Helloween

[Nuclear Holocaust]

KAI HANSEN (Suosikkini tästä porukasta)

+++ maaginen, hypnoottinen ja persoonallinen äänen väri
+ kehittynyt laulajana alkuajoista
- hieman ohut ääni, mutta muut vahvuudet paikkaavat puutteen

MICHAEL KISKE

+++ puhdasverinen, jalorotuinen ja oikeaoppinen Power Metal kiekuja. Yksi parhaista
- hieman yksiulotteinen tulkinta (onko se sitten miehen vika vai sävelletyn materiaalin?)

ANDI DERIS

+ kelpo laulaja
- operoi väärässä genressä, jokin perinteisempi Heavy/Hard Rock osasto istuisi paremmin. Ei ole perinteinen Power Metal vokalisti.
- nasaali ärsyttää ja en pidä muutenkaan hänen äänen väristä

[Esanssi]

^

Perinteinen "eka demo oli paras" -ilmiö. Samasta vaivasta kärsii n+1 bändiä. Helloweenin ohella voidaan mainita esimerkiksi Marillion, jonka jokaisessa Youtube-leikkeessä joku kommentoi, että "Fish reunion FTW!!!" tms. Ei väliä, vaikka Hogarth on ollut bändin laulaja vuodesta 1989.

Joitakin se vanha suola vaan janottaa.

Miten sattuikin. Juuri juttelin kaverin kanssa alkuperäisen tai "sen ainoan oikean" laulajan kaipuusta ja vedimme molemmat ääripään esimerkkinä Hansenin ja Fishin. Jumankekka kun jengi jaksaa vinkua Fishin perään, vaikkei osa ollut varmasti syntynytkään tämän jättäessä bändin. Kummastelumme taisi alkaa Di'Annosta ja päätyä Acceptin nykyiseen tilanteeseen. Van Halen on ehkä ainoita johon vertailu ja jeesustelu sopii. Molemmat laulajat tekivät bändistä omanlaisensa ja jättivät hyvällä tavalla lähtemättömän jäljen. No, Genesis voisi olla toinen, siis Gabrielin tai Collinsin aikainen. Ja perhana, nyt tuli mieleen Metal Church. Tasapeli siinäkin. Helloweenista sen verran, että toki itselle Kiske on se ainoa oikea kurpitsamies, muttei Hansenin tai Deriksen panoksessakaan ole moittimista.

Menee vähän puolelle, mutta ei sen niin väliä:

Samasta asiasta puhuttiin Swamp Musicin omistajan kanssa tuossa taannoin ja onhan se joidenkin bändien kohdalla niin, ettei vokalistia pysty yksinkertaisesti korvaamaan. Omistajamies käytti esimerkkinä Skid Row'ta, kun taas itselle tulee mieleen esimerkiksi IQ. Häpeäkseni täytyy tosin myöntää, etten ole kuullut Paul Menellin aikaista IQ:ta, mutta on jotenkin vaikea kuvitella, että kukaan voisi olla bändiin oikeampi laulaja kuin Peter Nicholls. Sitten on tietysti semmonen yhtye kuin Queen.

Iron Maiden on sikäli poikkeus, että Dickinson on varmasti monelle SE Iron Maiden -laulaja (paitsi mainitulle levykauppiaalle, jonka suosikkilevy Maidenilta on debyytti...). Hieman olen tässä tuntenut myötähäpeää, kun Di'Anno ja Bayley ovat tätä nykyä yhteiskiertueella vetämässä oman aikansa Iron Maiden -materiaalia. Di'Anno nyt on kierrättänyt Iron Maiden/Killers -materiaalia jo parikymmentä vuotta, mutta en ikinä uskonut, että Bayley olisi viitsinyt hypätä mukaan johonkin noin noloon projektiin.

