Kamelot

[pomppuli]

Lueskelin tuossa uuden arvostelun myötä Imperiumin muitakin Kamelot-arvosteluja. One Cold Winter's Night -tupla-CD:n arvostelussa Eero Kaukomies kirjoitti mm. seuraavasti:

- - vaikka tällainen musiikki ei saa livetilanteesta hirveän paljoa lisäpotkua, sillä aika orjallisesti taitavat pojat metronomin mukaan paukutella menemään. Ei siinä, että tässä olisi jotain vikaa, mutta paljon lisäeloa biiseihin klikin päälle soittaminen ei konserttitilanteessa mukaan tuo.

Onneksi yleensä ei tarvitse olla mikään muusikko levyarvosteluja ymmärtääkseen.

[Asamael]

Lueskelin tuossa uuden arvostelun myötä Imperiumin muitakin Kamelot-arvosteluja. One Cold Winter's Night -tupla-CD:n arvostelussa Eero Kaukomies kirjoitti mm. seuraavasti:

- - vaikka tällainen musiikki ei saa livetilanteesta hirveän paljoa lisäpotkua, sillä aika orjallisesti taitavat pojat metronomin mukaan paukutella menemään. Ei siinä, että tässä olisi jotain vikaa, mutta paljon lisäeloa biiseihin klikin päälle soittaminen ei konserttitilanteessa mukaan tuo.

Onneksi yleensä ei tarvitse olla mikään muusikko levyarvosteluja ymmärtääkseen.

Onko tuota sitten vaikea ymmärtää?

[pomppuli]

Oikein päättelit: on. Mitä on klikin päälle soittaminen? Miksi juuri "tällainen musiikki" pitää soittaa "metronomin mukaan" niin ettei se saa livetilanteessa lisäpotkua? Miksi metronomin mukaan paukuttelu estää livetilanteen normaalisti tuovan lisäpotkun? Ja mistä arvostelija tietää, että pojat paukuttelevat metronomin mukaan?

Oli meillä kotonakin metronomi pianon päällä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun luin metronomista metallimusiikin yhteydessä.

[Sir Juzzi]

No lyhyestä virsi kaunis: Pistetään rumpali seuraamaan metronomia. Suurin osa bändeistä soittaa rummut studiossa purkkiin klikin kanssa, ja suurin osa keikoilla taustanauhoja käyttävistä bändeistä käyttää myös livenä klikkiä siksi, että taustanauha ei mukaudu temponvaihteluihin. Nykyään näyttäisi että hyvinkin tavallisesti jo aika pieniäkin synaosuuksia, orkestraatioita ja taustalauluja laitetaan nauhalle, ja sen jälkeen rumpali onkin käytännössä sidottu klikkiraitaan.

Jos taustanauhaa ei erikseen rukata liveä varten vaan se on käytännössä studionauhoituksen raita, josta on poistettu bändin osuudet (tai se osa niistä, joka on tarkoitus toteuttaa oikein soittamalla), biisin tempo on (jota kuinkin) sama kuin levyllä. Livenä biisit yleensä lähtevät vähän rivakammin, jos ei klikki ole sitomassa tempoa samaksi kuin levyllä, ja lisänopeus = lisäpotku.

Toisaalta jotkut taitavatkin rumpalit tykkäävät, ainakin omien sanojensa mukaan, muuten vaan soittaa klikkiin livenäkin, eikä pointtina edes ole aina soittaa prikulleen sen mukaan vaan pitää se mukana ihan vaan apuna.

[Acemaster]

Oikein päättelit: on. Mitä on klikin päälle soittaminen? Miksi juuri "tällainen musiikki" pitää soittaa "metronomin mukaan" niin ettei se saa livetilanteessa lisäpotkua? Miksi metronomin mukaan paukuttelu estää livetilanteen normaalisti tuovan lisäpotkun? Ja mistä arvostelija tietää, että pojat paukuttelevat metronomin mukaan?

Oli meillä kotonakin metronomi pianon päällä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun luin metronomista metallimusiikin yhteydessä.

Oi voi...

