SENTENCED - Re-Issuet; silkkaa fanitavaraako?

[Sabaton+maastohousut]

Kyllä vituttaa, että kun itselleni kaikkein tärkeimmästä ja parhaasta bändistä sitten tehdään kirja, niin se on tällainen pikainen läpijuoksu. Ihan hyvää tekstiä se vähä mitä on, mutta ei tuon lukaisemiseen montaa tuntia mennyt, ja 250 sivua isohkolla fontilla on kyllä erittäin lyhyt mitta.

Sinänsä mua ei haittaa tietää, miten pahalta bussissa minkäkin kiertueen aikana haisi - kuten sanottu, mukavasti ne muutamat tunnit meni kirjan parissa. Mutta jos pitää valita, niin aivan helvetisti mieluummin olisi lukenut vaikka siitä, miten niitä keikoilla veivattavia biisejä valittiin, miksi levyt saivat sellaisia nimiä kuin saivat ja mistä kukin kappale kertoo ja miten sanoitukset ovat syntyneet. Aika monista Sentencedin levyistä on jopa aikalaishaastatteluista saanut lukea syvällisempää juttua kuin tästä kirjasta. Kirjaa syvällisempää ilmaisukeinoa ei ole enää olemassa eikä Sentencedistä varmasti kukaan enää toista kirjaa tule tekemään, joten harmittaa oikeasti todella paljon, että tämä mahdollisuus jätettiin näin tökerösti aivan puolitiehen.

Kiinnostavia yksityiskohtia, joista kirja ei kerro mitään, voisi listata loputtomiin. Ei yksi kirja voi tietenkään kaikkea kertoakaan, joten pysytään nyt kuitenkin vähän yleisemmällä tasolla. Erittäin kuvaavaa on, että kirjassa ei muistaakseni ole esimerkiksi kirjattuna yhtä ainutta riviä biisien sanoituksista siinä mielessä, että niiden sanojen takana olleita ajatuksia jotenkin avattaisiin. Ode to the Endin "open your eyes to realize" mainitaan huvittavassa kontekstissa, mutta myöskään ko. biisin sanoja ei siinä kohdin pysähdytä mitenkään pohtimaan. Jarvan sanoituksia Riekki taisi arvioida "filosofisiksi" ja "älykkäiksi", ja Lopakka kertoi, että hän löysi itsemurhateemaan omasta mielestään paljon eri näkökulmia. "Melko" ympäripyöreää.

Levykokonaisuuksiakaan ei juuri mitenkään analysoida. Kaivoin esimerkiksi Crimson-pohdinnan, jota löytyy noin puolen sivun verran sivulta 156. Jee. Killing Me Killing You kai ei vuosien saatossa ollut kovin korkealla bändin omassa arvoasteikossa, ja se olikin ainut videobiisi, jota bändi ei jäähyväiskeikalla vetänyt. Miksi näin? Tähänkään ei kirjasta löydy vastauksia.

Mun mielestä Love & Death on siinä mielessä merkittävä biisi bändin historiassa, että se on vähän kuin Day Katatonian tuotannossa: yksi biisi, joka eroaa selvästi levyn muusta materiaalista ja näyttää vahvasti suuntaa koko bändin tulevaisuudelle. Love & Death on vähän kuin Laihiala-ajan Sentencediä Jarvan laulamana. Ja kirjan tarjoama taustatieto ko. biisin syntyyn? No, arvaattekin varmaan. Onhan tuo ep jo nimeltään niin törkeä, että mielenkiintoista olisi ollut lukea, miten moiseen nimeen päädyttiin.

Lopun Diskografia-osuudessa on hassu ratkaisu laittaa kannet näkyviin pieninä mustavalkokuvina, mutta biisilistoja siihen ei ole vaivauduttu laittamaan. Ainakin se Glow of 1000 Suns / Amok Run -julkaisu diskografiasta puuttuu kokonaan.

