Amorphis-keskustelu

[Blizk]

Jälleen yksi levy ajatuksella; "Tältä Amorphiksen pitää kuulostaa Jens Bogrenin mielestä". Mulla kiinnostaisi paljon enemmän miltä Amojen pitäisi kuulostaa Esa Holopaisen tai loppubändin mielestä, ei ollenkaan miltä se Jensin mielestä pitää kuulostaa.

...

Mutta useimmillehan Jensin luoma maailma toimii ja hyvä niin, mulle uusin levy jatkaa sitä samaa Joutsenen aikaisten levyjen saagaa mitä aiemmat 8 (!) ovat tehneet.

Mitä väliä sillä sulle on kuka levyn tuottaa, jos sillä ei ole mitään vaikutusta sun ennalta muodostettuun mielipiteeseen?

Soundin arvion kanssa olin samaa mieltä, että olisiko seuraavalla albumilla jo Amojen aika haastaa itsensä ja hypätä pois sieltä omalta mukavuusalueeltaan. Kaiholla saa muistella niitä aikoja kun Amorphis oli suunnannäyttäjä muille, eikä koskaan tiennyt miltä seuraava levy tulee kuulostamaan. Verratkaa esim. miten ilmaisu muuttui Karelian > Tales > Elegy > Tuonela linjalla vs. Eclipse > Silent Waters > Skyforger > The Beginning of Times

Esahan jossain totesi, että jäsenmuutoksilla oli iso vaikutus siihen miltä nämä levyt kuulosti yhdessä musiikillisten kiinnostuksen kohteiden muuttumisen kanssa. Lisäksi Elegyn jälkeen ei ollut oikeastaan mitään menetettävääkään paskan levytyssopparin takia.

Mukavuusalueelta pois hyppääminen ei enää tarkoita Karelian Isthmusin tekemistä uudestaan, vaan Bogrenin palkkaamista vastaavien siirtojen tekemistä. Tää on johtanut mm. siihen että Rechberger on kehittynyt huimasti rumpalina näillä viimeisillä kolmella levyllä.

(Sivuhuomio: Voi sanoa että Halo menee tyylillisesti Elegyn ja Tuonelan väliin, vaikka modernimmalta kuulostaakin)

[Ice]

^Kyllähän tuottajia on erilaisia, ei esim. Slashin uudella levyllä Dave Cobb hajota Slashin sävellyksiä atomeiksi, vaan tukee tuotannossa ja äänittämisessä sitä, että miehen oma idea saa parhaat mahdolliset raamit. Jensin ero taas on selvä, eli riffit ja sovitukset vaihtaa paikkaa hänen toimestaan, ei se ole automaattisesti huono juttu mutta IMO kiinnostaa todella paljon mitä Holopainen saisi aikaan, eikä se mitä Jens saa aikaan Esan ideoista.

Mukavuusalueelta hyppäämisellä hain sitä, että tehtäisiin jotain eriä kuin viimeiset 8 levyä, joilla, kuten edellä todettu, biisien rakenne sekä melodiat kulkee tuttua turvallisia puolia ja vielä viimeiset 3, jotka ovat Jensin parhaita näkemyksia Esan ja muiden säveltäjien tuotoksiin. Kuuntelijan kannalta vaan hemmetin tylsää kuunneltavaa.

Noissa Halon sessioissa äänitettiin kai joku 30 biisiä, joista Jens teki parhaan kokonaisuuden 11 biisin levylle. Olisi todella mielenkiintoista kuulla nuo ylijääneet bonusjulkaisuna ilman Jensin vaikutusta. Kuten Infernoss todettiin, ilman Jenssiä Amorphis olisi ihan punkkia. Se olisi iso hyppy ainakin pois mukavuusalueelta.

Edit:
Ja lopuksi, mullehan Karelian - Tuonela on kaikki kiitettäviä levyjä ja Far From the Sun levy, joka useimmiten Amoilta soi, täysin uniikkiteos, joka kuulostaa niin omaperäiseltä, ettei mikään bändi oli koskaan yhdistänyt vastaavia soundeja, melodoita ja tunnelmaa. Amojen aliarvostetuin levy.

[Blizk]

Mukavuusalueelta hyppäämisellä hain sitä, että tehtäisiin jotain eriä kuin viimeiset 8 levyä, joilla, kuten edellä todettu, biisien rakenne sekä melodiat kulkee tuttua turvallisia puolia ja vielä viimeiset 3, jotka ovat Jensin parhaita näkemyksia Esan ja muiden säveltäjien tuotoksiin.

Tuo että biisit on samaa 8 levyllä ei nyt vaan pidä ihan paikkaansa. Musiikin peruspalikat on toki samat, mutta Jensin tuottamilla levyillä niitä on liikuteltu välillä huomattavan paljon. Esimerkiksi Queen of Timella kappaleiden keskipituus on järjestään yli minuutin pidempi verrattuna bändin ns. itse tuottamiin levyihin (2006-2011), ja Eclipsen kohdalla ero on peräti puolentoista minuutin korvilla. Siinä on jo väkisinkin jotain rakenteellisia eroja.

Kuten Infernossa todettiin, ilman Jenssiä Amorphis olisi ihan punkkia. Se olisi iso hyppy ainakin pois mukavuusalueelta.

Sinänsä totta, mutta en vaan jaksa uskoa että edes bändi itse haluaisi Amorphisin kuulostavan punkilta, ainakaan pidemmän päälle. Fantasioida toki saa

[Ice]

^No punkkia on monenlaista, ja jos se tarkottaisi sitä, että oma näkemys tulee paremmin esille ja kaikki ei ole niin loppuun saakka viilattua ja tunteetonta ammattimusisointia niin kelpaisi tässä, kuten monen muunkin orkesterin kanssa.

