Ne yleisimmät perusargumentit Larsia vastaan:
1) Larsilla on soitossa (etenkin livenä) maneerinsa, jotka ärsyttävät. Ne sattumanvaraiset, epärytmikkäät fillit, ja mitä vittua se niitten hi-hattien kanssakin välillä tekee...
2) Larsin soittotaito on ajan myötä rapistunut eikä äijä viitsi sitä treenata, myöntää asian itsekin. Onko noloa olla alansa ja soittimensa näkyvimpiä artisteja eikä viitsi pitää perustasoaan yllä - no onhan se.
3) Lars soittaa Metallicassa, joka on suoltanut silikkaa paskaa sitten Black Albumin. Jos oli pakko päästä levyttämään kantria ja altsurokkia, niin olisivat tehneet sen jossain muussa bändissä.
4) Larsin naama, asenne ja kampaus ärsyttävät.
Ne yleisimmät vasta-argumentit Larsin puolesta:
1) Kai sitä nyt melkein kaikilla muusikoilla on omat tunnistettavat maneerinsa, varsinkin jos levyttävät ja soittavat keikkoja yli 30 vuoden ajan. Toiset tykkää, toiset ei.
2) Juu, eihän Lars mikään technical death metal -mies nykyään ole, mutta tarvitseeko tuota ollakaan? Joskus Lars osuu taimiin, joskus melkein, joskus ei ihan melkeinkään. Livesoiton taso heittelee; jos se on karsiva kriteeri, niin sitten kannattaa välttää Metallicaa (ja varmaan samalla aika montaa muutakin bändiä, koska uutispommi: joskus ammattimuusikollakin on huono päivä ja soitto ei kulje).
3) Lars soittaa Metallicassa, joka on levyttänyt oman (alkuperäis)genrensä pioneerilevyjä ja ison läjän yleisesti klassikoiksi ja mestariteoksiksi tunnustettuja biisejä, innoittanut mielettömän määrän raskaan musiikin bändejä, vaihtanut useamman kerran tyyliään ja pystynyt pysymään siitä huolimatta pinnalla yhtenä maailman suurimmista metallibändeistä. Tuolla CV:llä saa soittaa ihan miten vittu lystää.
4) Jengi on lähinnä pillukadetta katkeroa, joita vituttaa että joku äänekäs, tennishikipantainen juutti tienaa päivässä enemmän kuin he vuodessa, vaikka heidän oma
pilkulleen oikein soitettu mestariteoksensa ei vain jostain syystä myynyt kuin kaks ja puol levyä sillon joskus back in the day.
Noista voi valita mieleisiään ajatuksia puolesta tai vastaan. Itse koen Larsin rumpaloinnin kritisoimisen vähän turhana pingottamisena: äijän tyyli on kasvanut Metallicaan kiinni ja on osa sitä niin hyvässä kuin pahassa. Tykkään myös enemmän groovesta ja inhimillisestä soundista, johon kuuluvat myös ne soittovirheet, kuin teknisestä hinkkaamisesta. Sitä paitsi pidän Larsia jotenkin sympaattisena: ainakin se on sellainen kuin on sitä piilottelematta tai kiertelemättä eikä piittaa vittujakaan arvostelijoidensa mielipiteistä.