Jussi wrote: ↑Tue Mar 31, 2020 6:52 amns: Y & T - Prelude / On With The Show
enpä olisi uskonut että Y&T:n viimeisin, 10 vuoden takainen Facemelter on näinkin hyvä ja verevä levy. Kun otin vasta hiljan '95 comebackinsä jälkeiset kolme uusinta albumiaan kuunteluun, suotta välttelin.
Onkos kuinka paljon Y&T levyjä, mitä suosittelet näistä? Mulla on vasta se Dracula-levy.
Joitakin on ja vaikka kasarin alun Earthshaker, Black Tiger & Mean Streak lienee ne "oikeaoppiset" valinnat, niin minulle iskee aina se kylmästi korporaatiomäärätty ja (silloisten) massojenmiellyttämiseen tarkkasäädetty, puunatumpi tyyli paremmin. Mikä alkoi In Rock We Trustilla ennen tuota mainittua Down For The Countia. Jatkuen seuraavalla Contagiousilla, huipentuen koko jäljelläolevan bändin (l. kaksikon + sessiomiehet Stef Burns & Jimmy DeGrasso) konkurssiin Tenillä 1990. Kuka nyt ei tästä pitäisi:
Whoraclelta; 20+ vuoden takainen IF on ollut viime päivät kovassa kuuntelussa, jotenkin keväistä musiikkia tämä 1997-2000 klassikkotrio. Ja pitää varmasti se oikeastaan yhtä hyvä '95 edeltäjänsäkin tässä poimia seuraavaksi hyllystä
Jussi wrote: ↑Wed Apr 01, 2020 7:48 am
Joitakin on ja vaikka kasarin alun Earthshaker, Black Tiger & Mean Streak lienee ne "oikeaoppiset" valinnat, niin minulle iskee aina se kylmästi korporaatiomäärätty ja (silloisten) massojenmiellyttämiseen tarkkasäädetty, puunatumpi tyyli paremmin. Mikä alkoi In Rock We Trustilla ennen tuota mainittua Down For The Countia. Jatkuen seuraavalla Contagiousilla, huipentuen koko jäljelläolevan bändin (l. kaksikon + sessiomiehet Stef Burns & Jimmy DeGrasso) konkurssiin Tenillä 1990.
Kiitos Jussi. Peilaan tätä myös aiemmin saamaani suositteluun "kerää kaikki nuo kasarilevyt joissa on metalliset hahmot".
"Count" kyllä iskee hyvin, pitääpä siirtää tähtäintä myös näihin muihin.
---
Mainiossa "Narcos" sarjassa seurataan Pablo Escobarin seikkailuja ja kuullaan paljon tuota "Rata" sanaa. Muistin sitten vuosia aikaisemmin keskeneräiseksi jääneen tutustumiseni bändiin Rata Blanca. Kokeillaanpa nyt uudelleen tätä 1990 albumia (XX versio kun ei originaali toimi) josta lopullinen mielipide jäi vielä muodostumatta (ehkä vain espanjankielisyyden vuoksi, minä kun olen tottunut kuulemaan espanjaa vain Santanan albumeilla enkä tälläisessä heavy rockissa)...
Loistava valinta italiaanoilta, uusimman ja oikein mainion Reader Of The Runes -Divinationin sessioissa äänitetyksi Maiden-coveriksi! Aliarvostettu levykin.
nyt vasta CD:llä tämä Ronnien viimeinen julkaistu biisi, kun ostin discografiastaan puuttuneen Magican uutena 2CD reissuena & löytyyy Magica Tour 2001 livebiisien jälkeen bonuksena. Tosiaan kaikki 1996-2004 välin albumit julkaistiin hiljattain uudelleen.
Hyvin laulelee Khan edelleen ja muutaman kerran tullut uutukaistaan tässä kuuntelua. Levyllä hyvä 39 minuutin mitta ja mielenkiintoista progehtavaa power metallia tututusti tarjoillaan. By the Blues ja She Dragoon ovat tähän mennessä olleet parhaita ralleja, mutta ei tuosta hutejakaan tunnut löytyvät, tosin vähän ärsyttää tuon Anybody out there toistaminen biisin lopussa.
