpäättäjä

Jep, niin on kuivahko. Mie aloin miettimään onko Mission Motherlandin, mistä olen aina pitänyt, jälkeen Helloween tehnyt kovinkaan montaa hyvää eeppistä biisiä. No, jos* Revelation lasketaan niin se ehkä, mutta King For a 1000 Years & The Dark Ride ovat mulle ainoat. Jopa Weikin Nothing To Say on turha, Deriksen Occasion Avenue ja Far In The Future myös, tämän Gerstnerin uuden tapaan.
*mutta mikä on rajana? Seitsemän minuuttia, jolloin ei tarvitse ynnätä mainiota Heaven Tells No Liesia?

Kaveri muuten sanoi, ettei tavan jewelcase-versiossa ole lyriikoita ollenkaan bookletissa, kiva! Katsoinkin, että tämän digipakin vihon täytyy olla erilainen, muurahaiskannellaan siitä. Mutta hyvä ettei kokonaan jäänyt 7 Sinnersin kaltaiseen PDF-perseilyyn noiden sanoitusten saanti tyystin. Muutamia aikaisemmissa viesteissä mainitsematta jääneitä biisejä voisin kommentoida:

Make Fire Catch The Fly - mikähän Andilla on noihin kärpäsiin mielenkiintona, tulee muutoinkin kuin tekijän ja lyriikan puolesta Listen To The Flies mieleen Rabbit Don't Come Easylta, sekä Sun 4 The World samaiselta. Kuitenkin paremmassa puolikkaassa tältä.

Hold Me In Your Arms - aika neutraaliksi jättävä hituri, jota sellainen ei saisi koskaan tehdä, tarkoittaa omalla kohdallani yleensä hylkiömäiseksi skippailubiisiksi joutumista (esimerkiksi '96 ansiosta b-puoleksi joutunut Time Goes By). Mutta katsotaan nyt vielä.

Far From The Stars - en ymmärrä mollausta, mitä olen lukenut, että 'albumin paskin & hyi vitu kun olisikin skraapattu veke'. Kaikki toimii säkeistöjen osalta, melodiat siinä missä pitääkin, mutta kertsi on liian simppeli että helmeksi olisi. Aivan jees biisi kuiten.

Waiting For The Thunder - kiva että monet näyttävät tykkäävän, muttei mulle iske niin paljoa. Matala laulutapa on jees, mutta muutoin tuntuu If I Could Flyn ja As Long As I Fallin heikommalta versiolta. Kas kun ei ollut sinkku niiden tapaan! Tai sitten juuri siitä syystä, vähän erilaisempia biisejä. Vaikka Nabatea-videota edeltänyt BS oli juurikin rankempi rypistys Are You Metalin tapaan... äh.

Burning Sun - ei napannut ensisinkkuna yhtään, mutta kuten usein asia on täällä ollut, niin puhkeaa niin-usein-sanotusti kukkaan itse levyllä sitten. Hyvä näin; taas Weikin kaksi kontribuutiota olivat laadun puolesta kohdallaan!

Joista voisikin jatkaa bändin nestorin saamaan kritiikkiin, että ei minusta esimerkiksi muutoin paikkapaikoin ontuvalla Gambling With The Devilillä ollut niiden suhteen mitään valittamista. The Saints on juuri sellainen Helloweenin tunnelman definivoiva puristus, kuin Legacyn Get It Upkin, täynnä klassisinta soundiaan minkä Weikath hyvin tietää ja toisintaa aina vain. Kuten Raise The Noise & The Sage... edellisellä, vielä pahemmin kokonaisuutena kompuroivalla!

edit: No Eternity - Markus Grosskopfin japsibonukseksi päätynyt on tosiaankin yksi SOOH-sessioiden helmistä, menisi kyllä parhaimpaan kolmannekseen jos olisi levyllä jommankumman am. roskaraidan sijaan.

ns: Helloween - Deliver Us From Temptation

ah, jos tämä olisi vain saanut olla The Dark Ridella, Pushista jalostettu Andin halfordismeja* paremmiksi, mutta silti melodiaa piisaa niin bridgessä, kertsissä kuin sooloissakin!
*onko noita rääkyväisimpiä vokalistointejaan muuten ollut noiden 2 lisäksi kuin Kill Itissä 2007 ja nyt tällä uudella, Burning Sunissa?

