Kävinpä kuuntelemassa sämplet minäkin ja pari huomiota niistä. Biisithän kuullostivat hyviltä (sen minkä nyt noista puolen minuutin pätkistä on kuultavissa ), mut että ihan pätevää melodiaa ja juttua kuitenkin. Mutta MIKSI nuo levyt tuotetaan nykyään noin? Soundi on samalla tavalla vitun "kuiva", niinkuin AMOLAD:llakin ja esim. Brucen laulusoundi kuullostaa hemmetin "ahtaalta". Kai mies noin saadaan kuullostamaan jopa ikäistään vanhemmalta, kun kaikki puristus kuuluu laulusta, soundin ollessa kuiva, ahdas ja pinnassa... Toivottavasti lopullisella levyllä tilanne kuitenkin elää vielä parempaan suuntaan... Tämä huomio tuli tehtyä jo tuosta El Doradosta, kun se aikanaan laitettiin pihalle...No jokatapauksessa, kieli ulkona roikkuen täälläkin odotetaan...
El Dorado voi olla levyltä kuunneltuna täysin yhdentekevä kappale, mutta sepä tykitti keikalla aivan kympillä. Liekö sitten myrskyllä, sen jälkeisellä fiiliksellä ja koko festivaalin kollektiivisella yhteistyöllä sekä öisen sumun ym. olosuhteiden yhteisvaikutuksella merkitystä, mutta kyllähän eilinen Maidenin keikka oli kaiken tapahtuneen jälkeen tylsähköstä settilistastaan huolimatta aivan hurjan hieno viihdepläjäys ja varmasti tietyllä tapaa siistein näkemäni Maidenin keikka koskaan. Käsimeri oli yön pimeydessä melkoinen ja lisätunnelmaa loi erikseen vielä nostokurjen varassa pystyssä pidetty kakkoslavan aavemainen luuranko.
Sonispheren keikka oli kyllä kova! El dorakin toimi livenä hyvin.
Keikan jälkeen kuulin eräiltä herroilta huhun, että keikka olisi taltioitu ylös??? Tosiaan tämän jutun paikkaansa pitävyydestä en osaa sanoa yhtään mitään ja siksi kiinnostaisikin kuulla, kuuliko joku muu samanlaista juttua?
tinkezione wrote:El Dorado voi olla levyltä kuunneltuna täysin yhdentekevä kappale, mutta sepä tykitti keikalla aivan kympillä. Liekö sitten myrskyllä, sen jälkeisellä fiiliksellä ja koko festivaalin kollektiivisella yhteistyöllä sekä öisen sumun ym. olosuhteiden yhteisvaikutuksella merkitystä, mutta kyllähän eilinen Maidenin keikka oli kaiken tapahtuneen jälkeen tylsähköstä settilistastaan huolimatta aivan hurjan hieno viihdepläjäys ja varmasti tietyllä tapaa siistein näkemäni Maidenin keikka koskaan. Käsimeri oli yön pimeydessä melkoinen ja lisätunnelmaa loi erikseen vielä nostokurjen varassa pystyssä pidetty kakkoslavan aavemainen luuranko.
Kyllä se itseasiassa kuulostaa liveklipeistäkin paljon paremmalta kuin "mahdollinen levyversio" tällä hetkellä.
trendkiller wrote:Radio Rockilta tulee to-pe välillä keskiyön ensisoitossa tämä uutukainen ja sitä ennen muuta fiilistelyä.
Kiitos tiedosta.
Pakko oli laittaa tilaukseen tuo Mission Edition, saapahan niin kattavan version kuin mahdollista...tottahan tuo kuva-LP polttelis, on yksi upeimmista kansitaiteista tähän asti...
Special Edition tilattu. Levy kuunneltu ja todennäköisesti paras Maiden-levy tulee olemaan omalla kohdalla. Menee Amoladistakin ohi. Kokonaisuutena 2000-levyjen meininkiä, lisättynä SIT/X-Factor-vaikuitteilla+progeilulla. Kylä lähtee.
