Munamankeli wrote:Teinpä tuossa epätieteellisen kokeen. Vaimo tarttui videolta soittamaani Paradise Cityn livevetoon. Kuulemma hyvä biisi ja tuli nuoruus mieleen. Soitin sen kunniaksi koko Welcome to the Junglen. Uskomaton levy. Kaikki toimi. Jopa Anything goes ja Thinking about you. Siitä sitten perään UYI II.
Vai että ihan koko biisin soitit
Ja miten niin
jopa Think About You; sehän on Appetiten parhaassa puoliskossa, kaikella Izzyn yksin kanavoimalla thinlizzymäisyydellään. Enemmän sitä on jaksanut kuunnella alusta lähtien, kuin Sweet Childiä esimerkiksi.
[ Makuasioita taas molemmat toistellaan, mutta niitähän riittää, kuten esimerkiksi se ennenkin mainittu oma faktani kuinka DLR-ajan Van Halenin ainoa hyvä biisi on Ain't Talkin' Bout Love. Eikä sekään laulajan, vaan riffin & säkeistöjen vuoksi... tuli taas mieleen kun ed. sivulla Rothista mainitsit Doningtonin ohessa
]
Mutta samalla niihin mielipidejuttuihin palaten, olen kyllä täysin eri mieltä "muka biiseiksi tehtyjä demoja" & "biisien puutetta" -heitoista.
Tästä jos ottaa 14 biisiä siten parhausjärjestykseen, että jätetään My World (oikeastaan ainoana määritelmäsi täyttävänä) omaan arvoonsa, sekä myös tuossa vaiheessa jo 4-5 vuotta livesetissä ollut Knockin' On Heaven's Door -cover pois, Don't Cryn tuoreemman version tapaan, niin loput 11 biisiä menevät täällä tällä hetkellä jotensakin näin:
1. Civil War 7:42
10. So Fine 4:06
7. Breakdown 7:04
12. You Could Be Mine 5:43
8. Pretty Tied Up 4:47
11. Estranged 9:23
2. 14 Years 4:21
3. Yesterdays 3:16
------------------
9. Locomotive 8:42
5. Get in the Ring 5:41
6. Shotgun Blues 3:23
8 ensimmäistä ovat varsinkin todella lähellä toisiaan, korkean laatunsa vuoksi ja voisivat vaihtaa joka kuuntelukerralla edelleen, 25 vuoden jälkeenkin paikkaa. Breakdown on kyllä Axlin eepoksista todella aliarvostettu, ehkä sen euroopalle vieraahkon country-twänginsä vuoksi täällä päin sitten. Mutta nämä
I've come to know the cold, I think of it as home -kohdat esimerkiksi ovat kyllä aivan kultaa.
Jopa noista se heikoin, Shotgun Blues on yleensä hauskaa kuultavaa aiemminkin mainitulla Vince Neiliä huomioivalla lyriikallaan
Mutta en kyllä tunnista, että siellä oltaisiin mitenkään puolivillaisin ideoin oltu liikkeellä, poislukien ehkä myös tuo GITR, joka on tarkalleen ottaen juuri sellainen. Duffilta pari ideaa ja Axlin tuttua mielipaharanttausta; olisin laittanut jälkeenpäin ajatellen b-puoleksi, mikäli olisivat eksklusiivisia sellaisia tuolloin enää harrastaneet, Live And Let Die-sinkun vanhan Shadow Of Your Loven lisäksi...
You think anyone with an I.Q. over 15
Would believe your shit... fuckhead
Nothin' but a fuckin' pussy.
One In a Millionista ollaan sentään samaa mieltä; hieno kappale ja siellä bändin top-10:ssä kans ollut aina mulle.