Amorphis-keskustelu

[alspe]

^ kuulostaa pahalta tuo että toinen on ja toinen vain yrittää olla.

[shinara666]

Tuli katsottua Nuclearin Youtube-kanavalta 20 minuuttisen kuva-kooste-pläjäys biisipuffeineen. Pätkä pyöri taustalla pari kertaa töitä tehdessä ja toisen kerran aikana rupesi tuntumaan siltä, että kyseessä voisi olla yksi ja sama biisi. Varmasti levyllä on nyansseja ja eroavaisuuksia, mutta ensimmäinen fiilis koosteen perusteella on seuraava: Samasta puusta veistettyä. Pitää varmaan levyn tullessa ottaa kuunteluun ja päätellä rauhassa onko erinomaisen tasaista ja laadukasta vai puuduttavan tasapaksua.

[Hugin]

Amorphis on nykyään metalliversio Yöstä. Tuttua ja turvallista.

Yö on aina ollut hirveää iskelmä-mollijoilotus ...

Valtaosa suomalaisista metallibändeistä rakentaa sisäiselle Yölleen - Yössä ei käydä yksin ja miksi käytäisiin, kukapa nyt tutun ja turvallisen Yönsä mihinkään vaihtaisi, mollijollotuksen epäilyttävään duurilaukkaan

[Koskenkorvasieni]

No ainakin siirappisuus Amorphiksesta on aina puuttunut ja hyvä niin. Siinä se suurin ero.

[Jööti]

No ainakin siirappisuus Amorphiksesta on aina puuttunut ja hyvä niin. Siinä se suurin ero.

You I need

Höhö.

[Koskenkorvasieni]

No ainakin siirappisuus Amorphiksesta on aina puuttunut ja hyvä niin. Siinä se suurin ero.

You I need

Höhö.

Aika kaukana kuitenkin jostain Särkyväästä tai Rakkaus on lumivalkoisesta.

[tezze]

Pari kolme uusinta on tarkoitus hankkia amoilta, jolla muuten sattuu olemaan sama tilanne kuin Poisonblack tai Sara yhtyeen suunnalla. Levyt paranevat kerta kerran perään, mikä passaa satuinnais kuuntelijalle oikeinkin mainiosti. Kullakin mainituista täysin oma suuntansa soitannan tai musiikin tekemisen suhteen.

[Pagan Fears]

Ihmeen negatiivisia kommentteja täällä. Kuuntelin levyn äsken kaksi kertaa putkeen ja minulle kyllä toimii todella hyvin. Loistavia melodioita on vedetty hihasta vaikka millä mitalla ja varsinkin rankemmat osuudet toimivat todella hyvin. Olisi niitä rankempia osuuksia toki enemmänkin saanut olla, mutta hyvin toimii näinkin. Parhaiten toimivat parin kuuntelun perusteella Koipparin säveltämät My Enemy ja Soothsayer ja loistavia biisejä ovatkin.

Ei tässä varsinaisesti hirveästi uutta ole, mutta jonkun verran kuitenkin ja levy kuulostaa tuoreelta. Levyn alkupuoli tuntuu olevan aika helposti omaksuttavaa tavaraa, mutta loppupuolelta löytyy Holopaisen progempia biisejä jotka vaatinevat enemmän kuuntelua että avautuvat. Kyllä minulle paikoitellen tulee tästä vähän Elegy-fiiliksiä ja se on vain hyvä asia. Meno on myös aika pirteätä, mitään Silent Watersin laahausta tälta uutukaiselta ei juurikaan löydä. Monia toimivia livebiisejä tältä levyltä varmasti löytyy. Levy ei myöskään missään tapauksessa ole liian pitkä, aika meni siivellä tätä kuunnellessa. Melkein uskaltaisin sanoa jo näin vähäisen kuuntelun perusteella, että pieksee kaksi edellistä levyä selvästi ja ehkä jopa Eclipsen, mutta katsellaan nyt.

