Siellähän oli viime kuussa tällainen setti, mikä jälkipolville tallennettakoon, samoin Jalometallissa. Mutta sillä erolla, kuinka Lankafestissä jäi odottamani World's Child välistä kiippariongelmien vuoksi. Samoilla keikoilla uudeksi rumpaliksi muuten vahvistettiin Masterstrokessakin soittava Janne Juutinen.
* Fly Awayn paikalla oli täällä Oulussa muuten My Next Move, mikä parempi!kesä '14 wrote:THE SHORE (intro), ISLAND OF MY HEART, TIDES OF WAR, FIRESTORM, FLY AWAY*, WHERE ETERNAL JESTERS REIGN, TAKE WHAT THE HEAVENS CREATE, [WORLD'S CHILD], WHERE THE RAINBOW ENDS
edit: ja eihän kellään kiinnostuneella jäänyt välistä (tiettävästi tähän mennessä ainoa raportoitu) Jalometallin DT-osuus? Oulun veto #5!
Vihdoinkin nosteessa viimeiset viitisen vuotta ollut Tampereen ja koko maan power metal -ylpeys Dreamtale pääsi soittamaan tällekin festivaalille, kesän viimeistä keikkaansa. Puoliltäöin, illan jo pimettyä tasolle, joka olisi taatusti kelvannut edeltäneelle King Diamondillekin paremmin, alkoi kolmoslavan ääreen ripeään tahtiin kertyä päivän suurin pikkulavan yleisö, kuten viimeiselle esiintyjälle tietysti pitääkin. Uskollinen, noin kymmeneltä Dreamtalen keikalta jo meikäläisellekin kasvotuttu yleisö otti bändin vastaan viimevuotisen World Changed Forever -teemalevyn The Shore -intron ja Island Of My Heart -avauskappaleen myötä. Jos biisi onkin enemmän tarinankerronnallinen kuin vauhdikkaan tarttuva, se ei silti estänyt mukana kiljumisen tuomia selkävammoja. Siitä jatkettiin kriteerit täyttävään saman levyn ensisingleen Tides Of War. Olikohan tässä välissä ennen samanmoista, 2011 Epsilonin avausraitaa Firestorm, kun vokalisti Seppänen kertoi miten kanssaan soitti nyt ensimmäistä keikkaa uutena jäsenenä rumpali Janne Juutinen. Juutista "kosittiin" paria viikkoa aikaisemmin Puolangan Lankafestillä keikan lopussa julkisesti Dreamtaleen, koko miehistön ollessa toinen jalka rumpuriserilla asiaa kysymässä.
Meno oli taas kerran vauhdikasta ja ympärilläolevia, hyvin asiansa (eli lyriikkansa) tuntevia entusiasteja kuluttavaa, kera vauhtipalojen kuten Where Eternal Jesters Reign, Take What The Heavens Create ja My Next Move. Etualalle ei tässä vaiheessa kuulunut enää aiemmin päivällä kuulemiani soundiongelmiakaan, joten kaikin puolin asiat olivat mukavasti. Kuitenkin itselleni odotetuin hetki tuli, kun tälle kesäkiertueelle mukaan otettu ja tietääkseni tähän mennessä ainoan kerran Tampereen South Park -festareilla soitettu World's Child lähti ilmoille. Alun perin melko tiivismittaiseen powermetallibiisin arkkityyppiin oli ympätty Akseli Kaasalaiselta varsin Hans Zimmermainen intro, yhtyeen ensimmäisen albumin The Dawn vastaavan tapaan. Sitä venytettiin hieman mitastaan yhteislaulatuksella, joka oli kuulemma kaikunut aidan toiselle puolelle, pesisstadionin pyörätiellä kuuntelevillekin. Sen jälkeen keikka, kesä ja festivaalin ensimmäinen päivä laitettiin pakettiin perinteisesti Beyond Reality -debyytin hitillä Where The Rainbow Ends, joka ei koskaan petä, toisin kuin kurkkuni. (JK)