Ismo wrote:^Jos vertaa Acceptin Virgin Oilin keikkaa vuoden 2005 Sweden rockiin, jossa Udo oli keulilla, niin kyllä uusi kokoonpano vie voiton 6 - 0. Vaikka soppaan sitten sekoittaisikin Billy Idolin ex-bändin, Generation X:n
Oho! No mahtoi olla kova keikka sitten se Virgin Oilin veto, kyllähän sitä keikkaakin kehuttiin samaan malliin kuin tätä uutta levyäkin. Tottakai tunnelmakin oli eri sisällä kuin festivaali-taivasalla, eikös se Virgin Oilin setti ollut pidempikin kuin Tuskassa.
No pitääpä kytätä jos tulisivat Suomeen uudelleen, edes Tampere/Jyväskylä -etäisyydelle tai lähemmäskin.
Ilman muuta kannattaa. Tässä tapauksessa oli hyvä vertailla miten paljon suht' kuosissa oleva ja varsinkin motivoitunut laulaja vaikuttaa muun bändin suoritukseen. Virgin Oilin vedosta oli jukebox kaukana, mitä ei voi sanoa edellisestä näkemästäni Accept -keikasta.
Ja jos puhutaan Generation Clashista, niin kaivapa Sabbathman Tarotin versio kuunteluun. Sen perusteella Hietalan oikeastaan pitäisi laulaa Acceptissa:)
Ismo wrote:Ja jos puhutaan Generation Clashista, niin kaivapa Sabbathman Tarotin versio kuunteluun. Sen perusteella Hietalan oikeastaan pitäisi laulaa Acceptissa:)
Joo on se mulla tuos Tarotin remasterina...pirun kova cover-veto, myös Turn Me On kulkee pirun hyvin! Ja tottakai Hietala osasi kaivaa molempiin biiseihin järeät bassosoundit kuten niihin kuuluukin.
Accept on tehnyt vahvan albumin, vuoden paras julkaisu tähän asti! Mikä parasta levyn saundimaailma on niin vahva, tyrmäävä, että lähes 80-luvun huipputuotanto tulee mieleen. Ei mitään modernia, muovista pro tools-tavaraa, mitä nykypäivän sankariheavy-yhtyeet viljelevät, vaan hyviä ralleja toki perinteitä vaalien. Myöskään laulajan "udomaisuus" ei häiritse, se vain yksinkertaisesti toimii. Mieshän on tuolla tyylillä muutenkin vetänyt iät ja ajat.
Locked And Loaded, New World Comin ja esim. Pandemic pitävät huolen että vielä on toivoa Heavy-rintamalla. Nyt kun äkkiä saataisiin Suomeen takaisin, viimeistään kesän festareille. Eiköhän.
Ismo wrote:^Jos vertaa Acceptin Virgin Oilin keikkaa vuoden 2005 Sweden rockiin, jossa Udo oli keulilla, niin kyllä uusi kokoonpano vie voiton 6 - 0. Vaikka soppaan sitten sekoittaisikin Billy Idolin ex-bändin, Generation X:n
Oho! No mahtoi olla kova keikka sitten se Virgin Oilin veto, kyllähän sitä keikkaakin kehuttiin samaan malliin kuin tätä uutta levyäkin. Tottakai tunnelmakin oli eri sisällä kuin festivaali-taivasalla, eikös se Virgin Oilin setti ollut pidempikin kuin Tuskassa.
No pitääpä kytätä jos tulisivat Suomeen uudelleen, edes Tampere/Jyväskylä -etäisyydelle tai lähemmäskin.
Ilman muuta kannattaa. Tässä tapauksessa oli hyvä vertailla miten paljon suht' kuosissa oleva ja varsinkin motivoitunut laulaja vaikuttaa muun bändin suoritukseen. Virgin Oilin vedosta oli jukebox kaukana, mitä ei voi sanoa edellisestä näkemästäni Accept -keikasta.
Eikö tämä jukebox-meininki ollut vähän 2005-kiertueen tarkoituskin. Kerran vielä hitit kansalle ja that's it. Uutta levyä ei pitänyt tulla. Näin 3 keikkaa tuolta kiertueelta ja ne toimi juuri niin hyvin kuin pitikin. Ilmeisesti liekki jäi palamaan ja lisää teki mieli.
Virginin keikka oli loistava kaikkien suorituksena ja oli ilo nähdä niin mahtavassa kuosissa. Molemmat vedot hyviä omassa sarjassaaan ja hienoa, että bändi on näin terävänä takaisin.
Ismo wrote:Tässä tapauksessa oli hyvä vertailla miten paljon suht' kuosissa oleva ja varsinkin motivoitunut laulaja vaikuttaa muun bändin suoritukseen. Virgin Oilin vedosta oli jukebox kaukana, mitä ei voi sanoa edellisestä näkemästäni Accept -keikasta.
