Helloween

[Davy Jones]

Kannattaa tutkailla ne levyt lävitte ja tehdä omat johtopäätökset. Helloweenin tuotanto kun ei ole sellaista "makkaraa", että joka levyn jälkeen tietää mitä on seuraavana tulossa, vaan tyylillisiä poikkeamia ja kokeiluja löytyy runsaasti. Itse kyllä pidän tuosta Pink Bubblesistakin, mutta onhan sillä tosiaan hieman erilainen saundi. Chameleonilla se saundi onkin jo niin kaukana Helloween-musiikista, että vaikea sitä on hyväksyä osaksi Helloween-tuotantoa. Omana kokeilunaan saattaa toimia, mutta todella kummallinen tekele on kyseessä.

Joo sama tähän. PBGA on ihan vertailukelpoinen muuhun tuotantoon, mutta Chameleon menee kyllä pahasti ohitse ja yli. Jos jätetään Jukeboksi ja Unarmed-hassuttelu pois, niin oma rankkaus voisi mennä jotenkin näin:

1. Keeper II
2. Rings
3. Rabbit
4. Keeper I
5. Dark Ride
6. Pink Bubbles
7. Sinners
8. Raw
9. Legacy
10. Oath
11. Jericho
12. Gambling
13. Chameleon

Sijat 8.-12. voisivat oikeastaan olla missä järjestyksessä tahansa. Ja kaikkia varmasti kiinnostaa.

[Mr Rami]

Joo sama tähän. PBGA on ihan vertailukelpoinen muuhun tuotantoon, mutta Chameleon menee kyllä pahasti ohitse ja yli.

Jos ei mieti niin kovasti sitä, että Chameleon on Helloweenin levy eikä odota niiden tyypillisten 'ween-kriteerien täyttymistä, kyseessä on ainakin minusta varsin hyvä levy. Useammin minä sitä olen viime vuosina kuunnellut kuin vaikkapa Keepereitä. Ainoa varsinainen moite mitä Chameleonista keksin on lievä ylipituus, mutta biisit ovat pääasiassa oikein maukkaita.

Ja Pink Bubbles on tosiaan kova levy, vaikka Keepereiden jälkeen ilmestyessään onkin varmaan hiukan sopeutumista faneilta vaatinut. Vaikkei se nyt niin erilainen ole.

[Jussi]

Kuuntelin Treasure Chestiä tuossa lauantaina tänne Rolloon ajellessa ja mieleen tuli, muistaako kukaan 2002 haastatteluista, että mitäs kaikkia valintoja piti tehdä tuplakokikselle toisin?

Yksi oli ainakin alkuperäisen sijaan Windmillin demoversio, jota ei sitten löytynytkään ajoissa tjsp. ja joka julkaistiin vasta muutamaa vuotta myöhemmin Chameleonin remasterilla. Toinen taisi olla että How Many Tearsista piti laittaa Kisken vetämä liveversio (sama kuin '89 melkein EP-mittaisella "albumilla") mutta WOJ-versio Kaitsun kanssa lykättiin erehdyksessä. Oliko muita?

[Balm]

muistaako kukaan

Muistaa.

Yksi oli ainakin alkuperäisen sijaan Windmillin demoversio, jota ei sitten löytynytkään ajoissa tjsp. ja joka julkaistiin vasta muutamaa vuotta myöhemmin Chameleonin remasterilla.

Nöyp. Tarkoitus oli laittaa kokoelmalle Windmillistä Andin laulama versio, mutta biisin levyversion alkuperäisnauhoja ei löytynyt ja bändi (tuolloin Deris, Weikath, Grosskopf, Cross) ei ollut "kasassa" voidakseen äänittää biisin kokonaan uudelleen.

[Jussi]

Ainakin Master of the Ringsillä riittää ylistäjiä, jostain käsittämättömästä syystä. Onhan siellä Where the Rain Grows, Why? ja Secret Alibi, mutta nääh..

Tähän voisi palata pari kk myöhemminkin, että jopas nyt. Kuitenkin tällä 'weenin revitalisoineella levyllä ei kuitenkaan kauhean montaa filleriä ole ja sie mainitsit yhden niistä (Why) Sekään ei kuitenkaan ole huonoin, vaan tätä paikkaa on mulla aina kantanut Take Me Home. Muutenkaan Grapow ei Still We Go:ta lukuunottamatta ole kovin hyvässä vedossa kun Mr Egohan on aina ollut suht laahaava ja kuivahko. Euroopan ensisinkku-asema on ollut samaten ihmeellinen sille.

