Spacecake wrote:Tuskan keikka 2002 oli aivan parasta. Harmittamaan jäi, etten nähnyt Dickinsonia 98 kiertueella. Silloinhan taisi Smith olla mukana myös.
Jeps, mutta Roy Z:n korvasi Richard "The Guru" Carrete. Tuolla Kaisaniemessähän oli (ihme kyllä) joitain ns. Maiden-fanatikkojakin valunut paikalle luullen, että kitaristikaksikkona ovat Smith & Z. En mie silti valittaisi, jos paikalla ylipäätään oli, Pete Freezinistä ja Alex Dicksonistakaan.
Että vituttaa pian nyt 10 v. jälkeenkin ekan viikonlopun gines Someroharjulla, siinä meni '02 Tuska & Bruce
tuommoinen tuli sitten..mahtavaa mahtavaa!!!aivan törkeen hyvän laulajan kyllä hommannut tuohon..tosin veikkaan että monille voi olla vaikee sulatella tota, mutta itse nyt odotan ihan innoissani tuota lättyä..
Ei ollenkaan pöllömpi.
Mutta olenko ainoa jolle biisistä tuli melkoisen vahva mielleyhtymä erään Skunkworks -nimisen kiekon suuntaan?
Mansardi wrote:Ei ollenkaan pöllömpi.
Mutta olenko ainoa jolle biisistä tuli melkoisen vahva mielleyhtymä erään Skunkworks -nimisen kiekon suuntaan?
Olet ja et ole. Kun tarkemmin mietin, Back from the Edgessä on tiettyä samaa runkomelodiaa, mutta minusta molemmissa kappaleissa se menee tuon aiemmin mainitsemani "perinteisen futuristisen ääni- ja sävellysmaiseman" piikkiin. Progemmalta puolelta esim. Dream Theater on käyttänyt samantapaista maalailua.
Spacecake wrote:Tuskan keikka 2002 oli aivan parasta. Harmittamaan jäi, etten nähnyt Dickinsonia 98 kiertueella. Silloinhan taisi Smith olla mukana myös.
Jeps, mutta Roy Z:n korvasi Richard "The Guru" Carrete. Tuolla Kaisaniemessähän oli (ihme kyllä) joitain ns. Maiden-fanatikkojakin valunut paikalle luullen, että kitaristikaksikkona ovat Smith & Z. En mie silti valittaisi, jos paikalla ylipäätään oli, Pete Freezinistä ja Alex Dicksonistakaan.
Että vituttaa pian nyt 10 v. jälkeenkin ekan viikonlopun gines Someroharjulla, siinä meni '02 Tuska & Bruce
Kyllä muakin fiduttais Toivoihan tuota itsekin, että Smith & Z olisivat tuolloin kokoonpanossa olleet, mutta jm. jannut hoitivat homman mallikkaasti. Dicksonkin osoittautui yllättävän kovaksi kepittäjäksi. Skunkworksillahan on sellaista rokkimeininkiä. 98 BD veti muistaakseni keikan Ugin Aquariuksesssa. Olis ollut elämäni tilaisuus nähdä ukot metrin päästä.
Spacecake wrote:Tuskan keikka 2002 oli aivan parasta. Harmittamaan jäi, etten nähnyt Dickinsonia 98 kiertueella. Silloinhan taisi Smith olla mukana myös.
Jeps, mutta Roy Z:n korvasi Richard "The Guru" Carrete. Tuolla Kaisaniemessähän oli (ihme kyllä) joitain ns. Maiden-fanatikkojakin valunut paikalle luullen, että kitaristikaksikkona ovat Smith & Z. En mie silti valittaisi, jos paikalla ylipäätään oli, Pete Freezinistä ja Alex Dicksonistakaan.
Että vituttaa pian nyt 10 v. jälkeenkin ekan viikonlopun gines Someroharjulla, siinä meni '02 Tuska & Bruce
98 BD veti muistaakseni keikan Ugin Aquariuksesssa. Olis ollut elämäni tilaisuus nähdä ukot metrin päästä.
Näin teki, kun keikka jostain syystä Turusta siirrettiin sinne.