[matti]

Toistaiseksi miellyttanyt korvaa levy ihan hyvin, joskin taas puuttuvat kunnon hitit. Niita kumminkin on Deris-levyillakin joskus ollut.. Parin ensikuuntelun jalkeen massasta erottuvat lahinna Burning Sun ja Nabatea, hyvassa tai huonossa. 7/10 irtoisi multakin.

[Balm]

*onko noita rääkyväisimpiä vokalistointejaan muuten ollut noiden 2 lisäksi kuin Kill Itissä 2007 ja nyt tällä uudella, Burning Sunissa?

On. Ekana tulee mieleen Bells Of The 7 Hells ja Madness Of The Crowds.

[Wellu]

edit: No Eternity - Markus Grosskopfin japsibonukseksi päätynyt on tosiaankin yksi SOOH-sessioiden helmistä, menisi kyllä parhaimpaan kolmannekseen jos olisi levyllä jommankumman am. roskaraidan sijaan.

Ostetaanpas pois, kun näyttää löytyvän iTuneksesta tuo kappale.

Mitä levyyn tulee, niin täällä on kyllä iskenyt uskomattoman kovaa tämä uutukainen. En muista, että onko mikään Deriksen aikainen Helloween iskenyt sitten Master Of The Ringsin yhtä kovaa kuin tämä. Pelkästään nimikappale on pyörinyt iPodin laskurin mukaan jo 25 kertaa viikossa ilmestymisen jälkeen (ja siihen auto/pleikkarisoitot vielä päälle). Koko levy on pyörinyt läpi vajaa parikymmentä kertaa.

Onneksi on lippu Teatrialle. Nyt pitää vain toivoa, että lento Teneriffalta on ajoissa maaliskuun lopussa, jotta ehtii lopettaa hiihtoloman sopivasti Gamma Ray/Helloween comboon.

[Jussi]

edit: No Eternity - Markus Grosskopfin japsibonukseksi päätynyt on tosiaankin yksi SOOH-sessioiden helmistä, menisi kyllä parhaimpaan kolmannekseen jos olisi levyllä jommankumman am. roskaraidan sijaan.

Ostetaanpas pois, kun näyttää löytyvän iTuneksesta tuo kappale.

Mitä levyyn tulee, niin täällä on kyllä iskenyt uskomattoman kovaa tämä uutukainen. En muista, että onko mikään Deriksen aikainen Helloween iskenyt sitten Master Of The Ringsin yhtä kovaa kuin tämä. Pelkästään nimikappale on pyörinyt iPodin laskurin mukaan jo 25 kertaa viikossa ilmestymisen jälkeen (ja siihen auto/pleikkarisoitot vielä päälle). Koko levy on pyörinyt läpi vajaa parikymmentä kertaa.

Onneksi on lippu Teatrialle. Nyt pitää vain toivoa, että lento Teneriffalta on ajoissa maaliskuun lopussa, jotta ehtii lopettaa hiihtoloman sopivasti Gamma Ray/Helloween comboon.

Sietää nimibiisin soidakin, on se sen verran hyvä, bändin ominta soundia & kaikki on kohdallaan. Oliko oikeasti jokin kommentoija, jolle tuo ei iskenyt
Heh, mun pitää vain jossain kohtaa ko. sunnuntaita uskaltaa rattiin Kajaanissa, että ehtii tähän kotia pohjustamaan uutta keikkaa.

Madness Of The Crowds.

Doh, olisi pitänyt muistaa tuo, varsinkin kun 1998 > b-puolien putkessani sitä soitin tuon Deliver Us..in jälkeen. Bellsiä taas mieleni varmaan hylkii alitajuisestikin, onneksi

ns: Make Fire Catch The Fly -tämä paranee koko ajan, nopeus kohdallaan ja tuo kertsikin on venytyksineen oikeastaan aika klassinen, Deris-eralle siis. Jotenkin soolot tuntuvat erikoisen pitkiltä viime vuosien Helloweenille, mikä on vain hyvää vaihtelua.

edit V: Oikeasti? Raise The Noise, eikä Where The Sinners Go? Yhtä paska kuin tämä uuden Wanna Be God.