[The Avenger]

Noin kahdeksan kuuntelua takana, ja eihän tässä voi todeta muuta kuin: loistavaa! Vaikka levyn ensimmäisestä sekunnista voi jo tunnistaa kyseessä olevan Amorphis, on uudistumistakin tapahtunut sopivassa mittakaavassa. Elegy-viittauksetkaan eivät ole tuulesta temmattuja, nimikkobiisin alkuhan on kuin suoraan My Kanteleesta. Toistaiseksi vaikea sanoa miten tämä sijoittuu edelliseen kolmeen levyyn, tai oikeastaan koko tuotantoon nähden, mutta varsin erinomainen albumi kuitenkin kyseessä.

[Stanner]

Tuli koko eilinen ilta tätä pyöriteltyä ja täytyy yhtyä kahteen edelliseen viestiin siitä, että loistavan levyn ovat tehneet. Minusta levyn loppupään progemmat biisit ovat selkeästi sitä parempaa amorphista, mutta kyllä alkupäänkin biisejä mielellään kuuntelee.

Mieleenpainuvia melodioita on paljon, mutta kaikki biisit eivät todellakaan aukea kerrasta. Suosittelen useampaa pyöräytystä ennen viimeistä tuomiota. Levyn huonoin biisi on sinkku you i need. Omiin suosikkeihini kuuluu tällä hetkellä three words, escape ja crack in a stone.

[Shadowplay]

Kyllähän tämä uutukainen jatkaa suvereenisti sitä loistavuuden tasoa johon olemme voineet tottua bändin julkaisujen kanssa ja ei voi ihmetellä bändin levyjen kovaa tasoa, etenkin nämä viimeisimmät levyt joissa vokaaleissa lahjakas Tomi Joutsen.
Rehellisesti voin sanoa että niin paljon kuin pidänkin parista ensimmäisestä klassikkostatuksen saaneesta levystä niin muutaman Koskisen aikaisen levyn jälkeen ei olisi uskonut heti, miten kovaa settiä ja (entistä enemmän) energiaa bändi sai Joutsenen liityttyä yhtyeeseen.
Jos bändi olisi tuolloin laittanut pillit pussiin tai ottanut huonon keulakuvan johtoonsa niin luultavasti olisin vain tyytynyt noihin vanhoihin hyviin levyihin.

Mielestäni bändi on edelleen säilyttänyt sitä ominais-soundiansa mutta kuitenkin niin sopivan hienovaraisesti uudistaen että taasen on mukaan otettu hieman uusia tuulia ja täten saatu entisestään raikkautta sekä tuoreutta levylle. Missään kohtaa levyllä ei tule fiilistä että olisi tylsää tai että jokin piisi joutaisi pois joukosta, jopa joidenkin ylenkatsoma (negatiivisia kommenttejakin saanut) You I Need toimii hienosti.

Kuten todettua ei sitä pyörää kannata ihan kokonaan uusiksi keksiä vaan entisestään vain jalostaa ja hienosäätää hyväksi todettua keitosta nimeltä Amorphis.
Kova levy, yksi vuoden parhaista jo nyt vaikka kuunteluita vaatiikiin lisää jotta kaikkine hienouksineen avautuu. Hyvän levy merkki on todellakin että ensi kuuntelulla kolahtaa jo, mutta sitten ajan ja paneutumisen myötä avautuu entisestään.

[Ice]

Oho, olipas tuo videobiisi rohkean suoraa HIM apinointia, sehän voisi olla hyväkin biisi jos sen kuulisi jonkun hyvän laulajan, vaikka juuri Valon esittämänä. Melodiat ja soolot toimii melkoisen hyvin, mutta Joutsenen ölinä pilaa biisin sittenkin kuuntelukelvottomaksi.

[Nicholas]

Amorphis on nykyään metalliversio Yöstä. Tuttua ja turvallista.

Paitsi että Yö on aina ollut hirveää iskelmä-mollijoilotus-lavatanssi-kurapaskaa.

Aina? Mollia ehkä, mutta muuten ei pidä paikkaansa!

[Radecal]

sehän voisi olla hyväkin biisi jos sen kuulisi jonkun hyvän laulajan, vaikka juuri Valon esittämänä.

