Stratovarius ja johdannaiset

[MortuuSS]

Elysium on kyllä helposti yksi parhaimmista stratoista.

[masaty]

Pesee kyllä Infiniten jälkeiset tuotokset selvästi. Vähintään sen voi sanoa, kenties enemmän.

+ Progeilut
+ Synasoundin laajennus (vihdoin, tämä on hiertänyt Stratossa koko kuluneen vuosikymmenen)
- Rallienglanti ja laulujen kireys (Liimatainen laulutuottajaksi seuraavalle levylle?)
- Sanoitukset, tosiaan. Kukahan tämän ratkaisisi?

Biisimateriaali on kyllä tiukkaa. Darkest Hours on kelpo hitti, nopeat biisit toimivat kaikki melko hyvin (toisin kuin vaikkapa täysin tyhjänpäiväinen Blind viime levyltä), ja yhtään hutia ei ole joukossa (Polarista kehuakseen pitäisi ensin selittää Somehow Precious jotenkin). Nimikappale kuulostaa alkukuuntelujen perusteella oikein lupaavalta. Infernal Mazekin toimii vielä paremmin levykokonaisuuden osana.

Polariksen aikoihin mietin, että levyllä oli vakavia puutteita, mutta se lupasi hyvää jatkoa ajatellen. Nyt nuo odotukset on lunastettu mallikkaasti, mutta tuntuu että edelleen voisi näillä eväillä parantaa.

Nyt sitten uutta tuotantoa keikkasettiin eikä mitään perkeleen Eaglehearteja.

[northride]

Olenko muuten ainoa, jolla tulee Heartin Alone mieleen Elysiumin ekasta osasta?

[Jeaqar]

Yksi erikoinen asia pisti korvaan, nimittäin Jens on laajentanut käyttämiensä soundien laajuutta melkoisesti. Levyllä kuullaan jopa hammondia, jota kuvittelin Jensin inhoavan.

Kyllähän Johanssonin veljestenkin levyllä urut pauhaavat kuin Don Aireyllä konsanaan.

Mielenkiinnosta voisi tämän uusimman levyn kuunnellakin. Kymmenen vuotta on ollut myös itselleni aika mitäänsanomaton orkesteri ja Polaris kaverin soitattamana ei herättänyt mitään sisällä.

[masaty]

Sen verran täytyy ottaa takaisin, että kun pyöräytin tuossa Elements kakkosen, niin totesin että kyseessähän on lopulta vallan kilpailukykyinen kiekko. Jäänyt vain jotenkin negatiivinen mielikuva kaikista aikaisistaan sekoiluista.

[Streamer]

Odotin enemmän, ei tää kuitenkaan oo kovin häävi levy. Biisit ei vain nouse valitettavasti sille tasolle kuin tolla bändin nimellä pitäisi, olkoon kuka mitä tahansa mieltä niin kyllä se Tolkin poissaolo näkyy ja kovasti. Bändi osaa soittaa muttei tehä kovia biisejä. Annan bändin soittotaidon perusteella 5+

[Jussi]

Äkkiä kuunneltuna parempi kuitenkin kuin Polaris (tai s/t, jolla ei ollut muuta mielenkiintoista kuin Just Carry On), muttei tosiaan erityisen tarttuvaa.

[kupteri]

Äkkiä kuunneltuna parempi kuitenkin kuin Polaris (tai s/t, jolla ei ollut muuta mielenkiintoista kuin Just Carry On), muttei tosiaan erityisen tarttuvaa.

No se s/t oli ihan oma lukunsa, sekoilun aikakaudella kasattu kaikenlaista. Semmoinen "Tolkin St. Anger" jos tällaisen vertauskuvan tähän voisi heittää

Mutta joo, kyllä tää uppoaa paljon paremmin kuin Polaris, mikä sekään ei ollu ollenkaan huono. Tässä vaan palikat tuntuu osuvan kohilleen melko hyvin. Laulut/ääntäminen ei mee vieläkään ihan "puhtaasti": jonkin biisin alussa kun on rauhallisempaa tulee vähän fiiliksiä, että kai tuon ois voinu vetää paremminkin, mutta pääasiassa ne ei häiritse enempää. Lyriikoita en oo niin analysoinutkaan.