Ensimmäinen kuuntelu takana. On tässä ehdottomasti hetkensä, mutta toisaalta useiden biisien introihin ja outroihin olisi pitänyt käyttää saksia enemmän tai vähemmän.
Lisäksi levyn lopetusbiisi vahvistaa entisestään sitä kuvaa, joka on syntynyt jo muutaman edellisen levyn perusteella: Steve Harrisin ei pitäisi enää antaa kirjoittaa kappaleita yksin. Viime levyiltä tuttujen omien sävellysaihioiden kierrätys on jälleen niin härskiä, että panee miettimään, onko entinen mestarimelodioiden kynäilijä jotenkin dementoitunut tai käynyt lobotomiassa. Ilmeisesti yhtyeen muut jäsenet eivät tohdi kertoa herra isoherralle, että koko 2000-luku on kierretty kehää ja pahasti. Puhhuijakkaa.
Wictorey wrote:Ensimmäinen kuuntelu takana. On tässä ehdottomasti hetkensä, mutta toisaalta useiden biisien introihin ja outroihin olisi pitänyt käyttää saksia enemmän tai vähemmän.
Lisäksi levyn lopetusbiisi vahvistaa entisestään sitä kuvaa, joka on syntynyt jo muutaman edellisen levyn perusteella: Steve Harrisin ei pitäisi enää antaa kirjoittaa kappaleita yksin. Viime levyiltä tuttujen omien sävellysaihioiden kierrätys on jälleen niin härskiä, että panee miettimään, onko entinen mestarimelodioiden kynäilijä jotenkin dementoitunut tai käynyt lobotomiassa. Ilmeisesti yhtyeen muut jäsenet eivät tohdi kertoa herra isoherralle, että koko 2000-luku on kierretty kehää ja pahasti. Puhhuijakkaa.
Jatkamme havainnointia.
Onhan tämä paras Maiden-albumi 2000-luvulla! Ei ehkä sellaisia helmiä kuin Blood Brothers, Brave New World tai Journeyman, mutta kokonaisuutena mahtava, mielenkiintoinen paketti josta jokaisella kuuntelukerralla löytää aina uutta. Mukana kokeilevampia proge-osia, tuttuja harmoniaskeboja, rokkaavaa Maidenia ja Dickinsonin piiskaavaa, sielukasta laulua sekä eeppisiä, mahtipontisia suurteoksia. Vain nerot, todelliset artistit pystyvät nykyaikana tällaisiin suorituksiin musiikin alalla. Tekemään vielä loistavia levyjä kaiken muovisen kulttuurin ja toisten kopioimisen aikakaudella. Ei Maidenia ilman Harrista, Up The irons!
Wictorey wrote:Ensimmäinen kuuntelu takana. On tässä ehdottomasti hetkensä, mutta toisaalta useiden biisien introihin ja outroihin olisi pitänyt käyttää saksia enemmän tai vähemmän.
Lisäksi levyn lopetusbiisi vahvistaa entisestään sitä kuvaa, joka on syntynyt jo muutaman edellisen levyn perusteella: Steve Harrisin ei pitäisi enää antaa kirjoittaa kappaleita yksin. Viime levyiltä tuttujen omien sävellysaihioiden kierrätys on jälleen niin härskiä, että panee miettimään, onko entinen mestarimelodioiden kynäilijä jotenkin dementoitunut tai käynyt lobotomiassa. Ilmeisesti yhtyeen muut jäsenet eivät tohdi kertoa herra isoherralle, että koko 2000-luku on kierretty kehää ja pahasti. Puhhuijakkaa.
Jatkamme havainnointia.
Onhan tämä paras Maiden-albumi 2000-luvulla! Ei ehkä sellaisia helmiä kuin Blood Brothers, Brave New World tai Journeyman, mutta kokonaisuutena mahtava, mielenkiintoinen paketti josta jokaisella kuuntelukerralla löytää aina uutta. Mukana kokeilevampia proge-osia, tuttuja harmoniaskeboja, rokkaavaa Maidenia ja Dickinsonin piiskaavaa, sielukasta laulua sekä eeppisiä, mahtipontisia suurteoksia. Vain nerot, todelliset artistit pystyvät nykyaikana tällaisiin suorituksiin musiikin alalla. Tekemään vielä loistavia levyjä kaiken muovisen kulttuurin ja toisten kopioimisen aikakaudella. Ei Maidenia ilman Harrista, Up The irons!