Mutta miten VOIT jättää Sole Survivorin mainitsematta; liian rankka? Kuitenkin bändin parhaita biisejä, toki top-jossain kymmenessä, mutta silti. Ihan huikea, monet yllättänyt veto, kun legendan jälkeen alkoivat suosikkibändiä "sillä uudella laulajalla" kuuntelemaan. Juuri sellainen 'matto jalkojen alta' -vetäisy mitä kaivattiinkin. Myöskään Perfect Gentlemanin hyviä ideoita ei käy kiistäminen. Secret Alibin arvostamisesta (laulumelodiat!) mie olen samaa mieltä ja monta vuotta peräänhuudellutkin sitä tälle liian usein varjoon jätetylle helmelle. ITMOAH on hyvä slovari ja The Game Is On hauskimman pään Helloweenin huumorialueen kappaleita, niin mikäs MOTR:issa. Klassikkolevy. Vaikka The Time Of The Oath onkin parempi (huonosta nimibiisistä huolimatta).

Mites alspen kävi, löysitkö lisää levyjä?

[Tailgunner]

Weikathin mukaan Helloween on siirtynyt studioon purkittamaan uutta levyä, jonka on tarkoitus olla loppuvuodesta valmis ja kaupoissa 2013 alkuvuodesta.

[Jussi]

Laitetaasny referaattisi lisäksi myös varsinainen leipäteksti.

HELLOWEEN Hard At Work On New Album - Apr. 23, 2012

German power metallers HELLOWEEN are working on the follow-up to 2010's "7 Sinners" for an early 2013 release.

Says HELLOWEEN guitarist Michael Weikath: "Right now we are busy with finalizing the songwriting process and are getting ready to take the accumulated ideas into a final selection for the new record. Everybody in the band is excited and eager to take what we have worked on so far to the next level."

HELLOWEEN's new album will once again be helmed by long-time producer Charlie Bauerfeind and will contain "all the trademark" elements on the band's sound," according to a press release. "Already in this early stage the new effort promises to be much more than a fine follow-up to the highly acclaimed 'Gambling With The Devil' and '7 Sinners' albums. Bombastic epic pieces have been worked on as well as ultrafast heavy songs and mid-tempo anthems."

Biisien kuvaus kuulostaa kyllä (tietysti) hyvältä, mutta 7S on jäänyt fanboyllekin vähän etäiseksi, joten hieman repivämmän riemukkaampaa lähestymistapaa kaipailisin nyt tällä kertaa... Heitetäänpä täysin lonkalta 4 viimeisimmän levyn ("uudempi era!") 5 parasta biisiä, joiden linjoilta kuulisin mieluusti uusia ralleja:
------------

RDCE: Open Your Life, Hell Was Made In Heaven, Just a Little Sign, Never Be a Star, The Tune
The Legacy: Born On Judgment Day, Get It Up, My Life For One More Day, Silent Rain, The Invisible Man
GWTD: Heaven Tells No Lies, Final Fortune, Can Do It, Paint a New World, Fallen To Pieces
7 Sinners: World Of Fantasy, If a Mountain Could Talk, The Sage The Fool The Sinner, Raise The Noise, Who Is Mr Madman

------------
Gamblingilta (ja Rabbitilta) tuo poiminta on muuten aika vaikeaa, se ei ilmeisesti ollut mitenkään erityisen hyvä Helloween-levy sitten lopulta. Ei siis mielestäni tasavahvuutta, vaan huippuhyvät biisit loppuivat kesken; Fallen To Piecesistäkin soi päässä lähinnä albumiversiota parempi Unarmedin versio.

[Acemaster]

Mä alan pikku hiljaa vähän kyllästyä tähän Helloweenin kaavamaiseen heviyteen mitä The Dark Riden jälkeen on paljon kuultu. Ainoastaan The Legacy -tupla on minun korvaani tarjonnut lähes vanhaan malliin sitä variaatiota. Helloweenin vahvuudet kun ovat kuitenkin niissä melodioissa, niin jättäisivät nyt silkkaan heviyteen keskittymisen vähän vähemmälle ja uusiutuisivat taas, niin kuin tekivät joka ainoalla 90-luvun levyllään vaikkapa.

Jussin lista näyttää aika hyvältä, mutta heitän omanikin.

