Hard Rock/glam/tukka/kives

[Munamankeli]

Mitenkäs Zero Nine muille lautalaisille iskee?

White Lines ja Intrigue olivat ne levyt, joiden myötä käytiin muutamalla maaseutukeikalla. Samaan aikaan vähistä rahoista kilpailivat Smack, Peer Gynt, Tarot ja ulkomaan elävät. Jollain kummallisella keinolla Zero Nine pääsi avaamaan 1986 Monsters of Rockin, jota vietettiin Råsundan stadionilla. Ei ollenkaan huonompi veto varsin kovassa seurassa: Zero Nine, Def Leppard, Ozzy, Scoprions. Olisihan ruotsalaisilla ollut panna lauteille kotimaistakin tuotantoa, mutta ehkä tuossa oli joku levy-yhtiön kytkykauppa?

Kuusamon karjut tekivät hyvää musaa, mutta aika ei ollut otollinen, sillä vaikka bändin purple-vetoinen kosketinsoundi päivitettiin 1980-luvun juustoiseen digikuosiin, samaan aikaan glam ja speed löivät läpi ns. isosti. Yhtäkkiä Zero Nine oli auttamatta koomisen vanhanaikainen. Komiikasta tuli mieleen Ylellä esitetty Intrigue. Vetää sanattomaksi. Hieno biisi ja... no, onhan se video.

[Nicholas]

Mitenkäs Zero Nine muille lautalaisille iskee?

Tykkään kyllä kovasti. Ensimmäisenä taisi tulla vastaan Headlinen biisi Walk Away jollain suomirock-kokoelmalla. Biisi edelleen kova, mutta levyä ei ole pitkään aikaan tullut kuunneltua (täytyy tänään korjata tilanne).

Kolmen suora White Lines-Intrique-Voodoo You on mielestäni bändin parhaimmat, vaikka ei sen jälkeisissäkään ole suuremmin vikaa (paitsi NE Files-levyn soundimaailma voisi olla tykimpi). Tango Del Dolor oli kesän 1996 yksi soundtrack-biisejä. Silloin nähnyt viimeksi livenä Nummirockissa. Vähän voisi aktivoitua tuossa keikkailussa. Luulisi kysyntää olevan enemmällekin määrälle (?).

Jossain keskustelussa pohdittiin noita suosioasioita ja kyllähän 09 suhteellisen iso bändi oli Suomessa aikoinaan. Keikkaa oli paljon ja pari levyä hipoi silloista kultalevyrajaa. Taisi olla ainoita kotimaisia englanninkielisiä siinä suosiossa suomirockin muuten ollessa aallonharjalla.

[Ice]

Crazy Lixx on kai julkaissut jo uuden levyn Riot Avenue, ei ole ilmeisesti paljon arvostelukappaleita toimittanut ja muutenkaan ei ole tullut kommentteja vastaan tai sitten ne on menneet silmien ohi. Jotenka, onkos se hyvää jatkoa edelliselle vai onko moista kukaan laudalta hankkinut?

[Ismo]

Crazy Lixx on kai julkaissut jo uuden levyn Riot Avenue, ei ole ilmeisesti paljon arvostelukappaleita toimittanut ja muutenkaan ei ole tullut kommentteja vastaan tai sitten ne on menneet silmien ohi. Jotenka, onkos se hyvää jatkoa edelliselle vai onko moista kukaan laudalta hankkinut?

Parin kuuntelun jälkeen on pakko sanoa, ettei se ainakaan edeltäjälleen pärjää. Sävellykset eivät ole aivan niin kovatasoisia. Toisaalta aivan toivotonkaan lätty ei kyseessä ole, muutama kuuntelu lisää saattaa vaikuttaa parantavasti.

[Judez]

Crazy Lixx on kai julkaissut jo uuden levyn Riot Avenue, ei ole ilmeisesti paljon arvostelukappaleita toimittanut ja muutenkaan ei ole tullut kommentteja vastaan tai sitten ne on menneet silmien ohi. Jotenka, onkos se hyvää jatkoa edelliselle vai onko moista kukaan laudalta hankkinut?