Hienoja provoja on tähän ketjuun putkahdellut.

Levyä on nyt pyöritelty pariin kertaan spotifysta ja pakko-ostos -status vain vahvistuu vahvistumistaan. Hienoja kappaleita kaikki. Escapea veikkaisin seuraavaksi sinkkulohkaisuksi.

[Koskenkorvasieni]

Amorphis on nykyään metalliversio Yöstä. Tuttua ja turvallista.

Paitsi että Yö on aina ollut hirveää iskelmä-mollijoilotus-lavatanssi-kurapaskaa.

Aina? Mollia ehkä, mutta muuten ei pidä paikkaansa!

No sen jälkeen kun Jani Viitanen otti hatkat, alkoi alamäki.

Tätä nyky-Amorphista on jotkut kritisoineet paikallaan polkemisesta, mutta itseä kyllä häiritsi paljon enemmän se, että ekasta levystä Koskisen lähtöön saakka bändin tyyli muuttui joka levyllä niin paljon, että se punainen lanka bändin musiikista oli täysin kateissa. Joutsenen mukaantulon jälkeen bändin musiikillinen linja on selkiytynyt ja tällä nimenomaisella linjalla on lähdetty kehittämään sitä omaa musiikkia eteenpäin, joka minusta on hyvä asia. Itsekin mainitsivat uusimmassa Soundissa aiheesta.

[alspe]

Tätä nyky-Amorphista on jotkut kritisoineet paikallaan polkemisesta, mutta itseä kyllä häiritsi paljon enemmän se, että ekasta levystä Koskisen lähtöön saakka bändin tyyli muuttui joka levyllä niin paljon, että se punainen lanka bändin musiikista oli täysin kateissa. Joutsenen mukaantulon jälkeen bändin musiikillinen linja on selkiytynyt ja tällä nimenomaisella linjalla on lähdetty kehittämään sitä omaa musiikkia eteenpäin, joka minusta on hyvä asia. Itsekin mainitsivat uusimmassa Soundissa aiheesta.

Puolensa kummassakin, mutta silti Elegy on parempi kuin loput levyt yhteensä.

[Hepohessu]

Uusi levyhän on silkkaa loistavuutta. Loppupäätä kohden meno paranee. Suosikeiksi nousseet Three words, My enemy sekä Crack in the stone.

[alspe]

Totaalinen , mutta noi biisin nimet kuulostaa, öö vaikka, Sparzantsalta.

Sorry Amot, en ostanut julkaisupäivänä levyä niinkuin piti kun sain parkkisakon. :facepalm: Palkkapäivänä sitten. Mutta enpä ole kuunnellut salaa pätkääkään levyä. Enkö siis ole kiinnostunut?

[Ruumis]

Nyt lähemmäs kymmenen soittotoiston jälkeen on aivan eri maku suussa, kuin ti-ke yönä kuultu ripaus levystä, joka ainakin analysointimielessä ei kovin vakaata kuvaa ehtinyt antaa (mikä kyllä paistaakin edellisestä tulkinnastani aika selkeästi). Biisit paranee joka kuuntelukerralla ja etenkin levyn loppupään progemmat biisit, jotka yön ennakkokuuntelussa tuntuivat mennen ihan ohi, osoittautuvatkin levyn tukipilareiksi. Ja syvälle paalutetuiksi sellaisiksi.

Ensisoiton jälkeisistä analyyseistä mieleen jääneistä latteista ja tasapaksuista tuotoksista nyt ehkä vieläkin voi sanoa, että Battle For Light laahailee etenkin levyn alotusbiisiksi vähän enemmän kuin tarvitsisi, vaikkei muuten tasapaksu olekaan. Joutsenen hehkuttamaa Reformationin "kauneinta (tai joku vastaavanlainen sanavalinta) mitä olemme tehneet" en oikein ymmärrä. Sanojen ja aihepiirin ymmärrän kyllä juurikin siten miten Tomi tarkoittikin, mutta biisinä ei ehkä sitä herkintä ja kauneinta. Jos joku "heikko lenkki" pitäisi nimetä, niin On Stranded Shore ei iske ehkä ihan yhtä lailla kuin muut. Sinkkubiisikään ei musta niin syvissä mudissa sukella kuin monet siitä ovat sanoneet.