Nicholas wrote:Eikö tämä jukebox-meininki ollut vähän 2005-kiertueen tarkoituskin. Kerran vielä hitit kansalle ja that's it. Uutta levyä ei pitänyt tulla. Näin 3 keikkaa tuolta kiertueelta ja ne toimi juuri niin hyvin kuin pitikin. Ilmeisesti liekki jäi palamaan ja lisää teki mieli.
Virginin keikka oli loistava kaikkien suorituksena ja oli ilo nähdä niin mahtavassa kuosissa. Molemmat vedot hyviä omassa sarjassaaan ja hienoa, että bändi on näin terävänä takaisin.
Molemmat vedot olivat täyttä timanttia, mutta jos tuohon jukeboxiin otetaan kiinni, niin sinälläänhän tuo Virgin Olin keikka oli omasta mielestäni myös hieman kalleellaan sinne "best-of-hitti-kavalkaadiin", koska tuolloin soitetuista ralleista 14 biisiä (+Wolfin sama soolohässäkkä) kuultiin myös Tuskassa. Olisin itse toivonut jotain hieman harvemmin kuultua materiaalia enemmän.
Summa summarum... kumpikin keikka omalla keikkalistallani kirkkaasti siellä TOP20:ssa (vaikka soittivatkin Virginissä järkyttävän kovaa!!) ja nyt vain odotellaan, jotta bändi lähtisi kiertämään uuden levyn tiimoilta, joka on oikeasti aika pirun kova lätty ja hieno paluu vanhoilta konkareilta.
Silloin bändi on jukebox, jos ollaan liikkeellä ainoastaan vanhan maineen voimalla. Ilman että olisi minkäänlaista tarkoitusta julkaista mitään uutta, ainoastaan kerätä rahat pois. Acceptin klubirundinhan oli käsittääkseni tarkoitus ajaa uusi kokoonpano sisään. Se ettei uusia biisejä soitettu kuin pari, johtunee bootleggareista. Tämä on siis minun mielipiteeni. Pitäkää omanne, jos ette ole samalla kannalla
Ismo wrote:Silloin bändi on jukebox, jos ollaan liikkeellä ainoastaan vanhan maineen voimalla. Ilman että olisi minkäänlaista tarkoitusta julkaista mitään uutta, ainoastaan kerätä rahat pois. Acceptin klubirundinhan oli käsittääkseni tarkoitus ajaa uusi kokoonpano sisään. Se ettei uusia biisejä soitettu kuin pari, johtunee bootleggareista. Tämä on siis minun mielipiteeni. Pitäkää omanne, jos ette ole samalla kannalla
Kyllähän siinä vähän oli ajatusta taikka utopistista toivoa, että Accept olisi jatkanut uraansa 2005:stä eteenpäin, mutta Udo ei suostunut siihen. Jospa nämä muut hemmot ajattelivat Udon mielen muuttuvan keikkojen myötä, vaikka Udo sanoikin, että kyse on vain muutamasta keikasta ja se on siinä.
Nyt on sitten noissa monissa haastatteluissa käynyt ilmi, että oli vähän niin kuin sattuman kauppaa, että törmäsivät Mark Tornilloon. Muut Acceptin jäsenet varmaan odottivat Udon mielen muuttuvan, olivathan ollet yhteydessä Udoon ja Stefan Kaufmanniin viime vuonna, mutta "neuvottelut" eivät tuottaneet tulosta. Eivätkä halunneet sitä rumbaa, että olisivat aktiivisesti etsineet uutta laulajaa; viimeksi siihen hommaan meni parisen vuotta.
Uusien biisen soittamattomuus (kahta lukuun ottamatta) johtui ihan siitä, että levyä ei ollut julkaistu, mutta ne soitetut oli jo julkaistu ja siksi ne soitettiinkin. Onhan se ihan eri asia kuulla uudet biisit etukäteen kuin vasta keikalla.
En muuten lainkaan laittaisi pahakseni, jos BOTN-kiertueella soitettaisiin kokonaan uusi levy ja sitten kymmenisen vanhaa kappaletta.
No nyt on levy ostettu, edullisesti Top Tenistä 5 euron alennuskupongilla. Olihan tämä hyvä ottaa nyt kun vielä saa digipackinä, aina ne loppuu sitten yhtäkkiä jos odottelee halvempia tarjouksia. Pitääpä laittaa kommenttia myöhemmin illalla. Komeat on kannet perkeles, härski tuo verinen V for Victory -käsi, hienot verenpunasävyiset kuvat taka- ja sisäpinnoilla.
Ei liity Acceptin sen enempä, että onpa tämäkin heviä ja vieläpä helvetin kovaa sellaista.