Joo mutta se allekirjoitettakoon että tuskinpa sitä kummoinenkaan musiikista mitään tajuava tarvitsee olla, että levyjä voi arvostella. Ihan mututuntumalta ku mennään ja kaikkea. Eikä se kirjotusasukaan niin justiinsa ole. Ja niin edelleen.

[pomppuli]

Iso kiitos Juzzille asiapitoisesta vastauksesta!

Mennään kyllä todella rankasti OT ja pahoittelut siitä, mutta kyllä mun mielestä levyarvosteluja kirjoittavan on hyvä musiikista jotain "tajuta" ja samoin kirjoitusasulla on paljon merkitystä kuten kaikessa muussakin mitä kirjoitetaan toisten luettavaksi. (Levyjä voi tietysti johonkin kanavaan arvostella ihan kuka vaan, mutta jos nyt puhutaan siitä, kenen niitä arvosteluja "kannattaa" kirjoittaa ja kenen arvosteluja esim. itseäni kiinnostaa lukea.) Ainakin itselleni levyarvostelujen lukijana on oleellista kirjoittajan näkemys ja tuntemus musiikista noin niin kuin kuuntelijana eli että se tuntee ainakin nyt sitä musiikinlajia jota arvosteltava levy edustaa; en pidä kovin tärkeänä sitä että kirjoittaja noin teknisesti tietää soittamisesta tai muuten musiikin tekemisestä paljoa, ei mullekaan ole tärkeää miten vaikka rumpuja soitetaan vaan miltä se kuulostaa. Toki levyarvostelu on aina vain yhden ihmisen näkemys levystä ja arvostelujen arvo on lähinnä siinä että hyvin kirjoitettuja ja perusteltuja näkemyksiä musiikista on mukava lukea.

[mape]

No, tuossa tapauksessahan arvion kirjoittaja on muusikko ja studioteknikko, joten noinkin kauhean tekninen teksti hänelle tämän kerran anteeksi annettakoon.

[Jussi]

Kauheasti kivempiä melodioita Youngbloodilta kuin mitä 2 aikaisemmalla levyllä yhteensä, melkein voisin hlökoht. letdown-TBH:nkin siihen niputtaa, mutta silti jää Karevikin mainiosta imitaatiosta huolimatta parin-kolmen kuuntelun jälkeen jotenkin etäisenpliisuksi. Mutta ihan hyväksi silti, go figure. Pitää kuunnella lisää, loppuviikon Jyväskylän menopaluulle mukaan niin eiköhän 700 km aikana tutustu.

[Jarkale]

Jaahas... Tätä on nyt kuunneltu ilmestymispäivästään saakka melkeinpä päivittäin vähintään kerran. Ensikuuntelu hämäsi ja oli hieman pettymyksen suuntaan kallellaan, kun korviin jäivät vain videobiisi ja My Confessionin upea kertsi. Kaikki muu tuntui menevän toisesta korvasta sisään ja toisesta niin edespäin. Kuitenkin jo toinen kuuntelu alkoi paljastaa levyn elkeet ja aikeet kohota henk. koht. vuoden levyt listalla kohti korkeuksia. Paranee joka kuulemalla, ei voi mittään. Jokainen kappale - introa ja outroa lukuunottamatta tietenkin - puolustaa paikkaansa ja on ollut hetkittäin suosikin asemassa. Jopa raastavan tunteikas Song for Jolee.

Lyhyesti sanottuna levy on Karman jälkeen toiseksi parasta ja monipuolisinta Kamelotia ikinä. Löytyy vauhti, herkkyys ja jopa raskaampi groove helevetin hienosti järjesteltynä... Ja traaginen tarina joka antaa lyriikoille oman ulottuvuutensa. Ei sitä tarinaa varmaan hahmottaisi, jos ei storybookista olisi vakoillut, kun ei se kappalejärjestys aivan täysin tarinan mukaan mene...

Karevikin laulut ovat aivan loistavat kautta levyn, ei olisi Khan enää mitenkään pystynyt vastaavaan. Eikä varmaan olisi pystynyt loistonsa päivinäkään. Omanlaisensa täydelliset suoritukset hän toki heitti välille Fourth Legacy - Black Halo.

