No Elton John on mieltymyksissään liikkunut myös mahtipontisista balladeista rokkiin. Freddie Mercury veti homman kuitenkin pidemmälle ja bändinsä kanssa liikkui progesta pelkistettyyn poppiin ja sujuvasti vaikka oopperaan. Halford on ehkä enemmän myös koittanut aikojen saatossa kokeilla eri tyylejä.Nostromo wrote:Onko muuten missään ollut koskaan juttua siitä että onko Robilla linja ollut enemmän Eltonin yms tyyliin vai Freddien tapaan että molempia/kaikkea pitänyt kokeilla?
Jos kyse oli taas jostain makuukammarin menoista, niin ketä kiinnostaa?
Uusi levy on kyllä helvetin hyvä ja etenkin Halford on viime levyä kovemmassa tikissä. Muutenkin kokonaisuus on hallussa paremmin. Joku on parjannut levyä pituudesta, mutta mitä siitä pudottaisi? Jokainen biisi on toimiva ja ansaitsee tulla kuulluksi.
Levyn erinomaisuuden tunnistaa siitäkin, että lempibiisit tuntuu vaihtuvan koko ajan. Tällä hetkellä voiton vie No Surrender (ehkä eniten kasaririffittely), Flame Thrower (nerokas kertosäe kitaralla pelkkää yhden kielen demppausta ja täysin Halfordin mahtavan kieron laulumelodian varassa) ja Never the Heroes (ihan alku tuo häivähdyksen Turbosta), mutta ihan mieluusti voi lähteä kuuntelemaan ihan mitä tahansa biisiä.