^ tuo By The Blues taisi olla toka sinkku, mikä tuli ennen albumijulkaisua ja kuten muistaakseni Kamelotin ketjuun kirjasin, tosi sekava kuva jäi siitä ensikuuntelullla. Pitää toki tsekata koko levykin tässä, kun vain se 5-6 biisin EP mikä tuli 2018 on tuttu. Pointsit kuitenkin bändille, ettei siltä taidettu ottaa yhtään raitaa levylle mukaan!
ns: Rhapsody - Deadly Omen / Queen Of The Dark Horizons
vaka wanha 2001 Rain Of a Thousand Flames EP soimassa aamupv töiden äärellä, bändin kulta-ajalta toimistohuoneen uusi stereojärjestelmä ns. palkitsee.
^Kuten tuolla Imperiumin hyvin kirjoitetussa arviossa todetaan, EP:ltä levylle tuli mukaan uusittu versio Feather Moves. Kannattaa kuunnella oko levy ja mulle tuo By the Blues on parasta antia. Waywardly Broken on lähimpänä Kamelottia, melkein menisi niidenkin levylle noin laulujen ja kertsin osalta, muten varmaan The Mansionkin, muttei toki ihan niin suoraviivaisia ole kuin Youngbloodin kynäilyt.
Np. Airbourne - Boneshaker
On kyllä yksi bändin parhaista ralleista, joka tulee Radio Rockin powersoitossa päivittäin.
Ice wrote: ↑Mon Apr 06, 2020 9:46 amKuten tuolla Imperiumin hyvin kirjoitetussa arviossa todetaan, EP:ltä levylle tuli mukaan uusittu versio Feather Moves.
Ei ole sitä eepeellä, se oli jollain sitä edeltäneellä singlellä. Kun taas Waywardly Broken oli eka digisinkku albumilta ja se oli kyllä kaikessa kamelotmaisuudessaan hyvä!
ns: Bonfire - Warrior
olihan Bonfiren uudella sentään pari hyvääkin biisiä taas, loppupäähän piilotettuina; meinasi huolettaa kun molemmat video/singlet olivat niin kuivia kuin ovat. Mutta tämähän se olisi pitänyt sellaiseksi laittaa:
^Ahaa, se oli re:conceptionilla, jota ite luulin EP:ksi kun on 3 biisiä, tai no intro ja 2 biisiä, eli sieltä otettu. No Spotifyssä on singlet ja ep:t samassa näkymässä, niin tästä sekoiluni johtui.
np.- Evergrey - Dark Discovery
Lueskelin The Inner Circlen arvioita, kun muistelin sen olleen ylistetty teos, mutta monessahan se dissattiin maanrakoon lian balladimaisuuden ja popmaisuuden takia ja kaivattiin sitä metallisempaa Evergreytä. No ei ole tullut debyyyttiä koskaan kuultua ja ihan mukavaa menoahan tuo on ja toki hieman räväkämpää kuin myöhemmillä mutta ei nyt niin hyvää kuin Recreation Dayn tai edellä mainitun aikaan.
Ice wrote: ↑Mon Apr 06, 2020 12:51 pmAhaa, se oli re:conceptionilla, jota ite luulin EP:ksi kun on 3 biisiä, tai no intro ja 2 biisiä, eli sieltä otettu. No Spotifyssä on singlet ja ep:t samassa näkymässä, niin tästä sekoiluni johtui.
Okei; mutta eikös sulla ole enää Deezer käytössä?
Ice wrote: ↑Mon Apr 06, 2020 12:51 pmLueskelin The Inner Circlen arvioita, kun muistelin sen olleen ylistetty teos, mutta monessahan se dissattiin maanrakoon lian balladimaisuuden ja popmaisuuden takia ja kaivattiin sitä metallisempaa Evergreytä. No ei ole tullut debyyyttiä koskaan kuultua ja ihan mukavaa menoahan tuo on ja toki hieman räväkämpää kuin myöhemmillä mutta ei nyt niin hyvää kuin Recreation Dayn tai edellä mainitun aikaan.