Mitä tulee taas Marillioniin, niin musta tuntuu, että harva Fishmarillionin fani on oikeasti kuunnellut Fishin sooloja, vaan jatkaa marinaansa "sen ainoan ja oikean kokoonpanon" perään, mikä on oikeasti ihan turhaa. Itse en omista yhtäkään Fish-sooloa, enkä todennäköisesti tulekaan omistamaan, vaikka onhan siellä jokunen hyväkin biisi. Marillionissa mies oli loistava, mutta sooloissa on jotakin sellaista, mikä vieroksuttaa. Ja nykyiselläänhän mies lähinnä räkii lavalla, kun juominen ja jatkuva rundaaminen on syönyt äänestä sen persoonallisen värin, joka miehellä vielä 80-luvulla oli.

Ja jos nyt sitten palataan Helloweeniin, niin ainahan riittää jengiä, joka jaksaa provosoida, kun Deris yrittää laulaa Kiske-ajan materiaalia. Ihan huoletta voisivat minun puolesta livenä pudottaa kaiken Kiske-ajan matskun pois, koska siivet on kantanut aina Master of Rings -levystä saakka. Voisin jopa mennä katsomaan yhtyettä, jos eivät veivaisi edelleen niitä aneemisia Keeper-potpureita ja futureworldeja.

[PsychoTapu]

KAI HANSEN (Suosikkini tästä porukasta)

+++ maaginen, hypnoottinen ja persoonallinen äänen väri
+ kehittynyt laulajana alkuajoista
- hieman ohut ääni, mutta muut vahvuudet paikkaavat puutteen

MICHAEL KISKE

+++ puhdasverinen, jalorotuinen ja oikeaoppinen Power Metal kiekuja. Yksi parhaista
- hieman yksiulotteinen tulkinta (onko se sitten miehen vika vai sävelletyn materiaalin?)

ANDI DERIS

+ kelpo laulaja
- operoi väärässä genressä, jokin perinteisempi Heavy/Hard Rock osasto istuisi paremmin. Ei ole perinteinen Power Metal vokalisti.
- nasaali ärsyttää ja en pidä muutenkaan hänen äänen väristä

Omat mielipiteet menee lähes yksi yhteen tämän kanssa, mutta Kisken miinuksiin ja Hansenin plussiin lisäisin live-esiintymisen. Deris ei ole huono laulaja ja sopii Helloweeniin hyvin, mutta vanhemmat biisit eivät juurikaan luonnistu. Juuri sen takia, että enemmän rocklaulaja kuin Hansen tai Kiske.
Deriksestä ja Sebastian Bachista voisi saada hyvän keskustelun. Ei sillä, että Deris olisi lähelläkään Bachia, mutta enemmän samassa genressä laulajana.

[Jussi]

:so: ..mistä nämä vokalistiaiheet* AINA nousevat pintaan... Mutta 18.1. ilmestyy, joten eihän tähän vars. mielenkiinnon kohteeseen ole kuin kolmisen viikkoa!

* joihin tarjoan helpon ratkaisun: ostatte ja omistatte koko tuotannon, sekä kuuntelette täten kaikkia, tasapuolisesti.

ANDI DERIS

- operoi väärässä genressä, jokin perinteisempi Heavy/Hard Rock osasto istuisi paremmin. Ei ole perinteinen Power Metal vokalisti.

Sieltähän se Weikath sen hardrockin puolelta mukaan rekrytoi

On muuten aika hassua dumata Andia pelkästään "'äänenvärin" puolesta, kun esimerkiksi Master Of The Ringsiä '94 ja The Legacya '05 et oikein voi verratakaan, vaikka sama kaveri laulaa. Hlökohtaisesti pidän enemmän tuosta ysärin käheämmästä, kuin korkeampia sävyjä tavoittelevasta Deriksestä.