Eipä siis tullut definitiivistä Sentenced-kirjaa, joka olisi hintansa väärti ja jota haluaisi hyllyssä säilyttää. (Jos joku haluaa ostaa mun kappaleen niin myyn sen mielelläni pois vähän Äxän hintaa halvemmalla, privaa jos kiinnostaa.) Kun tuli niin valtavasti negailtua, niin pitää vielä samaan hengenvetoon sanoa, että kyllähän kirja oli mukaansatempaava ja hyvin kirjoitettu, eikä mulla ole juuri mitään moitittavaa siitä, mitä kansien väliin on päätynyt. Riekki näyttää todella ansainneen bändiläisten luottamuksen ja saaneen miekkosista irti aika paljon. Se kaikki, mistä ei ollut sanaakaan, harmittaa. Bändin sisäisten juttujen lisäksi olisi ehkä kaivannut musiikkimaailman muilta ihmisiltä mietintää siitä, mikä Sentencedistä tekee niin erityisen. Nyt ei ollut kuin sattumanvaraisen oloisesti haastatteluun päätyneen Ville Frimanin noin kaksi lausetta.

[Jussi]

^ peukuttamisen arvoinen postaus, jonka moneen kohtaan voin samaistua.

Jos Sentenced : Story - Greatest Kills kokoelmalevystä tulisi vinyylipainos, ostaisitko?

US- vai suomiversio?

[205306]

^ peukuttamisen arvoinen postaus, jonka moneen kohtaan voin samaistua.

Jos Sentenced : Story - Greatest Kills kokoelmalevystä tulisi vinyylipainos, ostaisitko?

US- vai suomiversio?

US menisi varmaan tuplaksi, joten oiskohan siten mieluisampi?

[Sabaton+maastohousut]

(Yksi yksityisviesti on tullut ed. kirjoitukseni pohjalta, mutta en pysty sitä lukemaan, koska "Viestin lähettäjä on poistanut tämän viestin ennen kuin se voitiin toimittaa perille".)

On muuten melko jännä tieto sekin, että bändin jäsenistä 4/5 (ihan selväksi ei käynyt, ketkä viisi ovat mukana laskuissa) kävi sivarin. Sivarin käy Suomessa nykyään noin joka kymmenes nuorukainen, mutta voisi kuvitella, että prosentti oli vielä pienempi 80-luvun lopun Muhoksella. Liekö tuohon sitten ollut sen ideologisempia syitä kuin haluttomuus luopua mittavasta hiuksistosta.

[Toxic Enema]

Viimeisestä kokoonpanosta vain Tenkula kävi armeijan. Herrathan olivat palvelusiässä 90-luvun puolivälissä, jolloin pitkätukilla sivarinkäyminen oli jo sangen yleistä. Kukkohovi valotti asiaa kerran paikallislehden haastattelussa, että antaa kyllä sotaveteraanien keräykseen rahaa 20 euroa toisinaan, mutta ei aikanaan halunnut mennä armeijaan nilkkien komenneltavaksi.

Kaippa sitten muitakin vain ahisti. Olen samaa mieltä, että kirja on mukaansa tempaava mutta jää tällaisenaan aika puolitiehen. Olisin kaivannut haastateltavaksi esim. Waldemar Sorychtaa, jolla varmasti oli suuri rooli Laihiala-aikakauden soundin muodostumisessa. Taustavoimista ainakin Laihialan ja Lopakan vaimotkin olisi ollut mielenkiintoista päästää ääneen. Sentenced-miesten myöhemmät tekemiset musiikin saralla sivuutetaan myös aika nopeasti, vaikka Sentencedin haamu on kaikissa kuultavissa.

[Archon]

Levykokonaisuuksiakaan ei juuri mitenkään analysoida. Kaivoin esimerkiksi Crimson-pohdinnan, jota löytyy noin puolen sivun verran sivulta 156. Jee. Killing Me Killing You kai ei vuosien saatossa ollut kovin korkealla bändin omassa arvoasteikossa, ja se olikin ainut videobiisi, jota bändi ei jäähyväiskeikalla vetänyt. Miksi näin? Tähänkään ei kirjasta löydy vastauksia.

