Pain of Salvation - In the Passing Light of Day (13.1.2017)

Raskaamman musiikin keskustelut
Akiman
Viestit: 481
Liittynyt: 02 Touko 2003, 20:48
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

01 Tammi 2017, 16:32

Ruotsalainen Pain of Salvation julkaisee 13. tammikuuta 2017 uuden albuminsa nimeltään In the Passing Light of Day, joka on bändin ensimmäinen kokonaan uudesta materiaalista koostuva levytys sitten vuonna 2011 julkaistun Road Salt -albumikaksikon jälkimmäisen osan.

Sittemmin bändin luovimpana voimana tunnettu kitaristi-laulaja Daniel Gildenlöw kävi kuolemankielissä, altistuttuaan streptokokkilihansyöjäbakteerille muutamia vuosia sitten. Pain of Salvationin raskaammille juurille suuntaava albumi ammentaa teemansa juurikin tästä käänteentekevästä koettelemuksesta.

Samalla albumi on myös ensimmäinen uuden kokoonpanon kera äänitetty kokonaan uudesta materiaalista koostuva levytys. Pain of Salvationiin kuuluvat tätä nykyä kitaristi-laulaja Daniel Gildenlöwin ohella Ragnar Zolberg (kitara, laulu), Gustaf Hielm (basso, laulu), Daniel "D2" Karlsson (koskettimet, taustalaulut) ja Leo Margarit (rummut, laulu).

In the Passing Light of Day -albumin ovat tuottaneet Daniel Gildenlöw ja Ragnar Zolberg yhdessä ruotsalaisen Daniel Bergstrandin kanssa ja albumin kappalelista näyttää seuraavalta.

01. On a Tuesday (10:22)
02. Tongue of God (4:53)
03. Meaningless (4:47)
04. Silent Gold (3:23)
05. Full Throttle Tribe (9:05)
06. Reasons (4:45)
07. Angels of Broken Things (6:24)
08. The Taming of a Beast (6:33)
09. If This Is the End (6:03)
10. The Passing Light of Day (15:31)

ALBUMIN KANSI

Levyltä on irrotettu myös kaksi musiikkivideota ennen julkaisua ja valitut kappaleet Meaningless ja varsinkin Reasons edustavat melkeinpä koko albumin raskainta ääripäätä, minkä ohella albumilta löytyy myös melkoisen erilaisia irtiottoja ja ääripäitä aina minimalistisimpia tunnelmointeja myöten.

[youtube]MreXYqelGPM[/youtube]

[youtube]i_qZpLgvdOI[/youtube]

Todettakoon loppuun, että vaikka kyseessä on itselleni se tärkein bändi ikinä, olivat odotukset uuden albumin suhteen lähestulkoon pelonsekaiset. Tästäkin huolimatta Pain of Salvation pääsi jälleen yllättämään monellakin eri tavalla. Levyn ensikuuntelu oli jo melkoisen syvältä riipaiseva kokemus, joka on vain syventynyt lisäkuuntelujen myötä. Jos albumilta pitää yksi jalokivi nimetä, niin 15-minuuttinen nimikkokappale on saanut silmät kostumaan jokaisella kuuntelulla viimeisen kuukauden aikana.


Westend
Viestit: 320
Liittynyt: 20 Huhti 2004, 14:10

01 Tammi 2017, 18:04

Kaikki studiolevyt hyllystä löytyy. Ja tämäkin tulee löytymään ja varmasti myös heti kun julkaistaan.

Jotain vain tapahtui sen amerikkakritiikkilevyn myötä ja myös tämän Messulaudan kommenttien myötä.

The Perfect Element jotain maagista. Suolajärvet.