Enempi mulle on tärkeätä se, että biiseissä on jotain minkä takia ne haluaa kuunnella uudelleenkin. Ja sitten powerkuuntelun jälkeen viikkojen tauko ja uusiksi soittoon. Mikä fiilis sitten on.

[MortuuSS]

Ihme Fucking nillitystä. Kuunnelkaa sitten niitä Visions/episode kamaa ja runkatkaa, jossei elysium miellytä.suppeeta jengiä.Bändihän on kovemmassa iskussa ku varmaan ikinä.

[everon]

Sen verran täytyy ottaa takaisin, että kun pyöräytin tuossa Elements kakkosen, niin totesin että kyseessähän on lopulta vallan kilpailukykyinen kiekko. Jäänyt vain jotenkin negatiivinen mielikuva kaikista aikaisistaan sekoiluista.

En ole koskaan ymmärtänyt Elementsien dissaajia. Erityisesti juuri tuo part 2 on aivan tolkuttoman loistava levy. Niitä harvoja genren levyjä, joita vielä tänäkin päivänä jaksaa kuunnella.

Ihme Fucking nillitystä. Kuunnelkaa sitten niitä Visions/episode kamaa ja runkatkaa, jossei elysium miellytä.suppeeta jengiä.Bändihän on kovemmassa iskussa ku varmaan ikinä.

Samaa mieltä, vaikka toki on myönnettävä ettei bändi tule enää koskaan yltämään Tolkin vetämän Straton tasolle. Tolkki on vaan niin omaa luokkaansa biisintekijänä, vaikka häntä onkin muodikasta dissata. Siltikin, uusi lätty on kovaa kamaa vaikkei täydellinen.

[Balm]

Yhdyn jo niin monen muun kommentteihin tuosta laulusuoritusten ongelmasta. Irvokkain esimerkki on kyllä tämä Event Horizon. Kertosäkeestä on suuria hankaluuksia saada edes selvää, miten tuon melodian pitäisi mennä. Kuulostaa kuin Kotipelto olisi itsekin laulaessaan masentunut siitä miten huonolta tämä kuulostaa, eikä jaksa venyttää melodioita edes kunnolla nuotilleen vaan vetelee sinne vain "jotain". Sanat eivät meinaa muokkautua biisiin ja painotukset ovat todella kummallisia.

Tämä on harmillista sillä levy olisi muutoin hyvä.

[kupteri]

Juu, eihän nuo Elementsit tokikaan huonoja ole. Ykkösosalla eteenkin on noita eeppisiä biisejä, mutta muutama nopeampikin tykitys. Positiiviselta puolelta Eagleheart on tietty hitti (erittäin tarttuva), eeppisimmistä Soul Of A Vagabondista ja Elementsistä tykkään myös. Find Your Own Voice on vauhtitykitys ja varsin ok, kuten aika samanlainen Learning To Fly. Loppumatsku pääosin siedettävää (ei oo totaalisia rimanalituksia). Toisella on sitten vähemmän huippuhetkiä: pari ekaa on ihan ok (samoin Dreamweaver), useampi siedettävä (mutta ei herätä juurikaan kaipuuta soittaa uusiksi) ja sitten onkin pohjanoteeraukset Luminous (ihan hirvittävä) ja Liberty.

Destiny, Infinite ja Elementsit sisältää kaikki nipun hyviä mutta kokonaisuudet ei oo niin vahvoja. Itse asiassa tuntuu että se kokonaisuuspuoli koko ajan heikkeni. S/t:stä ei viihti enää puhuakaan. Siinä mielessä uusi levy kyllä parantaa biisien keskinäisessä laadussa.

[Metal Heart]

Joo, Kotipelto vois ainakin pysyä poissa muista projekteista. Cain´s Offeringin levy ois varmaan yks parhaista power-levyistä vuosiin, jos siinä ois joku toinen laulaja.

[Sir Juzzi]

Destiny, Infinite ja Elementsit sisältää kaikki nipun hyviä mutta kokonaisuudet ei oo niin vahvoja.