Ihan kiinnostava ristiriita. Tässä herää kysymys, että voiko tiettyjä bändejä, ainakaan fanien mielestä, arvioida samoin perustein kuin muita bändejä. Heti kättelyssä sanoisin Wictoreyn arvion kiekosta kuulostavan uskottavammalta jo pelkästään paremmin eriteltyjen perusteiden ja kriittisemmän otteen vuoksi, mutta koska tavallisten kuolevaisten ei tule levyjä ennen ilmestymistä kuunteleman, niin palaamme asiaan piakkoin.
Tämä vain siksi, että odotan innolla uutta Maidenia ja toisaalta olen pohdiskellut esittämääni kysymystä.
ps: eka sinkkubiisi oli ainakin tylsä ja huono.
pss. ajatus lobotomiassa käyneestä Steve Harrisista kiihottaa oudolla tavalla.
Opa Boner wrote:ps: eka sinkkubiisi oli ainakin tylsä ja huono.
El Dorado oli tylsä ja huono, mutta keikalla se toimi kyllä julmetun hyvin. Samaa jyräävyyttä The Reincarnation of Benjamin Breegin kanssa.
Sävellysratkaisujen kierrätyksestä voisi tietysti kritisoida jokaista 30 vuotta levyttänyttä bändiä, eikä Maiden koko skaalalla mitaten ole edes pahimmasta päästä. Jos Wictorey tarkoitti oikeasti sitä, että samoista elementeistä on turhalla toistolla tehty ylipitkiä kappaleita, niin SE olisi huono juttu, mutta jos kyseessä on pelkästään tuttujen elementtien kierrätystä ilman, että se 9-minuuttinen kappale alkaa tuntua puulta, asiat ovat paljon paremmin. Ylihuomennahan tuo virallisesti nähdään, kun valtaosa faneista asettelee levyt koneisiinsa.
tinkezione wrote:Sävellysratkaisujen kierrätyksestä voisi tietysti kritisoida jokaista 30 vuotta levyttänyttä bändiä, eikä Maiden koko skaalalla mitaten ole edes pahimmasta päästä. Jos Wictorey tarkoitti oikeasti sitä, että samoista elementeistä on turhalla toistolla tehty ylipitkiä kappaleita, niin SE olisi huono juttu, mutta jos kyseessä on pelkästään tuttujen elementtien kierrätystä ilman, että se 9-minuuttinen kappale alkaa tuntua puulta, asiat ovat paljon paremmin.
Kyse on ihan siitä, mitä kierrätetään. Ei siinä mitään, että vaikkapa jonkin Infinite Dreamsin tietyt riffit oli pedattu jo 80-luvun alussa. Tuo nykyinen duurissa menevä "Skotlannin nummet" -pimputtelu ei vain mitenkään vedä vertoja vanhoille kunnon tuplakitaraharmonioille vaan saa toistuessaan levy levyltä minut koko ajan pöyristyneemmäksi.
tinkezione wrote:Sävellysratkaisujen kierrätyksestä voisi tietysti kritisoida jokaista 30 vuotta levyttänyttä bändiä, eikä Maiden koko skaalalla mitaten ole edes pahimmasta päästä. Jos Wictorey tarkoitti oikeasti sitä, että samoista elementeistä on turhalla toistolla tehty ylipitkiä kappaleita, niin SE olisi huono juttu, mutta jos kyseessä on pelkästään tuttujen elementtien kierrätystä ilman, että se 9-minuuttinen kappale alkaa tuntua puulta, asiat ovat paljon paremmin.
