IRON MAIDEN - Legacy Of The Beast

[mape]

Ensin mietin, että voiko Eddie olla Alien?

Eikö tuo nyt kuitenkin ole ehkä pikemminkin Predator?

Hämmästyttävän paljon on Ironsteele samoilla linjoilla, kuin itsekin olen.

[Symppis]

Tyylillisesti biisi on perus-Maidenia, joka tuo mieleen mm. These colours don't run rallin ja sehän oli edellisen levyn paras biisi.

Levyn astetta rauhallisempaa puolta edustava "Coming Home"kin vielä jaksaa helposti pitää levyn kovaa tasoa yllä. Monet ovat esimerkiksi Rautaneidon puolella tätä kehuneet Dickinsonin soolotuotannon kaltaiseksi, mutta itse kun en ole miehen sooloja hirveästi kuunnellut, niin en pysty noihin kommentteihin kovin yhtymään. Ei tämä kyllä todellakaan ole mikään tyypillisen Iron Maidenin biisi.

Miten tuon nyt sitten haluaa ottaa...


Ehkä itse hain perusmaidenillä enempi 80-lukua. Tiivis ja dynaaminen paketti, jossa selkeä ja tarttuva kertosäe. Kyseisessä biisissä juuri viehättää Brucen sooloille tyypillinen ilmavuus, hengittävyys, raikkaus, orgaanisuus ja yms. kun ei ole tungettu niin täyteen tavaraa.

Niinpä niin. Itse miellän tuon erikoiseksi ja epätyypilliseksi Maiden-biisiksi ehkäpä tuon kertosäkeen vuoksi, se kun muistuttaa vähän jopa stadionrockia tjs. kaikessa mahtipontisuudessaan.

Alemmasta tekstin pätkästä olen oikeastaan aikalailla samaa mieltä kanssasi.

Mitäs mieltä porukka on kannesta?

Nauratti kun julkaistiin, mutta nyt kun ihan fyysisenä kopsuna sain käteen, niin onhan se kieltämättä ihan hieno. Uusimmassa EMP:n esitteessä oli muutes tuon tekijän, Melvyn Grantin, haastattelu.

[Nuclear Holocaust]

Ensin mietin, että voiko Eddie olla Alien?

Eikö tuo nyt kuitenkin ole ehkä pikemminkin Predator?

Joo ehkä se tarkemmin arvioituna ulkomuodollisesti enempi Predatoria muistuttaa

Alien on vain tutumpi joten yhdistin sen siihen, kun noin häijysti irvistelee.

[anzi]

Ei enempää kuin ihan ok-tason levy itselle. Tuon viimeisen biisin hehkutuksen ymmärtäisin, jos Afraid to shoot strangersia ei olisi tehty jo paria vuosikymmentä sitten. Niin kovat flashbackit monessa kohtaa biisiä.

[Sacrilegium]

Tyylillisesti biisi on perus-Maidenia, joka tuo mieleen mm. These colours don't run rallin ja sehän oli edellisen levyn paras biisi.

Levyn astetta rauhallisempaa puolta edustava "Coming Home"kin vielä jaksaa helposti pitää levyn kovaa tasoa yllä. Monet ovat esimerkiksi Rautaneidon puolella tätä kehuneet Dickinsonin soolotuotannon kaltaiseksi, mutta itse kun en ole miehen sooloja hirveästi kuunnellut, niin en pysty noihin kommentteihin kovin yhtymään. Ei tämä kyllä todellakaan ole mikään tyypillisen Iron Maidenin biisi.

Miten tuon nyt sitten haluaa ottaa...


Ehkä itse hain perusmaidenillä enempi 80-lukua. Tiivis ja dynaaminen paketti, jossa selkeä ja tarttuva kertosäe. Kyseisessä biisissä juuri viehättää Brucen sooloille tyypillinen ilmavuus, hengittävyys, raikkaus, orgaanisuus ja yms. kun ei ole tungettu niin täyteen tavaraa.

Mitäs mieltä porukka on kannesta?

Ensin mietin, että voiko Eddie olla Alien? Toisaalta onhan se ollut mm: sfinksi ja kyborgi. Mutta eikö Alien ole ihan oma yksilönsä? Ontologian mukaan on mahdottomuus, että jokin olisi kumpaakin yhtä aikaa.

Varsinaisen kysymyksen vastaus on: TYYLIKÄS/TYKKÄÄN

Joo, tuo mitä mietit pitää hyvin pitkälti paikkansa..

[ouroboros]

Ensin mietin, että voiko Eddie olla Alien?

Eikö tuo nyt kuitenkin ole ehkä pikemminkin Predator?

Predator-Eddie on vitin siisti.