Kirjoitetaanpa taas, kun tänään satuin juuri Destinyä kuuntelemaan pitkästä aikaa, ja se kolahti aika jännällä tavalla.

Minusta Elementseillä meno on joko aika kulunutta (nopeat biisit ja pseudohitit) tai säälittäviä (yritykset tehdä jotain eeppistä ja komeaa). Infinitestä kirjoitin aiemmin, mutta Destiny on mielestäni melkein yhtä merkittävä levy kuin Visions ja Episode. Ei se kokonaisuutena ole yhtä vahva, kun niitä filleriraitoja löytyy siltä jo useampia, mutta silti se on monella tapaa aivan älyttömän vahva. Parhaat biisit ovat todella kovia (No Turning Back, anyone?), ja soitto on kaikkinensa huomattavan ilmeikästä ja kokonaisuutta palvelevaa (etenkin Jörg hoitaa tonttinsa todella mallikkaasti). Lisäksi levyllä on heittämällä Stratojen paras soundi, levy kuulostaa todellakin heviltä ja Tolkin kitarassa on tosi makea sointi. Uudemmat soivat kovempaa ja isommin, mutta pöhöttyneemmin ja terättömämmin.

[everon]

Joo, Kotipelto vois ainakin pysyä poissa muista projekteista. Cain´s Offeringin levy ois varmaan yks parhaista power-levyistä vuosiin, jos siinä ois joku toinen laulaja.

Kotipelto kuulostaa todella hyvältä tuolla levyllä.

[kupteri]

Joo, Kotipelto vois ainakin pysyä poissa muista projekteista. Cain´s Offeringin levy ois varmaan yks parhaista power-levyistä vuosiin, jos siinä ois joku toinen laulaja.

Kotipelto kuulostaa todella hyvältä tuolla levyllä.

Omaankin korvaan Kotipelto vetää Liimataisen proggiksessa hyvin, yllättävänkin hyvin. Sillä vähän ihmetyttääkin ettei se Straton uudella olekaan ihan yhtä vakuuttava.

[kupteri]

Kirjoitetaanpa taas, kun tänään satuin juuri Destinyä kuuntelemaan pitkästä aikaa, ja se kolahti aika jännällä tavalla.

Itte kans kuuntelin. SOS on just semmoinen tarttuva sinkkubiisi ja rohkea 10 minsan nimibiisiavaus toimii kyllä mulle. Muuten levyn oma suosikki on 4000 Rainy Nights. Ja vaikka hitaampaa matskua myöhemmillä levyillä oon dissannu niin tolla Years Go By toimii ihan jees. No Turning Back on kyllä kova biisi, tempoa melkoisesti ja tulee mieleen ihan Episoden ajat.

Muut biisit on ihan ok, muttei sävähdytä välttämättä sen enempää (rimanalitukset onneksi puuttuu kokonaan). Soundit ja henkilökohtaiset suoritukset on kyllä tasokkaita.

[Jussi]

^&^^ Totta turisette Destinystä sinällään, vaikka tuo olikin se viimeiseksi ostamakseni Strato-levyksi jäänyt, bändiin melkoisen kyllästymisen (ja jo lukiovuosina myydyksi joutunut) aiheuttanut.
Rebel, Playing With Fire & Venus In The Morning ovat kyllä sellaista täytetauhkaa, etteivät edes singlensä moisia kaipaisi. Saati sitten albumilla... yäh.

Mutta pari parhaan pään kappaletta teillä on mainitsematta: se levyn parempi eepos, Anthem Of The World ja yksi normimittainen tarttuva ralli lisää noiden esilletuotujen joukkoon, Cold Winter Nights.

Olkoonkin että jälkimmäinen oli "bonus" (Edguyn myöhempi nk. vitsi on all limited & unlimited editions only!!! oli tämän kohdalla totta jo vuosia aiemmin). Jo Lapin Kansan arviossa tuolloin kirjoittaja ihmetteli, että 'mikä bonus track se tällainen on, minkä nimi lukee kansissa' -ei tuokaan nyt ihan oikein mennyt
Varsinainen (japsi)bonus Dream With Me on heikkoudessaan kyllä täydellinen esimerkki näistä muiden kontribuutioista, joista Tolkki aina sanoi että pääsevät kyllä mukaan levyille, kunhan vain ovat tarpeeksi hyviä. Toisaalta ihan sama, olisiko jonkun em. kauhukolmikon biisin kanssa vaihtanut paikkaa.