Jatkakaa.
Esanssi
Imperiumi Crew
Viestit: 621
Liittynyt: 05 Marras 2005, 21:37
Paikkakunta: Helsinki, Myllypuro

02 Tammi 2017, 12:45

Kyllähän tämä yhtye oman viestiketjun ansaitsee. Ensimmäisenä tarjoiltu Meaningless on hassusti uusioversio Sign-yhtyeen (Ragnar Zolbergin oma yhtye) kappaleesta "Rockers Don't Bathe". Tiettävästi biisiä ei ole koskaan julkaistu fyysisessä muodossa, mutta Spotifysta löytyy:

https://open.spotify.com/track/1CYvnowymfpHgUsWUb5IFX

Kumpikaan noista uusista PoS-biisestä (Meaningless & Reasons) ei ole mitään huippubiisejä, mutta katsotaan miten istuvat kokonaisuuteen. Kyllähän nuo pitkät biisit himottavat. Itse putosin PoS-junasta siinä Scarsickin kohdalla, ei vaan lähtenyt.

Road Saltit tuli kuunneltua arvostelukappaleina. Molemmat ihan hyviä, mutta rönsyt karsimalla ja tiivistämällä näistä olisi saanut jo kovan lätyn.

Mutta jos joku tähän bändiin pätee, niin se on se, että se on *progressiivinen* eli eteenpäin on jatkuvasti menty, eikä yksikään levy ole toisensa kopio. Kaikesta en tykkää, mutta kokeilevuudelle täytyy nostaa hattua.
Akiman
Viestit: 481
Liittynyt: 02 Touko 2003, 20:48
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

02 Tammi 2017, 13:18

Niin, ja albuminhan saa tottakai myös ennakkotilattua vaikkapa Levykauppa Äxästä, missä on tarjolla normaalia jewelcase-versiota, 2CD mediabookia ja vinyyliä kera CD-levyjen
Sir Juzzi
Viestit: 1084
Liittynyt: 22 Tammi 2004, 14:36

02 Tammi 2017, 14:12

Pitkästä, pitkästä aikaa sellaista Pain of Salvationia, joka saa höristämään korvia ja vaikuttaa jossain määrin lupaavalta. Soundipolitiikasta on vaan pakko olla tekijöiden kanssa eri mieltä. Bändi ei ilmeisesti halua palata soundien puolesta liikaa takaisin vanhempaan ja onhan tuollainen monotuhnuilu kylläjoo persoonallista, mutta kun se ei palvele tuota musiikkia mitenkään. Se nyt vaan on niin, että tilan täyttävästä, oikeasti soivasta musiikista tulee parempi fiilis. Olisin odottanutkin erilaista tuotantoa, kun bändi hiljattain pisti uusiksi miksatun Remedy Lanenkin pihalle, eikä sitä oltu alettu vääntämään viimeaikaisten levyjen soundipolitiikan mukaiseksi.

Tarttui tuo mainittu RL matkaan, kun sattui sopivasti tarjolle käytettynä. Kiva se on omistaa kuriositeettina ja livepuoli on aika vaikuttavaa esitystä. Studioabumin Daniel kertoi halunneensa miksauttaa uudelleen, koska alkuperäinen miksaus tehtiin hosuen paineessa saada levy nopeasti ulos ennen kiertuetta. Jens Bogren sai luonnollisesti vuolaat kehut uudesta miksauksesta. Kuitenkin alkuperäinen miksaus toteuttaa paljon paremmin Danielin mainitsemat tavoitteet (kitaravalli, erottelevuus ym juttuja). Uusi miksaus on tasapaksumpi, dynamiikaltaan latteampi ja Bogrenin persoonaton tavaramerkkivirveli kuorruttaa pannukakun. Silti ottaisin senkin soundin avosylin vastaan uudella levyllä.
Gambler
Viestit: 204
Liittynyt: 30 Heinä 2004, 17:11
Paikkakunta: Joensuu

03 Tammi 2017, 15:32

Kuullostipa hyvältä, jopa pirun hyvältä nuo biisit. Tuo eka etenkin. :shock: Tämä bändi on mennyt multa täysin ohi, vaikka progemiehiä olenkin... Koetin tuossa itekin miettiä, että miksi. Ehkä tää on mulla ollu aina kategoriassa, siis luulossa, että tää on jotain örinää... :lol: :oops: Tai että tää ois jotain melodödis-osastoa, joka sekin menee vain hyvin harvoissa tapauksissa... Mut nyt rupes kiinnostamaan ihan todenteolla. Kertokaas oi gurut, mitä levyjä näiltä kandeis lähteä kuullostelemaan ja mitä kenties välttää? Eli niitä hittejä ja huteja...?
Korpinen
Imperiumi Crew
Viestit: 396
Liittynyt: 23 Elo 2002, 17:22
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