Ei kyllä oikein pärjää edelliselle levylle, toki New Religionilla rima laitettiinkin aika korkealle. Riot Avenuen vedot ovat enemmän yksinkertaisempaan kitarapainotteiseen soundiin luottavia, ja esim. koskettimet loistavat lähes kokonaan poissaolollaan. Eli tuosta edellisen levyn täyteläisestä ja hyvästä soundista on luovuttu lähes kokonaan, mielestäni tämä ei ollut onnistunut muutos. Toki Whiskey Tango Foxtrot, Riot Avenue, In The Night ja Only The Dead Know (ihan toimiva balladi) toimivat mutta muut biisit ovat enemmänkin skip-osastoa kun kehissä on unohdettavia keskitempoisia junnauksia joista ei jää mitään mieleen, harmi sinäänsä. Ei pärjää genren tämän vuoden kovimmalle eli Heatin uusimmalle levylle ainakaan.

Kaipa tämäkin bändi voidaan Hard rockiin luokitella, elikkäs amerikkalainen Hardline, jolta on tulossa toukokuussa upouusi lätty. Pitkien sample-klippienkin perusteella bändi on löytänyt debyyttilevyn kaltaista virettä ainakin kahden ekan huikean biisin muodossa. Eihän tämä vuoden 1992 helmeä eli Double Eclipseä voita, mutta riittää tämäkin kesäsoittoon itselleni. Ai mikä ihmeen Double Eclipse? Noh, lähes jokaisen hard rock-diggarin pitäisi omistaa tämä leyv, tässäpä vaikka huikea japsibonari When Love Leads The Way. On kyllä niin huikeaa kesämusiikkia että oksat pois!

[Judez]

Vedetään nyt monologia lisää, sillä hard rockkarin ja kasaristin unelmafestarit eli M3 festarit ovat käynnissä tänä viikonloppuna amerikassa, ja tuolta tulee striiminä bändien vetoja, ohjelma: https://d3hok70xjqsuiy.cloudfront.net/a ... 667898.png (sunnuntain vedot eivät tule siis M3-festareilta).

Striimi: http://www.hd.net/m3live/

https://www.facebook.com/HDNetConcerts
http://m3rock.webs.com/

Eli tänään Stryper starttaa suomen aikaa kahdeksalta illalla oman settinsä ja siitä etiäppäin luvassa: XYZ, L.A. Guns, Bang Tango, Great White, Loudness, Warrant, Lynch Mob, Quiet Riot, Queensryche, Skid Row ja lisäksi Ratt on juuri antanut luvan striimata oman settinsä.

Let's rock!

[mad-mike]

Mitenkäs Zero Nine muille lautalaisille iskee?

Kyllähä tuo kolahtaa. Juuri eilen tuli kuunneltua White Lines lätty läpi ja todella menevää rokkia. Harmittaa vain ettei ole tullut ostettua kuin tuo yksi lätty. Joskus nuorempana jannuna tuli nähtyä Whitesnaken lämppärinä ZN ja silloin iski lujaa Never Stop Runnin' ja siitä se fanitus alkoi.

[Jussi]

^ siis 2004 Oulun jäähallissa? Hyvä keikka oli kyllä.

Mie olin tuolloin vuotta-paria aiemmin Ouluun muuttaessani bändin hitit (+ Tango Del Dolor & Angel jo yläasteella Freakshown ilmestyttyä!) tienneenä erityisen tyytyväinen, kun 09:n aktivoituminen ajoittui tuohon samaan aikaan ja NE. Fileshän ilmestyi tuolloin 2004 sitten.
Mutta tuosta syystä todella monta keikkaansa olen onnekkaana saanut todistaa, niin omia 45:ssa tai muissa pienemmissä ympyröissä, tai sitten tuolla jäähallissa tai Teatrian päälavalla Stratovariusta tai muita lämppäämässä. Aina on hiton hyvä veto heiltä takuuntyönä tullut & lava kuin lava otettu Kepan, Maran ja kumppaneiden toimesta haltuun!

Eyes In The Rearview Mirror -best of on muuten Pokolta todella edullinen ja kattava pläjäys tuotantoaan, jos joku ei jaksa kaikkia levyjään (itsellä White lines-IX välinen tuotanto hyllyssä) midpricenakaan ostaa.