[Judez]

Jeps, Venus In The Morning yrittää kovasti olla uusi Seasons of Change mutta eihän tuo ihan sille tasolle pääse (Seasons on muuten pirun kova biisi). Joten aika skipattava veto tuo on, Rebelin ja Playing With the Firen kanssa. Kyllähän viimeksi mainittua kuuntelee, mutta tosta olis voinut tehdä nopeammin käynnistyvän ja hieman lyhyemmän biisin.

Muutenhan Destinyä kuuntelee varsin mielellään, aiemmin mainittu Years Go By on kans hieno hidas veto (loppupuolen kitaramelodia on mieleen jäävä), tällaisia ei ikävä kyllä Destinyn jälkeen enää montaa olla kuultu. Elysiumillakin olevat hitaat vedot ovat kehnompia ja sieluttomia. 4000 Rainy Nights on varmaan yksi straton parhaimmista hitaista vedoista, silkkaa hittimatskua. Sit toki maininnat biiseille S.O.S, Anthem of the World ja huikea Cold Winter Nights (jälleen kerran ajankohtainen biisi). Oli suuri vääryys ettei tuo biisi ollut levyllä vaikkapa Rebelin tilalla, varsin hieno power-metalliralli.

[Archon]

Jensin haastis ruotsiksi.

http://www.metalcentral.net/intervjuer/ ... la-trauman

[sirclansman]

Taitaa tuossa Jensin haastiksessa olla tästä tiedosta, joka löytyy nyös Stratojen kotisivuilta, ja josta eilinen Keskisuomalainen isosti uutisoi (ja jonka varmaan ihmiset jo tiesikin):

Some good news and some bad news at the same time

Jan 12, 2011


Well, the good news is that we're back on the road with Helloween. And Jörg Michael is back in his drum chair after his brush with death. The bad news is that Timo Kotipelto caught some sort of bacterial infection. We suspect it was something from the backstage food in December, but we don't know. Two of the other people on the tour had the same thing: a very bad dysentery-like stomach infection with vomiting and diarrhea, dehydration, also eventually had to go to hospital, etc.

Timo's infection is stubborn and in addition to ruining his Christmas break, it has dried out his vocal cords. In his own words, he can't sing a note at the moment. We are currently in France and so far we had to cancel playing in Paris and Lyon.

We are of course very sorry about this, and nobody is more heartbroken or frustrated than Timo himself. Apart from heeding the advice from doctors we are in touch with, the only thing we can do at the moment is to hope Timo gets better. We will ride the 1000 km to Bilbao tonight and hopefully we will all get some sleep on the nice smooth French motorways.

[necroblasphimentor]

Timo Kotipelto tänä iltana Metallrepublikenin vieraana

Taajuudet
METALLREPUBLIKEN
KLO.21 - 0.05 @ RADIO EXTREM
Kuuntele netin kautta osoitteessa:
areena.yle.fi/live
(klikkaa ”Extrem studiossa”)

[heraklos]

Minun korviini kuulostaa välillä siltä tuo Stratojen uusin kuin Victor Smolski olisi liittynyt bändiin - ei kuulosta Kupiaisen kitarointi kovinkaan omaperäiseltä. Osaa kyllä soittaa, mutta...no kaikki ei kolahda kaikkiin.

[Cursarion]

Noin kolme kuuntelukertaa Spotifysta takana nyt, eikä voi kyllä kovin hyväksi ensivaikutelmaksi sanoa. Mitä näistä kolmesta kuuntelusta jäi mieleen? Lähinnä keskinkertaisuus. Missään vaiheessa ei tullut sellaista "nyt muuten lähtee" -fiilistä. Vastaavia fiiliksiä tyyliin "onpas hieno kohta", "leuka rinnassa/lattiassa" tai "hyvä ettei sada, koska tunnelma meni juuri katosta läpi" ei näkynyt tai kuulunut. Yleensä tämän tyylisillä levyillä kolmen kuuntelun aikana ehtii tarttua johonkin. Polariksella huomion herättivät muistaakseni Higher We Go ja Deep Unknown, tässä vastaavaa ei tosiaan ole löytynyt.

