Irti oravanpyörästä?

Valikoidut off-topic-aiheet
Vastaa Viestiin
Inhumanizer
Viestit: 35
Liittynyt: 26 Elo 2002, 19:26

21 Syys 2017, 12:43

Tein tuossa päätöksen kun nyt yli kymmenen vuotta tullut oltua putkeen työelämässä että nyt riittää vähäksi aikaa tuo muiden aikataulujen mukaan eläminen ja ensi talvena lähtee lento Filippiineille ilman tarkkaa paluu aikataulua. Onko muilla samanlaisia suunnitelmia tai jo tämänlaista toteutettuna?


Sir Juzzi
Viestit: 1082
Liittynyt: 22 Tammi 2004, 14:36

21 Syys 2017, 13:32

Onnittelut taloudenhallintakyvystäsi.
Cornucopia
Viestit: 245
Liittynyt: 22 Huhti 2006, 13:21
Paikkakunta: Dragontown

21 Syys 2017, 14:29

Ihan noin rajuun muutokseen ei ole suunnitelmia mutta olen alkanut downshiftaamaan ja teen vain 3 pvää viikossa nykyisellään ihan hyvällä liksalla, kun se omalla alalla on yksityissektorilla mahdollista. loppuvko jää sitten vapaampaan elämiseen, perheelle, harrastuksiin jne.

Ainakin tällä hetkellä tuntuu varsin vapautuneelta, kun tietyssä vaiheessa tuli poltettua itteni ihan loppuun, ei vaan kestänyt sitä tahtia enää.
Vlad The Impaler
Viestit: 29
Liittynyt: 25 Kesä 2007, 21:55
Paikkakunta: Kuluntalahti

21 Syys 2017, 21:26

Pari vuotta sitten pistin firman pakettiin konkurssin kautta. Odottelen josko työmotivaatio palaisi. Nuukasti kun elelee niin tässä sivussa elätän vaimon ja pari lasta. Virallisesti olen edelleen yrittäjä. Rahaa on säästössä/sijoituksissa sen verran että pakko ei ole töihin mennä. Nautiskelen lähinnä liikunnasta, musiikista ja omasta rauhasta.
Inhumanizer
Viestit: 35
Liittynyt: 26 Elo 2002, 19:26

21 Syys 2017, 21:47

Itse jo yhden burnoutin läpikäyneenä mietin tän silleen että jos meinaan olla ravintola-alalla eläkeikään asti töissä niin nyt on oikea aika ottaa kunnon irtiotto kun 40 kummittelee reilun vuoden päästä ja mukavasti säästöjä tätä varten kerryttänyt niin it's now or never :)
Frostheim
Imperiumi Assistant
Viestit: 335
Liittynyt: 15 Loka 2002, 22:08
Paikkakunta: Vantaa Victim of the Insane
Viesti:

22 Syys 2017, 08:44

Itsellä tämän hetken suurin, joskin kovin epätoivoinen haave on yksinkertaisesti vain uusi ja edes hitusen nykyistä mielekkäämpi työpaikka. Viime vuosien asiakaspalvelulähtöiset hommat kuormittaneet introverttiä pitkäaikaisstressaantunutta ja masennuksesta kärsivää jo siihen malliin, että toisen burnoutin kynnyksellä käyty tämän tästä. Täydellistä irtiottoa muualle ei ole varaa tai mahdollisuuksia tehdä. Harrastukset sekä muu elämä juurtuneet liian tiukasti pk-seudulle, että sen kaiken taakse jättäminen olisi yhtälailla tuhoisaa pääkopalle, taloudelle sekä ihmissuhteille. Vuosia menty tässä päivä kerrallaan. Ja tuo mainittu 40 v. luuraa nelisen vuoden päässä täälläkin. Koko tähänastinen elämä on näin jälkeenpäin tarkasteltuna yksi iso kriisi. Enkä näe valoa pahemmin tulevaisuudenkaan suunnalla. Vain ikuista kituuttamista mielenterveyden, toimeentulemisen sekä arjessa ylipäätään millään tavoin jaksamisen kanssa. :(

[youtube]l4zfEkKs2ZM[/youtube]
Ismo
Imperiumi Assistant
Viestit: 807
Liittynyt: 21 Kesä 2007, 15:46
Paikkakunta: Helsinki