RDCE: Just a Little Sign, Hell Was Made in Heaven, Nothing to Say, Open Your Life, Listen to the Flies

The Legacy: The King for a 1000 Years, Occasion Avenue, Born on Judgment Day, Light the Universe, My Life for One More Day

GWTD: Heaven Tells No Lies, The Saints, The Bells of a 7 Hells, Fallen to Pieces, Final Fortune

7 Sinners: The Sage, The Fool, The Sinner; Who is Mr. Madman?; Long Live the King; Raise the Noise, If a Mountain Could Talk. (World of Fantasykin tekisi mieli tunkea, mut jätetään sitten pois vaikka sillä olemattomalla syyllä että kitarasoolossa lainaillaan vähän liikaakin Rainbow'n A Light in the Blackiä. )

Joo ehkä sellaista iloittelua ja variaatiota löytyy jonkin verran edelleen, etenkin 7 Sinnersiltä, mutta jotenkin nuo paketit ovat minulle olleet vähän turhankin tuhteja viime aikoina. Vika voi olla kenties pelkästään saundeissa, en tiedä. Levyt ovat myös jakaantuneet vähän liikaa persoonallisiin ja persoonattomiin biiseihin.

[Jelly]

Olisi niin kiva pitää nykyisestä Helloweenistä (1994>), mutta kun ei iske niin ei iske. Olen yrittänyt useaan otteeseen kuunnella väkisin, jotta saisin jotain tarttumapintaa, mutta kun miellän Helloweenin niin vahvasti Kisken äänelle, niin en voi itselleni mitään.
Yksi vahva vaikuttaja asiaan varmaankin on se, että en ikinä ole pitänyt powermetallista (paitsi Helloweenistä ja jos Helstar lasketaan), vaan ennemminkin thrash-, speed- ja deathmetal miehiä.

Jostain syystä kun vuonna -88 sain keeper II:n käsiini, olin aivan myyty. Siitäpä syystä Jericho, Keeperit ja Pink Bubbles ovat minulle aitoa oikeaa Helloweeniä. Näiltä levyiltä en osaa mainita YHTÄÄN huonoa biisiä. Chameleonkin menettelee, vaikka erilainen onkin.

Aina välillä tulee fiilis, että pitää taas ottaa kuunteluun Derisin aikainen ween, mutta kun ei lähde, niin ei lähde. Masterilta toki löytyy muutama hyvä ralli, mutta jotenkin tuo Derisin ääni ei minua miellytä niinkuin Kisken, tai vaikkapa jopa Hansenin.

No kiinnostiko tämä ketään. Tuskinpa. Kunhan vuodatin pienessä nousuhumalassa

[Tintti]

pienessä nousuhumalassa

Kelloon vilkaisu ja välitön kateus

[Jelly]

pienessä nousuhumalassa

Kelloon vilkaisu ja välitön kateus

Keskeytymättömän kolmivuorotyöläisen etuja

[Jussi]

Jussin lista näyttää aika hyvältä, mutta heitän omanikin.

Paljon samoja kyllä, olisiko jopa 55%? Ja vaikka The King For a 1000 Years (hitto minkä vaikutuksen teki Mrs. Godin sinkulta kuunneltuna, oli aika loistavaa laittaa se euroversioon mukaan!) on oikeasti hiton hyvä biisi, oikeutetusti varmaan nro 6. tuolla listalla, niin mie en ole jaksanut noita pitkiä biisejä ko. albumilla aikoihin, saati livenä. Mutta varsinkaan aina melkoisen tylsää Occasion Avenueta, liikaa toistoa ja paska kertsi.

Levyt ovat myös jakaantuneet vähän liikaa persoonallisiin ja persoonattomiin biiseihin.

Tämä on muuten todella sattuvasti sanottu; enpä itse osannut pukea sanoiksi samaa asiaa.

[Acemaster]

Paljon samoja kyllä, olisiko jopa 55%? Ja vaikka The King For a 1000 Years (hitto minkä vaikutuksen teki Mrs. Godin sinkulta kuunneltuna, oli aika loistavaa laittaa se euroversioon mukaan!) on oikeasti hiton hyvä biisi, oikeutetusti varmaan nro 6. tuolla listalla, niin mie en ole jaksanut noita pitkiä biisejä ko. albumilla aikoihin, saati livenä.

Livenä juu etenkin ne potpurit miljoonaan kertaan kuultuina saisivat riittää jo. Tahtoisin edelleenkin kuulla, say, Keeperin alusta loppuun itse. Semmoinen hienous yhä kokematta. Tosin ei niin kovasti haittaa vaikka kokematta jäisikin; Andy ei ole kyllä ollenkaan parhaimmillaan sen kipaleen kanssa.