[Judez]

Tuli pienenä yllätyksenä että Rattin basistiksi on palannut legendaarisimpaan kokoonpanoon kuuluva Juan Croucier, vaikka itselleni on jäänyt se kuva että miestä ei nykyään bändi kiinnosta pätkääkään, mutta niin ne ajat näköjään muuttuvat. Joten näköjään ainakin tällä hetkellä Ratt elää ja voi hyvin, jospa sen uuden levyn julkaisupäivämääräkin tulisi kohta ulos? Infestation oli ainakin sen verran mainio comeback tunnettuun Ratt-tyyliin että tuota jaksaisi kuulla vielä lisääkin.

Tässä tämä uunituore Rattin veto M3 festareilta ihan 1080p HD:llakin: http://www.youtube.com/watch?v=Vk_nUjKcQ2c

[Nostromo]

Itse ollut lukevani viime vuosina että Ratt yksi niistä kasari-bändeistä jotka
oivassa keikkakunnossa joten Suomi-keikka? Jotenkin?

[mape]

Aika yllättävää, sillä ainakin Bobby Blotzerin elämäkerrassa rumpali jaksoi valittaa Groucierin itsekeskeisyydestä ja minä ennen muita -mentaliteetista sivutolkulla. Kuinkahan kauan tämä yhteislon auvo tällä kestänee...

[Jussi]

Tuli pienenä yllätyksenä että Rattin basistiksi on palannut legendaarisimpaan kokoonpanoon kuuluva Juan Croucier

Mulle ei, koska

Onko Groucier tulossa takaisin RATT:iin?? Vahvasti vaikuttaa siltä, jos '97 pestiä pitänyt Robbie Crane keskittyy vähäpätöisempään bändiin. Olisi aika kova juttu, jos tappeluiltaan saavat levynkin tehtyä, nimittäin toissavuotinen Infestation oli jo niinkin yllättävän hyvä lätty. Juan taas teki mainioita melodioita bändin ekalla taipaleella, mm. yhden oman top-5 R-biisini What You Give Is What You Get yksin!

Bassist JUAN CROUCIER To Rejoin RATT? - Apr. 20, 2012

According to Metal Sludge, original RATT bassist Juan Croucier is rumored to be rejoining the Californian rockers for their upcoming show at the M3 Rock Festival, set to take place on May 11-12 at the Merriweather Post Pavilion in Columbia, Maryland.

In an October 2011 interview with Legendary Rock Interviews, Croucier stated about the possibility of him returning to RATT, "I never say never, because I can't predict the future but there have been some very nasty things said and done to me by my former bandmates in RATT. It has destroyed the trust, bond and respect we once had among each other."

He added, "I have had many offers to go back to RATT (ironically, sometimes while they were deriding me in the press at the same time) and the main reason I have not gone back to the band is because we had a very problematic situation in the first place, and nothing had (or has) changed — we don't get along, it's not fun and things that should be easy are hard. . . Some people like being in tumultuous relationships; I don't. I have been fortunate enough to be able to work in my recording studio, still play in bands and be a father that is present in my children's lives at the same time. It's not 'all about Juan.'"

Bassist Robbie Crane, who had played with RATT since 1997, quit the band last month to focus on LYNCH MOB. During an appearance on the March 22 edition of the "Headbangers At 11" show on the 93.3 KDKB radio station with host Mike Gaube, Crane stated about his decision to leave RATT, "I've been playing in LYNCH MOB since October of 2010. It's a thing that I've always loved doing, and I love playing with the band. . I'd been with RATT for 15 years and it was time to move on. I love being in LYNCH MOB and this is where my heart's at."

[Hugin]

Aholaa

Nyt on pakko sanoa, että etusivun kritiikistä luin hölmöimmältä kuulostavan ajatuksen lauseessa pitkään aikaan:

"Teräsbetoni on selkeästi koulinut J. Aholasta oikean laulajan."

Nimittäin vaikka kehitys on kehittyy ja laulaja ei koskaan valmis jne, omiin vaatimattomiin korviini jo Dreamtalessa laulusuoritukset olivat aikoinaan sitä luokkaa, että harva tällä pallolla siihen pystyy, oli kyse tekniikasta tai tulkinnasta. Mietin siis että miten Aholan tasoisen laulajan yhteydessä voisi ylipäänsä ajatella mitään mikä ei olisi "oikean laulajan" laulantaa.