Kyse on ihan siitä, mitä kierrätetään. Ei siinä mitään, että vaikkapa jonkin Infinite Dreamsin tietyt riffit oli pedattu jo 80-luvun alussa. Tuo nykyinen duurissa menevä "Skotlannin nummet" -pimputtelu ei vain mitenkään vedä vertoja vanhoille kunnon tuplakitaraharmonioille vaan saa toistuessaan levy levyltä minut koko ajan pöyristyneemmäksi.
Itsekin diggaan Maidenin 80-luvun mahtituotannosta enemmän, mutta ei me voida elää menneissä ja vaatia jatkuvasti Alexander The Greateja. Neighbor of the beastit on tehty jo ja kyllä uudellakin albumilla on harmoniaskeboja, puhumattakaan koukkuisista osista, jotka tuovat mieleen Seventhin jutut. Joissakin uuden levyn kappaleissa introt ovat ehkä turhankin venytettyjä, sen verran täytyy kritisoida, mutta vauhtiin päästessään vievät jalat alta. Hyvä levy kasvaa kuuntelukertojen myötä, näin tulee käymään tämänkin levyn kanssa.
Wictorey wrote:Kyse on ihan siitä, mitä kierrätetään. Ei siinä mitään, että vaikkapa jonkin Infinite Dreamsin tietyt riffit oli pedattu jo 80-luvun alussa. Tuo nykyinen duurissa menevä "Skotlannin nummet" -pimputtelu ei vain mitenkään vedä vertoja vanhoille kunnon tuplakitaraharmonioille vaan saa toistuessaan levy levyltä minut koko ajan pöyristyneemmäksi.
On se tää musiikki ihmeellinen asia.Monesti olen törmännyt tyyppeihin joiden mielestä Maiden kierrättää vanhaa ,mutta samat tyypit hehkuttaa jotain Slayeria joka taas minusta on tehnyt samaa levyä jo vuosikymmeniä nuottienkaan sen suuremmin vaihtumatta.Ja mikäs siinä - hyvä levy se on!
Sitten on Metallica joka veti koko palettinsa uusiksi.Toiset tykkäs monet ei.
En ihmettele jos arvon muusikoita joskus hieman v...aakin välillä
Last edited by Teutates on Wed Aug 11, 2010 1:21 pm, edited 1 time in total.
ovassa-8 wrote:Itsekin diggaan Maidenin 80-luvun mahtituotannosta enemmän, mutta ei me voida elää menneissä ja vaatia jatkuvasti Alexander The Greateja. Neighbor of the beastit on tehty jo
Anteeksi maalaisuuteni ,mutta eikös tuo olisi juuri sitä itsensä toistamista pahimmillaan jos bändi kuulostaisi samalta kuin 80-luvulla?
Sen verran vielä lisään edelliseen paskamäkätykseeni ,että olen havainnut ,että melkein jokaista oman soundinsa omaavaa bändiä on syytetty itsensä toistamisesta: AC/DC,Slayer;Maiden jne.
Wictorey wrote:Kyse on ihan siitä, mitä kierrätetään. Ei siinä mitään, että vaikkapa jonkin Infinite Dreamsin tietyt riffit oli pedattu jo 80-luvun alussa. Tuo nykyinen duurissa menevä "Skotlannin nummet" -pimputtelu ei vain mitenkään vedä vertoja vanhoille kunnon tuplakitaraharmonioille vaan saa toistuessaan levy levyltä minut koko ajan pöyristyneemmäksi.
On se tää musiikki ihmeellinen asia.Monesti olen törmännyt tyyppeihin joiden mielestä Maiden kierrättää vanhaa ,mutta samat tyypit hehkuttaa jotain Slayeria joka taas minusta on tehnyt samaa levyä jo vuosikymmeniä nuottienkaan sen suuremmin vaihtumatta.Ja mikäs siinä - hyvä levy se on!
Sitten on Metallica joka veti koko palettinsa uusiksi.Toiset tykkäs monet ei.
