WildFire wrote:Perhana, äijäthän teki kovan levyn, en olisi uskonut. Heti alkuun Age of the Phoenix ja Rockstars osoittavat, ettei bändi menettänytkään biisintekotaitoaan Zimmermannin mukana. Ei mitään huikean omaperäistä, mutta viimeistään laulujen avulla Freedom Calliksi tunnistettavaa, ja johan irtoaa parasta poweria mitä mistään on vähän aikaan mistään kuulunut. Onneksi ilo ei lopu alun jälkeenkään, vaan Crimson Dawn, Back into the Land of the Light, Valley of Kingdom ja Eternity ovat myös suhteellisen timanttia. Muu levykin on vaikuttaisi pääosin ihan hyvältä, mitä nyt Killer Gear ja Rockin' Radio eivät ole vielä uponneet millään tavalla. Hero on Video sen sijaan ei kuulosta kontekstissaan enää niin kauhealta, vaikkei vastaakaan Freedom Callilta odotettavaa tasoa.
No mie en kauheasti vielä kahden kuuntelun perusteella peesaisi, paitsi että odotin kyllä pahempaa näytebiisien (Hero On Video & 66 Warriors) perusteella. Ei tämä Dimensionsia huonoimpanaan hakkaa, onneksi.
Mutta juuri nuo 2 ekaa nostavat odotukset kattoon ja yllättävät muutenkin (tuleeko Age Of The Phoenixin ekoista sekunneista kellekään muulle Dreamtalen Epsilon mieleen?). Kuka olisi muka uskonut että Rockstars olisi ollut noin hyvä biisi, jo nimenhän tuon piti pilata. Mutta sitten putoaa taso ja se ilo nimenomaan loppuu, oikeastaan aina Killer Geariin asti. Toinen 'nimeään parempi' -yllättäjä sekin! Bay(er) ei kyllä koskaan kärinöineen livenä pysty kovin häävisti vetämään, sen verran surkeaa oli yritys tuolla aiemmin ketjussa kovasti odotetulla live-DVD:lläkin paikoin.
Melkein-nimibiisi Crimson Dawn & Terra Nova menevät ihan ok -sarjaan, ensimmäinen pelkästään mahtavalla bridgellään ja riffillään, joista kertsi sitten pettääkin kuin järvenjää toukokuussa.
Rockin' Radio & Power And Glory ovat vastapainona juuri sellaista pahamaineista kuraa Far Awayn tapaan, jollaista en kaikkein rakkaimmassa musiikkityylissäni haluaisi missään nimessä koskaan kuulla. Edellislevyn a Perfect Day on juuri niin kaukana kepeässä kokeilussa kuin Freedom Callille "sallisin"; miksi noita stanan säkkipillisampleja pitää vain survoa mukaan, tulee aivan tuo Dimensionsin päättäjä ja aiheuttamansa lukuisat painajaiset mieleen
Siinä em. Hellvetia-DVD:llä tosin huomasi pahemmin, että näinkö iso osa bändiä hävisi Zimmermanin mukana, kun Sperling on juuri niin tylsä kun on. Nyt levyllä vähän vähemmän, mutta liekö tuo sitten psykosomaattista oiretta sitten.
Mutta pääasia LOTCD:lle on, ettei se ollut niin mahalasku kuin oli lupa odottaa, onneksi. Mutta eipä tämä toiseksi heikoimman paikalta taida omalla listallani mitään toista albumia ohittaa pitkässä juoksussakaan.