OVERDRIVE. Suosittelen tsekkaamaan:
http://www.myspace.com/overdrivesweden (MySpace sivuilla 10 kappaleen meddley tulevalta albumilta). Lisäksi bändi haastattelussa "Meteliä maan Alta" radio-ohjelmassa 5.9. taajuudella 100,3 mhz (Helsingin seutu). klo 19. Livenä Suomessa ensimmäisen kerran 11.9. Gloriassa, Helsingissä.
HEAVY FUCKING METAL!!! Kyllä vaan Saksanmaalta tärähti taas!
On kyllä järeät soundit ja kuitenkin hyvässä balanssissa. Rumpujen ja basson luoma seinämä vyöryy mahtavasti. Rouheat kitarakompit sahaa aika pirun hyvin, samaten kliinimmät pohjakompit soi hyvin. Wolffin liidit ja soolot tunnistaa edelleen välittömästi, sekä soundin että soiton puolesta. Järjettömän kovaiskuinen bändi, paussi on tehnyt hyvää mutta tuntuu niin kuin mitään paussia ei olisi koskaan ollutkaan, sotakone käy täydellä teholla!
Laulaja on ainakin persoonallinen, tälläinen heavy metalli sellaisen vaatiikin. Tämän laulajan kanssa pitää tulla tutuksi ja sinuiksi, kyllä tässä äänessä on paljon hyvää eikä mikään ärsytä. Yllättävää kuulla tuota kirkkaampaa ja heleämpää laulua rouhean ärjynnän lisäksi, aika hyvin laulaja osaa liikkua kahden laulutyylin välillä. Kyllä tähän laulajaan voisi tykästyä, pitää vielä kuunnella lisää tätä levyä ja ennen kaikkea nähdä ja kuulla livenä.
On ilman muuta selvää että tämä uusi levy on onnistunut teos, heavy metallinen järkäle jossa on aika hienosti ladattu samaan pussiin vanhoja fiiliksiä joista bändin tuntee ja myös uusia ideoita jotka tekee tästä uuden ja innostavan levyn. Komeaa raskassoundista riffittelyä ja rumputulta, Wolffi osaa kyllä ladata aika loistavat soolotkin jälleen, ei niihin ole kenelläkään mitään naputtamista, soundi ja tyylitaju on mieletön. Hienointa tässä levyssä on erittäin tasavahvalta ja kuitenkin samaan aikaan monipuoliselta ja mielenkiintoiselta kuulostava biisimateriaali ja samaan aikaan se tosiasia että tässä ei yritetä olla mitään muuta kuin puhdas heavy metal bändi ja täten on tehty vahvalla fiilispohjalla - ilman yrittämällä yrittämisen makua - bändin historiaa kunnioittava ja peilaava mutta sopivasti uusiakin maisemia tähyilevä levy. Toisin sanoen ei olla kikkailtu mitään turhaa ja kuitenkin hommassa kuuluu olevan sopivasti monipuolisuutta. Tästä tunnistaa kyllä pakonomaisesti että kyseessä on Accept, nyt vain uudella (ja omalla tavallaan hyvällä ja sopivalla) laulajalla varustettuna ja bändin olemusta kunnioittaen nykyaikaistetulla soundilla ladattuna. Mukavaa saada kuulla uusi kunnon heavy metal albumi, joka on heavy metallia eikä mitään sinne päin.
Tuntuu siltä että jokainen biisi lyö melko lailla yhtä lujaa päin näköä ja jättää hyvän fiiliksen "olipas vaan hyvä biisi tämäkin, mikäs seuraavaksi". Yksikään biisi ei tosiaan jää täytebiisiksi, jokainen biisi on tehty niin että niistä muodostuu yksi 13-huippuinen raudasta tehty vuoristokuvio. Vaihtelevia ja yllättäviä tunnelmia, rennompaa heavymeininkiä ja välillä synkempää ja tylympää päänmurskausta. Nopeita ralleja, keskitempoista mänttäämistä, raskasta massiivisuutta - sopivassa suhteessa kaikenmoisia rytmialueita. Levyllä on sopivasta monipuolisuudesta ja vaihtelevuudesta huolimatta koko ajan graniitin kova heavypohja joka ei petä yhdessäkään biisissä. Levy on kuin pomminvarmasti määränpäähänsä etenevä sotajuna jossa on 13 erilaista vaunua, bändi myllyttää konehuoneessa hommaa eteenpäin ja laulaja hoitaa esittelykierroksen. Hienosti on Wolffi ripotellut sooloihin myös pientä itämaisuutta, mm. raskaansarjan biiseissä The Abyss, Shades Of Death ja Bucket Full Of Hate, arvostan aina kun käväistään vähän aavikkotunnelmissa...Painkilleriä miellyttää oikein kovasti hienosti soitettu ja ennen kaikkea hienosti laulettu Kill The Pain, aivan upeat soolot kruunaa paketin, tämä biisi on ehdottomasti oltava tulevien keikkojen setissä. Hienosti Accept osaa sitten upean balladin jälkeen tehdä klassisen paluun nopeaan heavytykitykseen Rolling Thunder, hyvänkuuloista riffisahausta.