Mutta vaikka tässä muutama kritiikki tulikin, niin vaikutelmat ovat edellisen viestin ja tämän välillä muuttuneet aika radikaalisti ja levy kasvanut yllättävänkin paljon. Koippari tuonut hyvää dödis-vaikutetta muutamiin biiseihin ja Santerin kiipparityöskentely yhdessä huilujen kanssa vie levyn tunnelmat lähemmäs Elegyä ja Tuonelaa, kuin yksikään aikaisempi levy (oisko sinisellä kansikuvallakin oma osuutensa), unohtamatta Esan selkeitä proge-elementtejä.

Positiivinen jälkivaikutelma ainakin tähän asti ja tästä lätystä irtoaa varmasti loistavia live-biisejä.

[LRZ]

Puolensa kummassakin, mutta silti Elegy on parempi kuin loput levyt yhteensä.

Jo Tales... oli ilmestyessään pettymys lähes täydellisen Karelian Isthmusin jälkeen.

[Jööti]

lähes täydellisen Karelian Isthmusin jälkeen.

Ei vittu. Karelian. Voiko tätä olla ylistämättä. On sitä paljon brutaalimpaakin rätkettä olemassa, mutta ei näin vitun tuikeeta. Aina kun luulee löytävänsä jotain mitä voi verrata tähän, ei tarvi kuin laittaa Karelian soimaan ja todeta, että vitut. Tätä levyähän en edes diggaillut sankarimetallikaudesta ulostuessani Talesin suuntaan, tai jotain. Mikä pääsee lähelle Kareliaa? No DEthklokin eka GO INTO THE SEA saatana.

Hengettömäksi pantua ration ritilöitten välistä helposti lirisevää tämä uusi munakantinen lätty.

[Eurynome]

Jo Tales... oli ilmestyessään pettymys lähes täydellisen Karelian Isthmusin jälkeen.

Eiks Karelian muka ollut kaupallista paskaa Disment Of Soulin ylipääsemättömän mahtavuuden jälkeen?!


Pelkäsin, että Skyforgeria parempaa levyä olisi turhaa odottaa edes Amorphikselta. Onneksi ainoa, mikä oli turhaa, oli toi pelko. Muttei se heti ekalla kuuntelulla auennut mullekaan. Ehkä vähän liikaa tavaraa kerrallaan, ja runsaasti jänniä yksityiskohtia jokaisessa kappaleessa. Parista biisistä en edes ollut heti varma tykkäänkö vai en, mutta herrapakanajumala, ei näistä voi olla tykkäämättä. Kesti varmaan about 4-5 kuntelukertaa kunnes olin oikeasti koukussa, tai noh, koukussa taisin itse asiassa olla ennen kuin huomasinkaan.

Jännittää jo, mitkä uudet biisit pääse keikkasettiin sinkun lisäksi. Valinnanvaraa nyt kyllä riittää.

[morgrim]

Olenko kuulevinani oikein maukkaita Tuonela -viboja Soothsayerissa? Toinen kuuntelukerta vasta menossa, ja radio rockin puhkikuluttamaa ja ponnetonta sinkkubiisiä lukuunottama toimii täysillä.

ps. +1 kerrassaan upeasta digipakista

[Streamer]

Levyä on pyöritetty mutta ei ehkä tässä vaiheessa iske niin paljon kuin jotkut levyt on iskeneet. Sellanen hieman tasapaksu maku tällä hetkellä biiseistä.. Mutta ei siinä mitään, kyllähän tätä silti kuuntelee

[kalmava]

Näköjään menee näin: Tylsä Eclipse, hyvä Silent Waters, tylsä Skyforger, hyvä The Beginning of Times.

MUTTA! Mistä hiton biisistä tuon aloituskappale Battle for Lightin päämelodia on otettu? Häiritsee todella pahasti.