22 Syys 2017, 15:26

Viime vuosi meni vuorotteluvapaalla. Jos nyt hakemalla jotain negatiivista hakee niin paino nousi muutaman kilon. Muuten ihan parasta! Vähän kuin joka päivä olisi lauantai. Nukut niin pitkään kun nukuttaa ja sen jälkeen teet mitä huvittaa. Kerrankin ehti olla mökillä niin että riittää ja taisipa tulla nähdyksi muutama keikkakin enemmän kuin jos olisi ollut duunissa. Korvaus olisi toki voinut olla suurempi, mutta kokemus oli sellainen, mitä on hyvin vaikea mitata rahassa. Heti uudestaan kunhan viiden vuoden välin saa lusittua.
Jeaqar
Viestit: 279
Liittynyt: 21 Marras 2006, 14:15

22 Syys 2017, 17:26

Tyytymättömyys omaan elämäntilanteeseen kävi ylitsevuotavaksi myös itselläni. Loppuaan köhivä epäterve parisuhde ja työpaikka, jossa jokainen päivä tuntui olevan merkityksen, ajoivat molemmat sitten lopulta tekoihin. Ensin meni suhde lopullisesti poikki ja yksi stressikäyrä tipahti jo siinä jonkin verran. Puoli vuotta tästä, niin irtisanouduin töistä ilman mitään tarkkaa suunnitelmaa. Sisältä nakertava ja täysin turhauttava ja osin omaa moraalia vastaan sotiva työnkuva sai luvan riittää. Pitkällä aikavälillä ehti puntaroida hyvän tovin eri vaihtoehtoja. Kyllähän sellainen hyppy tyhjän päälle hirvitti, mutta hetkeäkään en ole katunut. Tuntui hyvältä sillä hetkellä jo, kun asian ilmoitin silloiselle työnantajalleni.

Persaukisuus karenssin aikana oli ihan yksi lysti sen tunteen rinnalla, mitä vapauden tunne mukanaan toi. Neljä kuukautta sai levätä kunnolla ja ladata akkuja. Kävin siinä sitten vapaa-ajalla suorittamassa jotain työlupia, hain muita töitä ja myös vuosien tauon jälkeen uudestaan korkeakouluun. Olisin myös päässyt opiskelemaan jokaiselle linjalle, minne hain.

Nyt tilanne on sellainen, että ura meni täysin uusiksi ja toivottavasti turhauttavat duunit ois takana päin. Ensi keväänä ajan veturia työkseni.
stratowiruz
Viestit: 107
Liittynyt: 27 Elo 2002, 10:54

23 Syys 2017, 13:51

Topikin aloittajalle, erityisesti. Rohkea veto.

Itse olin oman elämäni gethesemanessa ja/tai kujanjuoksussa, miten sen nyt ottaakaan, kun jäin edellisestä työstäni pois ensin hoitovapaan terminologialla ja lopulta irtisanomalla itseni. Etukäteen olin asiasta jo kollegoille maininnut, että en palaisi - ilmeisesti ei monikaan sitä loppuen lopuksi uskonut, kun pomo lopulta sitten soitteli perään ja "houkutteli" takaisin huonoilla ehdoilla, johon olin etukäteen myös jo varautunut, luonnollisesti. Työnantajalla on siihen oikeus.

Oletin, että olisin löytänyt ja saanut uuden työn hieman helpommin, mutta se otti lopulta 3 vuotta, muistaakseni. Syyt miksi en halunnut palata eivät ole niinkään työ, vaan se yhteisö ja eritoten omistaja-johtaja. Ei siitä sen enempiä. Yksi epäonnistunut "yritys" olla työssä välissä oli minulla, ennen kuin päädyin nykyiseen hommaani. Nykytyöni yhteisö ja hallinto versus edellinen, ero on kuin yö ja päivä, paremminkin talviyö ja kesäpäivä - mahdollisimman etäällä toisistaan.

Kumpi niistä sitten on parempi kenen mielestä on subjektiivinen asia, mutta työstäni pidän... edelleen. Lisää on jengiä tullut, eikä ketään ole poistunut... edellisessä ovi kävi tiuhaan, kera oikeustaisteluiden. Nelipäiväistä viikkoa, aina perjantait vapaana, tein aiemmassa työssäni - tällä hetkellä en sitä harkitsisi, mutta ei se ole pois suljettua, koska osa nykyisistä kollegoista sellaistakin harjoittaa. Myös hallinto yleensä ja esimiehet tukevat... suosittelen tarvittaessa.

