Minusta hyvä, että nämä miehistönvaihdokset ovat menneet niin kuin ovat. Helloweenista on ajan kanssa derivoitunut omilleen vaikka kuinka monta kovaa bändiä ja projektia, ja Iso-H on siinä samassa itse kyennyt koko ajan muuntautumaan siinä määrin että vastaava on todella harvinaista yhtään missään musiikissa, saati power-metallissa. The Dark Ridea ei olisi koskaan Kisken äänellä tehty, etc. Todella monia puolia on Helloween nähnyt, kun asiat ovat menneet niin kuin ovat. Vielä kun saataisiin tämä ylituotettu geneerinen hevi jäämään taakse ja uusi onnistunut uudistus aikaan jos ei vielä, niin parin seuraavan tulevan albumin kanssa sitten, niin taas voisi olla tyytyväinen! Rabbitilta lähtien ovat minusta polkeneet tyylillisesti vähän turhan paikallaan (ensi kertaa urallaan!), mitä nyt Legacyn biiseissä oli onneksi jopa vähän vaihtelua.
Niin että mieluummin vähintään kolme todella kovaa (siis HW, GR ja MP) kuin yksi alkuperäinen Helloween, joka olisi ilman ratkaisevia miehistönvaihdoksia varmaan jumahtanut kaavoihinsa jo 90-luvulla.
Minun etuni tietysti tämä että pidän aika tasavertaisesti bändin kaikista line-upeista. Mitä nyt Sascha Gerstnerin aikana ei mitään tajunnanräjäyttävää levyä mielestäni ole vielä ilmestynyt. Biisejä kylläkin.
The Dark Ridesta jos puhutaan niin minusta nimibiisi on yksi bändin kovimpia kappaleita ikinä! Ne soolotkin ovat jotakin aivan käsittämätöntä! Grapowin mestariteos numero yksi ilman muuta. If I Could Flystä pidin itsekin ensin todella paljon, mutta jotenkin tuo biisi on huonoimmin kuuntelua kestänyt kaikista levyn kappaleista. Nimikappaleen lisäksi suosikeikseni voisin nimetä Mr. Torture-, Salvation- ja All Over the Nations -rallatukset ja jopa sitten jo filleriksi haukutun Immortal (Starsin). Koko paketti on minusta kyllä erittäin hyvä. Sen vain sanon, että levyn ehdottomasti huonoin jakso minusta on kappalepari Escalation 666 ja Mirror, Mirror.

Johon kai perään on nykyään lisättävä se If I Could Flykin.
