Balm wrote:THEM wrote:tämmöiseen törmäsin levykauppa x:n sivuilla:
...
onko kukaan ostanut kyseistä tuotosta?
En ostanut, mutta nähnyt olen. Sinkut ovat pahvitaskuissa jokainen, eli ei siis alkuperäisen kaltaisissa slimkoteloissa. Itselleni tuo ei edusta mitään keräilyarvoa. Jos olet sitä mieltä että kannattaa maksaa muutamasta lisäbiisistä tuo summa, niin osta pois.
Mullakin jäänyt harkinnan asteelle.. Noita CDS-singlejä kuitenkin vaivihkaa kertynyt vuosien varrella kai pian 2/3 (euroversiot riittävät) hyllyyn, niin ei kai tuota kannattaisikaan.
Kymppi on se kipuraja, minkä yläpuolelle en ala maksamaan ja mieluummin toki vähemmän
kuten ensimmäiset, Power & Time Of The Oath -sinkut parilla eurolla Rovaniemen Viihdestopin käytettyjen hyllystä joskus ennen vuosituhannen vaihdetta.
Edit: Jos vähän jäsentelisi noita, mitä pitää sisällään, niin lisäarvoa viestillekin.
Levyt 1 & 2 tuossa ovat suht turhia pahvitaskuja, kun
kaikillahan on kuitenkin Walls Of Jericho CD-painoksessaan nuo 5 biisiä ensimmäisenä (Helloween EP, 1984), samaten kuin Judas-single. Jossa ei tunnetusti ole nimibiisin lisäksi mitään muuta, kuin kehnosti leikatut feikkilivet "Gelsenkirchenistä" (tai, no onhan sieltä muutama sekunti yleisömölöä aina noiden parin biisin alussa ja lopussa..).
#3:ella (Future World-sinkku) taas menee vielä a Little Timen 'alternatiivinen' versio samaan kastiin, kertsi joka bridgen jälkeen, ok. Hieman erilailla editoitu. Luvattoman kehnolla äänenlaadulla kuuluva Starlightin versio Kisken laulamana taas on Treasure Chest -Best Of:illa (2002) ansaitusti uudelleenmiksattu. Vaikkei se silti alkuperäiselle pärjää, soitannollisesti tai muutoin, heh.
KOTSK II:en singleiltä Dr Stein & I Want Out taas alkaa löytymään niitä maineen arvoisia: Kisken rässibiisi Savage(!), vauhdikas Don't Run For Cover & Weikathin sinkuksi tarkoitettu bilehymni Livin' Ain't No Crime ovat loistavia! Samaten myös Victim Of Faten Kiske-versio DRS:n 3" CD-painokselta singlestä, hakaten ainakin em. Starlightin uudelleenversioinnin.
PBGA-siivuille laitetuista Blue Suede Shoes nyt todistaa ainakin Michin Elvis-fanitusta todeksi, mutta vähän turhahan se on. Shit And Lobster taas Grosskopfin 1. julkaistuna 'ween-sävellyksenä taas on 'aina' (l. suhisevien Real Audioiden modeemiliittymäkuuntelusta saakka) ollut suosikkejani; melodinen kuin mikä + tarttuva. Japsibonushan se, joten Kids Of The Centuryn sikäläisellä versiolla oli sitten tuo haastattelu.
Number Onen sinkulalta Les Hambourgeois Walkways -instrumentaali on Weikilta todella upea, rauhallista ja jotenkin Gary Mooren The Lonerin mieleentuovaa kitarointia. You Run With The Pack on taas se nopea tuplabasarihelmi, jolla kun olisi saanut I'm Doin' Fine Crazy Manin korvattua varsinaisella albumilla, olisi se ollut arvosanallisesti kertaluokkaa ylempänä!