Juuri Nyt Soi!

[temokorkon]

DEATH SS - Panic

Yksi kovimmista bändeistä ikinä.. viimeinen hyvä levy näiltä. Vanhempi tuotanto on tietysti sitä parasta, mutta kyllä tämäkin potkii hyvin. Itselleni jopa Do What Thou Wiltia paremmin.

Harvinaista nähdä jonkun muunkin kuuntelevan Death SS:ää. Itselleni tuo Panic on se kovin levy, ja sen jälkeen tuosta industrial vaiheesta ei ole jäänyt oikeastaan mitään käsiin. Aikaisempi Death SS ei oikein nappaa, vaikka esim. "Vampiressa" on tahatonta komiikkaa.

[P.K.]

Vanha Death SS on sitä kovinta. Löytyy nuo Do What Thou Wilt ja Panic myös mutta ei ne ole verrattavissa noihin alkupään materiaaleihin. Vanhat singlet ja vanhat levyt, vittu mitä kamaa.

[Death Metal Maniac]

Vanha Death SS on sitä kovinta. Löytyy nuo Do What Thou Wilt ja Panic myös mutta ei ne ole verrattavissa noihin alkupään materiaaleihin. Vanhat singlet ja vanhat levyt, vittu mitä kamaa.

Sama. Suosikki kautta aikkojen.

[TheFourthHorseman]

Tässä osoitteessa toimii Walkyierin aikaisista kaikki, jopa Oui Avant-Garde á Chance. En kyllä ymmärrä, mikä noista levyistä on pannukakku? Suosikkia on vaikea nimetä, mutta ehkä eniten ovat soittimessa viihtyneet Jonah's Ark, Silent Whales sekä Track from the Wilderness EP, jolla on paras Thin Lizzy koveri ikinä. Walkyierin jälkeisetkin on ihan ok, mutteivat A-luokkaa.

Palataanpa tähän nopeasti. Vintage Whine on jäänyt kokonaan kuuntelematta, joten siitä en osaa sanoa mitään. Mutta noita pannukakkuja ovat erityisesti vuoden 96 tupla Irrational Anthems ja Avant-Garde, varsinkaan jälkimmäisestä en tykkää oikein yhtään, ensimmäisellä on pari hyvää biisiä sentään. Vähän liikaa iloisaa folkia ja liian mälsiä riffejä. Harmi sinällään kun Walkyierin kynä on tavanomaisen terävänä, mutta ei auta. Myös Jonah's Ark on aika keskinkertainen, vaikka Earth Mother, the Sun and the Furious Host on yksi bändin parhaista biiseistä.

Ns: Ihsahn - Citizen

Vaikka Ihsahnin uusin onkin vähän latteahkoa Afteria parempi, niin kyllä debyytti vie näistä soololevyistä voiton, AngL heti perässä. Adversary oli aika luonnollinen jatko Emperorin Prometheusista, mutta vähemmän yritetty vääntää turhaan jotain black metalia muistuttavaa. Hienoa soittoa, biisit elävät ja paatoskin toimii kuin Nietzschen vessa. Eritoten muita sooloja parempi siksi, ettei ole kuin yksi tai kaksi lievästi vähemmän tiukka biisi ja loput mahtavia.

[Nicholas]

Entombed - Clandestine

Kyllä tässä taitaa sittenkin olla itselleni se kaikkien aikojen rakkain death metal-levy, vaikka kovia kilpailijoita on paljon! Vielä kun julkaistaisiin LG:n murisemana, vaikka hyvä näinkin. Onneksi tällä viikolla livenä tämä maailman parhaimpiin lukeutuva keikkabändi!!

[Angelripper]

Enslaved - Ritiir

Levy tuli puolisen tuntia sitten postiluukusta, et tästä ei vielä osaa sanoa mitään. No hyvältä kuulostaa ainakin:D

[Ice]

The 69 Eyesin koko uusi levy

No levyhän tuli kuunneltua läpi ja oli kyllä mielestäni aikalailla yhtä tylsänpulskeaa kuin muutamalla edellisellä. Oli levyllä onneksi yksi poikkeus, I'm Readyn rivakan rockin parissa viihtyy mainiosti ja on kenties bändin paras biisi vuosiin. Sinkkubiisi Redin säkeistöt ovat kyllä myös mukaansa tempaavat, mutta itse kertsi on liian samasta sapluunasta kun uuden levyn ainakin 7 muunkin biisin kertsit. Borderlinen kantri-iskelmä on sitten jotain ihan erilaista, ja samalla myös surkeinta 69 Eyesiä hetkeen. Ei siis paljon jäänyt tästä levystä käteen.