En muuttais siitä muuta kuin, että sille ois ihan hyvin voinu laittaa vanhan kunnon bionisen silmän toiseks.

http://blogs.browardpalmbeach.com/clean ... e_logo.jpg

[Deedee]

Muutaman kerran olen ehtinyt levyn kokonaisuudessaan pyöräyttää ja onhan tässä eväitä kasvuun ja silleen. Tämän hetken fiilikset on, että tämä todennäköisesti paranee ajan ja kuuntelukertojen myötä; avautui karkeasti arvioiden puoliksi jo ensikuuntelulla ja pikkuhiljaa alan bongailla kaikkia herkkuja jo niistä aluksi keskinkertaiselta tuntuneista biiseistä.

Isoimmat plussat annan tässä vaiheessa avausbiisille (jonka jälkeen El Dorado tuntuu vähän turhalta vaikka hyvä kappale onkin, eiks tässä tullut jo se alkurokki?), innostavalle Coming Homelle ja säkenöivälle Starblindille. Lopetuskaksikossakin alkaa kerta kerralta maistua enemmän huikea tunnelma. Jos se levytysura nyt sitten tähän levyyn jäisi, niin kunniakas lopetus se olisi.

Nyt pikku breikki uutukaiselle ja A Matter of Life and Death soimaan.

[eddie666]

Mitäs mieltä porukka on kannesta?

Minusta se on aikalailla huono levy, siinä missä DOD-kansikin valitettavasti oli. Musiikki on toki tärkeintä ja tällä kertaa saatiin 2000-luvun levyjen joukkoon varsin pätevä teos. Kansi on kuitenkin sen verran karu mielestäni, että pitipähän avautua

Kansi on varmaan ihan taitavasti tehty .. mut onhan se aika surkee/tyylitön/mauton/pöljä ei voi mitään. Tosi kaukana ollaan vaikkapa Powerslaven tai Seventh Sonin mahtavuudesta.

Ihan kivasti hajontaa tään suhteen -> toisten mielestä toi on tyylikäs ja toisten mielestä tuo on tyylitön. En tiedä mistä johtuu.. tuosta uupuu jokin mystisyys tai whatever ja pidän enempi tuosta Powerslaven ja Seittämännen Poijaan piirrostyylistä.

btw. Dance Of Deathin kansi tosiaan on muuten ihan hirvee

[Death Metal Maniac]

Kannesta viis, sillä olihan Dance of Death sentään vielä todella hieno levy. Missä ovat biisit, kuten "Dance of Death", "No more lies" tai "Paschendale"? Ja jos A.M.O.L.A.D. ei ollut Maidenin paras levy (ilmestyessään jopa pidin tätä erittäin hyvänä, mutta myöhemmin iski kyllästyminen..silti missä edes "For the greater good of god" part II?), on tämä The Final Frontier kyllä ehdottomasti huonoin Iron Maiden-albumi kautta aikojen. Siis nimenomaan Iron Maiden-albumi. Jos levyn kannen ylhäällä lukisi RUSH tai vaikkapa QUEENSRÿCHE, saattaisin jopa digata levyä rock/proge-albumina. Kuten hyvä ystäväni sen ilmaisi, Maiden ei kuitenkaan ole progebändi, vaan hevibändi, joten saisivat pysyä siinä hevissä (hän ei edes ole kuullut tätä uusinta levyä, mutta on silti niiiin oikeassa). Toinen kaverini sanoi, että 30. kuuntelukerran, pakko todeta että roskikseen menee kohta tämä ja loppuu Maidenharrastus(!) Ei sen puoleen, omat vibat ovat enemänkin jo odotetun pettymyksen puolella. Tosin ehdin jo odottaa jotain enemmän, noiden kuuntelusessioiden kommenttien perusteella. Nyt vain sain pettyä "uudestaan".

Arviot biiseistä 1-6: ihan ok biisejä ja kohtia siellä täällä, mutta ei yhtäkään todellista Maiden-hittiä, lukuunottamatta jo julkaistua "El Dorado:a", joka onkin levyn ainut oikeasti hyvä biisi. Ei sekään silti yllä edes 2000-luvun parhaimmiston joukoon. Arviot biiseistä 7-10: Ensireakto: zzzzzz..Tän totesin jo ensikuuntelun aikana! Eli sen radiorock-lähtyksen aikana oli vaikea pysyä hereillä. Ehkäpä paras näistä on kappala numero 7., eli "Starblind", koska siinä on tarjoilla Steven syntikoita ja muutama hyvä riffi. 8. biisin (The Talisman) alku on ok, mutta melodian tynkä on kyllä niin kuultu, että ei tästä jaksa hyvällä mielikuvituksellakaan innostua. (EDIT: innostuin ihan 'sikavähän' tänään sittenkin) 9. on ....zzz...ja 10. TOTAL zzzzzz TOP. The Man Who Would Be King (8:28) + When The Wild Wind Blows (10:59) = (Yhteistulos:) Maidenin tylsin 20-minuuttinen millään levyllä koskaan.