Asettelenpa tämänhetkisten tuntemuksien mukaiseen järjestykseen hyllyssäni möllöttävät Kamelätyt:

Karma - 10
Silverthorn - 10-
Epica - 9½
Fourth Legacy - 9
Black Halo - 9-
Poetry... - 8
Ghost Opera - 8-
Siege Perilous - 7½
Eternity - 6½

[mape]

^Missä Dominion?

[Jarkale]

Noh, Mape, luetaan niitä viestejä johon vastataan..
Listasin siihen hyllyssäni möllöttävät. Dominion ei siellä möllötä. Enkä ole sitä kuullut mitään muutakaan formaattia käyttäen..

[mape]

Viittaankin nyt lähinnä siihen, että jokainen syy miksei Dominion ole siellä hyllyssä, on tekosyy.

[Hetzer]

Vanderbilt on kyllä melkoinen kultakurkku Ei vaan, on noissa parissa ekassa oma mukava fiiliksensä.

[Jussi]

Vanderbilt on kyllä melkoinen kultakurkku Ei vaan, on noissa parissa ekassa oma mukava fiiliksensä.

Toki on! Miekin pidin paskoina (tosin Siege Perilous on edelleen & aina ollutkin juuri sellaista) siihen asti, että tutustuin Crimson Gloryyn ja osasin yhdistää nuoren Kamelotin hakemat vaikutteet > toimii aivan jees-tasolla, ostaisin hyllyyn jos Noisen katalogia taas näiden 2 ekan osalta löytyisi.

[clairvoyant]

Vanderbilt on kyllä melkoinen kultakurkku Ei vaan, on noissa parissa ekassa oma mukava fiiliksensä.

Toki on! Miekin pidin paskoina (tosin Siege Perilous on edelleen & aina ollutkin juuri sellaista) siihen asti, että tutustuin Crimson Gloryyn ja osasin yhdistää nuoren Kamelotin hakemat vaikutteet > toimii aivan jees-tasolla, ostaisin hyllyyn jos Noisen katalogia taas näiden 2 ekan osalta löytyisi.

Äläpä nyt sekoile, Siege Periloushan on mainio!

[Plissken]

Siege Perilousia en itse omista, mutta muutaman kerran Youtubesta kuunneltuna totesin, että ensimmäisellä kerralla levy kuulosti tylsältä, ja toisella kerralla se kuulosti jo paskalta. Ei levyn tarvitse toki suoraan iskeä, mutta kun levyllä ei ollut ainuttakaan potkut kiveksille -efektiä, joita 4th Legacy tarjoaa jo heti kahden ensimmäisen kappaleen aikana roppakaupalla.

Jos Kamelotin tuotoksia pitäisi alkaa laittaa järjestykseen, Karma, Black Halo ja 4th Legacy olisivat selvästi ensimmäisiä. Epica ei ole ikinä iskenyt erityisesti, vaan jotenkin siitä tuntuvat puuttuvan ne mielenkiintoiset nyanssit kappaleista. Ghost Opera joutui kesällä levyksi autoon, ja ihme kyllä, se alkoi upota jo jonkin verran. Silti, Ghost Opera jää omistamistani levyistä viimeiseksi. Kahta uusinta en toistaiseksi omista (ja Poetrysta voisin maksaa ehkä 2€ Hunter's Seasonista ja Great Pandamoniumista)

[Davy Jones]

Epica ei ole ikinä iskenyt erityisesti, vaan jotenkin siitä tuntuvat puuttuvan ne mielenkiintoiset nyanssit kappaleista.

Just pyörimässä kyseinen levy, ja ei tuota voi kyllä miltään osin allekirjoittaa. A Feast For The Vainin koko melodia, Lost & Damnedin kertosäe.. Center Of The Universea ei tarvitse edes mainita.

[Plissken]

Epica ei ole ikinä iskenyt erityisesti, vaan jotenkin siitä tuntuvat puuttuvan ne mielenkiintoiset nyanssit kappaleista.

