Power metal

[Kavonen]

Jaappanialainen mimmibändi Aldious tekee sangen vakuuttavaa jälkeä. Oheisessa linkissä valitettavasti vain osa biisiä.

http://www.youtube.com/watch?v=sTyPIGL3TLs

[Palantyre]

Jaappanialainen mimmibändi Aldious tekee sangen vakuuttavaa jälkeä. Oheisessa linkissä valitettavasti vain osa biisiä.

http://www.youtube.com/watch?v=sTyPIGL3TLs

Oli kyllä varsin sähäkkää settiä, ei voi kieltää. Ihan kovee riffiä ja tilua lähti likoilta.

Mutta Sex Machineguns on silti parempi japsibändi! http://www.youtube.com/watch?v=g0gZEn3sUng
Vaikka onkin välillä vähän hiinä ja hiinä että onko se nyt poweria vai mitälie sienispeediä vai hä.

[Mr Rami]

Tuli tilattua tuo Galderian levy kun se kerran sopuhintaan ja parilla hiirenklikkauksella oli mahdollista. Muita biisejä en ole kuunnellut ensimmäistäkään.

Eilenpä se levy sitten tipahti postilaatikkoon ja pari kertaa ehdin kuunnella. Aikamoista new age menoa, mutta kyllähän tämä toimii. Laulaja ehkä vähän puutteellinen, mutta onneksi persoonallinen, vaikka jotain Kai Hansen - Chris Bay mielleyhtymiä satunnaisesti tuleekin. Mitään uutta ei keksitä, mutta perinteiset palikat on varsin onnistuneesti ja paikoin jopa innovatiivisesti jäsennelty. Ihan tuon arvion vertaa en pisteitä antaisi, mutta kyllä siellä 8-9 haarukassa liikutaan, joten mainio esitys kaikin puolin. Tosin ei toimi jos potee akuuttia yltiöpositiivisuusallergiaa.

[mape]

Sex Machineguns on japanialainen huumori-Accept.

[Palantyre]

Sex Machineguns on japanialainen huumori-Accept.

Enemmänkin japanilainen Edguy rässimausteilla.

Enkä kyllä ole yhtään perillä että oliko tuo edes tarkoitettu kehuksi vai haukuksi. Mutta so not.

[Davy Jones]

Sex Machineguns on japanialainen huumori-Accept.

Tuo Tekken II -musavideo tuli vilkaistua. Ja kyllä sanoisin, että Sex Machineguns on oikein rehellistä... paskaa. Oikein höyryävää sellaista.

[WildFire]

Täällä kun on useampikin Hibriaa kehunut, niin kai olette jo huomanneet, että kolmosalbumi on tulossa tammikuussa:

HIBRIA To Release 'Blind Ride' In January - Nov. 18, 2010

Brazilian metallers HIBRIA have set "Blind Ride" as the title of their third album, due on January 26 via King Records in Japan. The CD was mixed and mastered at Machine Shop Studios and marks the recording debut of the band's new bass player Benhur Lima, who joined HIBRIA after the tour in support of the group's previous CD, "The Skull Collectors".

Commented guitarist Diego Kasper: "We've just listened to the mix sent from Machine Shop Studios and we're sure this is the most intense and raging album in our career so far. Besides keeping the speed, dense arrangements, and melodic lines of the heavy metal we've played until now, we allowed influences from thrash to progressive to permeate our music. We can't wait to hear the feedback from our audience, live and through the web. Also, we have recently inked a deal with Base 2 Productions, in charge of the management of SEPULTURA and ANGRA, and for sure all these new partnerships [label/management] would take us to another level in a worldwide basis."

"Blind Ride" track listing:

01. Blind Ride (intro)
02. Nonconforming Minds
03. Welcome To The Horror Show
04. Shoot Me Down
05. Blinded By Faith
06. The Shelter's On Fire
07. Beyond Regrets Of The Past
08. I Feel No Bliss
09. Sight Of Blindness
10. Tough Is The Way
11. Rotten Souls

[Kavonen]

Toivottavasti Hibria ei ole lähtenyt progeilemaan liikaa. Molempien levyjen toisinaan kimuranteissakin väliosissa on ollut "progressiivisuutta" meikäläisen korvaan juuri sopivasti; tuosta teknisempään suuntaan lähtemällä musiikki menee helposti kikkailuksi. Odotukset ovat ehdottomasti korkealla, sillä bändin ilmaisussa on kauttaaltaan ollut juuri sopivasti karheutta ja melodisuutta.