Paul Stanleyn vaikutteet huomaa hyvin ensihitti One Step Into Paradisen videosta, kuten myös 1997 soololevynsä sävyt, Andille ominaiset melodiat... Dennis Wardin kainalobasismi häiritsee mutta Kosta Zafiroun 'minimalistinen' (montako tomia sillä oikein on, miten kukaan pärjää vähemmillä?) rumpusetti paikkaa

[heraklos]

ANDI DERIS

+ kelpo laulaja
- operoi väärässä genressä, jokin perinteisempi Heavy/Hard Rock osasto istuisi paremmin. Ei ole perinteinen Power Metal vokalisti.

Pink Cream 69:ssä Andin ääni toimi kuin nakutettu, ja eritoten bändin tokalla levyllä.

[NeonBlack]

ANDI DERIS

- operoi väärässä genressä, jokin perinteisempi Heavy/Hard Rock osasto istuisi paremmin. Ei ole perinteinen Power Metal vokalisti.

Tämä ei missään nimessä ole miinus. Väitän että monen yhtyeen kohdalla ainakaan oma kiinnostukseni ei olisi ollut niin voimakasta, ellei laulaja olisi aihettanut positiivisia what the fuck is this?! -fiiliksiä...kotimaisena esimerkkinä muuan sankarimetallibändi jonka ex-vokalistin blues -vaikutteet olivat SE piste I:iin päälle.

[PsychoTapu]

:so: ..mistä nämä vokalistiaiheet* AINA nousevat pintaan... Mutta 18.1. ilmestyy, joten eihän tähän vars. mielenkiinnon kohteeseen ole kuin kolmisen viikkoa!

* joihin tarjoan helpon ratkaisun: ostatte ja omistatte koko tuotannon, sekä kuuntelette täten kaikkia, tasapuolisesti.

Jep. Koska kyseessä on niin objektiivisesti määriteltävissä oleva asia, niin ei tarvitse edes itse ajatella, kun kuuntelee vaan kaikkea. :crap:

[clairvoyant]

Joo, lopettakaas se itkeminen. Hyviä kaikki kolme laulajaa.

Deriksen ehdoton etu muihin tosiaan on omaperäisyys. Varsinkin Kiskellä on niin paljon enemmän ja vähemmän hyviä hiilikopioita, että välillä ei jaksa edes sitä alkuperäistä.

Ja tuskin mikään reunion on hirveän todennäköistä niin kauan kuin Andi on yksi kolmesta Helloween-omistajasta. Eikä kyllä tarpeellista muutenkaan, Unisonic toimii sen verran hienosti.

[Balm]

Myös Weikath operoi ihan väärässä genressä. Mieshän taivuttelee kieliä kuin joku vitun David Gilmour. Vittuun fiilistelyt meikän powermetallista! Ja minkä takia se Markus Grosskopf kikkailee kuin joku Jethro Tullin basisti 70-luvulta, miksei se voi vetää tylsästi niin kuin muutkin powermetalbasistit! Sascha Gerstner soitteli jossain popcoveriryhmässä ennen kuin rekryttiin Helloweeniin. Ei se voi tajuta mitään powermetallista, koska ei kuuntele sitä 24/7. Olen kuullut myös, että Weiki tykkää Abbasta! Kuka helevetti on tämä Dani Löble? Sehän soitti vähän aikaa Blaze Bayleyn kanssa. Blaze nyt ei ole poweria nähnytkään!

[Nuclear Holocaust]

^
Lievää kettuilua tulkitsen minä

Olen nyt vain sen verran yksinkertainen, että haluan kuunnella mieluiten geneeristä tylsää ja riisuttua perus-Poweria ilman sen kummempia kiemuroita ja sävyjä tietyn tyylisellä kiekulaulajalla. Voihan sitä Poweria hieman varovasti maustaa, mutta ei mitään kovin poikkeavaa kiitos. <> ...jotenkin tähän tyyliin :rawk:

BY THE WAY...

Kiske saatetaan sittenkin nähdä Helloweenin keulilla?

[Balm]

...jotenkin tähän tyyliin :rawk:

No hyi saatana.

Kiske saatetaan sittenkin nähdä Helloweenin keulilla?