Eikös tämä KMKY:n boikotointi liittynyt ns. tuulipukukansan reaktioon kappaletta kohtaan? Toisin sanoen (vähän kaupallisemman) Crimson -levyn myötä bändi sai paljon uusia kuuntelijoita, joiden mielestä Sentenced oli jotakuinkin yhtä kuin Crimson ja etenkin sen ihku "Killing Me, Killing You" -hitti, mutta jotka eivät yhtyeen aiemmasta tuotannosta juurikaan perustaneet. Tämä syletti äijiä, joten jättivät protestiksi biisin vähemmälle huomiolle.

Joku parempimuistinen voinee ehkä vahvistaa/kumota?

[Spacecake]

Tulihan tuo kirja itsellekin pukinkontista. Ihan hyvä, sellainen kahden päivän kevennys, vaikka aiheet paikoin kaikkea muuta kuin keveitä olivatkin. Sata sivua enemmän ei olisi ollut pahitteeksi, kun nyt monia aiheita vain raapaistiin. Vai onko sitten niin, ettei näistä ahistuneista äijistä vaan enempää olisi irronnutkaan. Tenkulan ja Laihialan viinankäyttöä ja ahdistuneisuutta kyllä käsiteltiin ihan riittävästi. Ehkä hieman uutta oli siinä, että Jarvakin on näemmä aikanaan ollut aikamoinen urpo.

Kieltämättä sellainen hieman tyhjä olo jäi vähäksi aikaa, kun vielä pyöräytin pari Senari-kiekkoa kauniissa pakkaskelissä ympäri. Olihan S itsellekin erittäin tärkeä bändi ja Tenkulan kuolema luo väkisin yhtyeen ympärille omanlaisensa fiiliksen. Erikoinen mies oli kyllä, vaikken tuntenutkaan. Kerran tapasin ja eihän tuo sanaakaan sanonut, nimmarin levynkanteen kyllä väänsi. Onneksi ei tuolloin tyhmänä teininä tullut lauottua mitään tyyliin "vittu nää oot kova biisintekijä".

[Jussi]

Erikoinen mies oli kyllä, vaikken tuntenutkaan. Kerran tapasin ja eihän tuo sanaakaan sanonut, nimmarin levynkanteen kyllä väänsi. Onneksi ei tuolloin tyhmänä teininä tullut lauottua mitään tyyliin "vittu nää oot kova biisintekijä".

Tätä tyyliä ja lisätietoa ahistuksesta saa kyllä mainiosta Lopakan Marras-kirjasta vuoden takaa. Itse sain sen nyt joululahjaksi ja paraikaa lukaisemassa viimeistä kappaletta, kun varmasti monen muun mielestä todella hienolta manner-euroopan ja Englannin isoimpien kaupunkien & 15 maan pääesiintyjäkiertueelta aletaan päästä koti-Ouluakin kohti. Paskat housussa mennään, kirjaimellisesti

Ja tuostahan voisi eritellä osaavampi fani, miten on Sami käyttänyt 'fiktiivisen' romaanin vapauksia; siinä kun bändi on helposti tunnistettavissa, niin vokalisti Raunioon on käytetty vähäsen Jarvaa myös, tuon uudemman kirjan hirttoköysi kaulassa keikalla -rekvisiitan vuoksi. Sekä 2002 The Cold White Light -rundiin on vaihdettu italian Lacuna Coilin tilalle lämppäriksi aiemmilta, ysärin loppuvuosilta Tiamat, jotta ruotsalaisvitsejä ym. hienouksia päästään paremmin proosan avulla laukomaan. Tiamatin bändikuvasta (1996 > oletan yhteisrundin tehdyksi) on aika helppo kuvitella vokalistikitaristi Micke = Johan Edlund, tursake-basisti = Anders Iwers (jonka perseeseen on ilmeisesti tuttu äänimies tunkenut stereoiden kaukosäädintä bussissa, pitääpä kysyä Vuolukalta kylillä) & puppeli-rumpali, jne.

Ainoatan tuossa Marraksessa omilla nimillään ovat tuo äänimies-Eero & kiertuemanageri Bobo; mutten itse ainakaan kauheasti keksi, mikä ei olisi tapahtunut tai voinut tapahtua oikeastikin. Suosittelen lukemaan senari-kirjan perään, jos joku muukaan ei ole vielä sitä tehnyt!