Just pyörimässä kyseinen levy, ja ei tuota voi kyllä miltään osin allekirjoittaa. A Feast For The Vainin koko melodia, Lost & Damnedin kertosäe.. Center Of The Universea ei tarvitse edes mainita.

Lost & Damned, Center of the Universe, Descent of the Archangel ja Wander taisivatkin olla ne kappaleet, jotka ovat jääneet mieleen, jotka ovat erityisen hyviä. Kai tuon voisi taas pyöräyttää, kun näin sen tuolla jossain levyhyllyssä sopivasti hollilla.

[clairvoyant]

Pyöriin parhaillaan ekaa kertaa Silverthorn. Kuulostaa kyllä paluulta vanhoihin hyviin aikohin näin ensimmäisellä kuuntelulla...

[Vilpuri]

Toki on! Miekin pidin paskoina (tosin Siege Perilous on edelleen & aina ollutkin juuri sellaista) siihen asti, että tutustuin Crimson Gloryyn ja osasin yhdistää nuoren Kamelotin hakemat vaikutteet > toimii aivan jees-tasolla, ostaisin hyllyyn jos Noisen katalogia taas näiden 2 ekan osalta löytyisi.

Käy kahtoon sieltä divarista. Sattumoisin oli eilen asiaa Ouluun ja todella kovalla kiireellä kävin muutaman levyn sieltä hakemassa ja olin huomaavinani ainakin kaksi Kamelotin vanhaa levyä, saattoi olla jopa nuo kaks ekaa.

[Jussi]

^ Kits, mutta toinen on ainakin tuo Siege Perilous kun sitä alkuviikosta itse katselin että pitäisikös aito Noise Recordsin originan press ostaa 7€ hintaan, mutta sitten hokasin että ei kannata kun itse musiikki on koukutonta ja hititöntä. Voisi huomenna vilkaista, mikä tuo toinen K sitten on...

ma edit: Kiitoksia uudestaan! Sieltä oli tuo SP hävinnyt (soromnoo), mutta ilmeisesti vko sitten olen missannut Eternityn, joka nyt pääsi hyllyyn. Sitähän ei puutu kuin Dominion sitten... tämä on kyllä Noisen 2002 reissue, mutta ei passaa valittaa

[Esanssi]

http://www.bravewords.com/news/195074

KAMELOT - North American Headline Tour "99% Confirmed" For 2013

Q: Any news on the next round of touring?

TY: "Yes. We are discussing touring East Europe, Greece, Finland and many more places. Also we want to return to Asia in 2013 and North American Headliner tour is now 99% confirmed, news coming soon!"

[…]

Jee!

[Esanssi]

KAMELOT - 'Falling Like The Fahrenheit' Lyric Video Posted

Jokos se Suomen keikka oli varmistunut?

[Firewood]

Täällä ei olekaan vielä huomioitu näitä:

Tour: Silverthorn Over Europe 2013

Wed, Nov 6th, 2013 Tampere Pakkahuone Finland
Thu, Nov 7th, 2013 Helsinki Nosturi Finland

Eli Tampereella ja Helsingissä saadaan nauttia Kamelotista, Oulu taisi jäädä tällä kertaa väliin. Helsingin jälkeen on keikka Tukholmassa heti seuraavana päivänä, mutta ennen Tamperetta on vielä kaksi päivää tyhjillään, kun 3. päivä Kamelot on Kölnissä. Eli ehkä siinä vielä hyvin pieni toivonsiemen olisi, mutta tuskinpa kuitenkaan lisäkeikkaa enää on tulossa Suomeen.

[Jussi]

Soittaisipa Kamelot tätä sarjaa muitakin, niin voisin kyllä lähteä vaikka tuonne etelän keikoille; kun ei tosiaan Teatrialle tällä kertaa saatu. Mutta jos eivät Khanin viimeisistä rundeista tuuleta (miksi ihmeessä, Karevik ei näytä tekevän kuolemaa lavalle) yhtään näitä "vanhoja", niin so not. Miksi se hyvien biisien soittaminen on niin vaikeaa