Mulla listojen kanssa kävi taas niin että Rabbitiltä ja Gamblingiltä oli todella vaikea löytää edes viittä parasta biisiä. Jokin Listen to the Flies nyt on aika yhtä (Helloweenin mittakaavassa) yhdentekevä kuin jokin muukin mitä en luetellut. Never Be a Star on kyllä sieltä persoonallisimmasta päästä albumia, mutta jostain syystä olen aina pitänyt ko. tekelettä vähän pakkopullana.

Sen sijaan etenkin Legacyltä taas olisin helposti voinut luetella 3.-5. sijan kanssa yhtä hyviä biisejä vaikka kuinka! Vai miten olisi Get It Up, The Invisible Man ja tuo sairas ja kieroutunut Silent Rain? Olen itse asiassa sitä mieltä, että Legacy olisi turhakkeistaan trimmattuna ja yhden cd:n mittaisena ollut about Helloweenin paras levy IKINÄ, mikä on jo aika paljon sanottu. Tai no... olisiko tuo sittenkään The Time of the Oathia tai Keepereitä hakannut? Ja mainitaan nyt vielä WoJ:kin. Noh, samoissa laaduissa oltaisiin liikuttu.

Ja Occasion Avenue on minusta tosi tyylikäs proge! Aika harva Helloweenin kuuntelija tuntuu päässeen siihen sisään, mutta itse olen diggaillut ensi pyöräytyksestä asti. Oli muuten muutenkin ensimmäinen Helloween-albumini tuo. Luulin ostaessani Keeper I:ksi.

[Mr Rami]

Noniin nynneröt, olen viimeisen viikon aikana kertauskuunnellut urhoollisesti Helloweenin koko tuotannon läpi ja pisteyttänyt ne samalla. Siis pitkäsoitot + Helloween ep:n. Tässä tulokset.

Helloween ep: 9+
- Kova alku uralle, powerihtava speedmetalli ei tästä voi paljon paremmaksi muuttua.

Walls of Jericho: 9½
- Ep:ltä ruuvia kiristettiin entisestään ja hittiputki hengästyttää. Kai Hansen kiljuu ja röhisee kuin villikarju kevätkiimassa.

Keeper of the Seven Keys 1: 9-
- Speedmetallit tumpattiin saapikkaiden alle ja kuoropoika Kiske päästettiin ääneen. Biisimateriaali keveni, mutta ei juurikaan huonontunut.

Keeper of the Seven Keys 2: 10-
- Ykkösosaa monipuolisempia biisejä ja muutenkin tuntuvat kestävän kuuntelua enemmän. Likimain täydellinen levy.

Pink Bubbles Go Ape: 8½
- Kai Hansen lähti ja ehkä sen takia otteessa tapahtui pientä muutosta, vaikka voimametallin aatelia on tämäkin. Nyt on tosin levylle eksynyt ensimmäistä kertaa pari hiukan heikompaakin biisiä.

Chameleon: 8+
- Kaikenlaista kokeilua, paletti pysyy kuitenkin pääasiassa oikein hyvin kasassa ja sisältää kivikovia biisejä.

Master of the Rings: 9½
- Paluu heviin ja Deris kehiin. Loistava "paluu" hevin aateliin, vain yksi hiukan heikompi kappale.

The Time of the Oath: 9
- Montaakaan heikkoa kappaletta ei tälläkään levyllä ole. Tasainen hittiputki melkein koko levy.

Better Than Raw: 9-
- Aavistuksen tylsempi kuin TTofO, mutta edelleen levy josta moni bändi antaisi kiveksensä hyväntekeväisyyteen.

The Dark Ride: 10-
- Askel pimeälle puolelle, ja komea askel onkin! Helloweenin levyjen top3:ssa ehdottomasti. Ei yhtään huonoa kappaletta.

Rabbit Don't Come Easy: 8+
- Kurpitsat pestiin corpsepainteista ja palattiin iloisempaan ilmaisuun, mutta valitettavasti se ei onnistunut ihan nappiin. Helloweenin heikoin tai toiseksi heikoin levy.

Keeper of the Seven Keys - The Legacy: 9+
- Kova tasonnosto edellisestä, vaikka pari-kolme heikompaa biisiä onkin mukaan eksynyt. Yhteen levyyn tiivistettynä olisi ollut melkeinpä kympin suoritus.