Etenkin kaksi ensimmäistä biisiä ovat aika onton oloisia, vasta Infernal Maze toi vähän parannusta. Nelosraidan balladi ei ole mikään umpipaska, mutta ei kyllä mestariteoskaan. The Game Never Ends tuokin sitten mukanaan vahvan "tämä on kuultu ennenkin" -tunteen. En muista mistä laulumelodia on tuttu, mutta minulla on hämärä mielikuva Stratovariuksen biisistä. Aika häiritsevä kuuntelukokemus tuolta osin, mutta musiikillisesti ihan siedettävä veto. Oiskohan näillä main pikaisesti käynyt jossain vaiheessa sellaista ajatusta mielessä, että tätähän voisi jollakin hyvällä keikalla joskus kuunnella.

Lifetime in a Momentista ei paljon ole vielä irronnut, mutta Move the Mountain tuo vaihteeksi "tämä on kuultu ennenkin" -fiiliksen laulumelodioineen. Paljon muuta se ei sitten herätäkään. Event Horizon kuulostaa tähän asti levyn pirteimmältä vedolta, vaikka onkin kuin joltain 10-15 vuoden takaiselta levyltä. Harmillisesti Kotipellon laulusuoritus on aika konttaava, kuten aika moni onkin maininnut. Paskan ja siedettävän välimaastoa on sahannut, ja tosiaan tämän kappaleen kohdalla ehkä huonoiten. Laulujen osalta myös nuo taustalaulut/kuorot kuulostavat mielestäni aika huonoilta. Sanoituksista en ainakaan tähän mennessä ole bongannut mitään mainittavan hyvää.

Sitten olisi tuo nimiraita. Mitenkäs siinä kävi? Ensimmäisellä kuuntelukerralla kun levy räpätteli ohi, päätin yhdessä vaiheessa tarkistaa mikä kappale onkaan menossa; että milloinkohan se kehuttu eepos tulee. Huomasin sitten että sehän on soinut jo reilut 10 minuuttia. Toisella kuuntelukerralla kappale meni yhtä taitavasti ohi. Eipä siinä, tuommoiset harvemmin toimivat suoraan. Kuuntelen sitä nyt vielä tässä kirjoittaessani, kyllähän tästä paljon hyvää löytyy. Ainoastaan "I can hear you calling my name / through the distant skies" -kohdat meinaavat hieman särkeä, etenkin ensimmäinen niistä, myöhempiin näyttäisi tottuvan. Kyllähän nuo lopun paisuttelutkin tuohon perään toimivat, vaikka vähän pitkäksi ne vedetään.

Niin, että tuota. Ei tämä äkkiseltään Polariksen tasolle kokonaisuutena yllä, eikä Polariskaan mikään mestariteos ole. Elysium voi painua kovasti keskinkertaisuuden puolelle ellei nimibiisistä tai parista muusta löydy pelastajia. Saa nähdä miten tuo kehittyy jatkokuunteluilla, mutta en taida olla kiirehtimässä ostamaan. Onhan levyllä kai kolme ylimääräistä raitaa erilaisina bonuksina, tiedä sitten minkä tasoista tavaraa ne ovat. Esim. Elementsin aikainen Run Away kelpaisi tasonsa puolesta helposti tälle uusimmalle levylle.

[D-Creation_Juha]

Mielipiteitähän on vaikka kuinka paljon ja makuasioista ei voi kiistellä mutta, en siltikään ymmärrä miten, levy ei tunnu putoavan kunnolla jengiin. Minun mielestäni levy on todella hyvä. MELKEIN mestariteos kuten Visions tai Infinite. Polariksen Elysium päihittää mielestäni mennen tullen. destinykin jää mielestäni kokonaisuutena elysiumin taakse koska, uudelta levyltä puuttuu ne pari huti biisiä mitä on destinyllä.
Minä olen aina ollut vähän erillainen. Silloin kun tuli Elements pt1. porukka sano ettei ole hyvä mutta, minä tykkäsin.