Nostromo wrote:
Eli, mikä on konsensuksen määrittelemä Udo-levyjen laatujärjestys?
Veikkaisin, että tuota konsensusta ei taida edes olla olemassa, niin paljon vaihtelevat ihmisten käsitykset, mikä on parasta ja mikä ei. Ehkäpä kuitenkin enemmistö pitää U.D.O:n ensimmäistä aikakautta parempana kuin nykyistä aikakautta.
Tässäpä tulee valtavirrasta poikkeava käsitys:
1. Mastercutor
-monipuolinen:
-vastaavasti löytyy kenties rankin UDO-biisi Dead Man's Eyes
-yksi parhaimmista UDO-balladeista One Lone Voice
-levyn helmiä minulle on kaikki muut biisit paitsi The Instigator, Master Of Disaster, Tears Of A Clown
-plussaa myös bonusbiiseistä Borderline ja Screaming Eagles
-suosittelen myös EP:tä The Wrong Side Of Midnight, jolta löytyy rankahkot biisit Streets Of Sin ja Man A King Ruler
2. Man And Machine
-musiikillisesti ehkä lähinnä Acceptia ja superbiiseinä nimikkoraita
Man And Machine, Private Eye, Animal Instinct, Like A Lion, Network Nightmare ja Unknown Traveller
3. Faceless World
-mainiota hard rockia ja levyllä on myös monia hyviä biisejä
-Blitz Of Lightning on aika lähellä parasta U.D.O.-kipaletta,
kitarasoolo on aivan upea
4. Mean Machine
-tämä levy muuten sijoittui paremmin kuin Animal House 80srocks.netin kasarilevyäänestyksessä
5. Solid
-oikein positiivinen yllätys UDOn comeback-levyksi, jos vertailukohtana pitää vaikkapa Acceptin umpisurkeata Predatoria, jossa myös Kaufmann sävelsi biisejä
6. Holy
-yllätti positiivisesti No Limitsin jälkeen
Loput levyt jätän listaamatta, mutta sen sanon, että Mission No. X -levyä ei kannata missään nimessä ostaa. Se on aivan hirveätä kuraa ja soundimaailma on äärimmäisen kliininen. Hyi hitto! :crap:
Itselleni tuo Animal House ei enää toimi. Kokonaisuus ei jaksanut ajan hammasta, vaikkakin onhan tuolla nyt Animal House, Go Back To Hell, In The Darkness ja Warrior, jotka nousevat edukseen "massasta". Tämän levyn suhteen olen aika yksin, sen tiedän; monet kun pitävät tätä juuri bändin parhaana levytyksenä.