Toki nyt oravanpyörästästä irtipääseminen ei ole ihan niin yksioikoista, koska olen perheellinen, mutta hetken sitä tuli kokeiltua. Hetken sitä myös kestää. Aikoinaan nuorempana, juuri kansallisvelvollisuuden suorittaneena, poistuin puoleksi vuodeksi Suomen kamaralta vapaaehtoistöihin Israeliin, joka on edelleen elämäni paras kokemus - sanokoon kuka mitä tahansa. Tavallaan olisi silti edelleen kiva olla "dink" eli double income no kids -elämässä, vaimon kanssa.

Nyt mennään näillä eväin, mitä on Luoja whoever suonut. Lapsemme on ekaluokkalainen, joten paljon opittavaa edelleen meillä kaikilla! :)

- Iloa ja valoa, tasapuolisesti... tsemppiä topikin aloittajalle, mihin sitten tiesi ikinä viekään.
Ice
Viestit: 2658
Liittynyt: 28 Elo 2002, 10:11
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

24 Syys 2017, 21:08

Onhan se omakin haave elää ilman työelämää toisin kuin useimmilla, joilla haaveet ovat urassa ja/tai opiskeluissa. Olisi niin paljon mielenkiintoista tekemistä, jos vain olisi sitä rahaa taustalla. No lottoa, viking lottoa ja eurojackpottia pelaillen, joka ainoa mahdollisuus päästä haluamaansa elämään. Itsellä nyt sentään hyvä duunipaikka, jossa mukavat työkaverit, oma työhuone ja ok liksa, joten ei niin paska fiilis, kuin silloin kun oli surkeassa firmassa. Harmittaa se silti, että viimeiset 10 vuotta sitä parhaista vuosista tuhlannut vain työelämään.

Niin, ja se haluttu elämä? No itselle se ois musan tekoa (viimein aikaa opetella kunnolla soittamaan kitaraa ja huuliharppua), kirjoittamista (parin novellin käsikirjoitukset valmiina), ja urheilun harrastaminen. Nyt noista ei jaksa kunnolla mitään, kun aikaiset aamut vie kaikki voimat. En tajua mitenkään niitä ihmisiä, jotka sanoo, ettei ole mitään tekemistä ilman töitä, se ei ole kyllä sitten kummoista elämää. No eipä sitä itseääkään voi nostaa moisten yläpuolella, kun elän tätä "sitten joskus, kun on aikaa" -elämää. Eikä luomistaidotkaan tietty ole sitä luokkaa, että niillä itsensä elättäisi, joten ei auta kuin jatkaa samaa rataa rahapottia odotellen. Niin, mulle yhteiskunnan tukien nostaminen ei ole vaihtoehto, en sellaista lokkeilua ite arvosta, vaikka toki ei nykyisistä veroeuroista mitään itse saakaan, joten tuolta kantlta sitä voisi muutaman vuoden jo nostella.
Inhumanizer
Viestit: 35
Liittynyt: 26 Elo 2002, 19:26

24 Syys 2017, 22:40

Tässä ollaan kuitenkin aikas isojen asioiden äärellä koska ihmisellä on vain yksi elämä ja tietysti jokaisella on oikeus tehdä valinta miten sen käyttää, mutta välillä ihmetyttää elämmekö itseämme vai muita ihmisiä varten. Itselläni on muuttunut tässä vuosien varrella aika radikaalisti suhtautuminen rahaan ja materiaan sekä tähän lottovoittajien maahan jossa elämme. Joten ainakin puoli vuotta pois täältä voi tehdä ihan hyvää ja näkee sen jälkeen asioita taas uudesta perspektiivistä.
Sabbathman
Viestit: 4702
Liittynyt: 03 Joulu 2009, 04:40
Paikkakunta: Seinäjoki

25 Syys 2017, 10:37

Itseäni inhottaa ääripäät eli jos elää vain itseään tai vain muita varten. Sellainen kohtuullinen keskitie on järkevin. Itselle pitää elää ja elää muillekin mutta jos alkaa mennä pelkästään toisen suuntaan painopiste, niin siinä joko pettää itseään tai muita. Muiden palveleminen on hieno asia mutta ei se voi olla niin että ollaan koko ajan vain muiden asialla ja itsestä viis veisataan - palaa loppuun, ei ole sitten sitä muiden palvelijaa enää. Toisaalta itsekäs elämäntyyli on taas perseestä jos koko ajan katsellaan vain omaa napaa kaikessa - katoaa ihmiset ja sisältö, ole siinä sitten oman valtakuntasi yksinäinen valtias.
Jeaqar
Viestit: 279
Liittynyt: 21 Marras 2006, 14:15

