Täysin samaa mieltä! Siinä missä joku Dream of Mirrors toimi omalla kohdalla loistavasti, niin nykyään tyypillinen ”progressiivinen Iron Maiden –biisi” tuntuu olevan liian usein vain biisi, minkä on ideat on käsitelty noin 5 min aikana. Tälle saadaan pituutta lisäämällä alkuun 1-3 min kitaran näppäilyä ja ehkä rauhallista puhelaulua, tämän jälkeen biisi käyntiin. Sitten leikkaa-liimataan kappale ”eeppisiin mittoihin” ja mahdollisesti vielä loppuun kitaranäppäily outro. Pituus kasvaa keskimäärin 8 min pituiseksi ja sitten sanotaan että tämä on progea. Kun lähes jokainen biisi on samalla kaavalla tehty, niin turruttaa ja pahasti. Hieman kärjistystä…ovassa-8 wrote:Tässä on just se pointti, kyllähän Maiden on aina tehnyt keskimääräistä pidempiä biisejä, joissa ns.progahtavia osia, mutta ne biisit "kantoivat", niissä oli upeita kitaraharmonioita, osia, joita jaksoi kuunnella aina uudelleen ja uudelleen.Wictorey wrote:No toivottavasti! Vielä kun Steve Harris saisi sävellyskynänsä edes yhtä teräväksi kuin 1990-luvulla.
Kyse on vain biisintekotaidosta ja varsinkin Murray ja Smith saisivat tuoda esille juuri noita kitaraharmonioita ja tehdä biiseistä kokonaisuuksia, ei vaan pelkkiä osia toistensa jälkeen, joista tulee vain ylipitkää paatosta. Samoin yhtyeen pitäisi saada kunnon tuottaja että vanha Maiden-soundi tavoitettaisiin.
Olen usein haaveillut, että Roy-Z tulisi Iron Maidenin tuottajaksi, mutta jotenkin en vain usko tähän. Kevin Shirleystä olisi päästävä eroon. Hänen aikanaan levyjen ja biisien pituudet ovat kasvaneet huolestuttavan pitkiksi. Eikö osaa tai uskalla sanoa vastaan, en tiedä. Onhan niitä muitakin tuottajia, mutta jotenkin tuntuu että Roy:n kanssa voisi natsata. Kaikki tosin eivät tätä mieltä ole.
Ja kansikuva keskusteluun lisättäköön, että Live After Death-levyn kansi on yksi hienoimmista ikinä. Siksi se onkin tuossa seinällä kehystettynä. Ja Somewhere In Timen kantta tuli aikoinaan tapitettua erittäin tarkkaan etsien yksityiskohtia ja Maiden-viittauksia. Sanomattakin on selvää, että tämä tehtiin LP:n kannella.
.