[Spacecake]

Erikoinen mies oli kyllä, vaikken tuntenutkaan. Kerran tapasin ja eihän tuo sanaakaan sanonut, nimmarin levynkanteen kyllä väänsi. Onneksi ei tuolloin tyhmänä teininä tullut lauottua mitään tyyliin "vittu nää oot kova biisintekijä".

Tätä tyyliä ja lisätietoa ahistuksesta saa kyllä mainiosta Lopakan Marras-kirjasta vuoden takaa. Itse sain sen nyt joululahjaksi ja paraikaa lukaisemassa viimeistä kappaletta, kun varmasti monen muun mielestä todella hienolta manner-euroopan ja Englannin isoimpien kaupunkien & 15 maan pääesiintyjäkiertueelta aletaan päästä koti-Ouluakin kohti. Paskat housussa mennään, kirjaimellisesti!

Joo pitää lukea tuokin, olin sitä jo ostamassa mutta sitten tuli tämä Riekin kirja. Saapa nähä onko Lopakasta enemmänkin kirjailijaksi. Kaiketi tuon Marraksenkin tekoon oli mennyt useampi vuosi.

Vaikka bändi kiistää kiertueinhon olleen mikään imagollinen asia, ei se yletön viinankäyttö saa ainakaan minulta ihan täyttä ymmärrystä. En mä sillä, että se reissaaminen ja ne vallitsevat olosuhteet voi mitään herkkua olla. Itsekään en esim. lentämisestä nauti. Mutta että jos kaikki luppoaika käytetään juomiseen niin... No kukin tietysti tavallaan ja varmastikin se ilmainen alkoholi vetää puoleensa. Mutta eipä poikia tosiaan tainneet Pisan tornit sun muut paljon kiinnostaa.

[Pagan Fears]

Kyllähän se niin on, että tuo yletön läträäminen teki kiertueista helvetin raskaita. Itsellä tekee tiukkaa juoda edes kolme päivää putkeen festareilla. En halua edes tietää millaista on vetää viinaa kaksi kuukautta joka ikinen päivä. Ei nuo kiertueet varmasti mitään herkkua olleet, mutta ei tuo viinankäyttö tehnyt niistä ainakaan yhtään helpompia. Jos mukana on yksi alkoholisti joka yllyttää muitakin juomaan, niin menee touhu helposti ryyppäämiseksi kaikilta muitakin.

Olikos se nyt Laihiala joka jossain haastattelussa sanoi, että nyt myöhemmin on ollut ihan mukavaa tehdä kiertueita kun on päässyt näkemään kaupunkeja ja nähtävyyksiä, jotka aikaisemmin kaiken sekoilun takia olivat menneet ohi.

[venalaine]

Tuo ryyppääminenhän nyt ei missään nimessä ole vaan Sentencedin synti, vaan aika perustoimintaa rock ja meltalli piireissä. Sitä paitsi Sentencedin ukoilla taisi touhu kuitenkin rajoittua pelkkään alkoholiin, monilla muilla siinä sopassa on vielä muut päänsekoittajat mukana. Toki asia taitaa olla niin, että ei se viina ole sen parempi vaihtoehto kuin mikään muukaan päihde. Ainoa ero lienee siinä, että sen vetäminen on laillista. On se kyllä toisaalta helppo kuvitella, että kun istuu päivästä toiseen bussissa paskanhajuisten ukkojen kanssa, niin ei siinä välttämättä paljon muuta tekemistä keksi, kun ottaa kuppia. Sentencedkään ei ollut kuitenkaan vielä sen kokoluokan bändi, että bussissa olisi ollut kaikki mahdolliset mukavuudet ja virikkeet.

[Spacecake]

Sentencedkään ei ollut kuitenkaan vielä sen kokoluokan bändi, että bussissa olisi ollut kaikki mahdolliset mukavuudet ja virikkeet.

Ei, mutta varmaankin sitä paskan ja oksennuksen hajua olis ollut vähemmän jos olisivat eläneet siivommin No tää nyt on tämmöistä jeesustelua, kaipa nuo asian tiedostivat.