03 Tammi 2017, 15:38

Reasons ei ole ihan huono mutta kuulostaa silti omaan korvaan tosi väkinäiseltä. Lähinnä tuollaisen muka-rankan tukanheilutus/linkkuveitsiriffittelyn takia. Mutta onneksi voi aina palata noihin oman musiikillis-ajatuksellisen kehityksen kannalta tosi tärkeisiin levyihin (lue: etenkin TPE1).
Memo
Viestit: 164
Liittynyt: 09 Kesä 2010, 21:10
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

03 Tammi 2017, 18:39

Gambler kirjoitti:Kuullostipa hyvältä, jopa pirun hyvältä nuo biisit. Tuo eka etenkin. :shock: Tämä bändi on mennyt multa täysin ohi, vaikka progemiehiä olenkin... Koetin tuossa itekin miettiä, että miksi. Ehkä tää on mulla ollu aina kategoriassa, siis luulossa, että tää on jotain örinää... :lol: :oops: Tai että tää ois jotain melodödis-osastoa, joka sekin menee vain hyvin harvoissa tapauksissa... Mut nyt rupes kiinnostamaan ihan todenteolla. Kertokaas oi gurut, mitä levyjä näiltä kandeis lähteä kuullostelemaan ja mitä kenties välttää? Eli niitä hittejä ja huteja...?
Lainaanpa itseäni kun tuli aikanaan toiseen ketjuun vastattua samoissa merkissä:
Helpoin vastaus on toki, että Remedy Lane haltuun ja heti. The Perfect Elementin seuraaja, ja tyylillisesti tuotannosta lähinnä myös. Jos geneeriseltä Pain of Salvation kysyjältä kysyy että mikä on bändin paras levy, niin vastaus tulee 50/50 todennäköisyydellä olemaan joko TPE tai RL - eikä turhaan. Remedy Lane on ehkä hieman helpommin lähestyttävä levy ja myös "hittivetoisempi" (siinä mielessä että helpommin varmaan erottuu kappaleita edukseen hyvässä mielessä), mutta silti valloittavan monipuolinen. Yli 10 vuotta tullut levyä kuunneltua ja aina välillä sieltä hoksaa jotain uutta. Levystä tuli myös reilu viikko sitten Jens Bogrenin puuhaama uudelleenmiksaus, jota vielä itse tässä otan haltuun. Erilainen ja tuore, jos ei muuta.

Mitä noin muuten Pain of Salvationin tuotantoon tulee, niin Remedy Lanen jälkeen julkaistu "BE" on myös fanien rakastama, mutta myös hyvin mielipiteet jakava levy. Progemetallista on irtaannuttu aika reilusti, mukana on orkesteri, levyn teema on ajoittain jopa teatraalinen ja konsepti itsessään lievästi sanottuna massiivinen. BE oli pitkään itselle se rakkain levy ikinä, mutta vuosien saatossa se on vähän sieltä alas notkahtanut - silti erinomainen pakkaus, joka kannattaa ehdottomasti tarkistaa, mitä nyt sopivalla suolalusikallisella varustautuneena. BE:n jälkeen julkaistu Scarsick on vielä enemmän kritiikkiä osakseen saanut levy - ja aivan loistavahan sekin on. Se on kuitenkin melkein tarkoituksenomaisesti erilainen, ja en suosittele tarttumaan levyyn turhin odotuksin - se joko toimii tai ei toimi (tai sitten toimii hetken muhittuaan). Konseptuaalisesti Scarsick on jatkoa The Perfect Elementille.

Bändin debyytti Entropia ja kakkosalbumi One Hour by the Concrete Lake on toki myös hyviä levyjä, mutta jälleen kerran hyvin erilaisia verrattuna esimerkiksi siihen Perfect Elementtiin. Entropian rankkaan näistä kahdesta korkeammalle, ja Concrete Laken bändin diskografiassa alimmaksi.

