Viimeinen Tuska-päivä alkoi hotellihuoneen luovutuksella, josta kaksikkomme siirtyi pääkallopaikalle. Olimme ennen ovien avaamista, joten jonoa oli paljon jo valmiiksi. Sutjakkaiden tarkastusten jälkeen siirryimme katsastamaan Inferno-lavalla Amendfoilia. Itse tykkäsin kuulemastani, vaikka biisit eivät jääneetkään mieleen. Paikalla oli hieman porukkaa, mikä söi hieman innostusta. Toiste sitten myöhemmällä soittoajalla.
Amendfoilin setin aikana lähdimme odottamaan telttalavalle Battle Beastia. Edellisen kerran olen Battle Beastin nähnyt v.2011 Porisperen pikkulavalla Nitte Valon keulitsemana, mutta silloin jätti kylmäksi. Tuskassa asiaan tuli muutos. Uuden levyn Straight To The Heart aloitti keikan ja bändi otti koko paikan haltuun. Bändin, etenkin keulakuva Noora Louhimon, lavapresenssistä huokui varmuus ja ajetut kilometrit. Settilista painottui vahvasti uuden levyn biiseihin, mikä ei itseäni niinkään haitannut; tulipahan parhaat palat tutuiksi. Black Ninja ei ole koskaan sytyttänyt, eikä tehnyt sitä vieläkään. Touch In The Night sai mukaansa hyvin ja King For A Day toimii itselle, vaikka soikin liikaa radiossa. Laulajan teatraaliset elkeet olivat tervetulleita. Priestin, Maidenin etc. lopettaessa perinteinen hevi teatraalisine lavashowneineen tulee voimaan hyvin. En pistäisi pahaksi, jos muutaman vuoden päästä (muutama loistava levy takanaan tietenkin) toimisivat telttalavan tai jopa päälavan pääesiintyjinä.
Telttalavalta siirryimme katsastamaan Dirkschneiderin live-kunnon. En ollut ennen Tuskan keikkaa nähnyt Udoa missään muodossa livenä, mutta musiikista olen aina tykännyt. Sekä soolo että Accept-setti. Ja vittu, kyllä toimii livenäkin! Settilistaan valikoitui ainoastaan timantit, soundit olivat kohdillaan ja sää suosi. Setin aloittanut Starlight toivotti tervetulleeksi ja sen jälkeen biisi toisensa jälkeen sai laulaa mukana ja takoa nyrkkiä ilmaan. Oma suosikkini Midnight Mover iski lujaa ja Princess Of The Dawnin mukana laulaminen (tai oikeastaan huutaminen) vei äänen hetkeksi. Fast As A Sharkin aikana tuplabasarit kajahtivat kovaa ja nopeasti. Bändi toimi kuin rasvattu kone ja Udon ääni soi kirkkaan karheasti. Parhaimpia Tuska-keikkoja, mitä olen nähnyt! Pitäisiköhän lähteä marraskuussa jollekin klubikeikalle...
Mykistävän kovan keikan jälkeen lähdimme seuraamaan Baronessin keikkaa, joka jätti kylmäksi. Parin biisin jälkeen ei enää kiinnostanut pätkääkään. Dirkschneider vei mehut niin täydellisesti. Päätimme tästä siirtyä ruokailemaan jälleen terveellistä pizzaa kaupungille.
Apocalyptican vinguttaessa saavuimme takaisin paikan päälle. Keikkaa seuratessa ei käynyt muuta mielessä, kuin se, että kuka tästä voi OIKEASTI innostua. Metallicaa selloilla, jee... Cover-bändi päälavalla. Ei vaan mene jakeluun. Keikka oli silkkaa antikliimaksia. Eicca Toppisen myötähäpeää herättäneet välispiikit (''Vittu Tuska Perkele'' etc.) suorastaan vituttivat ja masentavalta kuulostaa, kun spiikkaa seuraavan biisin täydellä raivolla ja sitten tulee hiljaista vinguttelua. Ei vittu.
Sonata Arctica ei kiinnostanut, joten jäimme odottelemaan päälavan eturiviin Mastodonin keikkaa. Keikka oli odotettu, mutta lopulta jäi vähän another day at the office-fiilis. Äijät ottivat huonosti kontaktia yleisöön ja Brentillä tuntui koko keikan aikana olevan ongelmia monitorien kanssa, mutta mitä netistä on tutkinut, ilmeisesti Brent Hinds on muutenkin primadonna asian suhteen. (Tässä yksi tapaus:
https://www.youtube.com/watch?v=NEvJkHz57M8) Uuden levyn kaikki biisit eivät iskeneet, mutta Steambreather ja sinkkubiisi Show Yourself upposivat tähän osoitteeseen hyvin! Itseäni myös lämmitti Ember Cityn sisältyminen settiin. Black Tonguen tilalla olisin kuullut mieluummin Culr Of The Burlin, mutta makuasioita. Varsinaisen setin päättänyt Mother Puncher oli kova lisä ja alkuperäisestä settilistasta puuttunut, mutta ''We want more''-huutojen siivittäminä kuultu Blood And Thunder iski hyvin. Vähä jätti soittajien läsnäolon osalta kylmäksi, mutta osa biiseistä toimi hyvin ja soittotaituruus oli mahtavaa. Ei huono päätös Tuskalle.
Kaiken kaikkiaan oli erittäin onnistunut reissu. Jokaiselle päivälle oli katsottavaa, muttei liian kiireellisesti buukattu. Mihinkään ei tarvinnut jonottaa kauaa ja palvelut olivat hyvin sijoitetut. Ensi vuonna yhtä hyvä (tai mieluummin parempi) esiintyjäkaarti ja hieman paremmat säät. Tuska ei petä!