Juu, on aiemmilla biisit hieman pitempia mutra rakenne niissäkin monesti että örinää vain verseissä, samanlainen hidastus kertsiin ja se puhtailla, sitä samaa vaan toistettiin hieman lisää niissä pitemmissä. Tuohan tulee varmaan enemmän sitten esille, kun bändi alkaa soittamaan kokonaisia biisejä yhdessä, nythän ne on paloista koottu, eli ei ole samankaltaisuus niin haitannut kai tuotannossa ja kuuntelusessioissa. Mutta tärkein tuolla uudella on saavutettu, se tulee kipuamaan niin äänestyksisä kuin myyneissä / streameissä kärkeen, eli uppoaa hyvin massoihin ja keikkaa riittää orkesrille taas kun covid helpottaa.

Ja minä vanhana fanina voin nauttia edelleen vanhoista julkaisuista, eikä niitä tarvi uudelleen tehdä. Jos jostain fantasioin Amojen kohdalla on, että tekisivät iskevän ja raivokkaa metallilevyn noilla kebab melodioilla sekä viimeisteltynä bändin omalla visiolla.

[Pagan Fears]

Eihän nuo biisien kaavat Halolla läheskään aina samalla tavalla mene. Esim. Northwardissahan kertsi on nopeampi ja örinöitä on myös kertseissä.

[Sir Juzzi]

Olen sekä samaa että eri mieltä Icen kanssa. Under the Red Cloudilla Bogren onnistui siinä, mikä Tägtgrenillä jäi mielestäni piippuun, eli bändin ravistelemisessa irti liian rutinoituneeksi taantuneesta tekemisestä - miltä The Beginning of Times todellakin kuulosti. Tuossa näyttäisi kuitenkin käyneen niin, että bändi sitten vakuuttui Jensin otteista niinkin paljon, että luotto meni sokean puolelle. Queen of Timellä mainostettu soundin vieminen pidemmälle ilmeni lähinnä vaivaannuttavana paisutteluna siellä täällä, ja aika monessa biisissä on jotain suoranaisen ärsyttävää, joten en pysty nauttimaan koko levystä. Halolla yllättäen juuri mikään ei kovin merkittävästi ärsytä, ja näköjään tällä kertaa vähän tiukemmin metallisesti soiva kokonaisuus onnistui nostamaan kuuntelumotivaatiota viime levyltä sen verran, että biisitkin alkoivat avautumaan ja kantamaan albumia.

Toivoisin silti minäkin, että seuraavan levyn tuottaisi vaihteeksi joku muu. Bogren on eittämättä taitava, mutta kuten kaikilla tuottajilla, jotka tekevät lyhyessä ajassa sellaisen määrän levyjä kuin Jens on tehnyt, tuottajan oma soundi alkaa tulla liian tutuksi. Sinänsä laadukkaat yksittäistuotokset alkavat kärsimään keskenään liian samankaltaisesta äänimaailmasta. Amorphis on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana kärsinyt myös siitä, että se kuulostaa liikaa itseltään. Sitten tilanne on kestämätön, kun sekä bändi että tuottaja soi läpi liian tuttuna. Minusta vielä tällä levyllä ei olla tuossa tilanteessa, mutta varoituksen se antaa.

Tapaan toisaalta todeta, että silloin, kun biisit ovat yksinkertaisesti ihan pirun hyviä, ketään ei kiinnosta valittaa tyylistä, rakenteista tai tuotannosta, ellei soundi ole teknisesti merkillepantavan huono. Jos sävellyksistä puuttuu iskevyys, musiikissa alkaa kiinnittyä huomio juuri tuollaisiin asioihin.

[Ice]

^^
On sillä Northwardsilla hieman örinää kertissä mutta enimmäkseen kaikissa suunnilleen sama rakenne, joka ei nyt itelle vaan nappaa.

^
Jep, on tää hieman parempi kuin The Beginning..., varsinkin kun luovuttu niistä matalista puhtaista "KalleLöfgren" vokaaleista, jotka ihmeellistä epäselvää mölinää ollut. Mutta itse en ole koskaan Joutsenen vokaaleista syttynyt, örinä nyt on keskitasoa, mutta puhtaat omaan korvaan melko heikkoja. Muistan edelleen kuinka ukko Tuskassa raiskasi My Kanteleen, varmaan surkein laulusuoritus mitä on koskaan tullut kuultua.

Mutta niinhän se on, että jos tällä olisi ihan timanttista sävellystä ja räyhäkkää menoa läpi levyn, ei muihin asioihin tulisi kiinnitettyä huomiota. Nyt tämä laiska ja sieluton läiskintä nostaa muut puutteet herkemmin esille.

[Turpasauna]

Tämä Koivusaaren soololevy "Heartrot" on aika mielenkiintoista kuunneltavaa. Monipuolisia biisejä, ja isolla kattauksella taitavia vierailevia vokalisteja. Erityylistä metallia täynnänsä, tässä on ainakin sitä irtiottoa Amorphiksen perussoundista. Todella hyvä tuotanto myös: Nino Laurenne miksannut, ja Svante Forsbäck masteroinut.

Linkin video oli eilen legendaarisen "Levyraati"-ohjelman aloituskipale!

Bjørkø feat. Ismo Alanko : Värinvaihtaja