On tämä sellainen levy jota ensinnäkin jaksaa ja haluaa kuunnella uudelleen ja uudelleen, tämä levy on myös erittäin tervetullut teos nykyajan maailmaan. Valoa ja pimeyttä, ilmavuutta ja lennokkuutta, järeää raskautta...esimerkillisellä soundipaketilla jossa ei ärsytä mikään yli- tai alilyönti.
Tottakai pitkäaikaiselle Accept-fanille fiilis olisi täydellinen jos laulajana olisi Udo kun kerta musiikki itsessään on näin upeasti onnistunut paketti, itselleni Udo on kuitenkin kovimpia heavypäälliköitä ja äijässä riittäisi edelleen voimaa vaikka mihin. Soolobändinsä keikka tammikuussa todisti että pian 60-vuotias heavytankki ei ole ruostunut tärkeimmistä kohdista ollenkaan, vain kosmeettista naarmua ja ruttua 40-vuotisen uran jäljiltä. Jään kaipaamaan Udoa Acceptin keulille, mutta joka tapauksessa tämä uusi laulaja Tornillo tuntuu sopivan Acceptin musiikkiin erittäin hyvin omana itsenään ja onhan meillä kaksi Acceptin äijää siinä U.D.O. bändissä joka levyttää ja kiertää edelleen tiheään tahtiin. Kaksi kovaa heavykonetta Saksanmaalta, onhan se parempi kuin vain yksi.
Aikamoinen hatunnoston paikka, 13 biisiä ja 73 minuuttia näin hyvin onnistunutta heavyparaatia...huh huh. Näinkin massiivinen levy johon oli ladattu monipuolista rautatavaraa...mutta vyöryi yllättävän hyvin alusta loppuun mielenkiintoisena ja jätti fiiliksen että pakko kuunnella heti/kohta uudelleen. Arvosanaa tälle on turha keksiä, tämä on erittäin vahva ja yllättäviä voimalatauksia antava levy jossa ei ole yhtäkään heikkoa lenkkiä.
Ismo wrote:Silloin bändi on jukebox, jos ollaan liikkeellä ainoastaan vanhan maineen voimalla. Ilman että olisi minkäänlaista tarkoitusta julkaista mitään uutta, ainoastaan kerätä rahat pois. Acceptin klubirundinhan oli käsittääkseni tarkoitus ajaa uusi kokoonpano sisään. Se ettei uusia biisejä soitettu kuin pari, johtunee bootleggareista. Tämä on siis minun mielipiteeni. Pitäkää omanne, jos ette ole samalla kannalla
Joo, näinhän se meni 2005.
Uudempi kiertue oli sikäli monipuolisempi (myös ne 2 uutta), että en ole koskaan kuullut livenä esim. Run If You Can-biisiä ja settilista taisi olla muutenkin pidempi.
Pirun kova levyn avausbiisi! Nopeaa ja keskitempoisempaa tulitusta, kitarat sahaa todella vahvasti, rumpali soittaa maukkaasti perusvarman pohjan. Ensimmäinen soolo Wolffilta lähtee rennosti ja paksummalla soundilla, sitten aletaan maalailla todella jylhiä Acceptille tuttuja maisemia, todella hieno oikein säveltämällä tehty melodinen soolokokonaisuus, ei mitään sivuraide-sekoiluja. Laulaja avaa ääntänsä rouheaan raivoon heti levyn alussa, kuten onkin sopivaa.
TEUTONIC TERROR
Raskaalla kädellä kunnon heavyriffiä ja rumputulta! Päällimmäinen biisin tunnistava liidimäinen komppi toimii heti kärkeen. Perkele mikä basso möyrii pohjalla, Baltes...Todella hieno metallinen osin kliini/osin rouhea pohjakomppi rajusti ärjyvän laulun alla perussäkeistössä, nostalgisesti taustakuorot hoilaa...Upea päätössooloilu, vahvasoundista Wolffia parhaiden perinteiden mukaisesti. Tornillo vetää tässä biisissä todella vakuuttavat suoritukset, sirkkeli täydessä iskussa SIX STRING SABERS!!! & GIVE 'EM THE AXE!!! On aika uskomatonta että vielä 2010 kuullaan tälläistä heavyparaatia jossa ei kumarreta ketään eikä mitään!