[Ice]

Aika samaa mieltä monella edellä kirjoittaneen kanssa. Eli kasassa on hyvä levy mutta siltä uupuu bändille tyypillinen hitti tai pari. 7 Sinnersin kanssa siis aika samalla tasolla, mutta se ajaa ohi World of Fantasyn turvin, sekä muutaman muun hieman enemmän iskevämmän rallin, joita toki voi kasvaa myös uutukaisenkin kappaleista tulevaisuudessa. Siinäkin mielessä paljon samaa, että kaksi todellista hutia ja täyspaskaa kappaletta löytyy molemmilta. 7 Sinnersillä ne olivat Are You Metal? ja Raise the Noise. Uutukaisen Live Now!:n Bon Jovi-kitarointi on aivan hirveää kuultavaa ja kertosäe takaa lopullisen syöksyn paskuuteen. Wanna Be God taas on nyt äkkiseltään huonoin biisi, mitä olen bändiltä koskaan kuullut vai meneekö se sitten välisoiton nimiin lyhyen mittansa vuoksi, no miten vain, niin molemmat tulee tulevilla kuunteluilla skipattua aina.

Parhaimmiksi noista hyvistä kappaleista nostaisin Nabatean, Far from The Starsin, Burning Sunin ja Waiting for the Thunderin. Jos mainitun biisikaksikon lisäksi levyltä tiputtaisi pois vielä Assholen sekä Hold me in Your Armsin olisi kasassa 8/10 arvoinen albumi. Kaikki biisit kun otetaan huomioon, niin ei tästä valitettavasti 7/10 kummempaa kokonaisuutta saa omissa korvissani kasaan. Gambling with the Devilin, The Dark Riden tai Master of the Ringsin, eli Deriksen aikaisten parhaimpien levytysten rinnalle tämä ei kyllä tule nousemaan koskaan, mutta kelpaahan tästä näitä hyviä ralleja kuunnella vastakin

[Judez]

-ei yhtään Helloween -mittapuulla huipuksi laskettavaa kitarasooloa

Eivät ne kuuluisikaan kaikesta puurosta* -helvetti kun kiipparit ja jopa rummutkin kumisevat enemmän pinnassa!

* onkohan se nykyajan ämpäri-tekotapa tähän syynä, vai liikaa kotiutunut tuottaja? Mulle kelpaisi Helloweenilta kohta studiolive-lähestymistapa albuminauhoituksiinkin, vrt. Ragen End Of All Days '96...

Tähän on pakko tarttua. Harmittaa etenkin 7 Sinnersin kohdalla kun se miksaus on sellaista puuroa. Tässä kun on tullut viime aikoina kuunneltua muita paremmin miksattuja levyjä (esim. Queensrychen Empire jossa on esimerkillisen hieno miksaus) niin ero noihin verrattuna on melkoinen, kun heti perään kuuntelee esim. Helloweenin uusimpia. Esim. Stratovariuksen Visions on hieno esimerkki (IMO) hyvältä soundaavasta powerilevystä. Kiss Of Judas kun starttaa niin tietää heti että missä mennään. Basso on napakasti esillä, kiipparit tukee hyvin koko hommaa ja siihen kun lisätään vielä Tolkin sekä Jörgin panos niin homma toimii. Tohon perään kun pistää jonkun Live Now:n soimaan 'Weenin uusimmalta niin eron huomaa heti.

Nykyäänkin kun kuuntelee uusia poweribändejä niin useilla ilmenee ongelmia miksauksen kanssa. Tuplabasarit sahaavat konemaisesti ja kitaroissa ei ole mitään lämpöä saatika eloa. Miksauksista puuttuu se jykevyys ja munat. Tuloksena on tasapaksua sahaamista ohuilla soundeilla. Esim Luca Turillin Rhapsodyn uusimman levyn miksaus on kaameeta tuubaa: http://www.youtube.com/watch?v=ObOJQsVdnUg

[Jussi]

Ihan samalta tuo LT Rhapsody minusta kuulostaa tuotannollisesti, kuin Rhapsody aina, vaikka kahta ekaa 1997-98 jos käytät verrokkina? Enkä mie muutenkaan liian kultakorva ole, Helloweenilta haluaisin vain kuulla kitaroita ja mahdollisia melodioita siinä päällimmäisenä, enkä haudattuna jonnekin.

[clairvoyant]

Nyt kun kuuntelee neljättä-viidettä kertaa läpi ja parin oluen avulla, niin alkaa jo parantua. Nimibiisi tosiaan on hyvää paskaa!

Ehkä tämä tästä pääsiäiseen mennessä...