[spacelordmutha]

Palataanpa tähän nopeasti. Vintage Whine on jäänyt kokonaan kuuntelematta, joten siitä en osaa sanoa mitään. Mutta noita pannukakkuja ovat erityisesti vuoden 96 tupla Irrational Anthems ja Avant-Garde, varsinkaan jälkimmäisestä en tykkää oikein yhtään, ensimmäisellä on pari hyvää biisiä sentään.

Nopeasti, olet väärässä
Irrational Anthemshan on sikakova mm. Inequality Street, Penny Dreadful, The Sinful Ensemble, My Mother in Darkness, History Lessens. Avant Garde jakoi jo ilmestyessään mielipiteet, mutta minulle tuo on kyllä toiminut aina, vaikka poikkeaakin aikalailla muusta tuotannosta.

Ns. Tiger Army: Pain.
Tämähän on ihan klassikko. Voisiko tämän luokitella Emo-billyksi Tarttuva biisi ja miellyttävä ääninen vokalisti. Tiger Armyn III ja Music from Regions Beyond kolahtaa tässä osoitteessa parhaiten, vaikka ovatkin ilmeisesti sitä bändin "homompaa" materiaalia.

[Munamankeli]

Rory Gallagher - Moonchild (live). Mitäpä tähän sanoisi, mutta tältä se kuulostaa, kun homma niin sanotusti rokkaa. Näitä äijiä ei enää ole monta pystyssä.

[Sir Juzzi]

The 69 Eyesin koko uusi levy

Minusta sillä oli reilusti yli puolen levyn verran hyvin toimivaa kamaa. Hiukan goottirock-henkisempi lähestymistapa toimii Kuusyseillä paljon paremmin kuin jenkkirockin tavoittelu. Tonight, Black ja The Morning After on sellainen hattutemppu ettei vastaavaa olla tuolta ryhmältä kuultu sitten Devilsin. Harmittavan löysää tavaraakin kyllä oli levylle päässyt, kuten parille edellisellekin.

[Ice]

The 69 Eyesin koko uusi levy

Minusta sillä oli reilusti yli puolen levyn verran hyvin toimivaa kamaa. Hiukan goottirock-henkisempi lähestymistapa toimii Kuusyseillä paljon paremmin kuin jenkkirockin tavoittelu. Tonight, Black ja The Morning After on sellainen hattutemppu ettei vastaavaa olla tuolta ryhmältä kuultu sitten Devilsin. Harmittavan löysää tavaraakin kyllä oli levylle päässyt, kuten parille edellisellekin.

No tuon Blackin olisi voinut tosiaan mainita myös, tuli aika elävästi mieleen tuosta black sanan lausunnasta muuten erän Black Number One tekele... I Love the Darkness in Youssa on muuten tuo kosketinkuvio aika suoraa Doors tribuuttia, muuten ei kummoinen. Mutta kaukana siitä iskevyydestä kuin suosikkini Blessed Be ja Wasting the Dawn, liikaa sitä saman sapluunan toistoa, ja esim. tuon ... The Morning Afterin kertsin laulomelodian arvasin täsmälleen jo nimen luettuani, liian turvallista ja tuttua siis IMO.

[Davy Jones]

Nopeasti, olet väärässä
Irrational Anthemshan on sikakova mm. Inequality Street, Penny Dreadful, The Sinful Ensemble, My Mother in Darkness, History Lessens. Avant Garde jakoi jo ilmestyessään mielipiteet, mutta minulle tuo on kyllä toiminut aina, vaikka poikkeaakin aikalailla muusta tuotannosta.

Sama! Skyclad ei ole ikinä ollut mitään ykkössuosikkeja, mutta IA löytyy ainoanaan hyllystä ja kyllä toimii. Inequality Street lienee omissa papereissa bändin paras biisi.

Ns. Tiger Army: Pain.
Tämähän on ihan klassikko. Voisiko tämän luokitella Emo-billyksi Tarttuva biisi ja miellyttävä ääninen vokalisti. Tiger Armyn III ja Music from Regions Beyond kolahtaa tässä osoitteessa parhaiten, vaikka ovatkin ilmeisesti sitä bändin "homompaa" materiaalia.