Yhteenveto:

Tykkäsin enemmän A Matter of Life and Death-albumista, joissa pitkät biisitkin pääsivät vielä oikeuksiinsa. Tällä The Final Frontier -albumilla biisit ovat järjestäen ylipitkiä. Lisäksi Dickinsonin ääni on hieman ärsyttävä tällä levyllä. Ehkä tämä levy on todella jonkin sortin jatkoa Bruce Dickinson-sooloille, joista en ole koskaan välittänyt. Livenä Maiden oli silti ehtaa timanttia. Hyvä, että tuli nähtyä Sonispheressä. (np. "Death on the Road" - hieno live, jossa ehdottomana kohokohtana "Lord of the Flies"!!! Tällaisia ylläreitä toivoisin vielä Iron Maiden-konserttien settiin)

Arvosanat:

01. Satellite 15....The Final Frontier (8:40) / 4
02. El Dorado (6:49) / 8
03. Mother Of Mercy (5:20) / 6
04. Coming Home (5:52) / 6
05. The Alchemist (4:29) / 6
06. Isle Of Avalon (9:06) / 6
07. Starblind (7:48) / 7
08. The Talisman (9:03) / 6
09. The Man Who Would Be King (8:28) / 5
10. When The Wild Wind Blows (10:59) / 5

Kokonaisarvosana 6(5,9)/10. Katsotaan tippuuko vai nouseeko arvosana tuosta lisäkuunteluiden jälkeen.

Edit: The Talisman saattoi nousta tämänpäiväisen kuuntelun perusteella seiskaan, jolloin keskiarvo nousisi tasan 666:een. Aika kehnoa, koska mielestäni A Matter of life and Deathilla kaikki biisit olivat siinä 7-8 tuntumassa, ehkä jopa yksi 9- seassa. Olisivat vaan tehneet rehellisen proge-albumin. Tämä tarkoittaisi sellaista "The Talisman"-tyyppistä meininkiä kautta linjan. Mutta ei. Näillä eväillä ei päästä edes proge-levyjen rippeiden tasolle. Ai niin, "Satelite 15"s on itseasiassa mulle ihan mieleinen intro! En silti pidä sitä yhtään sopivana liimattuna yhteen The Final Frontier-kappaleeseen, joka on melkoinen anti-kliimaksi noin pitkälle introlle (yhtä pitkä kuin tuo yhdentekevä rock-rallatus). Jotain piti vielä sanoa, mutta jätetään nyt sanomatta.

[Death Metal Maniac]

Edellisestä viestistä tuli niin pitkä, että pistetäänpä toinen hieman lyhyempi ja positiivisepi heti perään. Eli "El Dorado"... onko tulossa tai jo tullut sinkkua tuosta??? Vinyylinä mieluiten! Ja toinen kysymys: Onko havaintoa, että milloin Maiden tulee seuraavan kerran Suomeen? Helmikuu ois mulle paskin ajankohta ikinä, mutta... toisaalta tarvitseeko bändiä nähdä joka vuosi ?

EDIT: Ostin tosiaan levyn suoraan tuplavinyylinä, mikä osottautui oikeaksi ratkaisuksi, sillä CD-levyä en tästä taida edes tarvita. Nettikuuntelu ja satunnainen kuvavinyylin pyöritys riittää hyvin viikoksi-pariksi, jonka jälkeen tämä menee varmaankin vain muiden Maiden-levyjen jatkoksi hyllyyn.

[Ironsteele]

Levyn loppupuoli vaan paranee mitä enemmän kuuntelee. Varmasti parasta mitä yhtye on tehnyt pitkiin pitkiin aikoihin. Alkupuoli ei edelleenkään sen kummemmin ole säväyttänyt Coming Homea lukuun ottamatta, Alchemist ehkä toimii nyt vähän paremmin. Levy kestää kuuntelua hyvin.

When The Wild Wind Blows & Starblind ovat kyllä jotain harvinaisen hyvää!

[tinkezione]

When The Wild Wind Blows & Starblind ovat kyllä jotain harvinaisen hyvää!

Starblind on kerrassaan huikea, mutta mä en suoraan sanottuna vieläkään käsitä, mikä tuossa päätösbiisissä on niin erinomaista. Onko syynä nyt se, että ehdollistan tuon säkkärin meiningin aivan liikaa paskaan kasaripoppihittiin enkä tykkää myöskään väliosan ala-asteriffistä? Tunnelmaa Brucen laulussa saattaa hyvinkin olla, mutta kaikki muut asiat ajavat tuon veisun kyllä ehkä Maidenin turhanpäivisimmäksi kappaleeksi koskaan, piesten jopa Virtual XI:n legendaarisen Angel and the Gamblerin. Päätösbiisihän on kyllä jakanut mielipiteitäkin aivan kiitettävästi, ei siinä mitään.