[Scandal]

Ei mulla muuta, mutta tsekatkaa hemmetissä kanadalaisen Instanzian debyyttilevy. Kovinta kamaa, mitä olen tänä vuonna kuullut, pikkuprogeilevaa poweria aivan hemmetin hyvin toteutettuna, etenkin taustalaulut, kuorot ja muut häsmäkät on tehty (ainakin omaan makuuni) aivan täydellisesti.

Yo. postauksessa mainitun Hibrian kitaristi käy vierailemassa ja.

[Seppänen]

Uuden vanhan Dreamtale-rumpalin uutta haastattelua tarjolla myös kotisivuilla:

http://www.dreamtale.org/ :partee:

[Triskal]

Ei mulla muuta, mutta tsekatkaa hemmetissä kanadalaisen Instanzian debyyttilevy. Kovinta kamaa, mitä olen tänä vuonna kuullut, pikkuprogeilevaa poweria aivan hemmetin hyvin toteutettuna, etenkin taustalaulut, kuorot ja muut häsmäkät on tehty (ainakin omaan makuuni) aivan täydellisesti.

Yo. postauksessa mainitun Hibrian kitaristi käy vierailemassa ja.

Kuuntelinpa Spotifyssa arvion innoittamana ja pakko antaa ihan päinvastainen kommentti. Ei uponnut sitten yhtään. Mutta ei se mitään.

[Ice]

Ei mulla muuta, mutta tsekatkaa hemmetissä kanadalaisen Instanzian debyyttilevy. Kovinta kamaa, mitä olen tänä vuonna kuullut, pikkuprogeilevaa poweria aivan hemmetin hyvin toteutettuna, etenkin taustalaulut, kuorot ja muut häsmäkät on tehty (ainakin omaan makuuni) aivan täydellisesti.

Yo. postauksessa mainitun Hibrian kitaristi käy vierailemassa ja.

Kuuntelinpa Spotifyssa arvion innoittamana ja pakko antaa ihan päinvastainen kommentti. Ei uponnut sitten yhtään. Mutta ei se mitään.

Ite tutustuin parin biisin verran MySpacessa ja ei kyllä juuri iskenyt muttei ihan paskaakaan ollut. Laulaja oli IMO vaisu ja liian geneerinen, paremmilla lauluilla ihan ok:n kuuloinen metsku voisikin nousta paremmaksi.

[heraklos]

Pitäisiköhän Scandalille suositella jotain parempaa. Tai no makuasioitahan nuo ovat. Itse tykkään älyttömästi kreikkalaisen Innerwishin uudesta levystä No Turning Back. Aiemmin en ole juuri pitänyt ko. bändistä, mutta tällä kertaa tekivät oikein mainion power metal -levyn. Itselleni ainakin tuo levy on vuoden yllätys.

Videota tarjolla radioystävällisen biisin muodossa. Firewind on ollut jo vuosia pahasti eksyksissä, mutta onneksi tosiaan Kreikasta tulee jotain paljon parempaa.

[Scandal]

^ Hitsi. Kommenttien takia jopa melkein epäilin olleeni väärässä, mutta lähdin pyöräyttämään sitten Instanzian debyyttilevyn uudelleen. Ei voi mitään, se on ihan hemmetin kova. Tällä hetkellä vitosbiisin puoliväliin ennättänyt, ja voin aivan sataprosenttisesti seistä sanojeni takana.