MFRB on ainakin loistava levy. Erityisesti Afterworld kolahtaa täällä.

Ja on-topic:

Ns. Anal Thunder - Lifelong Hangover

Kovin montaa huonoa biisiä tämä maamme kenties kovin punk-yhtye ei ole tehnyt. Kappaletta tulee yleensä kuunneltua titleä edeltävänä päivänä, joten alkutahtien pärähtäessä soimaan harmitti, että on vasta tiistai. Onneksi tällä viikolla perjantai on jo torstaina!

[Jussi]

Vintage Whine

on suosikki-levynnimeni bändiltä, loistava

ns: Bullet - Get On

ruotsin hevirokkinuoriso on varmaan suomen keikkailua varten äänittänyt uuden Full Pullin bonariksi Hurriganes-coverin. Tämä joidenkin Udoon (ehkä ulkomuodon puolesta, vaikkei käkkärätukka olekaan) ja Bon Scottiin(!) vertaama vokalisti on kyllä jotenkin onnistunut tuhoamaan äänensä. Siis mie yleensä arvostan kurkun paskaksi rääkymistä, kuten Blackie ja Axl ovat tehneet, mutta tätä pihinäksi muuttunutta kohinaa ei jaksaisi edes kuunnella.

[Deathklaat]

Entombed - Stranger Aeons

Ylihuomista keikkaa mehustellessa tuli otettua (taas) koko tuotanto läpikuunteluun. Vaikka tältä bändiltä voisi listata käsivarren mittaisen listan toinen toistaan kovempia biisejä on Stranger Aeons kuitenkin pakko nostaa omalle jalustalleen. Vuonna 1992 tämä iski armotta allekirjoittaneelta kurat lahkeeseen eikä biisin teho ole laimennut rahtuakaan 20 vuoden aikana. Tästä rallista se oma fanitus silloin lähti ja heti seuraavana vuonna Wolverine Blues räjäytti potin. Muistoja, nostalgiaa, fiiliksiä vuosikymmenien takaa, mutta ilman edellisiäkin tämä biisi on pelkkää laatua. Toki olisihan tämä kivempi LG:n lauluilla mutta...

[Munamankeli]

Paradise Lost - In This We Dwell. Erittäin maukkaat kitarat eikä biisikään ole hassumpi. Rumpukomppi saisi olla rauhallisempi.

[Davy Jones]

Meat Loaf - Bat Out Of Hell

Tämä oli jostain syystä kovassa soitossa inttiaikana. Sen kummempaa perustetta en sille kyllä osaa keksiä. Huikea ja eeppinen biisi kuitenkin kaikin puolin! Parhaimmillaanhan lihamureke on kuitenkin elokuvassa Kaava 51.

[Jussi]

^ kai nyt muutkin hyvät biisit ovat tuttuja? Niitähän nimittäin riittää, oma ykkössuosikkini: Life Is a Lemon And I Want My Money Back everything's a lie, and that's a fact!

ns: In Flames - Superhero Of The Computer Rage (live)

miten livemuotoisen audiotallenteen teko on oikein IF:lle ollut näin vaikeaa? The Tokyo Showdown oli a.d. 2001 niin luja pettymys, että vieläkin vituttaa kun settilistaa katsoo takakannesta. Tämä on '05 Used & Abused ...In LIVE We Trustin sinänsä käyttökelpoisen DVD:n mukanatulleilta levyiltä.

Ja vaikka kuuluukin siihen Soundtrack To Your Escapen hyvään kolmannekseen (huonosta nimestään ei uskoisi, kuinka hyvän kitaraharmoniamelodian sisältää!) niin johan tuo 'spritepullolla pöydänreunaan' -rummut ja tuskaisen heikko Fridén huonon miksauksen kanssa saavat raivon valtaan.
Miten muuten Daniel Svenssonin ei tarvinnut harrastaa Colonylla tai Claymanilla (onneksi ei...) tällaisia kahden seuraavan ihmellisiä nakuttelusovituksia, vittumaisen kuuloista!

[hyrrä]

Meat Loaf - Bat Out Of Hell

Tämä oli jostain syystä kovassa soitossa inttiaikana. Sen kummempaa perustetta en sille kyllä osaa keksiä. Huikea ja eeppinen biisi kuitenkin kaikin puolin! Parhaimmillaanhan lihamureke on kuitenkin elokuvassa Kaava 51.