[Ironsteele]

Starblind on kerrassaan huikea, mutta mä en suoraan sanottuna vieläkään käsitä, mikä tuossa päätösbiisissä on niin erinomaista. Onko syynä nyt se, että ehdollistan tuon säkkärin meiningin aivan liikaa paskaan kasaripoppihittiin enkä tykkää myöskään väliosan ala-asteriffistä? Tunnelmaa Brucen laulussa saattaa hyvinkin olla, mutta kaikki muut asiat ajavat tuon veisun kyllä ehkä Maidenin turhanpäivisimmäksi kappaleeksi koskaan, piesten jopa Virtual XI:n legendaarisen Angel and the Gamblerin. Päätösbiisihän on kyllä jakanut mielipiteitäkin aivan kiitettävästi, ei siinä mitään.

Kappaleen tunnelma ja intro etenkin, väliosa on myös mainio vaikka riffit, melodiat ja soolot eivät mitään uutta ole. Kaikki mitä tarjotaan sopii tähän biisiin todella hyvin.

Tämä on toki mielipidekysymys.

[Tailgunner]

Umpisurkeiden Dance of death ja amolad mitättömyyksien jälkeen uusi levyhän kuulostaa perkeleen kovalta. Levy on huomattavasti progempaa kuin aiemmat levyt ja ei siksi varmaan uppoa "Radio rock-troopperi-fanipoikiin". Starblind on levyn ehdoton helmi ja kauaksi ei jää When the wild wind blows,Isle of avalon,Talisman kappaleetkaan. Final frontier ja The man who would be king ovat ainoat paskat kappaleet.

Marras/joulukuun paikkeilla maiden julkistaa 2011 Euroopan keikat jotka alkanevat hallikeikoilla kevättalvella ja kesän kynnyksellä siirryttäneen stadioneille ja soitellaan lisäksi muutamat sonisphere keikat. Maiden soittaa eri Sonisphereissä kuin tänä kesänä joten Porissa ei bändiä nähdä. Parilla muulla paikkakunnalla kylläkin.

[pslaver]

Tämä soi kyllä selkeästi paremmin CD:ltä. El Dorado alkaa kuulostamaan ihan hyvälle. Coming Home on suht turhake balladi ja tuo toiseksi viimeinen biisi on ehkä heikoin veto. Viimeinen biisi on ihan ok, ei kyllä mikään klassikko. Hivenen häiritsee vaan tuo sovitus jossain kohdissa (vähän kömpelön oloista). Nuo kolme viimeistä biisiä olisi kaivannut pientä tiivistämistä, liikaa pituutta.

[Hevi-Pade]

Aika jänniä noi AMOLAD vertaukset. Itse en löydä yhteistä kun kappaleiden pituuden suhteen. Onhan tämä nyt musiikillisesti kevyempi ja progeilevampi levy kuin edellinen.

The final frontierin aloittava intro on kyllä liian pitkä (yli 4min), 2 minuuttisena olisi toiminut paremmin, nyt menee jo lähinnä toistoksi. Itse kappale on ihan perus maiden kauraa, ei sinänsä huono, muttei hyväkään.

El doradossa ollaan aika samoilla linjoilla, ihan kiva intro osuus ja riffi mutta kappale ei muuten tunnu toimivan. Livenä oli "ihan jees", mutta albumilla vaan ei oikein maistu.

Mother of mercy on aika lame veto. Levyn pohjamutaa.

Coming home on taas sitä ihan jees luokkaa. Omasta mielestäni aika mitään sanomaton kappale tyyliin el dorado.

The Alchemist onkin jo kova veto, selvästi edellisiä kappaleita parempi. Erittäin rokkaava ja mukaansa tempaava, tämä on sitä hyvää maidenia.

Isle of Avalon on jatkaa alchemistin aloittamaa kovien kappaleiden sarjaa. Loistava biisu.

Starblind on hyvä kappale. Pieni rikkonaisuus tuntuu biisua vaivaavan, jää kahden edellisen kappaleen varjoon, mutta on levyn ensimmäistä neljää parempi.

Talisman on kappale, joka paranee hetki hetkeltä. Alussa tuntuu olevan pientä "rikkonaisuutta" mutta hyvä kappale loppujen lopuksi. Starblindin luokkaa.