Levy on itsellekin tullut hankittua heti em. syystä. On rönsyilevä, mutta vähintään reilu puolet materiaalista on todella ilahduttavaa, aidolla sydämmellä tehtyä komeaa tavaraa. Toivottvasti löytää kuulijansa ja paikkansa isomminkin, sillä tämän Ahola todella ansaitsisi.

[mape]

^ Olisko niin, että arvostelija ei arvosta kirkumista?

[Jussi]

Olisko niin, että arvostelija ei arvosta kirkumista?

ts. olisko niin, että arvostelija arvostaa nössömpää aor-laulutapaa?

Kirku + rääky = voittava kaava!

[Hugin]

Olisko niin, että arvostelija ei arvosta kirkumista?

ts. olisko niin, että arvostelija arvostaa nössömpää aor-laulutapaa?

Kirku + rääky = voittava kaava!

Oisko niin, että kaikki poikkeksellinen lahjakkuuskin voidaan aina selittää alas jos niin halutaan.

No, itse kolemenkymmen vuoden harrastuneisuudella kuitenekin erityisesti diggailen ja arvostan muutaman muun ohella juuri Aholaa, jolta aina on sujunut niin tyylin mukainen kiljunta kuin lyyrinen laulukin. Harvinaisen laaja skaala kaikin puolin.

[mape]

Erikoista minusta, että vaikka arvostelija sanoo levyn olevan parasta mitä Ahola on laulanut, niin tämä onnistutaan lukemaan moitteeksi, ikään kuin Ahola olisi aina ollut "täydellinen" laulaja.

Makuasioitahan nämä toki. On Ahola minunkin mielestäni hyvä laulaja, mutta kyllä minä puolessa tunnissa sata omasta mielestäni parempaakin pystyn luettelemaan.

Ja totta kai poikkeuksellinen lahjakkuuskin pystytään lyttäämään. Sitähän varten netti on olemassa.

[Hugin]

Erikoista minusta, että vaikka arvostelija sanoo levyn olevan parasta mitä Ahola on laulanut, niin tämä onnistutaan lukemaan moitteeksi, ikään kuin Ahola olisi aina ollut "täydellinen" laulaja.:

Höpö höpö nyt, kuka kääntää asioita ja miten, esimerkiksi kritiikittömäksi fanipoikailuksi, mutta kyse oli siitä, että kritiikin alusta syntyi kuva, että Ahola ei olisi ennen tätä levyä ollut oikea laulaja. Eikä edes synny kuva, vaan niin siinä sanotaan. Makuasioitahan nämä, mutta sillä tietämyksellä mitä itselläni on, syntynyt vaikutelma oli vähintäänkin omituinen.

En kuitenkaan edelleenkään peittele, etten tällä hetkellä usko keksiväni puolessa tunnissa kuin 50 samanarvoista. Tosin noin kattava ranking-listaaminen on minusta varsin urpoa.

[Ismo]

Oikea laulaja = pro. Kun on muutama satakin keikkaa vyöllä, niin kylläpä tuo alkaa jo levytyksilläkin kuulumaan varmuutena otteissa. Ainakaan tässä tapauksessa termillä "oikea laulaja" ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että osaako ko. solisti laulaa. Kyse on siitä, miten ääntään käyttää.

[mape]

En listaa mitään, tuskin muistan kaikkina päivinä edes kaikkia etunimiäni. Sanoinpa vain, että ei Ahola minusta ihan ehdotonta laulajien eliittiä ole. Eikä siinä tarvita defenssejä eikä olettamuksia suuntaan tai toiseen.

Arvostelija on mitä mieltä on ja sinä olet mitä mieltä olet, mutta onneksi molemmilla on sentään edelleen persreikä. Vai miten se sanonta nyt meni. Mutta jospa jatkaisimme siitä hard rock/tukka/kives -aiheesta taas:

Kuka tiesi, että Player on palannut kolmen biisin digijulkaisulla ja syksyllä pitäisi ilmestyä albuminkin. Kyseessähän on bändi, jonka basistin useimmat suomalaiset tunnistavat nimellä Ridge.

http://www.player-theband.com/

[Sabbathman]

Minkälaisia fiiliksiä herättää Bob Catley ja Magnum?

On aika pienelle tarinankerronnalle...