Vielä viimeisesenä huomiona: jos satut tarttumaan Remedy Laneen, niin siihen tutustuttuasi tsekkaa ehdottomasti akustinen live-levy 12:5. Materiaalia on ekalta levyltä, Perfect Elementiltä ja Remedy Lanelta, ja onpahan omissa kirjoissa paras koskaan nauhoitettu keikka. Ihan hillittömän hyvät sovitukset, bändi tajuttomassa iskussa (koko bändin taustalaulut luokkaa enkelikuoro ym.) ja kerrassaan käsinkosketeltava tunnelma.
Yllämainittujen lisäksi bändiltä löytyy toistaiseksi tuorein levy kaksikko Road Salt One ja Two. Näiden levyjen tyyli on rosoista progerokkia hyvin 70-luvun tunnelmissa. Varsinkin kakkososa on itselle hyvin rakas, mutta nämäkin on jakaneet mielipiteitä hyvin paljon, joten varauksella kiinni. Ylläoleva viesti oli kirjoitettu henkilölle joka oli jo kuunnellut bändin "magnum opuksen" The Perfect Element, part 1. Se on Remedy Lanen kanssa ehdottomasti bändin pidetyin kokonaisuus ja tyylillisesti molemmat on "eniten Pain of Salvation" ja eniten progemetallia.
Gambler
Viestit: 204
Liittynyt: 30 Heinä 2004, 17:11
Paikkakunta: Joensuu

03 Tammi 2017, 19:35

Thx. Pitääpä osapuilleen tuolla konseptilla lähteä perkaamaan. Jokunen pyöräytys per levy. Että sais vähän parempaakin tuntumaa. Jos aloittas tuolla PE e1:llä... Hankalaa jos lie palkitsevaakin, kun löytää jonkun bändin ns. "myöhään"... Paljon tavaraa läpikäytäväksi. Ja helposti menee harppomiseksi sitten. Että "mitäs muuta näillä on...?" Tsekkaampa tuon seuraavan. :lol: Ja sitten tutustuminen jää helposti vähän "puolitiehen". No, vähän kerrassaan... :P
Esanssi
Imperiumi Crew
Viestit: 621
Liittynyt: 05 Marras 2005, 21:37
Paikkakunta: Helsinki, Myllypuro

04 Tammi 2017, 08:22

Niinno, mulle "One Hour by the Concrete Lake" on bändin parhaita, että ota nyt sitten selvää tästäkin.
Krieg
Viestit: 39
Liittynyt: 25 Huhti 2004, 18:38
Paikkakunta: Helsinki

04 Tammi 2017, 10:25

Pitkään PoSin omalla forumilla (sekä muilla progeforumeilla) roikkuneena voin kompata Memon kommenttia: "[...] mikä on bändin paras levy, niin vastaus tulee 50/50 todennäköisyydellä olemaan joko TPE tai RL"
Akiman
Viestit: 481
Liittynyt: 02 Touko 2003, 20:48
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

09 Tammi 2017, 15:56

Akiman kirjoitti:Niin, ja albuminhan saa tottakai myös ennakkotilattua vaikkapa Levykauppa Äxästä, missä on tarjolla normaalia jewelcase-versiota, 2CD mediabookia ja vinyyliä kera CD-levyjen
Julkaisuun viitisen päivää! Albumi ilmestyy tämän viikon perjantaina.
Herra Turpasauna
Viestit: 19
Liittynyt: 12 Touko 2008, 16:45

09 Tammi 2017, 18:17

Ihme kyllä löysin bändin vasta syksyllä tietyn digitaalipalvelun "samanlaista kuin kuuntelet" perusteella. Saitte kyllä vakuutettua näillä kirjoituksilla. Sydämellä tehtyä, todella monipuolista, ja upeaa musiikkia -tähähän pitää kuunnella oikeasti!
Tilasinkin Äxästä ison läjän POS:in levyjä, tuon juuri ilmestyvän Passingin, Road Saltit, ja neljä ensimmäistä. Tuo Remedy Line oli jokin remixattu versio. Näissä varmaan riittää jo tutkimista pidemmäksi aikaa..
Aaaron
Viestit: 335
Liittynyt: 15 Maalis 2007, 22:14
Paikkakunta: Ulukomailla

11 Tammi 2017, 00:00

Pain of Salvationia tuli kuunneltua aivan tolkuttomasti kunnes julkaisivat Scarsickin, joka tappoi mielenkiinnon pitkäksi aikaa. Road Saltin myötä se hiljalleen taas löytyi ja nyt olisi tarkoitus keväämmällä mennä katsomaan livenä ensimmäistä kertaa koskaan.