The man who would be king kingin rauhallisen alun jälkeen käynnistyy rokkaavasti ja nappaa mukaansa. Kaikessa rokkaavuudessaan kuitenkin rauhallinen zipale. Kertsi on ehkä vähän leimi, mutta ei pilaa kappaletta. Vähän parempi kuin kaksi edellistä mutta jää Avalonin ja alchemistin varjoon.

When the wild wind blowsin alku kitarointi tuo mieleen Rencarnation of the benjamin breegin (yksi amolad yhtenäisyys) ja itse asiassa kappaleessa on jotain muutakin samankaltaisuutta. Mutta helvetti, tämähän aivan helvetin kova kappale.


Näin ollen levyn parhaiksi kappaleiksi tulee Alchemist, isle of avalon ja when the wild wind blows.
Kyllä tosiaan kuin useasti edellä on mainittu levyn loppupuoli on alkupuolta paljon parempi. Kokonaisuutena levy on Maidenin keskitasoa eli sinänsä hyvä levy (Maiden ei ole omasta mielestäni tehnyt yhtään paskaa albumia). Toisaalta mielipide voi viellä muuttua reilusti tässä parin kuukauden aikana, tiedä sitten.

[everon]

01. Satellite 15....The Final Frontier (8:40) / 4
02. El Dorado (6:49) / 8
03. Mother Of Mercy (5:20) / 6
04. Coming Home (5:52) / 6
05. The Alchemist (4:29) / 6
06. Isle Of Avalon (9:06) / 6
07. Starblind (7:48) / 7
08. The Talisman (9:03) / 6
09. The Man Who Would Be King (8:28) / 5
10. When The Wild Wind Blows (10:59) / 5

Aika samoille menisi oma arvioni keskiarvon puolesta, eli kohtuu heikkoa on. Harmittaa että sellainen rahastuksen maku tästä itselleni jää. Onko tämä nyt pahasti sanottu, en tiedä. Jos tämä olisi jonkin toisen yhtyeen tuotos, sanoisin suoraan että roskaa, vaihda levy. Mutta kun tämä ei ole...

[lost hole]

Jos joku demo bändi tulis tän matskun kanssa hakeen levyä diiliä, niin ovea näytettäs kyllä monelta. Ala-aste meininkiä koko levy, Starblindin sentään pystyy kuunteleen alusta loppuun.

[Tailgunner]

Isle of avalonin pitkässä soittokohdassa voi kuulla Geddy lee/Lifeson/Peart kolmikon vaikutuksen.

[eddie666]

Levyn loppupuoli vaan paranee mitä enemmän kuuntelee. Varmasti parasta mitä yhtye on tehnyt pitkiin pitkiin aikoihin. Alkupuoli ei edelleenkään sen kummemmin ole säväyttänyt Coming Homea lukuun ottamatta, Alchemist ehkä toimii nyt vähän paremmin. Levy kestää kuuntelua hyvin.

Olishan se hiton mälsää jos jo pari päivää julkaisun jälkeen olisit tympääntynyt tekeleeseen

[Sabbathman]

Seitsemättä kertaa mennään...

1. Satellite 15...The Final Frontier
- Todella erikoisen fiiliksen maalaava intro, ei tule heti mieleenkään että kyseessä on Iron Maiden. Synkkä, elokuvamainen, fiiliksiltään aika hienosti kohoava ja soittimiltaan vähitellen lisääntyvä. Kyllähän tätä ensimmäistä reilua 4 minuuttia voisi aivan hyvin käyttää tulevien keikkojen introna, vaikka nauhalta...kunnes 4:37 homma jyrähtää käyntiin. On tämä aika mukavasti keskitemmossa menevä heavyrokkiralli. Ei tunnu kokonaisuudessakaan kovin Iron Maidenin biisiltä, mutta toisaalta onko bändin, Iron Maideninkaan, pakko leimautua jonkin tietyn kaltaiseksi. Todella maukas kaksiosainen kitarasoolopaketti, hyvä meininki todellakin. Tämä vois olla 8+, tuo + tulee hyvistä sooloista ja hyvästä meiningistä kautta intron jälkeisen biisiosion.

2. El Dorado
- Tätä biisiä toivoin jopa keikanaloitusbiisiksi. On tässä järeä kokonaissoundi, kitaroissa Judas Priestimäistä ja Saxonimaista raskautta, bassossakin todella rautainen soundi. Räjähtävä intro, sitten sellainen kohotusosio josta tietää että tässä biisissä mennään eikä meinata. Todella hienosti rullaava keskinopea energia. Dickinson laulaa aluksi kertoillen, sitten hiljalleen kohottaen ja lopuksi mennään kovaa ja korkealla. Tiesin heti ensikuulemalta että tämä biisi tulee toimimaan livenä ja keikkaan mennessä biisi oli kuunneltu jo muutaman kerran, keikalla biisin käynnistyessä tuli heti sellainen "jes, tämä biisi!!!". Ja toimihan tämä biisi keikalla pirun hyvin. Hienoa kitaraliidi/riffittelyä ennen soolo-osiota, komppi ohjaa pohjalla hyvin. Gersin soolo lataa päähän parhaiten, sen jälkeen hieno paluu peruskuvioon. On tämä helvetin hyvä heavybiisi, fiiliksen kohottajana todella hyvä, tätä biisiä tekee mieli kuunnella lujempaa ja lujempaa. Tämä on vähintään 9+ arvoinen, + tulee soundimaailmasta ja tuosta pääriffittelystä.