En ihmettele jos arvon muusikoita joskus hieman v...aakin välillä
No Slayer tekee aina sellaisia levyjä, jotka ovat kalttaaltaan kuunneltavia, vaikka samoja piirteitä omaavatkin. Metallicasta minulla ei ole juurikaan mitään sanottavaa, joten voitte varmasti jo siitä päätellä mitä mieltä olen ko. bändin meiningistä. Asiaan.. se mitä olen lukenut ja kuullut on tuonut minulle varsin lämpimän fiiliksen levyä koskien. En vielä omista itse levyä, mutta paljon on sampleja, liveä ja sen sellaista käyty läpi. Lukemani perusteella monet positiiviset piirteet vastaavat omaa näkemystäni levystä. Luvassa on siis varmasti levy, joka lämmittää mieltä vähintään riittävästi/hyvin. Tosiaan, IM saisi vielä jatkaa muutaman levyn verran tämän perusteella.
Kyllä tämä on jälleen mestariteos, ei pääse mihinkään. Äsken pyörähti ensi kerran läpi joten vielä ei kokonaisuudesta voi sanoa kattavasti mutta jotain kuitenkin. Etenkin erinomaisesta Isle Of Avalonista eteenpäin kovaa settiä ja lisäkuunteluiden myötä avautuu entisestään paremmin. Soundien puolesta ja etenkin Brucen esityksen ansiosta kelpo parannus AMOLAD:ista joka sekin oli hieno levy mutta sillä oli jotenkin kuivakammat soundit ja etenkin laulun ylärekisteri oli huomattavasti kireämpi.
Kyllä tää maittaa ainakin näin vuodesta 1986 bändiä diganneelle, mainiosti edelleen. Seuraavaa keikkaa odotellessa.
Astranaar wrote:Kyllä tämä on jälleen mestariteos, ei pääse mihinkään. Äsken pyörähti ensi kerran läpi joten vielä ei kokonaisuudesta voi sanoa kattavasti mutta jotain kuitenkin. Etenkin erinomaisesta Isle Of Avalonista eteenpäin kovaa settiä ja lisäkuunteluiden myötä avautuu entisestään paremmin. Soundien puolesta ja etenkin Brucen esityksen ansiosta kelpo parannus AMOLAD:ista joka sekin oli hieno levy mutta sillä oli jotenkin kuivakammat soundit ja etenkin laulun ylärekisteri oli huomattavasti kireämpi.
Kyllä tää maittaa ainakin näin vuodesta 1986 bändiä diganneelle, mainiosti edelleen. Seuraavaa keikkaa odotellessa.
Up The Irons!
Q* Go back to Astranaar and collect me a free Iron Maiden album..
Nojoo, odotukset vaan nousee levyä kohtaan. Nyt on osa levyn biiseistä kuultuna ja tosiaan parempi on kuin AMOLAD mielestäni. Sekin toki on hyvä levy, mutta parempaan suuntaan on selvästi tultu. Katsellaan lisää jahka kuulee loput biisit. Radio Rock tuntuu mainostavan aika tiuhaan lättyä ja tietysti ihan syystäkin.
Voi rähmä mä oon näköjään tullut vanhaks kun pidin The Man Who Would Be The King biisin introsta Hyvä biisi muutenkin.. pikkasen kaipais lisää vauhtia kyl..