Onpa kamala tuo Smithin proggisbiisi ja ihmettelen, että miksi Smith ei laula itse, kun ihan pätevän äänen omistaa.
Noin Maidenin osalta on viime aikoina nyppinyt tuo älytön tauti, että joka biisin pitää olla eeppinen teos. Missä ovat hyvät tarttuvat max 5 minuutin tykitykset (välillä tuntuu, että missä heillä on nykyaikana edes hyvät biisit)?
^ Ai se siirrettiin... Muistan Kårenilla nähneeni mainoksia keikasta.
Tuohon liialliseen eeppisyyteen... No vähän samaa mieltä. Ainakin kaikki Dickinsonin comebackin jälkeiset levyt ovat olleet ylipitkiä. Final Frontier tuli hommattua vasta alelaarista, eikä harmittanut etten ostanut ilmestyessään - melko tylsä tuotos. A matter of life... toimi kyllä paria viimeistä biisiä lukuun ottamatta erittäin hyvin. Toivottavasti Maiden palaa vielä kerran vähintään tälle tasolle ja päättää myös levytysuransa huipulla.
Eri tuohon eeppisyyteen. Nämä kaksi uusinta levyä ovat juuri sellaista Maideniä mistä minä tykkään. Molemmat levyt ehdottomasti sieltä uran parhaimmasta päästä. Hienoa, että ukoilla riittää edelleen kunnianhimoa.
Pagan Fears wrote:Eri tuohon eeppisyyteen. Nämä kaksi uusinta levyä ovat juuri sellaista Maideniä mistä minä tykkään. Molemmat levyt ehdottomasti sieltä uran parhaimmasta päästä. Hienoa, että ukoilla riittää edelleen kunnianhimoa.
Eeppisyydessä ei mitään ongelmaa kyllä ole. Mutta kun alat vertaamaan To tame a landiä, seventh sonia tai Alex the greatia kahden uuden levyn biiseihin niin kyllä meinaa itku tulla. Pari viimeistä nyt on aika juosten kustu, soiton taso on tippunut aivan helvetisti.
Traktor X wrote:Pari viimeistä nyt on aika juosten kustu, soiton taso on tippunut aivan helvetisti.
Vai olisko enemmin kyse Kevin Shirleyn tuotantotavasta? Livenä purkkiin, vähemmän hinkkausta ja tuottaja kelpuuttaa esim sen että jokainen kitaristi soittaa riffin vähän erilailla. Tuskinpa ne nyt enää muutenkaan hinkkaa biisikokonaisuuksia siihen malliin mitä Martin Birchin aikana. McBrainilla nyt varmasti alkaa jo ikä painamaan, mutta onhan tuo aika surullista miten äijät ei jaksa panostaa soiton tiukkuuteen äänitysvaiheessa niinkuin ennenvanhaan.
Minä vielä jaksan toivoa että Maiden vaihtaisi tuottajaa vanhoilla päivillään, mutta taitaapi olla todella epätodennäköistä. Enkä muuten tykkää niistä muistakaan Shirleyn miksaamista levyistä mitä on tullut kuunneltua (esim Dream Theater).. todella tunkkaista soundia.
Aika lailla samaa mieltä. Shirleyn levyt on järjestään aika tukkoisen kuuloisia.
Ehkä kannattaisi kokeilla vielä jollain uudella tuottajalla, joka voisi uutena (eikä vain kaverina) miehenä vaatia vähän enemmän myös noilta sovituksilta. Ja sitten noista biiseistä voisi vähän karsia noita Harris-rönsyjä. Joka biisissä se 1-1,5 min. rauhallinen intro/outro. Se ei ole ollut uutta enää Number of the Beastin jälkeen.
Esim. tuo uusi Mastodon kuulostaa todella hienolle, varsinkin rumpusoundit on timanttia. Tai Toolin viimeisin. Kyllähän noita parempaa jälkeä tekeviä löytyy tusinoittain.
pslaver wrote:Ehkä kannattaisi kokeilla vielä jollain uudella tuottajalla, joka voisi uutena (eikä vain kaverina) miehenä vaatia vähän enemmän myös noilta sovituksilta. Ja sitten noista biiseistä voisi vähän karsia noita Harris-rönsyjä. Joka biisissä se 1-1,5 min. rauhallinen intro/outro.