3. Mother Of Mercy

Kevyesti ja mukavan ilmavasti alkava Mother Of Mercy yllättää positiivisesti. Rauhallinen intro ja laulu alussa sopii ihan hyvin varsinkin tuon energisen kakkosbiisin päätyttyä. Dickinson ohjaa biisiä hienosti eteenpäin. Tämä on tietynlainen heavy metal hymni, 1:43 alkaakin todella jykevä keskitempoinen kitarariffien ohjaama kunnon heavybiisi. Kertosäettä ja laulua kummastelin aluksi, mutta nyt alkaa upota, on vaan aika vitun hyvä kertosäe. Varsinkin sen jälkeinen väliosa rullaa hyvin ensimmäiseen sooloon, joka sekin kuulostaa todella upealta. Hienosti paluu peruskuvioon ja pidennettyyn kertosäkeeseen, onko tuo lopun kitarasoolo ennemminkin vain säestävä liidi, aika hyvä sekin. Arvosana voisi olla 8. Arvosana voisi olla parempikin, jos tässä biisissä olisi ollut enemmän kuunneltavaa, toinenkin kunnon soolo olisi ollut tervetullut ja lisäksi joku lisäosio olisi tähän sopinut mainiosti. Mutta ihan hyvä näin.

4. Coming Home

Erikoinen kitarakuvio heti alussa, veivaa hauskasti. Laulun alkaessa tulee mieleen aiempien 2000-luvun levyjen tunnelmat - mikä on hyvä asia. Siltaosiossa laulumelodiat todella hienoa kuultavaa ja kohottavat biisin kohti kertosäettä, aika pirun loistava. Vähän semmoista voimaballadin fiilistä, varsinkin kun palataan kevyeen osioon mikä soi alussakin. Mutta sitten taas aika hyvää kompin lataamista ja taas Dickinson kohottelee koko plutoonan kohti tuota hienoa kertosäettä. On kyllä erikoinen ja hauska tuo veivaava kitarakuvio. Sooloissa on makua ja tyylitajua, oikein mukavaa kuunneltavaa, hyvin on sahattu komppia pohjalle taas. Olisko tämä biisi siinä 8+ alueella. Tämä biisi sopii keikoille ja kokoelmille, uskon että tämä biisi paranee ajan myötä.

5. The Alchemist

Perusheavymäinen The Alchemist runttaa eteenpäin aika tasapaksusti, aika jännä kertosäkeen alue. Hienosoundiset liidiosiot ja pohjakomppailu. Näiden ensimmäisten kuunteluiden perusteella arvosana voisi olla siellä 7 maisemissa. Soolo pelastaa muuten aika ohimenevän biisin, mutta tämä biisi voi kohota arvostuksessa ajan myötä.

[Sabbathman]

6. Isle Of Avalon

Jännitystä ja sähköä ilmassa heti alkuun, todella hieno intro kaikkien soittimien osalta. Päälle Dickinsonilta kertojamainen laulu, tekee kauppansa. Introon odottaisi jo aiemmin ja hieman enemmän rumpurymistelyä, mielessä käy jo erilaiset rumpufillikuviot. Vihdoinkin biisi kuitenkin lähtee voimariffien myötä käyntiin, keskinopeaa tykitystä. Aika jännästi tässä seilataan tummien ja kirkkaiden fiilisten välillä, siltaosiossa hienot kitara- ja rumpumänttäämiset ennen kitarasooloa jotka jatkuvat hienosti soolon pohjalla. Olisin odottanut pidempää ja heavy metallimpaa soolo-osiota, mutta 4:30 alkaa se kohta tässä levyssä jota en kovin paljon hehkuta, juuri tuota mihinkäänjohtamatonta progekuviointia, kitaralla soitellaan muusikolta muusikolle, ei Up The Irons -fanille. Onneksi tuo osio ei kestä kovin kauaa, biisin loput 3 minuuttia menevät alkuosion hyvissä fiiliksissä, tuo erikoinen introsysteemi jatkuu ja kohoaa taas hyvään keskinopeaan riffittelyyn. 7:25 alkaa todella upea kitaraliidikuvio, jota olisin mielelläni kuullut pidempäänkin, tuosta liidistä olisi voinut kehittää jonkin suunnan loppukappaleen ajaksi tuo perus säkeistömeiningin sijaan. Olisi ollut aineksi jopa arvosanaan 9, ehkä 8- on parempi. Tuo progesooloilu ei sopinut ollenkaan tähän, parempaa sooloilua olisi saanut rakennettua tuon loppuosan liidin myötä.