THE ABYSS
Heti kärkeen uskomattoman tyly heavyriffi, mahtavasti lähtee keskitempoiseen tyrmäykseen. Alun rymistelyn jälkeen hienot suvantokohdat, kitaroissa kevyempi soundi, laulussa yllättävä kuulaus. Järeää kompin iskentää kertosäkeessä, tuplabasaritäräytystäkin. Ensimmäinen soolon pätkä viiltää kalloon hienosti, mukana hieman itämaiden maisemiakin...Mieleen tulee että tottakai tämä on livebiisi ja nousee monien vastaavatempoisten klassikoiden rinnalle uskottavasti. Toinen soolo yllättää erikoisella fiiliksellä, on se hienoa kun kitaristin soundin ja tyylin tunnistaa heti. Laulu yllättää vieläkin enemmän, aika komea ääni kun ei koko ajan pelkästään ärise, löytyy näköjään hienostuneempaakin ääntä. Kolmas soolokohta möyrii taas tuttuun tapaan ja toisaalta kiidättää suuriinkin korkeuksiin. Keskitempoinen peruskuvio on kyllä tässä niin pirun hyvin toimiva, kunnon turpaanvetoa. Biisi päättyy upeaan itämaiden sävyiseen massiiviseen junttaukseen, hieno mytologisesti kelluva liidi raskaan lyijymaton päällä...Huh huh, levyn parhaiden biisien joukossa, se onkin kova saavutus näin järeässä seurassa.
BLOOD OF THE NATIONS
Heti kunnon voimalla käyntiin, on tässäkin biisissä valtava soundi joka iskee jokaisen soittimen osalta todella rajusti. Raskas ja tilava peruskomppi josta biisin tunnistaa takuulla, äijämäistä laulua taas kunnon meiningillä. Säälimättä homma lähtee kunnon rymistelyralliin, Schwarzmann vyöryttää hyvin. Hieno tuo kuoromainen biisin nimen hoilaus, tulee Accept-fiilistä oikein kunnolla. Ja jumaliste mikä soolo tässäkin biisissä, paksua ja tymäkkää soundia josta noustaan häikäiseviin kirkkauksiin. Sanomattakin selvää että tätä biisiä pitkäaikaisetkin fanit haluavat kuulla livesetissä, just tälläinen toimiva keskitempoinen päänmänttäysbiisi ja nyrkit pystyssä huudetaan biisin nimeä.
SHADES OF DEATH
No niin, sukellus hieman synkempiin maisemiin, hienosti maalattu tunnelma kitaroilla ja viuluilla...loistavaa. Über-järeästi isketään hommaan voimariffiä, rummuilla kiehutetaan sotakone käyntiin...ja sitten mahtava, siis mahtava kitarariffimeininki jota nuo viulut täydentää hyvin, elokuvamainen fiilis. Viimeistään tähän biisiin mennessä Tornillon lauluun on jo tottunut ja ei voi kuin hymyillä tyytyväisenä että ne löysi sattuman kaupalla tälläisen heavymestarin keulilleen. Keskitempoista runttausta, hienosti kitaraliidi seilaa paketin päällä. Soolo-osio tehty taas perinteiden ja uusien jippojen välimaastossa, muutamia itämaisia mausteitakin mukana. Jämäkkä biisikokonaisuus, hienosti jaoteltu ja löydetty hieno siltajuttukin. Upea biisin päätös etäisellä kitaralla...Järkäle.
LOCKED AND LOADED
Säälimätön meininki jatkuu välittömästi, heti nopeaa tykitystä ja päät poikki. Kunnon raskas soundi saatu aikaan, pohjakompit möyrii vahvasti. Siltaosiossa hienot liidit ja kuorot, kertosäkeessä ilmiselvä yleisönlaulatuskohta. Upea kahden kitaran liidipätkä! Keskitempoinen rymistely hyvällä liidillä ennen varsinaista sooloa, toimii loistavasti. Tässä biisissä ei anneta hetken rauhaa, koko ajan tulee pommia niskaan.
TIME MACHINE
Hieno tunnelma heti alkuun, pellin kiehutusta ja atmosfääristä kitaraa, voimariffiä ja rumpulaukauksia. Irvistävää kerrontalaulua, kyllä tämä Tornillo on ammattilainen. Massiivista keskitempomäiskettä, kertosäe jyrää todella hienosti kunnes paluu alkuosion tunnelmiin ja sitten taas kertosäkeeseen, kyllä vaan vie mukanaan. Tässäkin biisissä Tornillo lataa kaiken peliin ja onnistuu siinä niin että ei voi kuin olla tyytyväinen. Hienosti taas kuoromeininkiä taustalla, sooloissa on niin paljon hyvää Accept-meininkiä kuin olla voi.