Imperiumissa täydet kympit The Inner Circlelle tuo ja RD varmaan ainoat, mitä olen Hymns For The Brokenin lisäksi kuunnellut paria kertaa enempää.
ns. Testament - False Prophet
uusi T jytisee mukavasti aina loppuun saakka, vähän melodisempaa antia taas Brotherhood Of Snaken pettymykseen verrattuna.
edit: Unisonic - Exceptional (acoustic version)
tai Kiske soolona oikeastaan, toisen ja todennäköisesti viimeisen Unisonic-levy Light Of Dawnin parhaan biisin parissa silloin 2014.
^Evergreyn arvioita luin Metal Archivesta, joihin viittasin.
Ei mulla ole ikinä ollut Deezeriä muuta kuin testikäytössä, Grooveshark oli aikoinaan isossa käytössä ennen sen loppumista, josta siirryin ensin Spotifyn ilmaisjäseneksi ja sittemmin maksanut tästä viim. 3 v. kun levyjen osto loppui. Ja siis ihan siitä syystä, että ostan tavaraa jos sille on joku käyttötarkoitus, eikä se, että levyn löi ämpäreiksi ja heitti hyllyyn enää vastannut tarpeeeen.
np. Seventh Wonder - Waiting in the Wings
Mercy Falls on näiltä yksi parhaista levyistä koskaan, mutta jotenkin jäänyt tutustumatta aiempaan tuotantoon kokonaan. No Become on aika turhake ja onneton laulaja Andi Kravljača, jonka ääni on vielä liian pinnalla, vie siitä nautinnon. Karevik tuli vokaaleihin onneksi jo tälle otsikossa mainitulle ja on kyllä mainion kuuloinen lätty, kun nyt ensi kertaa soi tässä töiden taustalla.
huh, olipas kova ja lupaava paluu ranskalaisilta! Osyrhianta, joka jo nimellään viittaa 2003 debyyttiinsä (ainoa minkä muistan bändiltä) ilmestyy 22.5. Jotenkin tulee Dark Moorin saman ajan, vuosituhannen alun tunnelma tuosta kertsistä
^ Ei tosiaan mitään bändin parhaimmistoa tuo biisi, mutta kertsi on kyllä tuttuun tyyliin aika saatanallinen korvamato. Levyä odotellessa, vaikka edellinen ei kokonaisuutena järin suurta vaikutusta tehnytkään.
aissaakeli, bändin hienoimmalta ajalta, harvinainen live; tottunut vain High Livea katsomaan tuolta rundilta, minkä tämä Andin biisi ansaitusti aloittaa!
Tulipa tämmöinen revohka vastaan. Viisipäinen sisaruskatras, ikähaarukka siinä teini-iän molemmin puolin.
Muutenhan esim. tämä koveri on tuommoinen peruspätevä, ei mullistava, mutta JUMALAUTA tuolla vokalistilla on vähän huikea rokkiraspi, etenkin noinniinkuin 17-vuotiaaksi.
Kotisivujen mukaan Ronnie James Dion löytäminen muutti likan elämän. Voin kyllä hyvin uskoa tämän väitteen, sen verran hyvin nimittäin ovat esikuvan maneerit hallussa tämän harjoittelupätkän perusteella:
koko albumi pitkästä aikaa soimassa, kun luvussa olevat Metal Hammereiden tuoreimmat ostokset Huuto.net-nipusta ovat menossa '89 keväässä ja tämän levyn rundissa. Ihmeesti antavat kirjoittaja Mark Daylle komppia edellisen Among The Livingin heikosta tuotannosta & rapaa Eddie Kramerin suuntaan. Oliko siinä muka jotain vikaa? Scott samalla dissaa käytännössä kaikkea, mitä Neil Turbin bändille teki, Gung-Hon ja Armed And Dangerousin lyriikoita myöten, ikävää.
edit: Freak Of Nature - Gathering Of Freaks
jatketaan harvemmin soineiden CD:iden parissa; nyt vuorossa bändin toinen, eli mitä Mike Tramp teki ysärillä White Lionin jälkeen.
Ukrainan poweristien ei-niin-hyvä uusi kappale The Bridge Across Infinity johdatti tähän, 2011 Hope And Pray EP:llä julkaistuun CB Milton-coveriin; koskaan kuullutkaan alkuperäisestä. Ehkä jokin popartisti? Eipä ole liian häävi tämäkään, mutta menee kovin Tony Kakon kuuloisen Konstantin Naumenkon myötä.