Juurikin näin. Tuottaja pitäisi olla tarpeeksi tyly jätkä sanomaan jotain vastaan jätkille ja hieman potkimaan parempaa suoritustakin. Nythän Shirley on vaan näiden kaverina eikä sano mitään eikä sitä varmaan haittaakaan kun sessiot menee kaveriseurassa niin nopeasti.
Tuo pari viestiä aikaisemmin mainittu uusien levyjen eeppisyys on kyllä ihan homon paskaa. Nyky-Maidenin eeppisyys on muutaman minuutin näppäilyaloitukset ja toiston varaan rakennettua venytystä. Aika kaukana ollaan niistä vanhoista pidemmistä biiseistä joilla oli yleensä oma paikkansa levyillä mutta ne oli myös oikeasti progressiivisiä ja kasvavia biisejä.
Seuraava levy pitäisi tehdä sillä idealla että se mahtuu yhdelle vinyylille - Harris, siis yksi vinyylilevy, ei yksi vinyylipaketti!!! Tekisivät "A- tai B-puolen loppuun" sen yhden hyvän eeppisen, progressiivisen megabiisin jossa ei ole kuitenkaan turhia venyttelyjä. Tämmöisen pidemmänkin biisin pitäisi innostaa kuulijaa HETI ja pakottaa kuuntelemaan se uudelleen HETI...eikä sitten 10 vuoden päästä kun levy on "kypsynyt". Ei riitä että tämmöinen pidempi biisi on vain sinänsä hyvä ja hyvin soitettu, se pitää olla levyn KOHOKOHTA eikä mikään When The Wild Wind Blows -setäballadi. Hallowed Be Thy Name, To Tame A Land, Rime Of The Ancient Mariner, bändin uran ehkä paras biisi Alexander The Great ja tietenkin Seventh Son Of A Seventh Son...kaikki biisejä jotka iskivät aikoinaan heti ja joissa riffit ja melodiat kantavat biisiä alusta loppuun mielenkiintoisesti ja voimalla. Lisäksi näistä biiseistä ei voi saada tarpeekseen, varsinkaan Hallowed Be Thy Name ja Alexander The Great ovat sellaisia.
2000-luvulta Dance Of Death nimikkobiisi ja Paschendale ovat onnistuneita pidemmän mittakaavan biisejä, toimivat livenäkin hienosti. A Matter Of Life And Death onnistui hyvien pidempien biisien määrässä vielä paremmin. Brighter Than a Thousand Suns, The Longest Day, videobiisi The Reincarnation of Benjamin Breeg, For the Greater Good of God, Lord of Light,The Legacy...kaikki hyvin kantavia ja eteneviä biisejä, toki noissa yli 9 minuutin biiseissä tuntuu joskus että on hieman liian pitkiä, mutta kyllä niitä jaksaa hyvin kuunnella ja levyn jälkeen jää kuitenkin mietityttämään että "miltäs nämä biisit kuulostivatkaan, pitääpä kokeilla uudestaan". The Final Frontier on hieman sellainen levy että jaksaisikohan kuunnella uudelleen vai ei. AMOLAD on muutenkin mahtavin levykokonaisuus sitten Seventh Son Of A Seventh Son levyn. Levyn soundissa on Priest/Saxon-tyyppistä painoa, raskain soundi mitä Iron Maiden on saanut aikaiseksi Trooper ja Rime Of The Ancient Mariner biisien jälkeen.
Toivon että seuraavalla levyllä Iron Maiden olisi ensijaisesti brittiläinen heavybändi...eikä mikään progeiluryhmä vaikka ihan hyviä biisejä levylle tekivätkin. Mutta kun ne ovat juuri niitä "ihan hyviä" 7-8 arvoisia...Onneksi tekivät edes sen järeän El Dorado biisin, kirkkaasti levyn paras ja mieleenpainuvin veto.
Olin sitä mieltä että The Apparition olis Maidenin paskin biisi, mutta kyllä sen kruunun taitaa sittenkin viedä toi Final Frontierin nimikkobiisi. Apparitionissa on sentään ihan hyvä soolo-osio pelastamassa, tossa jälkimmäisessä ei ole yhtään mitään.