Upeat kevyet kitarat pinnassa ja taustaviulut...Haikeaa ja surumielistä, voi perkele mistä ne näitä keksivätkään? Semiakustisen homman sähköistyessä rumpuiskujen siivittämänä kitarasoolo sivaltaa suoraan sieluun, on kyllä hieno melodia. Laulusuoritus yllättää kirkkaudellaan ja heleydellään, juurikin "karhean kaunis". Laulumelodioissa on myös tehty napakymppisuoritus. Kitarasoolot...voi mitkä kitarasoolot, ei hyvää päivää...Voimaballadi parhaimmillaan, heavypohjan päälle sydäntä särkevät soolot ja ehdottoman hyvä laulu. Käsittämättömän hieno päätössooloilu, livenä voisi venyttää pitkäänkin fiilistelyyn. Täyden kympin biisi, pelkästään tämän biisin vuoksi tämä levy on oltava hallussa!
ROLLING THUNDER
Välitön paluu nopeaan heavyräimeeseen, todella päällekäyvä rokkiralli jossa pulssi sen kuin nousee. Onhan tälläisiä biisiä maailma täynnä, hyvin on saatu tehtyä tämmöinen biisi niin että on innostava meininki, muutamilla pienillä jipoilla homma toimii hyvin. Kertosäkeen laulumelodiat nappaavat mukaansa, 2:50 alkaen hieno suvannon ja jytkeen yhdistelmä ennen mojovaa soolokohtaa, aika kekseliäs veto. Armoton biisi joka tekee takuulla tehtävänsä kenessä tahansa heavymusiikin ystävässä, hyvillä perusasioilla tehty ja muutamilla uusilla mausteilla ryyditettyä turpaanvetoa.
PANDEMIC
Ai jai jai jai...mikä käynnistys noilla loistavilla riffeillä, ehdottomasti ACCEPTIA ISOILLA KIRJAIMILLA. Livebiisinä aivan timangia. Tilavat rumpufillit juuri ennen kertosäettä, jes...Suoraviivaista ja heti asiaan menevää heavyä, näin sitä soitetaan ilman mitään turhia koukeroita. Kokonaisuutena erittäin hyvä pulssi ja vaikka saattaa kuulostaa tavanomaiselta kappaleelta, niin tervemenoa kokeilemaan saako soitettua yhtä maukkaasti ja iskevästi, pelkästään rumpalilta vaaditaan tässä biisissä todella kovaa ryhtiä, suoraviivaisen kompin pitäminen vahvana ja koko bändiä eteenpäin työntävänä voimana ei ole mikään itsestäänselvyys. 4:00 paikkeilla järeät rumputäräytykset ja kitaraliidit, hieno kohta ennen paluuta peruskuvioon. Tornillo ei jätä mitään kaivattavaa laulusuorituksen suhteen, varmoin ottein ja sopivilla nyansseilla homma kotiin.
NEW WORLD COMING
Voi perkele mikä ääniboxiefekti heti alkuun...Jälleen über-raskasta höyryvasarajunttausta parhaaseen saksalaiseen rautatehdas-tyyliin, sitä ihanaa ja tuttua Accept-fiilistä taas! Hieno rento meininki, iisiä ja maukasta fiilistelyä kitaralla. On kyllä niin Acceptia tämä biisi että oksat pois. Laulumelodiat soljuvat hienosti yhteen rentojen Wolffi-liidien kanssa. Kunnon heavyparaatimeininkiä, kuin marssi riemukaaren läpi keskelle väkimassoja. Tälläinen biisi on Acceptin äijillä veressä, komeaa majesteettista meininkiä.
NO SHELTER
Paluu synkempiin tunnelmiin, etäiset rummut kiehuttavat hommaa käyntiin nousevan kitaran kanssa...ja sitten tulitus jo alkaakin. Sopivan tilava perussäkeistö, basso jymäjää mahtavasti pohjalla, hyviä kitaroiden & rumpujen lataamia puukotuksia. Juuri sellainen biisi että tekisi mieli kääntää volumea lisää ja lisää niin että muillakin on kivaa. Tai sellainen biisi että isompaa vaihdetta silmään. 3:20 paikkeilla Baltes jysii taas kunnon bassomaton...Suoraviivaista heavy speed metallia, on se hienoa kun tälläisiä biisejä tehdään vielä ja näin lujalla tyylitajulla. 4:30 paikkeilla upeaa liidiä joka vie korkeuksiin, päälle erikoinen kitaraliidimyrsky. VOI PERKELE MIKÄ BIISIN LOPETUS.
BUCKET FULL OF HATE
Lastenlaulumaisesti soitettu alku on hauska, mutta lupaa samalla että pian tärähtää...JA NIIN TÄRÄHTÄÄ! Aivan kuin 12 edeltävää biisiä ei oltaisi vielä soitettukaan, valtava voima ja nälkä jatkuu edelleen. Nopeammanpuoleisen ja keskitempoisen järeyden yhdistelmä iskee rajusti, juuri tälläisistä tahdeista kunnon heavy metalli on tehty. Kertosäe on levyn raskaimpia, Wolffin liidit pohjalla möyrimässä hieman Metal Heart -tyyppisellä soundilla, ai vittu kuinka tämä iskee päähän! Uskomattoman kova rumpuvalli ja nuo taustakuorot...Hieman itämainen fiilis 3:37 tienoilla ja sitten 3:50 paikkeilla alkaa vielä levyn raskaimpia junttauksia kohti loppua, nuo kuorot kaiken tämän järkälemäisyyden taustalla tekevät kyllä tehtävänsä.
