Tätä en voi oikein ymmärtää, jos siellä takana on oikeasti hyvät biisit niin ei sitä ihan helposti millään tuotannolla/soundeilla voi vain "pilata". Kärjistäen, lempibiisini voitaisiin muuttaa vaikka teknoversioiksi ja silti nauttisin niistä melodioista/sävellyksistä.dittohead wrote:Itse en ole vieläkään päässyt noista tuotannollisista seikoista yli, jotta voisi nauttia biiseistä. Lähinnä se rumpukoneen tönkkö ulosanti tökkii (vai olikohan rumpupädit olleet käytössä), varsinkin kun edellisillä levyillä Mikkey Deen soitanta on ollut itselleni aika kova juttu.Mansardi wrote:2. The Eye
Itselle on tämä ollut kataloogista aina yhtä selkeä kakkonen. Tuotannolliset kyseenalaistukset sikseen, kauhuleffafiilis on saatu käsin kosketeltavaksi, ja melodiakynä on ollut terävä, ellei suorastaan viiltävä.
Olenkin miettinyt että ehkä vanhojen bändien uudet "muovisaundilevyt" ovatkin loppujenlopuksi vaan niin heikkoa kamaa pohjimmiltaan että kuuntelunautintoa ei synny, ja sitten halutaan vaan syyttää niitä saundeja, koska ei haluta myöntää että bändi olisi menettänyt teränsä? Hyvänä päinvastaisena esimerkkinä NWOBHM-bändi Hellin uusi levy suht moderneilla "Sneap-soundeilla". joita paljon on dissailtu (enkä niistä yleisesti itsekään pidä). Kyseisen albumin materiaali on vaan kämäisiltä demorippauksilta tehnyt niin suuren vaikutuksen ettei nämä modernit saundit yksinkertaisesti pysty "tuhoamaan" itse biisejä. Germaniac kirjoitti taannoin samasta jutusta bändin omassa topicissaan jota en nyt jaksa kaivella esiin siteeratakseni.
The Eye on ajoittain se #1 levy mulle King Diamondilta, ja vaikka levy olisi PAREMPI niillä vanhemmilla rumpukuvioilla niin en silti osaa varsinaisesti vähentää pisteitä siitä että siellä onkin (tietääkseni) sähköisillä rummuilla rumpali huitonut.