Minä olen tuota Apparitionia pitänyt aina ihan herjabiisinä, enkä sitä varsinaisesti edes laskisi mukaan kun pähkäillään niitä paskimpia Maiden biisejä. Miksi ihmeessä se muuten on levyllä, eikä jonkun sinkun b-puoli?
Birchin jälkeen kyllä materiaalin taso laskenut kokonaisuutena aika helvetisti. Tuottajaa Maiden kaipaisi nimenomaan sanomaan kun biisejä pitäisi tiivistää ja karsia ne turhat osat pois. Hyvänä esimerkkinä Brighter Than a Thousand Sunsin autotallihevi... lähtee aivan puun takaa ja on muutenkin niin amatööriratkaisu tuon ikäisiltä muusikoilta. Samaa osastoa Virtual XI:n Don't Look to the Eyes of a Stranger. Kyllähän sen muutenkin huomaa kuinka Harriksella lähti biisinkirjoitus käsistä Birchin lopetettua hommat.
Kyllä minä pidän näistä uudemmistakin levyistä, mutta ei niitä kyllä oikein osaa pitää edes varsinaisesti saman bändin tuotoksina. Varsinkin The Final Frontierilla on hyviä juttuja.
Omasta mielestäni uusimman levyn parhaimmistoa ovat kaksi ekaa ja kaksi vikaa biisiä. Niin ne mielipiteet jakautuu tämän bändin kohdalla. Olen aina tykännyt niin Maidenin suoraviivaisista levynstartteri-rokkeriralleista kuin myös pidemmistä eeppisistä biiseistäkin. Eihän tuo Final Frontier nyt Wickermanin tai Different Wordin(jotka molemmat yksiä suosikkibiisejäni puhuttaessa 2000-luvun Maidenista) veroinen ole, mutta ajaa hyvin asiansa ja toimii livenäkin varsin kivasti. When the Wild Wind Blows taas oli livenä ihan älyttömän hieno kokemus, todella koskettava veto.
Sen verran pitää kyllä edelläkirjoitettuja myötäillä että tosiaan pientä tiivistämistä sovitusvaiheeseen olisi hyvä saada, eikä joka biisissä tarvitsis olla sitä hiljaista introa+outroa. Tämä linja on kuitenkin jatkunu jo vuodesta -95(The X-factor), joten eiköhän se tule jatkumaan edelleenkin. Eiköhän sieltä vielä ainakin yksi kova levy tule(veikkaan kahta), ennen kuin vääpeli Harris pistää neidon haudan lepoon. Kaikki tulevat Suomen kiertueet on pakko joka tapauksessa katsastaa ja mikseipä joitain ulkomaan keikkojakin.
Jos ei nyt ihan vielä seuraavaa Suomen keikkaa, mutta ainakin uuden DVD:n julkaisua odotellessa.
Tämä levy jäi itselläni jostain syystä pitkään aika vähälle kuuntelulle, mutta nyt jälleen olen täysin koukussa. Jotkut eivät pidä, omasta mielestä vahvinta materiaalia sitten Brave New Worldin. Eipä Maiden ole silti allekirjoittanutta ikinä pettänyt.
When the Wild Wind Blows on mielestäni aivan sanoinkuvailemattoman koskettava biisi.
Onkos muuten tietoa The Final Frontierin kaupallisesta menestyksestä? Muistelisin, että ainakin ensimmäisillä viikoilla myynti oli hurjempaa kuin muilla 2000-luvun Maiden-levyillä. Aika hyvin tällä nettilatamaamisen aikakudella. Tämä seikka ei ehken saa Steveä saksimaan näppäily-introja pois.
Toxic Enema wrote:Onkos muuten tietoa The Final Frontierin kaupallisesta menestyksestä? Muistelisin, että ainakin ensimmäisillä viikoilla myynti oli hurjempaa kuin muilla 2000-luvun Maiden-levyillä. Aika hyvin tällä nettilatamaamisen aikakudella. Tämä seikka ei ehken saa Steveä saksimaan näppäily-introja pois.