[Jussi]

^ en nyt ole keikkabusseissa bändäröinyt, mutta mitäs niissä nykyään on sitten? Tuossakin mainitaan ihan kaksikerroksiset nightlinerit joissa stereot, töllöt (tuolloin) DVD:ineen ja pleikkari jolla varsinkin Tenkula hakkasi kuulemma änäriä. Voiko sitä muuta olla, tai tarvita

Erikoinen mies oli kyllä, vaikken tuntenutkaan. Kerran tapasin ja eihän tuo sanaakaan sanonut, nimmarin levynkanteen kyllä väänsi. Onneksi ei tuolloin tyhmänä teininä tullut lauottua mitään tyyliin "vittu nää oot kova biisintekijä".

Tätä tyyliä ja lisätietoa ahistuksesta saa kyllä mainiosta Lopakan Marras-kirjasta vuoden takaa. Itse sain sen nyt joululahjaksi ja paraikaa lukaisemassa viimeistä kappaletta, kun varmasti monen muun mielestä todella hienolta manner-euroopan ja Englannin isoimpien kaupunkien & 15 maan pääesiintyjäkiertueelta aletaan päästä koti-Ouluakin kohti. Paskat housussa mennään, kirjaimellisesti!

Joo pitää lukea tuokin, olin sitä jo ostamassa mutta sitten tuli tämä Riekin kirja. Saapa nähä onko Lopakasta enemmänkin kirjailijaksi. Kaiketi tuon Marraksenkin tekoon oli mennyt useampi vuosi.

Vaikka bändi kiistää kiertueinhon olleen mikään imagollinen asia, ei se yletön viinankäyttö saa ainakaan minulta ihan täyttä ymmärrystä. En mä sillä, että se reissaaminen ja ne vallitsevat olosuhteet voi mitään herkkua olla. Itsekään en esim. lentämisestä nauti. Mutta että jos kaikki luppoaika käytetään juomiseen niin... No kukin tietysti tavallaan ja varmastikin se ilmainen alkoholi vetää puoleensa. Mutta eipä poikia tosiaan tainneet Pisan tornit sun muut paljon kiinnostaa.

Kantsii tosiaan lukaista tuo Marras, niin avautuu (yli)fiilinki paremmin, vaikka en itsekään tajua miksi pitää paria pv vaille joka vrk olla kuukauden ajan päisään... Sami oli käynyt tuomio- ym. kirkkoja katselemassa siinä lomassa sentään, ne kiinnostivat ilmeisesti.

[Asamael]

Tribuuttikeikan odotus alkaa pikkuhiljaa saavuttaa lakipisteensä, toivottavasti tulee paljon matskua Amokilta ja Downilta! Circuksen soundit on ilmeisesti yleisesti tuomittu paskoiksi? Onneksi biisit ovat sen verran selkärangassa, ettei pieni puuroisuus varmaan ihmeemmin haittaa.

[Spacecake]

^ Tuommosesta en tiennytkään. Hieman kyllä kiinnostaisi, mutmut. Saapa nähdä.

Tuli pitkästä aikaa katsottua Buried Alive. En muistanut, että siitä oli onnistuneesti jätetty Lopakan kitara aivan kuulumattomiin. Eipä ollut ensimmäinen kerta, kun näin kävi. Hirteen perkele tuommoset miksaajat, sanon minä. Onneksi Tenkula oli jättänyt viinanjuonnit vasta keikan jälkeen ja sitä soittoa kelpaa kuunnella.

[Jussi]

Luottomies Eerohan se sielläkin oli miksaushäkissä, niin en usko siitä jääneen kiinni. Kirjassaan taas lyö itse useinkin volyymiä kiinni, jos ei tunnu osuvan kohilleen. En kyllä muista tuollaista kanavaeroa BA:ota itse..

[Spacecake]

No mikäs... otetaanpa takaisin. Pleikkarilla katsottuna ei tosiaan Lopakkaa kuulu, mutta nyt tietokoneella kuuluu hyvinkin. Piuhat pitäis olla kyllä ok, näyttää olevan PS3:n vika.

[Sabbathman]

Olemattomasti markkinoitu tämä tribuuttikeikaus. Tässäpä tietoa...

http://www.thecircus.fi/ohjelma/366

SENTENCED TRIBUTE

lauantai 10.01.2015
Ovet avataan: 20:00

Liput € + mahd. toimituskulut

Tervetuloa juhlistamaan mahtavan SENTENCEDin uraa heidän kollektiivista hautarauhaa rikkovaan upeaan tapahtumaan Helsingin Circukseen!