7. Starblind

Mahtava aloitusmaisemointi, taas kevyt laulukerrontakin mukana. Peräti jo 0:50 kohdalla alkaa raskassoundinen ja todella hyvin murjova kitarariffittely, basso työntää koko biisiä hyvin eteenpäin, selkeä fiilis että pian alkaa tapahtua, Dickinson saattelee taas upeasti kohti suurempia korkeuksia. 2:11 alkaa hieno kertosäeosio, jonka jälkeen hyvin toimivat kitaraliidit. Taas saatellaan kohti suurempia korkeuksia. Aika massiivista meininkiä, rummuissakin hyvää iskevyyttä. 4:05 alkaa aika erikoinen kitaraliidien myrsky, toimii paljon paremmin tämä progeileva kuvio kuin edellisessä kappaleessa, rytmipohja todella hyvä. Sitten heavy metallimpaa sooloilua tutumpaan tyyliin. 5:06 yllättävän kova liidikohta, hienosti lentää rytmimaton päällä. Paluu alun hienoon tunnelmointiin, nyt upeasoundisen kitaran saattelemana. Vielä kerran paluu tuttuun vyörytykseen. Aika vitun hieno ja järeä biisi. On tämä 9+ kaiken kaikkiaan. Sopivan mittainenkin biisi, ei liikaa eikä liian vähänkään.

8. The Talisman

Hieno akustinen intro! Haikea kerronnallinen vokalisointi, onhan kyseessä pitkälle matkalle lähdöstä. Sitten räjähtää upeasti keskitempoiseen mänttäämiseen, alkusäkeistöt toimivat todella hyvin. Siltaosioiden laulumelodia aivan pirun hyvä. Ja sitten levyn paras kitaraliidiosio alkaen 3:44 ja 4:33, hieno rytmipohjakin, tuota yhdistelmää kuuntelisi pidempään. TÄMÄ ON LIVEBIISI. Toisen liidiosion jälkeen hieno progehtava välikohta, sitten taas hyvin rullaavaan säkeistöön. 5:33 alkaa Bruce laulaa pää punaisena, on se vaan kova ukko kun jaksaa edelleen laulaa näin. 6:00 minuutin kieppeillä alkaa aika hieno kitaraliidien myrsky ja todella hyvät rumpukuviot. Hidastempoisessa soolossa mukana hieman itämaiden maustettakin! 6:47 aika erikoinen progehtava välikohta ennen laukkarallin jatkumista. Monipuolinen ja hyvin toimiva heavybiisi, tälläistähän tältä bändiltä aina kaivataan. Sooloilua olisi voinut olla enemmän, varsinkin sillä itämaiden fiiliksellä. Olisiko tämä 9+ myöskin, on tässä niin paljon hyviä juttuja, varsinkin tuo vitun hyvä liidijuttu.

9. The Man Who Would Be King

Hieno aloitus taas, upea kitarafiilistely...Pehmeä kerronnallinen introlaulu taas. Elokuvamainen maisema ja olihan se samanniminen elokuvakin hyvä. 1:35 lähtee hyvin voimariffien ja liidien saattelemana, tähänkin olisin toivonut lisää rumpufillejä voimanuottien perään. Mutta hyvin kohoilee korkeammalle kunnes 2:24 biisi lähtee varsinaisesti käyntiin. Olisi voinut lähteä jotenkin lennokkaamminkin, kitaraliidiä enemmän kompittelun sijaan. 3:15 alkaa tulla hyvin vauhtia koko osastoon, hyvin vyöryy rytmiosasto taas, levyn parhaita osioita. Kertosäe on aika hyvä, 3:57 alkaa erikoislaatuinen keinuva ja kelluva kitaraliidien myrsky. Ei kovin innostava mutta aika hieno kuitenkin. 5:00 tutummanoloista kuviointia ja liidiä, 5:21 aika yllättävän hyvää kitaramänttäystä hetken aikaa. Jotenkin tässä on sellainen aika innoton fiilis kokonaisuudessaan, hyvistä pohjista olisi voinut lähteä raivokkaampaankin riffittelyyn ja liidipuoleen. 7:27 aika hieno kevyempi osio, mukana hienot kitaraliidit. On tässä jotain hyvääkin, olisi saanut olla enemmän, olisi voinut olla enemmän. 7 maisemissa pisteytys.