...toisaalta taas tuo Innerwish ei innostanut, yhden biisin kertakuuntelun perusteella. Tosin paljastettakoon, että täältä löytyy hyllymetri italopoweria ja toinen mokoma Sonata Arcticaa, eli tällainen menevämpi osasto kolahtaa kympillä kun taas tuo kitaravetoisempi ja raskaampi ei niin iske. Ja eihän joku post-Kiske-Helloween (tai Metalium tai sitten kai Firewind tai Innerwish) nyt de facto power metalia ole. Ainakaan sellaista power metalia, jollaiseksi itse genren ymmärrän ja jollaisesta pidän :P

NP: Instanzia - Heavenly Hell. Ja edelleen hemmetin kovaa kamaa.

Edit: Icen kanssa samoilla linjoilla, laulaja ei ole Kiske - mutta ei silti kuitenkaan huono, ja kun tätä paikataan runsailla kuoroilla, eihän tuo nyt millään tavalla pahalta kuulostaa.

[Jussi]

ja toinen mokoma Sonata Arcticaa, eli tällainen menevämpi osasto kolahtaa

Onko Sonata Arctica "mennyt" enää yhtään mihinkään sitten v. 2004?

[Scandal]

ja toinen mokoma Sonata Arcticaa, eli tällainen menevämpi osasto kolahtaa

Onko Sonata Arctica "mennyt" enää yhtään mihinkään sitten v. 2004?

Touché. Ehkä huono esimerkki, mutta todennäköisesti (ikävä kyllä) laudan lukijat assosioivat Sonata Arctican debyyttiin tai max. pariin-kolmeen ekaan levyyn, tätä tarkoitin. Tosin kun topicia miettii, niin varmaan vertaus oli huono, genren seuraajat kai sentään tietävät nykymeiningin.

Mutjoo, power metal -suunnassa ei, mutta musiikillisesti kyllä; keräilyn tunnustan loppuneen tuolloin joskus viimeistään Unian myötä ellei aiemmin, mutta toisaalta taas Shadow Gallery ja Porcupine Tree ovat allekirjoittaneelle "Niitä Isoja" bändejä, eli progeilu ei ole haitannut, vaikka aiemmasta menevämmästä kamasta pidinkin, kun tästä progemmasta materiaalista ja pidän.

[Moomba]

Mukavan rennolta ja tarttuvalta menolta vaikuttaisi tuo Instanzian setti, pitäneekin ottaa välittömästi tarkempaan kuunteluun. Itselleni on tänä vuonna iskenyt paitsi Galneryuksen Resurrection levy, niin myös muutama viikko sitten julkaistu Darkwaterin toinen levy, Where the Stories End, Kenties tämä nyt menee aivan turhan progeiluksi tähän topicciin, mutta menköön, erittäin kova lätty on kuitenkin kyseessä kunhan muutaman kerran pyöräyttää soittimessa. Muutoin on valitettavan vähän on saanut tänä vuonna uusia levyjä kuunneltua, joten täytyykin tässä ottaa tavoitteeksi kuunteluttaa itsellään vähintään kourallinen tämän vuoden powerjulkaisuja ennen kun vuosi loppuu, kun niitä ihan päteviä levyjäkin vaikuttaisi olevan ihan riittämiin.

[masaty]

Ostin tuon Instanzian iTunesista arvosteluhehkutuksen perusteella. Vaikka se oli ihan hyvä sijoitus yhdeksälle eurolle, niin mitään elämää suurempaa en minäkään levyssä kuule.

Kieltämättä vauhdikasta meininkiä on parhaimmillaan todella railakkaasti, ja juuri tuo Ghosts of the Past onnistuu parhaiten. Jotenkin harvinaisen vilpitöntä hyvän mielen musaa. Arvostelussa ollaan oikeilla jäljillä siinä, että kertosäkeet, kuorot ja muut osuvat nappiin. Sävellykset ovat kyllä hyviä myös.

Mutta mihinkään kuninkuusluokkaan tämä bändi ei nykyisillä eväillä nouse, koska A) laulaja ja B) lyriikat.

Laulajasta tulee ulosanniltaan mieleen yläasteen kevätjuhlassa esiintyvä bändi. Kun tulitukea tulee (kuten kertosäkeissä) homma toimii ihan hyvin, mutta muuten laulu on valitettavan vaatimatonta.