Illan aikana juhlistetaan virallisen SENTENCED -historiikin "Täältä Pohjoiseen: Sentencedin tarinan" julkaisua. Lavalla haastatellaan kirjailija Matti Riekin lisäksi SENTENCEDin jäseniä!
Tapahtuman ympärillä ja sen aikana koetaan yhtä sun toista yllätyksellistä ja juhlallista, ja harmi lienee kova hänellä, joka tämän illan jättää väliin.

Ilta huipentuu kahden tunnin pituiseen, SENTENCEDin koko uraa kattavaan tribuuttispektaakkeliin. Varta vasten kasattu orkesteri koostuu nousevista Suomen metalli-undergroundissa vaikuttavista lahjakkaista muusikoista, ja kyseessä on nimenomaan show!

Aika pitkä historia itselläkin bändin musiikin kanssa ('93 alkaen) joten olisi kyllä asiaan kuuluvaa käydä kokemassa tämäkin erikoisiltama.

[Hese]

^ Tässä aikataulu tuolle illalle:

19:00 - Ovet.
20:00 - Lavalla haastatellaan kirjailija Matti Riekkiä sekä Sentencedin jäseniä.
21:00 - Kirjannimmarointisessio jossa mukana Riekki ja koko bändi.
23:00 - Kahden tunnin pituinen Sentenced -tribuuttikonsertti.
01:00 - 03:30 - Ilta jatkuu pilkkuun.

[Sabbathman]

Onkohan Circuksessa myynnissä muutakin S-kampetta kuin kirjaa ja Not Here To Make Friends -paitaa?

[Asamael]

^ Tässä aikataulu tuolle illalle:

19:00 - Ovet.
20:00 - Lavalla haastatellaan kirjailija Matti Riekkiä sekä Sentencedin jäseniä.
21:00 - Kirjannimmarointisessio jossa mukana Riekki ja koko bändi.
23:00 - Kahden tunnin pituinen Sentenced -tribuuttikonsertti.
01:00 - 03:30 - Ilta jatkuu pilkkuun.

Vähän nurinkurinen järjestys tässä jotenkin. Ainakin kun itse nyt en mikään nimmareitten metsästäjä ole. Kahden tunnin nimmarisessio haastattelun ja keikan välissä on jotenkin ylimitoitettu ja olisi ollut parempi sijoitettuna tuonne keikan jälkeen (keikka olisi voinut alkaa jo yhdeksältä). Tokihan se varmasti Sentencedin tyypeille on mukavampi hoitaa edustusasiat alkuillasta pois alta.

[Jussi]

Pittäähän se juua ittensä mukavaksi

[Asamael]

Pittäähän se juua ittensä mukavaksi

Tottahan toki, ite oisin vaan mieluumin hoitanut asian jossain halvemmassa kuppilassa.

[Jussi]

Pittäähän se juua ittensä mukavaksi

Tottahan toki, ite oisin vaan mieluumin hoitanut asian jossain halvemmassa kuppilassa.

Ja mie tarkoitin entisiä bändiläisiä -olihan siellä C:ssa sentään coronaa/vastaavaa & Tuuborgia, 0,33l halpaa kuin sikaari!

Kyllä Jarva tekaisi taannoin yhden kaikkien aikojen logoista, on tuo aina vain yhtä säväyttävä!

& jos joku ei huomannut vielä, meillähän on onneksi Oulussakin jossain määrin vastaavaa Tribuutti-iltamaa, la 24.1 Nukessa. Perjantai 23. päivä oli baarilla varalla, josko myy hyvin jne. Ite tulostelin tänään lipun sinne laavantaile. Lisää infoa oli ilmeisesti piankin tulossa tapahtumaan liittyen.

[Sabbathman]

Selkeä ja tasapainoinen logo josta saa luettua bändin nimen, samalla jotenkin lappalainen/poronsarvimainen fontti Pohjois-Suomen hengessä.

> THE TRUTH (Rotting Ways To Misery 1991)