Syyskuussa 2011 satuin löytämään Bob Catleyn. Selailin Youtube-videoita ja yhtäkkiä näin sivun laidassa "Immortal" albumin upean kansikuvan, päätin sitten kokeilla biisejä "You Are My Star", "End Of The World" ja viimeisen päälle huippua pääbiisiä "We Are Immortal"...Mahtava vokalisti, kovan luokan bändi ja ehdottoman hienoa musiikkia! On uskomatonta että Bob Catley oli jo 61-vuotias kun hän lauloi nuo huiput biisit...Lähetin kaverille sähköpostilla näitä biisilinkkejä, kaveri kertoi kuunnelleensa Bob Catleyn laulua jo 80-luvun Magnum-albumeista lähtien. Hän ei ollut kuullut Bob Catleyn soolotuotantoa ja minä en ollut kuullut Magnumin biisejä. No, se ilta meni Bob Catleyn soolobiisien parissa ja sitten aikaa menikin eteenpäin useita kuukausia...

Helmikuussa 2012 jostain syystä oli pakko etsiä nämä Bob Catleyn biisit Youtubesta uudelleen. Tarkistin myös tuon syyskuisen sähköpostin. Se mitä en huomannut kaverini viestistä silloin aiemmin oli salaperäinen allekirjoitus: Storyteller of Night. Nyt ajattelin että tuon täytyy olla jokin loistava Magnumin albumi/biisi. Joka kerta kun tämä samainen kaveri käyttää jonkin bändin/artistin/albumin/biisin nimeä allekirjoituksena, se tarkoittaa että hän on kuunnellut kyseistä musiikkia todella pitkään (jopa sieltä asti kun kyseinen musiikki oli tuliterää) ja tuo musiikki tulee iskemään myös minulle. Sitten etsin tätä "Storyteller of Night" nimeä diskografiasta ja Youtubesta. Kävikin ilmi että albumin ja biisin nimi olikin "On A Storyteller's Night". Kuultuani sen ensimmäistä kertaa ajattelin että on siinä uskomattoman mahtava kappale! Tuntuu kuin kyseinen biisi olisi alunperinkin tehty mittatilauksena minulle, alitajuisesti ajateltu että reilu 25 vuotta myöhemminkin joku löytää kappaleen ja menee siitä sekaisin...

Pelkästään levyn kansitaide on lyömätön! Siinä on juuri sellainen lämmin, mukava "tarinankerronta" -fiilis josta pidän eniten, kuvassa on kaikenlaista, takkatuli, puiset rakenteet, tonttuja, pieniä elukoita siellä täällä, kaikkia pieniä yksityiskohtia...No onpa ihme että tälläinen kansikuva säväyttää, tälläiset kuvat ovat osuneet jo parin kymmenen vuoden ajan, siitä lähtien kun tutustuin ensimmäisen kerran fantasiamaailmoihin...Lisää Rodney Matthewsin mestariteoksia...

Kuultuani tuon biisin päätin etsiä kyseisen albumin käsiini, ihmeen kaupalla löysin samantien levyn 25-vuotisjuhlapainoksen huuto.netistä 12,50 €:lla...

Magnum on tämän vuoden merkittävin uusi tuttavuus. Hankittuna on nyt myös Lontoon keikka-DVD (1985) ja albumi "Vigilante" (1986). Tilauksessa on albumit "Chase The Dragon" (1982), "Wings Of Heaven" (1988), "The Spirit" (1991) sekä Birminghamin keikka-DVD (1992).

[Jussi]

Minkälaisia fiiliksiä herättää Bob Catley ja Magnum?

Äkkiä Bob-sedän (Avantasia-vierailujaan ei kannata myöskään missata) ekat soolot vuosituhannen vaihteesta kuunteluun:

Bob-sedän Magnum-tuotannon (1993 Polydor-kokoelma Chapter & Verse -max. midprice- on tarjonnut aika monelle hyvän astinlaudan M-aailmaan) ohella suosittelen vasta 1998 alkanutta soolotuotantoaan, varsinkin Gary Hughesin (Ten) säveltämiä kolmea ekaa, joista debyytti-The Towerin (kelttihenkisen upeaa kauttaaltaan!) avaaja Dreams (ai mikä Runaway-käynnistys?) & rauhallisempi Deep Winter esimerkkeinä.
Ei Magnus Karlssonkaan (tietenkään) epäonnistu uusimmalla Immortalilla, eikä noista mikään ole heikko. Mutta Magnumin täyspitkistä suosittelisin On a Storyteller's Nightia. Just Like An Arrowin, Les Mort Dansantin ja How Far Jerusalemin voi heittää referenssiksi milloin & minne vain kun tarttuvan hyvästä musiikista puhutaan.

edit: Catleyltä vielä tornibonari: Madrigal kauniine kertseineen!