25 Syys 2017, 22:49

Sabbathman kirjoitti:Itseäni inhottaa ääripäät eli jos elää vain itseään tai vain muita varten. Sellainen kohtuullinen keskitie on järkevin. Itselle pitää elää ja elää muillekin mutta jos alkaa mennä pelkästään toisen suuntaan painopiste, niin siinä joko pettää itseään tai muita.
Siinähän se juttu onkin, että nämä ovat usein sisäänrakennettuja luonteenpiirteitä. Helppo se on sanoa, että jokin asia on järkevintä, jos oma käyttymismalli ei siihen luonnostaan taivu. Sen takia minusta on aika törkeää jotenkin ylimalkaisesti arvottaa ihmisiä, että miten joku on ääripäätä milläkin tavalla.

Yleisin ryhmä, joka itsensä loppuun polttaa, on luonnostaan kiltit ja miellyttämishaluiset ihmiset. Eikä sitä ominaisuutta saa tuosta vain napsaistua pois päältä jollain järjen äänellä.
Inhumanizer
Viestit: 35
Liittynyt: 26 Elo 2002, 19:26

26 Syys 2017, 07:25

Ehkä olisi pitänyt muotoilla vähän paremmin tuo eli elämmekö mitä oma sydän sanoo vai miten ympäröivän yhteiskunnan asettamat standardit haluavat meidän elävän...
gabriel
Viestit: 247
Liittynyt: 27 Syys 2006, 19:49
Paikkakunta: tampere

31 Loka 2017, 18:15

Kappas, nyt vasta tän ketjun huomasin. Ite kamppaillut samojen juttujen kanssa pisemmän tovin. Samalla alalla viimiset 16 v, nykyisessä työpaikassa kohtsilleen 11v. Alkaa työkavereiden / työpaikan tavat käydä liiankin tutuiksi. 3 v sitten luulin keksineeni ratkaisun työpaikka-ahdistukseen, olin 8 kk vuorotteluvapaalla. Sehän olikin hienoa, mutta ikinä ei olis pitänyt samaan paikkaan takas palata. Vieläkin kuulee kettuilua tasasin väliajoin esimieheltä ym siitä, että olithan sinä pitkällä vapaalla, kyllähän sun pitäis jaksaa...

Arvatkaas vaan montako kertaa on tullu tehtyä päätös, että tää saa nyt olla tässä, meikä lopettaa. Mutta kun se pitäs toteuttaa, niin tulee pupu pöksyyn ja jatkaa vaan samassa hommassa.
Sen verran tosi mielellä kuitenkin ollaan, että nyt on kasassa karenssin ajan palkkaa vastaava nettosumma ja vähän siihen päälle. Pakko se vaan on uskoa, että jotain fiksua tekemistä löytyy ennemmin tai myöhemmin. :roll:
heraklos
Viestit: 1568
Liittynyt: 22 Maalis 2004, 19:37
Paikkakunta: Tampere, Hervanta

31 Loka 2017, 21:29

gabriel kirjoitti: Vieläkin kuulee kettuilua tasasin väliajoin esimieheltä ym siitä, että olithan sinä pitkällä vapaalla, kyllähän sun pitäis jaksaa...
Argh, nuo on sitten hienoja kommentteja. Itse pysyn tosin omassa oravanpyörässäni, mutta tuohon kommenttiin otan kiinni. Eivät tuollaiset kommentit ainakaan helpota tilannetta. En muista, olikohan 2014, kun oli ed.kerran akuuttivaihe IBD:ssä ja olin siitä syystä ollut saikulla. No, silloisen kortisonikuurin aikana tuli aivan järkyttävät eteisvärinäongelmat. Ed. saikku oli juuri loppunut, ja sitten lähes itku kurkussa ja pelästyneenä eteisvärinästä, soittelin uudesta saikusta uuden terv.ongelman takia, niin sain sitten kuunnella pään aukomista ja kommentteja, etkös juuri ollut sairauslomalla.