Rocky Horror Picture Show!

[el bandito]

Wigwam - Planetstar
Teeman eilisen dokkarin (lopusta kerkesin vähän katsoa) innoittamana pitkästä aikaa Wigwam soimaan. Light Ages on hieno levy.

[hyrrä]

Wigwam - Planetstar
Teeman eilisen dokkarin (lopusta kerkesin vähän katsoa) innoittamana pitkästä aikaa Wigwam soimaan. Light Ages on hieno levy.

Todellakin! Crystal Ball on todellinen helmi kyseisellä levyllä.

[Ransu]

CLOVEN HOOF - Reach for the Sky

Dominator soimassa ja voi pyhä isä kun on jumalainen levy! High Rollerilta olis tulossa jossain vaiheessa alkutalvea uusintapainos tästä, mikä on loistojuttu. Varsinkin jos soundeja on paranneltu, nää nimittäin on ihan hirveet, käsittämättömän huonot. Luulin pitkään, että soittimen neulassa on jotain vikaa kun kuulostaa niin puurolta. No, biisit on kuitenkin niin kovia, ettei soundimaailma loppujenlopuksi haittaa paljoakaan! Kuunnelkaa nyt tämänkin biisin heti ensimmäinen alkumelodia!!! Muutenkin biisi on itseasiassa bändin kovimpia, ehkä vain toi Sultan's Ransomin päätösbiisi Mistress of the Forest menee edelle kun tarkemmin miettii.

Edit. Se olikin näemmä Buried by Time and Dust eikä High Roller, joka tän julkaisee. Hintava paketti tulee olemaan, se on ainakin varmaa!

[Nostromo]

Mastodon - Hand of stone

Eli Blood Mountainilta. Pitkästä aikaa tätä tulee kuunneltua, en muistanutkaan
enää että tämä oli näinkin hyvä levy. Koukeroa riittää.

[Jussi]

Hypocrisy - Slave To The Parasites

Alkumelodiahan on ihan Niskalaukausta. Ruotsalaisilta! Vuonna 2004!

[Judez]

np: Fates Warning - The Eleventh Hour (Live in Moscow 2012)
Fiilistellään Fates Warningin alkuvuoden livepätkiä samalla hartaasti toivoen että bändi tulisi vielä joskus suomeenkin, ensi kesänä? Olisihan tämä saman luokan positiivinen paukku kuin esim. Crimson Gloryn vierailu suomessa. Ketuttaahan se kun naapurimaat saavat nämä helmet yleensä ensin.

[Gastjäle]

Jethro Tull - A Passion Play

Silloisesta alkukankeudestaan huolimatta tästä kasvoi lopulta meikäläisen JT TOP3:sen levy, sekä yksi kaikkien aikojen parhaista levyistä. Ymmärrettävästi levy jakaa mielipiteitä kaoottisuutensa, sekä Thick As A Brickin näennäisen sisarsuhteen vuoksi (TAAB:n ollessa silti piirun verran verran parempi). Kuuntelukertoja tämä kyllä vaatii roppakaupalla, sillä välissä on jos jonkinlaista osiota, temponmuutoksia ja tahtilajihäröilyä, ettei kokonaisuutta ole lähes tulkoon mahdollista parilla kuuntelukerralla hahmottaa. Mainittakoon myös, että tämä on taatusti Jethrojen vaikein ja synkin levy. Tästä luulisi aika monen olevan samaa mieltä, piti tätä mustana lampaana tai ei.

Itse 40-minuuttisessa kappaleessa mukana on niin kauniita pianokohtia, hurjaa jamittelua/rokkenrollia, kuin unenomaisia akustisia sektioitakin, teatraalisuutta ja progressiivisuutta unohtamatta. Levy sisältää myös pienen kerrontanäytelmän jäniksestä, joka on hukannut silmälasinsa. Tylsäksi homma ei siis käy, ja vielä monen kuuntelukerrankin jälkeen kuulee aina jotain uutta. Kaiken kruunaa vielä snadin absurdit lyriikat; taatusti Andersonin parhaimmistoa.

Jos proge maittaa, mikset kokeilisi tätä väärinymmärrettyä mestariteosta?