Jussi wrote:Mutta eipä meillä Samin kanssakaan näytä menevän Pell-maut yksiin kuin tuon viimeisimmän osalta, joten hyvähän se vaan on että eri suosikkeja kansalla. Kertonee jokseenkin perustavasta laadusta?
Nämä on ihmeellisiä henkimaailman juttuja, miten joku kolahtaa paremmin kuin toinen. Jotenkin en vain ymmärrä, miten kaikki tässäkin keskustelussa järjestään mollaavat Circle of the Oathia, joka tosiaan on minulle jopa se paras ARP. Mutta näin se vain menee, toiselle uppoaa eri jutut kuin jollekin muulle.
Tiedä vaikka joskus vielä kuulosteisin Shadow Zonenkin läpi tämän keskustelun innoittamana, jos en muuten, niin kuullakseni All the Rest of My Lifen pitkästä aikaa. Mutta kyllä ne aika selkeästi ovat Circle of the Oath, Mystica, Kings and Queens, The Crest, Game of Sins ja tietenkin tämä uusin Knights Call, jotka nousevat minulle muun tuotannon yläpuolelle. Tosiaan, sekoitin aiemmassa kommentissani The Crestin ja Tales of the Crownin. The Crest on parhaimmiston joukossa Tales of the Crownin jäädessä vähän muista mainituista. Into the Storm selkeä notkahdus, jos nyt ei kuuntelukelvoton sekään.
EDIT: Nyt soi Kings and Queens, ja on se edelleen kova. Erityisesti levyn keskivaiheen putki Forever Angel - Legions of Hell - Only the Strong Will Survive kattaa osuvasti lähes kaiken, mistä ARP on tunnettu: Ihku balladi, pitkä, toimivaksi rakennettu mammutti sekä rokkaava keskitempobiisi upealla kertsillä.