Mape suositteli (juurikin Avantasia-ketjussa, muistaakseni Spunkmeyerille) tuota Wings Of Heavenia ekaksi M-levyksi, mutta oma valintani olisi tuo On a Storyteller's Night; kuten se on monelle ollutkin. Goodnight L.A. (1990) on sydämettömästä korporaatiotunnelmastaan huolimatta, tai kenties juuri siksi, ollut myös aina mieluisa Magnum-levy. Myös viimeisimmät, uudemman tulemisen (ei 2002-04 rumpukonedemo-kaksikko) albumit ovat hyviä, varsinkin Princess Alice & The Broken Arrow (2007): Dragons Are Real

[Judez]

Minkälaisia fiiliksiä herättää Bob Catley ja Magnum?

Magnum on tämän vuoden merkittävin uusi tuttavuus. Hankittuna on nyt myös Lontoon keikka-DVD (1985) ja albumi "Vigilante" (1986). Tilauksessa on albumit "Chase The Dragon" (1982), "Wings Of Heaven" (1988), "The Spirit" (1991) sekä Birminghamin keikka-DVD (1992).

Itse löysin tämän jumalaisen bändin joulukuussa 2010 ja siitä lähtien on tullut diggailtua vahvasti. Itselleni kovin Magnum lätty lienee niukalla erolla Wings of Heaven, kun 90-lukua lähestyttiin niin levy soundaa vielä tänäkin päivänä ihan hyvälle. Days of No Trustista aina eeppiseen Don't Wake the Lioniin saakka tuo levy on laadukasta AOR/Hard Rock tykitystä. 8 biisiä, ei enempää eikä vähempää, nykyään kun monesti sorrutaan tekemään n. 12 biisin levyjä ja kyllähän sen kaikki tietävät ettei siitä voi tulla helpolla tasaisen vahvaa suoritusta. Ehkäpä tuo Don't Wake the Lion lienee lopulta se Wings of Heavenin huippuhetki. Biisin alkunostatus on mainio, ja kun 8:n minuutin kohdalla lyödään isompaa vaihdetta silmään niin ei sitä voi muuta kuin nauttien kuunnella.

On A Storyteller's Nightille on pakko antaa kunniamaininta myös. Nimikkobiisi on kieltämättä hienosti rakennettu toimiva hitti. Sitten kun se kertsi pamahtaa esiin niin se on menoa! Oikeastaan ainoa skipattava biisi levyltä lienee itselleni Steal Your Heart. Ässäbiiseihin voidaan luokitella myös How Far Jerusalem (piru miten toimivaa junttausta kertsissä!), Les Mort Dansant ja yllätysvalintana huikea All England's Eyes. Storytellerin jälkeen bändillä kävi pieni hutilaukaus Vigilanten muodossa, sillä tuo levy ei pärjää vuoden 1985 ja 1988 klassikoille. Onhan siellä kova nimikkobiisi ja hieno Need a Lot Of Love (kaikuja jo Don't Wake the Lionista) mutta levykokonaisuus ei ole yhtä vahva. Mainitaan vielä Sometime Love ja Lonely Night.

Bändin kultakaudeksi voidaan siis luokitella vuodet 1985-1988, joskin Goodnight L.A. yritti jatkaa hyvää linjaa vuonna 1990, mutta ihan aiemmille levyille ei pärjätty. Rockin' Chair, Reckless Man, What Kind of Love Is This toimivat hyvin ja kirkkaimmaksi helmeksi nousee hieno balladi Shoot. Vuoden 1992 Sleepwalking levyltä minulle esiin ovat nousseet lähinnä Just One More Heartbreak ja ehkäpä levyn kovin veto Only In America. Vuoden 1994 Rock Artiin en ole vielä edes tutustunut, enkä vuosien 1978-1983 levytyksiin (pl. Chase the Dragon). Bändin viimeisimmät 3 levyä ovat olleet myös kuuntelussa, parhaimpana näistä ehkä The Visitation mutta paras yksittäinen biisi on ilman muuta vuoden 2007 Dragons Are Real.