Ooh, Inferno on lähtenyt mukaan kääk-journalismiin!

Eli siis, jos esim. Mike Monroe tuumaisi, että olisipa hauskaa vetää Angus Youngin kanssa joskus lavalla, senkin voisi uutisoida, että "Mike Monroesta ehkä AC/DC:n laulaja?"

[bookhouseboy]

Kiske saatetaan sittenkin nähdä Helloweenin keulilla?

Ooh, Inferno on lähtenyt mukaan kääk-journalismiin!

Inferno myös kirjoittaa että Hansen olisi houkutellut Kisken mukaan Unisoniciin. Eiköhän asia ollut nyt hiukan toisinpäin.

[Jussi]

^ ilmankos kukaan ei uskalla kuitata omalla nimellään tekstiä, "Infernon toimitus" my ass.

[THEM]

No nyt on Weikikin avannut sanaisen arkkunsa reunion kyselyihin. Tai no haastattelija kysyy "ovelasti" pitääkö Weikath yhteyttä Hanseniin ja Kiskeen ja Weiki itse ottaa reunion hommat puheeksi:
http://blabbermouth.net/news.aspx?mode= ... mID=184114

[matti]

Ihan levottoman kova viisu tuo Dionysoksen Anima Mundi, näin sivuhuuteluna.

[Davy Jones]

Ihan levottoman kova viisu tuo Dionysoksen Anima Mundi, näin sivuhuuteluna.

Sama. Balm on kärttyinen vanha ukko jo.

[Toxic Enema]

On tuo Weiki näemmä erään faninsa tavoin melko mustavalkoinen mitä musiikillisiin mielipiteisiin tulee. Puhuu grungesta vaikka pitäsi tarkoittaa NU-metallia, jota en kyllä The Dark Rideltä löydä kuin ehkä ripauksen kappaleista We Damn The Night ja I Live For Your Pain. Tiedän, että monet tämänkin palstan lukijat jakavat kanssani käsityksen, että Deris-eran paras kolmikko on Master of the Rings, The Time of The Oath ja The Dark Ride. Jotain skismaa siellä on levytyksessä ja kiertueella ollut kahden herran kanssa, mikä heijastuu mielipiteisiinkin.

[Jussi]

Deris-eran paras kolmikko on Master of the Rings, The Time of The Oath ja The Dark Ride.

Ja helposti onkin! Kun asiaa ensin hetkisen ajattelin; Better Than Raw, Rabbit Don't Come Easy, The Legacy, Gambling With The Devil ja 7 Sinners? Nääh, ei niistä mikään noille kyllä yksittäisinä kokonaisuuksina pärjää.

Sanottakoon kuitenkin viime vuosille myönnytyksenä (ja hyviä levyjähän nuokin ovat, vaan eivät erinomaisia), miten paljon Metal Jukeboxia parempi välityö Unarmed on! Onhan siellä pari turhaakin versiota, mutta ainakin mulle useimmat niistä vaihtoehtoisista sovituksista toimivat hyvin.

edit: mitäs tuo metal archivesin tieto oikein väittää, onko SOOH tulossa jossain päin Spinefarmin kautta?

[Balm]

Ihan levottoman kova viisu tuo Dionysoksen Anima Mundi, näin sivuhuuteluna.

Sama. Balm on kärttyinen vanha ukko jo.

Varmasti on, ja näin vanhemmiten sitä osaa jo paskankin kiertää kaukaa.

[sirclansman]

Deris-eran paras kolmikko on Master of the Rings, The Time of The Oath ja The Dark Ride.

Ja helposti onkin! Kun asiaa ensin hetkisen ajattelin; Better Than Raw, Rabbit Don't Come Easy, The Legacy, Gambling With The Devil ja 7 Sinners? Nääh, ei niistä mikään noille kyllä yksittäisinä kokonaisuuksina pärjää.