** SISÄLTÄÄ KOMMENTTEJA LEVYSTÄ - SKIPPAA ELLEI KIINNOSTA **
4 minuutin...mielenkiintoinen intropöristely on varsin kummallinen tapa aloittaa albumi. Avausbiisi jää ikävä kyllä kaivelemaan Maiden-kataloogissa openereiden pohjamutaosastoa. El Dorado on sittenkin varsin väkevä kohnotus, perun pahat puheeni yhdentekevyydestä. Mother of Mercy toimii ja samaten Coming Home, mutta The Alchemist on aivan turha iskusävelmä. Isle of Avalon ja Starblind ovat aivan absoluuttista kovuutta. The Talisman on ei oikein minnekään päätyvää sillisalaattilaukkailua ja säkkäri aivan hirveä markan kailotus. The Man Who Would Be King on malliesimerkki nykypäivän eeppisestä kappaleesta, jossa liimaillaan toisiinsa sopimattomia palasia 8 minuutin edestä peräkkäin ja lyödään leima päälle. Eihän näitä ole saatana ennenkään näin tehty?! (Montakohan männävuosien Maiden-kipaletta onnistutte löytämään nimenomaan tästä viisusta? Puoli tusinaa ei edes riitä.) Päätöskipale When the Wild Wind Blows onkin sitten kornia Wictoreyn kuvaamaa skottinummipilpatusta ja itselleni hiipii vieläpä mieleeni myös Nik Kershawin legendaarinen The Riddle, eikä taatusti mitenkään positiivisessa mielessä. Euroviisuissa tämän biisin ensimmäisen 3 minuutin ja 45 sekunnin kanssa voisi pärjätäkin, ja loppukappale on aika yhdentekevää ja sekavaa sotkemista.
Näin kolmen kuuntelukerran perusteella sanoisin, että muutamista melko hirvittävän kuuloisista ratkaisuista huolimatta ilonhetkiä (2 törkeän erinomaista ja 3 mainiota kappaletta) on Dance of Deathia enemmän luvassa, joten kyllähän tästä silti voisi hyvinkin kasvaa paras Maiden-levy kymmeneen vuoteen. Ellei sitten peräti viiteentoista, nähtäväksi jää. On se Brave New Worldinkin loppupuolisko vaan sen luokan hirvitystä täynnään, että ihan mahdollista on.
Olen jokseenkin riemastunut Tinken samansuuntaisista huomioista. Yhdestä kappaleesta joudun kuitenkin hieman reklamoimaan: The Man Who Would Be King ei ole minusta mitenkään erityisen roskainen biisi. Intro on aika kehno (ja Harrisin väkisin istuttamalta vaikuttava), mutta seuraava lead-meri on komea ja majesteettista biisinnimeä täydentävä. Säkeistö aika perusrock, mutta ei liikaa häiritsevä. Väliosa on Maidenin nykytasolla suorastaan yllättävä ja mielestäni sangen komea. 4—10-asteikolla vahva kasi!
Varmasti kyseessä on levy joka tulee kasvamaan suuremmaksi ja paremmaksi kuuntelukertojen mittaan, joskus tätäkin levyä arvostetaan julkaisuhetkeä korkeammalle, joskus vielä on sekin aika kaiken digi-muovi-talent-paskan keskellä että toivotaan "palaisipa Harris tekemään taas uuden vähintään 75-minuuttisen semiprogeilu-metallieepoksen"...Mutta toki ensihetket levyn kanssa on ne jännittävimmät, mielipiteet voivat kypsyä pitkäänkin tämän levyn kanssa. Mutta...perjantaina sitten.
Last edited by Sabbathman on Wed Aug 11, 2010 11:37 pm, edited 1 time in total.
Wictorey wrote:Olen jokseenkin riemastunut Tinken samansuuntaisista huomioista. Yhdestä kappaleesta joudun kuitenkin hieman reklamoimaan: The Man Who Would Be King ei ole minusta mitenkään erityisen roskainen biisi. Intro on aika kehno (ja Harrisin väkisin istuttamalta vaikuttava), mutta seuraava lead-meri on komea ja majesteettista biisinnimeä täydentävä. Säkeistö aika perusrock, mutta ei liikaa häiritsevä. Väliosa on Maidenin nykytasolla suorastaan yllättävä ja mielestäni sangen komea. 4—10-asteikolla vahva kasi!
Juu, kyllähän The Man Who Would be on tasoltaan tulevaisuuden Maiden-klassikko. Biisin seesteinen alku lupaa jo hyvää ja heti perään kevyttä tilutteluriffiä 80-lukumaisen saundimaton kanssa, siinä ei voi epäonnistua! Starblindissa on muuten loistava väliosa siinä neljän minuutin kohdalla, hienoa progeilua hieman jopa Sabbath-hengessä. Sielukasta taidetta, jatkamme kuuntelua...