10. When The Wild Wind Blows

Tämmöinen tuulenpuuska tuo mieleen aina kovimman luokan klassikoita, Egypt (The Chains Are On), Sphinx (The Guardian) & Seventh Star, Holy Diver...Alexander The Great...Mutta hienonoloisesti intro lähtee liikkeelle, hyvät kitarat, aika mukava meininki. Taas kerronnallinen laulun aloitus. Mukaan kaipaisi aika piankin edes rumpupohjustusta. 2:15 biisi onneksi jo lähtee käyntiin, keskitempoista rokkia. Aika pitkä alkusäkeistö, jotain räjähdysmäistä aloitusta olisi jo kaivannut. Onneksi 3:39 lähtee todella asiallinen kitaraliidimeininki ja massiivinen rytmimatto. Laulumelodiakin todella hyvässä fiiliksessä. 4:43 hyvää sooloilua, mukana myös Ylämaan ryhmätanssimeininkiä liidin muodossa. 6:23 paluu komeisiin maisemiin, massiivista mäiskettä liidien pohjalla, sitten aika kovaakin riffittelyä hyvän laulun alla. 8:40 kunnon vanhan liiton sooloilua, päätyen upeaan liidiosastoon ja rytmirymistelyyn. Loppusosassa alkuteeman toisinto. Hyvien fiiliksien biisi kaiken kaikkiaan. 8+ ja tuo + hyvästä tunnelmasta.

Keskiarvo siinä 8+ tietämissä. Eli ihan hyvä levy, plussaa tulee monipuolisuudesta, joistain yllättävistä jutuista ja kunnon soundeista. 2000-luvun levyjen joukossa - tässä nyt kun oikein vertaillaan ja analysoidaan muutenkin - tämä uutukainen sijoittuu aika paljonkin A Matter Of Life And Deathin alapuolelle ja jää todella kauas Brave New Worldistä. Dance Of Deathiin en osaa oikein verrata vielä, pitää tutustua siihen levyyn ensin tarkemmin - on siinä ainakin kourallinen aika loistavia biisejä, mm. nimikkobiisi, Montsegur ja Paschendale.

[HeviKeiju]

Eka kuuntelukierros tehty ja iski todella hyvin omaan makuun. Finan Frontier kun lävähti käyntiin niin perkules että osu kohdilleen. Hyvä avaus veisu, en voi muuta todeta ja heti perään tuo El Dorado niin hyvin toimii, mahtavaa voi vain sanoa. Loppu osa levystä nyt meni kategoriaan ei vain aukea, eli lisää kuuntelukertoja. Vaikuttaa kyll toimivalta, nyt harmittaa kun ei viitsinyt vaivautua Sonisphereen.

[tinkezione]

ps.Olenko muuten ainoa, jonka mielestä kertosäkeet ovat popinta Maidenia kenties koko sen historian aikana?

Et aivan, mutta The Clairvoyantia popimmaksi ei oikein ole mahdollista päästä. (Lisäksi ko. kappaleen kertsi muistuttaa varsin paljon muistaakseni jotakin Bonnie Tylerin ja jotakin jonkun toisen vanhaa biisiä, tästä on varmaan joskus ammoin ollut jossakin juttuakin.)

Kyllä tämä uusi levy vahvaa paluuta sinne jonnekin afraidtoshootstrangersien, infinitedreamsien, ancientmarinereiden ja seaofmadnessien maailmaan on. Lopetan tässä kohti The Talismaninkin haukkumisen, huutosäkkäriin alkaa näemmä jo tottua kun muu biisi on täyttä rautaa. Varsinkin avausriffi kohdassa 2:22 räjäyttää pajatson (muistuttaa myöskin vahvasti Ghost of the Navigatorin lähtöä) ja ehkä kertsin laulumelodia sinne Maiden-klassikkoasteikolle ruuvaamalla käsissä olisi voinut olla eräs Maidenin kaikkien aikojen parhaista biiseistä. Hyvä se näinkin on.

Tämä Maiden-fani on ainakin hyvin tyytyväinen uuteen levyyn ja sijoitan tämän albumin kyllä Maidenin parhaaksi studioalbumikokonaisuudeksi sitten vuoden 1988 ja Seventh Son of a Seventh Sonin. Jopa Brave New Worldilla on niin paljon saastaa biisivalikoimassa mukana, että ohi mennään ja kirkkaasti.

Ja kyllä, levytysura olisi hyvä panna pakettiin näinkin vahvan albumin päätteeksi. Huipulla.

[mape]

Joopa. Se on tuon Sabbathmanin dissektion jälkeen meikäläisen aika turhaa arvostella koko levyä, mutta yritetään. Kunhan nyt promo tulis meillekin saakka.