Vastaavaa päänaukomista on tullut aiko ajoin muutenkin, mutta nämä kylläkin varsinaisen esimieheni sijaisilta. Kokemusta on tosiaan tullut suunsoitosta esimiestahon suunnasta. Epäasiallisia kommentteja, jos saa osakseen, niin ei muuta kuin esim. luottamusmieheen yhteyttä.
Viimeksi muokannut heraklos, 01 Marras 2017, 21:36. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
gabriel
Viestit: 247
Liittynyt: 27 Syys 2006, 19:49
Paikkakunta: tampere

01 Marras 2017, 18:00

heraklos kirjoitti:
gabriel kirjoitti: Vieläkin kuulee kettuilua tasasin väliajoin esimieheltä ym siitä, että olithan sinä pitkällä vapaalla, kyllähän sun pitäis jaksaa...
Argh, nuo on sitten hienoja kommentteja. Kokemusta on tosiaan tullut suunsoitosta esimiestaholn suunnasta.
Joo joskus miettii, että mitkä ne onkaan pääsyvaatimukset sille, että onnistuu keplotteleen esimieheksi. Ja tuo vuorotteluvapaahan olikin toissakesänä eikä 3 v sitten. Niin se aika rientää. En voi kuin suositella kaikille, mikäli vaan talouskuviot saa hoidettua kestävälle pohjalle. Mutta käyttäkää ainakin tovi aikaa uuden työpaikan miettimiseen. Itse tein virheen, että en käyttänyt ja nyt sitä sitten maksellaan.
Ismo
Imperiumi Assistant
Viestit: 807
Liittynyt: 21 Kesä 2007, 15:46
Paikkakunta: Helsinki

03 Marras 2017, 14:47

gabriel kirjoitti:
heraklos kirjoitti:
gabriel kirjoitti: Vieläkin kuulee kettuilua tasasin väliajoin esimieheltä ym siitä, että olithan sinä pitkällä vapaalla, kyllähän sun pitäis jaksaa...
Argh, nuo on sitten hienoja kommentteja. Kokemusta on tosiaan tullut suunsoitosta esimiestaholn suunnasta.
Joo joskus miettii, että mitkä ne onkaan pääsyvaatimukset sille, että onnistuu keplotteleen esimieheksi. Ja tuo vuorotteluvapaahan olikin toissakesänä eikä 3 v sitten. Niin se aika rientää. En voi kuin suositella kaikille, mikäli vaan talouskuviot saa hoidettua kestävälle pohjalle. Mutta käyttäkää ainakin tovi aikaa uuden työpaikan miettimiseen. Itse tein virheen, että en käyttänyt ja nyt sitä sitten maksellaan.
No huh huh! Itse en ole saanut palattuani minkäänlaista vittuilua keneltäkään. Jengi vaan kyseli että oliko kivaa ja vastauksen kuultuaan tulee kommenttia että mahtavaa tms. Yksi kollega jäi kuun alusta jo kolmannen kerran vuorotteluvapaalle. Itsekin lasken suunnilleen jo päiviä, enää neljä vuotta ja risat niin taas mennään :)
Spunkmeyer
Viestit: 1463
Liittynyt: 17 Marras 2003, 21:59
Paikkakunta: Helsinki

11 Marras 2017, 23:48

Kirjoitin oikeasti pitkän tekstin omasta suunnitelmastani, mutta sitten peruutin sen. Nämä asiat eivät yleensä tunnu kiinnostavan ketään. Mutta sanotaan nyt lyhyesti:

Minä sijoitan säästämääni rahaa vähän kerrallaan. Menee vielä varmasti yli 20 vuotta, mutta joskus tulevaisuudessa olen taloudellisesti omavarainen, eikä työtä ole pakko tehdä ellei itse niin halua.

Otin myös lopputilin firmasta jossa olin 2006-2016, ja rupesin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Nyt teen keikkatöitä silloin kun haluan. Alalla, joka tuntuu omalta. Tavallaan olen siis jo nyt 30-vuotiaana päässyt irti entisestä oravanpyörästä. Satunnaisia vittumaisia potilaita lienee silti vielä pakko kestää hyvin pitkään, mutta tein joskus kahdeksan vuotta sitten periaatepäätöksen pääomatuloilla elämisestä ja vanhuuden järjestämisestä mahdollisimman helpoksi, ja sen aion pitää.

En tiedä onko reilun 30 vuoden päästä meillä tässä maassa työeläkettä, enkä tiedä tulenko koskaan saamaan vuorottelukorvausta tai ansiosidonnaista, mutta minä en aio luottaa muihin. Omaan omistamiseen voi luottaa, se idea on kuitenkin tuhansia vuosia vanha.
Inhumanizer
Viestit: 35
Liittynyt: 26 Elo 2002, 19:26

11 Joulu 2017, 22:39

Muuttuikin suunnitelmat sen verran että otin jo lopputilin kun rupesi niin paljon vituttaan tuo täysin turhanpäiväinen työ. Nyt voi keskittyä reissu suunnitteluun.
Vastaa Viestiin