Magnumin kovin keikkatallenne on ilman muuta vuoden 1988 liveveto Hammersmithistä (harmi ettei ole kuin Laserdisc-bootleg kiertämässä tästä), bändi on uransa kovimmassa vedossa tässä ja kaikki biisit kulkevat paremmin livenä kuin studioversioina (Back to Earthin studioversio on kuin muisto vain kun tämä liveversio laukkaa nopeasti eteenpäin!). Esim.
Back to Earth: http://www.youtube.com/watch?v=LqbIP92BWtE
How Far Jerusalem: http://youtu.be/KUKNGd9-kE4
Don't Wake the Lion: http://www.youtube.com/watch?v=XQq0vuC4P5M

Aikoinaan kun ekan kerran katsoin tämän keikan niin olin Back to Earthista alkaen suu ammollaan kun meno oli niin tiukkaa. Eihän siinä sitten paljoa tarvinnut biisejä skippailla

[Jack Steel]

Wings of heaven kolahti "herkässä iässä" nuoruudessa tosi kovaa, kun kuulin sitä sattumalta kaverilta vuonna 1990. Sitten piti äänittää se itselle kasettina ja myöhemmin ostaa CD:nä. Ostin vielä Godnight L.A:n, mutta en saanut siitä läheskään samanlaisia kiksejä ja kaverilta äänitetty Sleepwalking ei kolahtanut yhtään, joten kiinnostus Magnumia kohtaan hiipui, enkä ole seurannut bändin myöhempää uraa. Wings of heavenia kuuntelen edelleen silloin tällöin ja kyseessä on klassikkolevy ilman muuta. Siinä levyssä on taikaa. Pitäisi hankkia nuo muutkin Judezin suosittelemat 80-luvun kultakauden levyt, josko niistä saisi samanlaisia elämyksiä kuin wings of heavenista.

[Sabbathman]

Ehkäpä tuo Don't Wake the Lion lienee lopulta se Wings of Heavenin huippuhetki. Biisin alkunostatus on mainio, ja kun 8:n minuutin kohdalla lyödään isompaa vaihdetta silmään niin ei sitä voi muuta kuin nauttien kuunnella.

Magnumin kovin keikkatallenne on ilman muuta vuoden 1988 liveveto Hammersmithistä (harmi ettei ole kuin Laserdisc-bootleg kiertämässä tästä), bändi on uransa kovimmassa vedossa tässä ja kaikki biisit kulkevat paremmin livenä kuin studioversioina (Back to Earthin studioversio on kuin muisto vain kun tämä liveversio laukkaa nopeasti eteenpäin!).

Don't Wake The Lion oli myös ensimmäisten biisien joukossa mitä kuulin. Juurikin tämän Hammersmithin vedon katsoin ensiksi. Täydellinen proge-eepos jossa on tunnelmaa, tyylitajua, voimaa ja magiaa. Tälläisiä megabiisejä osattiin tehdä ennen, juurikin se yksi eeppinen veto levylle.

Edelleen on tilauksessa:

Chase The Dragon
Wings Of Heaven
The Spirit

Missä ne viipyvät?!?

Pitää ehkä lopulta tilata myös The Gathering - niminen boxi, siinä on mm. tuo keikka audiona ja iso satsi muita helmiä koko uran varrelta. Hyvä boxi, varsinkin jos ei saa hommattua kaikkia levyjä matkan varrelta.

On A Storyteller's Night ja Vigilante ovat nyt soineet tiuhaan ja peräkkäin...huh huh, on nämä kyllä upeita levyjä alusta loppuun. Kaikkien näiden vuosien jälkeen mitä on vietetty monien brittibändien parissa löytyi vielä Bob Catley ja Magnum. On tämä hienoa kuunneltavaa, musiikki on mestaritasoa, soundit on timangissa ja Bobin lauluäänessä on jotain aivan uskomatonta taikaa...Magnum on selkeästi yksi mahtavimmista bändeistä ja Bob Catley on kirkkaasti yksi parhaista laulajista mitä olen kuullut. Todellakin kyseessä on vuoden löytö, onneksi pääsin tähänkin kiinni...