---------------
Kyllä tämä levy lunastaa täysin paikkansa Acceptin tuotannossa ja antaa aikamoisen täyttymyksen fiiliksen. Musiikillisesti levy on kromattua umpiterästä, ei sitten ensimmäistäkään täytebiisiä eikä yhdessäkään biisissä ole kohtia jotka olisi ehkä voinut tehdä paremmin - levyn kuunneltuaan ei voi jäädä kaipaamaan eikä harmittelemaan mitään.
Laulajaan tottuu ja tykästyy kerta kerralta enemmän ja enemmän, kova äijä saatu laulamaan, Tornillo kyllä osaa hommansa ja lataa sopivan monipuolista sävyä ja tunnetta peliin. Missään nimessä kyseessä ei ole mikään jämälaulaja, vaan hommansa tosissaan ottava ja erittäin hyvin hallitseva leijona jolta löytyy tähän bändiin sopivaa ääntä ja tyyliä.
Levyllä on paljon komeaa ja voimallista kuunneltavaa, levyn loputtua on hieman uupunut ja samaan aikaan onnesta mykkä fiilis että "mitäs ny sitten tämän jälkeen...". 13 biisiä ja 73 minuuttia on valtava annos ja takki on tyhjä kuuntelun jälkeen...mutta nimenomaan sen takia että tämä oli totaalista heavyparaatia alusta loppuun, ei pienintäkään tylsistymisen hetkeä vaan jatkuvaa vuoristomaisemaa koko levyn verran. Heavymaratooni Saksan Alpeilla.
Pakko se vaan on hyväksyä että on vanha Accept ja tämä uusi Accept. Vanhoja klassikoita ei ylitä mikään ja itselleni Acceptin ykköslaulaja on aina Udo, mutta on ilman muuta selvää että Tornillo lunasti paikkansa tässä bändissä korkein arvosanoin. Tämä uusi levy on kertakaikkiaan loistava paluu heavy metallin kärkikastiin, materiaalin tasavahvuus ja monipuolisuus yllätti täysin, laulajan suoritukset vakuuttivat positiivisesti. Udon aikakauteen voi aina palata koska tahansa jos haluaa niitä vanhoja kultaisia klassikoita, tuossahan ne levyt odottavat valmiina, juuri tein niistä parempilaatuiset mp3:setkin koneelle uudelleen. Nyt on uuden Acceptin aika, saapa nähdä tuleeko tästä oikein aikakausi eli tuleeko vielä lisää levyjä tällä koplalla - seuraaviin levyihin faneilla onkin jo sitten täysin eri odotukset ja ennakkoasenteet. Aika näyttää, siihen asti meillä on kaksi kovan luokan Saksanmaan sotakonetta vyöryttämässä heavyjärkäleitään.
heraklos wrote:No, eipä kaksisesti menestynyt levy listoilla omiin odotuksiini nähden: vasta yhdeksäs tila.
Aika kovat olleet odotukset, jos top-10 on heikko menestys.
Onhan Accept "aina" menestynyt hyvin. Metal Heart ja RR kakkosina aikoinaan. Objection Overruled jopa loppui Suomesta aikoinaan ja sai "vain" sijan viisi. Ja kun huomioi levyn hyvyyden ja nykyajan (monet lienevät kuulleen levyn jo ennen ilmestymistään Suomessa), niin siinä ne odotusteni realiteetit. Saksassa sija neljä, Unkarissa seitsemäs jne...Suomessahan nuo Accept-levyt ovat menestyneet sijoitusten osalta parhaiten Euroopassa, kun katsotaan parhaita sijoituksia. Odotuksia nosti lisäksi se, että Anttilan listoilla tuo BOTN oli 6:nneksi myydyin.
Pitää nyt vielä mainostaa, että 80srocks.netin äänestyksessä parhaista kasarilevyistä BTTW sai kolmanneksi eniten ääniä. Ok, sekin on vain tuollainen epävirallinen äänestys, mutta kertoo jo jotain. Puhumattakaan Teutonic Terror -videon hyvästä sijoituksesta Myspace-videolistalla videon ilmestyessä. Eikä unohtaa sovi youtube-livepätkiäkään, joista monet ovat voineet päätellä bändin olevan kuosissa.
heraklos wrote:No, eipä kaksisesti menestynyt levy listoilla omiin odotuksiini nähden: vasta yhdeksäs tila.
Aika kovat olleet odotukset, jos top-10 on heikko menestys.