Gambling With the Devil: 8
- Rabbitin ohella Helloweenin heikoin tekele. Ei mikään paska, mutta kun seura on niin kova, ei näillä näytöillä juhlita.

7 Sinners: 10-
- Ja taas isketään liki häränsilmää. Paljonkaan nokan koputtamista ei ole, kappaleet toimivat kautta linjan, niin kokeilevammat kuin perinteisemmätkin.

Että näin. Sanoisinpa, että varsin hyvällä onnistumisprosentilla Helloween on levyjä vuosien varrella väsännyt.

[Balm]

Ja Occasion Avenue on minusta tosi tyylikäs proge! Aika harva Helloweenin kuuntelija tuntuu päässeen siihen sisään, mutta itse olen diggaillut ensi pyöräytyksestä asti.

Mielestäni ehkä Helloweenin koko 2000-luvun tuotannon helmi tämä. Ei tietenkään ole yllätys että Jussi ei tajua tästä mitään.

[Judez]

Ja Occasion Avenue on minusta tosi tyylikäs proge! Aika harva Helloweenin kuuntelija tuntuu päässeen siihen sisään, mutta itse olen diggaillut ensi pyöräytyksestä asti.

Mielestäni ehkä Helloweenin koko 2000-luvun tuotannon helmi tämä. Ei tietenkään ole yllätys että Jussi ei tajua tästä mitään.

Pakko yhtyä tähän Occasion Avenuen ylistykseen, itselleni tämä on ollut alusta asti se kovempi noista Keeper kolmosen mammuttibiiseistä. Tämä on niitä Deriksen ajan vetoja joissa Helloween osoitti että sävellyskynä on vielä terävä.

Itse pidin vielä Gambling With The Devilistä (Final Fortune oli aikoinaan eniten soitettu biisi tuolta, mitenköhän lienee nyt?), mutta 7 Sinners yrittääkin olla jo liian rankka ja niitä kauniita melodisia biisejä ei ole mukana paljoakaan. Sen sijaan pöytään lyödään aimo annos rymistelyä, mikä osoittautui itselleni hutilaukaukseksi. Jos haluaa oikeilla aineksilla tehdyn "rankemman" Helloween-lätyn niin kannattanee kuunnella vaikkapa Better Than Rawia. Sieltä löytyy kuitenkin Pushin kaltaisia helvetin tiukkia vetoja, mutta myös Falling Higherin kaltaisia aiempaa Helloweenia muistuttavia vetoja on myös mukana.

Toivoisin että seuraavalla levyllä palattaisiin Rabbit Don't Come Easyn tyyliin. Mukana voisi olla Don't Stop Being Crazyn kaltaisia hienoja balladeja mutta kulman takana odottelisi sitten Hell Was Made In Hellin tai Open Your Lifen kaltaisia tiukempia ralleja. Se on sitä nykypäivän Helloweenia minulle.

[Jussi]

Mielestäni ehkä Helloweenin koko 2000-luvun tuotannon helmi tämä. Ei tietenkään ole yllätys että Jussi ei tajua tästä mitään.

Tajuanpas onneksi sen verran, että ihan ookoosti alkava kertsi stopataan typerällä tavalla tällä "Occasion Avenue" -nimen tönköllä toistolla -The Invisible Man = noin sen pitäisi mennä & kulkea!

[matti]

Kompit. Deris-ajan harvoista hyvista biiseista The Invisible Man on yksi.

[suonperkele]

Höpötilöpöti. Deriksen aikainen Helloween on maistunut huomattavasti paremmin kuin Kisken vastaava. Makuasioita tosin, sanoi se kuuluisa mäyräkoirakin.

[Toxic Enema]

Itse pudottaisin kaikkia Mr. Ramin arvioita yhdellä pykälällä paitsi Keeper I ja II:n arviot pitäisin ennallaan. No, ehkä Chameleonkin on 6+.

[Munamankeli]

Noniin nynneröt, olen viimeisen viikon aikana kertauskuunnellut urhoollisesti Helloweenin koko tuotannon läpi ja pisteyttänyt ne samalla. Siis pitkäsoitot + Helloween ep:n. Tässä tulokset.