Suurempi ongelma ovat sanoitukset. Vaikka tässä genressä harvemmin ollaan sanataiteen mestareita, ja useiden bändien täysin kammottavat tai ainakin kömpelöt lyriikat peittyvät armeliaasti kehnoon ääntämykseen (esim. Rhapsody, nykyinen Shaman), Instanzian kohdalla niitä ei voi sulkea korvistaan. Odotin että Desert Fox olisi ollut pitkänä biisinä levyn eeppinen helmi, mutta ei sitä pysty kuuntelemaan, kiitos sanoitusten. In Africa he became Hitler's favorite man? But in the end he knew he was fighting for the wrong side? "Toteava" laulumelodia pahentaa asiaa. Tämä voisi olla sen saman yläastebändin tuotantoa.

Toiseksi pahin tällä saralla lienee A Genious Who Believes, muuten hyvä biisi. Siinä laulumelodia pelastaa hieman.

Vaikka bändi on arvostelun mukaan Kanadasta, sen englanti on niin kömpelöä, että lyön vetoa jamppojen tulevan ranskankieliseltä alueelta.

[tommidt]

Komppaan täysillä masatyn fiiliksiä. Loistava levy muuten, mutta laulaja ja lyriikat tökkivät. Bändi on nyt kuitenkin laitettu mieleen ja saas nähdä mitä mahdollisella kakkoslevyllä saaavat aikaan...

[Palantyre]

Instanziasta en osaa sanoa kun en ole vaivautunut kuuntelemaan, mutta sanoituspuolesta tuli mieleen että olenkos ainoa täällä joka tykkää tosi paljon Wuthering Heightsin lyriikoista? Ainakin tällä uusimmalla Salt-lätyllä (ehdottomasti top3 levyjen joukossa tänä vuonna) on ihan älyttömän hyviä, nokkelia ja dramaattisia sanoituksia. Varsinkin ensimmäisessä kolmessa biisissä, jotka ovat musiikillisestikin leyn parhaita biisejä, eli ehkä siksi niiden lyriikoihinkin on paneutunut paremmin.
The Desperate Poetin pakkommielteinen riimittely jaksaa aina huvittaa, ja The Last Triben tarina riipaisee aina.

Muilla mitään mielipiteitä?

[Davy Jones]

Instanziasta en osaa sanoa kun en ole vaivautunut kuuntelemaan, mutta sanoituspuolesta tuli mieleen että olenkos ainoa täällä joka tykkää tosi paljon Wuthering Heightsin lyriikoista? Ainakin tällä uusimmalla Salt-lätyllä (ehdottomasti top3 levyjen joukossa tänä vuonna) on ihan älyttömän hyviä, nokkelia ja dramaattisia sanoituksia. Varsinkin ensimmäisessä kolmessa biisissä, jotka ovat musiikillisestikin leyn parhaita biisejä, eli ehkä siksi niiden lyriikoihinkin on paneutunut paremmin.
The Desperate Poetin pakkommielteinen riimittely jaksaa aina huvittaa, ja The Last Triben tarina riipaisee aina.

Muilla mitään mielipiteitä?

En nyt jaksa rivi riviltä WH:n lyriikoita analysoida, mutta samoilla linjoilla ollaan. Helvetin hyvää sanahelinää oikeastaan joka levyllä. Varsinkin kun power-scenen lyriikat noin keskimäärin ovat mitä ovat, niin kyllä Wuthering Heights tällä saralla erottuu - ja erittäin positiivisessa mielessä.

Henk. koht. suosikkini on edelleen FFTMC:n "Tree":

And you've hung villians from my arms
Nailed prophets high on my chest
In your mind you may be the master
But in the soil we both shall rest

Jussihan taisi aikaisemmin tuon The Mad Sailorin loistavan "Dream gig to play on the deck of this last Titanic" -lainin tänne postatakin

[Jussi]

Kai mie kahteenkin kertaan noita horkassa naputtelin sori kömpelöstä kolmen sanan hakutoiminnosta, mutten mie muuten ossaa noita saada näkyville.

Upea levy. Vastikään soi Within-debyytti ja voi että miten Kristian Andrén takkuaa Ravnin visioiden tulkkina, selkeästi oli jo Johanssonin tyylinen yliluonnollislahjakkuus hakusessa noita (kieltämättä raakileita) tehdessä.