Sehän myi ihan sikanaa maailmanlaajuisestikin. Koitin pikaisesti etsiä Rautaneidon foorumilta tarkempaa infoa, jota sinne joku muistaakseni on postannut, mutta ei ainakaan vielä sattunut löytymään. 2010-luvun myydyimpiä heavylevyjä jokatapauksessa.
Toxic Enema wrote:Onkos muuten tietoa The Final Frontierin kaupallisesta menestyksestä? Muistelisin, että ainakin ensimmäisillä viikoilla myynti oli hurjempaa kuin muilla 2000-luvun Maiden-levyillä. Aika hyvin tällä nettilatamaamisen aikakudella. Tämä seikka ei ehken saa Steveä saksimaan näppäily-introja pois.
Sehän myi ihan sikanaa maailmanlaajuisestikin. Koitin pikaisesti etsiä Rautaneidon foorumilta tarkempaa infoa, jota sinne joku muistaakseni on postannut, mutta ei ainakaan vielä sattunut löytymään. 2010-luvun myydyimpiä heavylevyjä jokatapauksessa.
Wikipediasta voi katsoa missä maissa The Final Frontier on myynyt kultaa tai platinaa. Pelkästään noilla määrillä lättyä on myyty maailmanlaajuisesti 420 tonttua. Tiedä sitten kuinka paljon todellinen määrä on nykyään, mutta tuosta saa sentään jotain suuntaa.
Deathrace King wrote:Omasta mielestäni uusimman levyn parhaimmistoa ovat kaksi ekaa ja kaksi vikaa biisiä. Niin ne mielipiteet jakautuu tämän bändin kohdalla.
Noista neljästäkin biisistä olisi tullut levylle yhteismittaa jo 34:16, eli menisi täyspitkästä helposti.
The Southern frontier live pitäisi ilmestyä 26.3 jos ulkomaisten levykauppojen ennakkotiedot pitävät paikkansa. Hankintaan menee heti tuo Chile/Argentina livepläjäys.
Tailgunner wrote:The Southern frontier live pitäisi ilmestyä 26.3 jos ulkomaisten levykauppojen ennakkotiedot pitävät paikkansa. Hankintaan menee heti tuo Chile/Argentina livepläjäys.
2 keikkaa nähty tältä kiertueelta, Sonisphere 2010 ja Olympiastadion 2011. The Southern Frontier DVD olkoon hyvänä muistona tältä ajalta!
Ostoon menee blu-ray Saman firman kuvaama & leikkaama kuin Flight666, joten laatua luvassa. Maiden kuvasi myös Argentiinan keikan, mutta huhujen mukaan äänen taltiointi ei täysin siellä onnistunut, joten koko DVD Chilestä. Kevättä odotellessa..
Ilmeisesti mitään huhuiltua kiertueen kolmatta legiä ei ole tulossa kun olisihan keikat varmaankin jo julkaistu. Ehkä hyvä niin, sillä sen verran rutiininomaiselta meininki jo viime vuonna vaikutti. Sitten 2013 uuden levyn voimin ja unohdetaan se ysärikiertue. Ei mitään järkeä lähteä Brucen kanssa lämmittelemään bändin synkintä aikakautta. 2000-luvun biisienkin terävin kärki on esitetty TFF-kiertueen ensimmisellä legillä. Tätä pakettia odottelee kyllä innolla tietäen etelä-amerikkalaisen yleisön reaktion.
Toivoihan tuota itsekin, että Smith & Z olisivat tuolloin kokoonpanossa olleet, mutta jm. jannut hoitivat homman mallikkaasti. Dicksonkin osoittautui yllättävän kovaksi kepittäjäksi. Skunkworksillahan on sellaista rokkimeininkiä. 98 BD veti muistaakseni keikan Ugin Aquariuksesssa. Olis ollut elämäni tilaisuus nähdä ukot metrin päästä.
Saman firman kuvaama & leikkaama kuin Flight666, joten laatua luvassa. Maiden kuvasi myös Argentiinan keikan, mutta huhujen mukaan äänen taltiointi ei täysin siellä onnistunut, joten koko DVD Chilestä. Kevättä odotellessa..