Hmmm... listalla on 8 levyä saanut paremman arvosanan kuin Keeper 1. Jokin ei nyt täsmää vai onko kyseinen levy setämiehelle se paras Helloweenin tekele pelkän nostalgian takia? Bändi tuli nähtyä tämän levyn tiiimoilta 3 kertaa, joten ehkä muistot nostavat arvosanaa, mutta onhan se tolkuttoman kova teos, jossa riittää riffiä ja hittiä malliksi asti. Seuraava osa oli hyvä, vaan ykkösosan nostattamaan innostukseen ei enää päästy. Moni muistaa yhä, miten Keeper 1 tuli ikään kuin puun takaa ja nosti bändin monta pykälää ylemmäs; ei vähiten mainioiden biisien mutta etenkin Kisken ansiosta.

[Mr Rami]

Hmmm... listalla on 8 levyä saanut paremman arvosanan kuin Keeper 1. Jokin ei nyt täsmää vai onko kyseinen levy setämiehelle se paras Helloweenin tekele pelkän nostalgian takia? Bändi tuli nähtyä tämän levyn tiiimoilta 3 kertaa, joten ehkä muistot nostavat arvosanaa, mutta onhan se tolkuttoman kova teos, jossa riittää riffiä ja hittiä malliksi asti. Seuraava osa oli hyvä, vaan ykkösosan nostattamaan innostukseen ei enää päästy. Moni muistaa yhä, miten Keeper 1 tuli ikään kuin puun takaa ja nosti bändin monta pykälää ylemmäs; ei vähiten mainioiden biisien mutta etenkin Kisken ansiosta.

Itse aloittelin Helloweenin kuuntelun muistaakseni juuri Keeper I:llä, vuosi taisi olla 1991 tai -92. Ja se olikin kova levy silloin ja on edelleenkin. Hiukan myöhemmin hommattu Keeper II räjäytti kuitenkin pankin ihan eri malliin, vaikka periaatteessa melko lailla samanlaisista levyistä onkin kyse. En siis tietänyt ennen Keeper I:n kuulemista Helloweenista paljon mitään, muistaakseni Klasu oli soittanut Metalliliitossa jonkun biisin (taisi olla Eagle Fly Free), jonka innoittamana ostin ensimmäisen vastaantulleen Helloweenin levyn. Vuosien varrella kun muitakin levyjä on tullut kuunneltua, ei voi mitään että minusta Keeper I:n biisit ovat hiukan ööh, puisevia, moneen muuhun levyyn verrattuna. Ehkä johtuu siitä, että uusi tyyli oli vielä hakusessa ja musiikissa oli vielä paljon speedmetallin perintöä ja tästä johtuen siitä puuttui tiettyjä nyansseja.

Niin surkeasti ovat asiat, että kertaakaan en Kisken kera Helloweenia nähnyt. Ensimmäinen kerta Helloweenin keikalla oli Tavastialla vissiinkin The Time of The Oathin kiertueella.

[matti]

KeeperII > Walls of Jericho > KeeperI >> loput .. ja joo oishan tuo Kisken kanssa kiva kuulla kerran jonain spessuvetona vaikkakaan en nae tapahtuvaksi.

[jarke]

On ollut Helloween tehosoitossa viime päivinä ja pakko todeta, että mä en pysty kuuntelemaan muita, kuin Derisin laulamia levyjä. Ihan kauheita kiekujia Hansen ja erityisesti Kiske. Derisillä on tosi persoonallinen saundi, diggaan kympillä.

[Pete Bondurant]

On ollut Helloween tehosoitossa viime päivinä ja pakko todeta, että mä en pysty kuuntelemaan muita, kuin Derisin laulamia levyjä. Ihan kauheita kiekujia Hansen ja erityisesti Kiske. Derisillä on tosi persoonallinen saundi, diggaan kympillä.

No, muut joille myös Michael Kiske kelpaa tai on se ainoa oikea laulaja,niin ottavat tämän uutis(ankan?)en vastaan ilosta kiljuen:

http://www.metaltalk.net/news2012-2/2012009.php

Tulee aika puskista, kun Kiske on haastatteluissa haukkunut välillä Grosskopfia ja välillä Weikiä. Puhe on vuodesta 2015(!!) ja paljon ehtii tapahtua ennen sitä eli en ihmettelis jos koko homma peruuntuu jos edes eteenpäin ehtii.

Deris ja Kiske molemmat loistavia laulajia ja tykkään molempien aikakausista niin helvetisti. Olisihan mahtava taas nähdä/kuulla Kiske Helloweenin keulilla, vaikka vain yhden kiertueen ajaksi. Itse kun ehdin nähdä Kisken vain kerran ja silloinkin Hansen oli jo poistunut Gamma Rayhin.