Tuossa Treessa hyytää aina kylmiä väreitä lyriikat + Nils-Patrikin äänensävy kohdassa "my roots are deep in your forefathers' bones" -sanoinko mie jo jossain, miten ihme äijä tämä Erik on kun saa upeaa tekstiä aikaan PUUSTA tai PELLOSTA?

Myös Saltin The Desperate Poet-avausbiisin tunnelma, tietynlainen pettyneen muusikon ranttaus, on jotensakin lannistuneella tavalla nerokasta.

I'm a desperate poet, lost for words and I know it
my ink is dry, though I try, still my words will not fly
I'm a desperate poet, and I know that I owe it to you
to deliver the goods, and I would, if I could
but this tune that I'm destroying
shows there's nothing more annoying
than a desperate, desperate poet, so it seems

Biisin C-osaa en edes uskalla ajatella, se jos mikä on hengästyttävää kuunnella

[Palantyre]

Myös Saltin The Desperate Poet-avausbiisin tunnelma, tietynlainen pettyneen muusikon ranttaus, on jotensakin lannistuneella tavalla nerokasta.

....

Biisin C-osaa en edes uskalla ajatella, se jos mikä on hengästyttävää kuunnella

Niin tämä joka alkaa että
I would sing of the loves that we all once knew
And the ones that we ended up with
Of the memories that you've buried so deep in the past
You start to wonder if they're only a myth...
?

Samaa mieltä, huikea kohta, varsinkin asiayhteydessään. Runoilija avautuu ensin että voi hitto kun ei lähe, riimittelee kuin viimeistö päivää ett jos vaikka vahingossa syntyisi jotain, ja sitten ikäänkuin tajuamattaan venyy noin jumalattoman dramaattiseen suoritukseen. Ja kuuntelija ei voi kuin olla .

[Jussi]

Jeps, & pitkä! Reaktio meni just oikein, mitä se on lopputulemalta. Sehän jatkuu tuosta kivasti kiihdyttäen:

...I would sing of the strong and all of the wrong
that they've wrought for the weak of the will
of those who have nothing but a desperate embrace
to hold on to when the night's growing chill
I would sing of the false ones who have taken up rule
and the true ones who were burned at the stake
of the ones who run free and the ones who enslave
of an honest day's work and an unmarked grave
of the sun and the earth and of fire and rain
of longing and of power and of lust and of pain
a symphony of triumph for the day hope returns
or a soundtrack to insanity when all the world burns!

[Mr Rami]

Upea levy. Vastikään soi Within-debyytti ja voi että miten Kristian Andrén takkuaa Ravnin visioiden tulkkina, selkeästi oli jo Johanssonin tyylinen yliluonnollislahjakkuus hakusessa noita (kieltämättä raakileita) tehdessä.

Tuli viime viikolla kuunneltua koko WH:n tuotanto läpi, ja jotkut levyt useampaankin kertaan. Oli sen verran nautinnollinen kokemus, että taidan tehdä tällä viikolla saman tempun. Tosiaan ne pari ekaakin levyä ovat ajoittain todella hienoja vaikka toteutus ei vielä myöhempien aikojen loistoon ylläkään. Mutta ne kappaleet siellä raakiletoteutuksen alla ovat jo hienosti lupauksia herättäviä, vaikka kolmoslevyn kaltaista megapommia ei niiden perusteella voinutkaan odottaa.

[Desperate Poet]]Biisin C-osaa en edes uskalla ajatella, se jos mikä on hengästyttävää kuunnella

Se onkin parasta mitä powermetalbiisissä on vuosikausiin esitetty.

Kuten on koko Salt levykin. Ainakin allekirjoittaneen kirjanpidossa selvästi vuoden 2010 paras levy. Myönnän, etten ole vielä lyriikoita jaksanut kovinkaan paljoa silmäillä, tuli ne kyllä joskus läpi lukaistua, ja onhan niissä paljon enemmän mietitty asioita kuin yleensä. Ja ne myös vaativat lukijaltakin enemmän, kaikki ei ole välttämättä sitä miltä näyttää.