Makuasioista kiistelläkseni, henkilökohtaisella mittarilla parraiten toimivat Better Than Raw, KotSK ja, tokihan nää kovia on: Master of the Rings, The Time of The Oath, mutta tämä uusi Straight Out of Hell on hyvin lähellä tuohon topkolmoseeni tunkeutumista.

[Jussi]

henkilökohtaisella mittarilla parraiten toimivat Better Than Raw, KotSK ja, tokihan nää kovia on: Master of the Rings, The Time of The Oath

Ja mikäs? vai ovatko nuo kaksi siis tällä Andi-eran kolmannella sijallasi ikäänkuin jaetusti

[THEM]

Myrkyllisen Peräruiskeen kanssa TÄYSIN samaa mieltä Deris eran top 3:sta.
Huonoimmat top 3:
1. Better Than Raw: Muistan kun ilmestyi. en pitänyt, enkä pidä vieläkään. Parhaat biisit intro ja Handful Of Pain. Hey Lord!:ssa ihan ok kertsi.
2. Keeper III. Kai tässä jokunen hyvä biisi on, Occasion Avenue & Light the Universe.
3. Rabbit Don't Come Easy. Hyvät biisit Just A Little Sign, Open Your Life, Never Be A Star ja Hell Was Made In Heaven. muuten yhdentekevää kamaa. Never Be A Starin melodia samankuuloinen Perfect Gentlemanin kanssa.

Gambling With The Devil kolkutteli jo top 3 portteja, mutta hyytyi loppumetreillä ja hävisi loistavalle The Dark Ridelle.
7 Sinners ei huono, muttei mahtunut top eikä flop 3:een.

[el bandito]

Huonoimmat top 3:

- -

3. Rabbit Don't Come Easy. Hyvät biisit Just A Little Sign, Open Your Life, Never Be A Star ja Hell Was Made In Heaven. muuten yhdentekevää kamaa. Never Be A Starin melodia samankuuloinen Perfect Gentlemanin kanssa.

Sun 4 The Worldin voisi lisätä tuohon listaan, Open Your Lifen ohella paras biisi ko. levyltä. Ite kyllä tykkään Rabbit Don't Come Easystä.

[sirclansman]

henkilökohtaisella mittarilla parraiten toimivat Better Than Raw, KotSK ja, tokihan nää kovia on: Master of the Rings, The Time of The Oath

Ja mikäs? vai ovatko nuo kaksi siis tällä Andi-eran kolmannella sijallasi ikäänkuin jaetusti

Juu, tai siis en mää en oikein tarkkaa järjestystä nuille voi sanoa. Ja siis SooH menee kyllä nuiden kahden viimeksi mainitun edelle. Keeper 3:lta pitää erikseen mainita suosikkeina Occasion Avenue, King for a 1000 Years ja Pleasure Drone.

[tdride]

Kolmella viimeisimmällä levyllään Helloween on mennyt mielestäni liian tekniseksi ja kliiniseksi (= soundit sliipattu eikä "svengille" ole hirveämmin jätetty varaa) - johtuuko levytysmetodista, managementista vaiko rumpalista, joka mielestäni soittaa turhan konemaisesti? Ulia kaivaten...

Andi eran paras levy on BTR, heti perässä tulee TTOTO ja MOTR. TDR kärsii seuravista ylisurkeista biiseistä, joidenkaltaisia Helloween ei levytysurallaan ennen kyseistä levyä ollut tehnyt: Mirror Mirror (tästä lähti Deriksen sävelkynän tylsistyminen, mikä näkyy edelleen) ja Escalation 666.

Uusi levy on tietenkin ennakkotilattu X:stä, mutta en odota siltä kummempia. Varmaankin korkeintaan puolet on sävellyksellisesti ns. taattua laatua (eli tasoltaan TTOTO kamaa). Mikä ei haittaa, jos "Protools meininkiä" suhteessa edellisiin levyihin olisi hieman karsittu ja esim. kitarat saisivat soida selkeämmin.