Onhan Accept "aina" menestynyt hyvin. Metal Heart ja RR kakkosina aikoinaan. Objection Overruled jopa loppui Suomesta aikoinaan ja sai "vain" sijan viisi. Ja kun huomioi levyn hyvyyden ja nykyajan (monet lienevät kuulleen levyn jo ennen ilmestymistään Suomessa), niin siinä ne odotusteni realiteetit.
Metal Heartista ja RR:sta on sen verran aikaa, että en osaa laskea niitä enää meriiteiksi uuden levyn myynnin suhteen. Monet lienevät kuulleet ja tilanneetkin levyn Suomeen nettikaupoista ulkomailta. Niin ja onhan se sijoitus vähän kiinni, että mitä muuta on julkaistu samaan aikaan.
Olen hyvin tyytyväinen sijoitukseen näinä levymyynnillisesti heikkoina aikoina. Miten muistelin, että OO "jäi" avausviikollaan sijalle 11. Saatan muistaa aivan väärinkin. No, väliäkös tuolla.
Pääasia, että levy on hyvä ja kansalle kelpaa! Paska, kun joutuu odottamaan tilipäivää, ennenkuin pääsee itse kokemaan moisen mahtavuuden.
Blood Of The Nations on ehdottomasti yksi kovimmista levyistä viimeisen jopa 10 vuoden aikana. Ehdottomasti vie #1 paikan vuoden 2010 heavy metal -studiolevyjen kilpailussa. Taistelee lujalla otteella myös #1 paikasta vuoden 2010 rock -studiolevyjen yleiskilpailussa, ainoaksi haastajaksi tänä vuonna kelpaa vain Scorpions. Accept taitaa viedä voiton myös tässä sarjassa, vaikka haastajakin on kova.
Uskomattoman tasavahva biisikavalkadi, vuorenhuippua toisensa perään. Jokaisessa biisissä juuri sopiva perinteisten kulmakiviratkaisujen yhdistely uusiin juttuihin. Sopivan monipuolinen ja kuitenkin erittäin hyvin etenevä levy joka ei laahaa eikä juutu paikalleen hetkeksikään, vaan tarjoilee lähes taukoamatonta turpaanvetoa nopeasti, keskitempoisesti ja massiivisesti, mukana vain lyhyitä suvantokohtia jotka kaikki lupaa että pian taas tärähtää ja lujaa. Hienoja osa-alueita siellä täällä, upeita kitara- ja laulumelodioita, itämaisiakin mausteita. Yllättävän kova karheasävyinen uusi laulaja lunastaa paikkansa bändissä, laulaja joka pystyy vakuuttavan heavykarjunnan lisäksi myös heleämpiin tunnevetoihin ja osaa liikkua eri laulutyylien välillä vaivattomasti, kaiken lisäksi asenne on kuin vittuuntuneella leijonalla.
Pelkästään biisit The Abyss, Shades Of Death, Time Machine, Kill The Pain ja Bucket Full Of Hate ovat jo sellaisia heavy metallisia mestariteoksia, että vastaavantasoisia ei meinaa tänä päivänä löytyä muualta ja pelkästään nämä biisit ovat todella painavia syitä tämän levyn hankkimiseen. Ja noita painavia syitä on koko levyllinen.
Mitä tahansa Accept tekeekin näinä päivinä, Udon aikaista 80-luvun klassikkokautta eivät pysty ylittämään. Mutta tämän levyn ja uuden laulajan myötä on pakko tunnustaa se tosiasia että Acceptin uusi aikakausi on alkanut ja vieläpä näin valtavalla voimalla jota kukaan ei uskonut ennakkoon.
Accept. Blood Of The Nations. Vuoden 2010 heavy metal -albumi #1. :win:
Ikinä aiemmin ei ole hävitty Ruotsille noissa sijoituksissa. Ruotsissakin levy meni sijalle seitsemän eli paremmin kuin Suomessa. No, toisaalta aika sama noitten sijoitusten kanssa. Eikä sovi muuten unohtaa, että löytyyhän Acceptilta faneja tuolta 40 - 60 ikävuoden tienoilta; kaikki eivät tosin käy keikoilla. Eivät varmaan kovin monet 50 - 60 -vuotiaat lataile netistä, vaan ostavat levyt.
Kyllä, Sabbathman, O.O. meni aikoinaan viidenneksi (2 viikkoa viitosena)ja oli jopa paremmin jonkin aikaa sijoittunut kuin Ace Of Base. Kova saavutus aikoinaan diskosalimusiikin rinnalla ja ilman mainostusta.
Oho!
No mahtoi olla kova keikka sitten se Virgin Oilin veto, kyllähän sitä keikkaakin kehuttiin samaan malliin kuin tätä uutta levyäkin. Tottakai tunnelmakin oli eri sisällä kuin festivaali-taivasalla, eikös se Virgin Oilin setti ollut pidempikin kuin Tuskassa.