Be on mulle ehkä se kaikkein tärkein ja rakkain levy. Se vain on jotakin hyvin syvällistä ja pakottaa kuuntelemaan ajatuksella läpi koko levyn alusta loppuun.
Akiman
Viestit: 481
Liittynyt: 02 Touko 2003, 20:48
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

13 Tammi 2017, 17:33

In the Passing Light of Day on julkaistu. Levykaupoista saatavien levykäisten ohella albumia voi kuunnella myös vaikkapa Spotifysta.

Seuraavassa Daniel Gildenlöw kertoo albumin äärimmäisen henkilökohtaisesta konseptista, sen taustoista ja vaikutuksesta albumiin.
"For four long months in the first half of 2014, I was in the hospital. I came there with the first snow, and when I left it was almost summer.

During those weird months I had a hole in my back deep enough to expose my spine. I spent all my time on either my left side or my right side, and I had to shift every 20 minutes or my legs would start to hammer me with pain.

I could only eat every second day, and every other second day I was fasting and rolled down to surgery, where I was put under for wound care - as a lifelong insomniac I learned to love and long for those dreamless black voids of Propofol nothingness - those perfect two seconds of dizziness and pain relief just after the injection started to burn my arm from the inside and before I disappeared.

Yes, and I learned more. I had to learn to take my own blood thinner injections in my leg and stomach. I went through horrible withdrawal days after I secretly decided to quit the morphine, cold turkey, since I didn't like the pills and they didn't help. I learned how to shower with an electrical pump mounted into my lower back. When I got out, I even had to learn how to walk stairs again.

I did NOT, however, learn that I need to spend more time with my family. I did NOT learn that I should spend less time of my life worrying and stressing. I did NOT learn that life is precious and every second of it counts. No, I did not learn those things - simply because I already knew them by heart. We all do. Our priorities do not change in the face of death, they just intensify. We get reminded of them. Suddenly, painfully, honestly, we remember how to live.

We start the concept in a hospital bed where I'm brought to the emergency ward with flesh-eating bacteria - teams of doctors struggle but no antibiotics help and no morphine takes away the pain. What started off as an annoying infection has, in just hours, suddenly pivoted into the very real possibility of my actual dying. From that point we go back to key points over the recent years that have passed since the Remedy Lane time span. From bed to bed - the beds of childbirth, of family deaths, of dementia, of sex and lovers, and of decades of an undying love. The hospital bed is our narrative hub, right there in the slowly passing light of day - a dusk also representing time, aging, the circle of life, the increasing oblivion of dementia, the increasing coldness of society, fading love, Ikaros' failure, falling hope, but also the beauty of the transition, of the inevitable. And of the hope of a tomorrow, the hope of change, no matter how frail and naive that hope may be. The animal within us refuses to lie down and admit defeat. This beast may very well threaten to devour us every minute of our civil lives, but at the brink of death it is that same beast who steps up and saves us."

-Daniel Gildenlöw
anzi
Viestit: 53
Liittynyt: 15 Marras 2006, 01:02

13 Tammi 2017, 21:17

Pitkästä aikaa sellainen levy miltään vanhalta suosikilta, että voi nousta jopa bändin parhaaksi. Usko on kova, että kuuntelut tätä vaan parantaa, syvyyttä tuntuu löytyvän. X ei saanut vinyyliä tälle viikkoa toimitettua, mutta digitaalisesti on soinut taukoamatta.

Itselle ne perinteiset Remedy Lane ja Perfect Element olleet melko selkeitä suosikkeja bändin katalogista. Ei tässä välilläkään huonoa ole tullut, mutta jotain on jäänyt puuttumaan. Tämä on kyllä niin huikea paluu ruotuun, että hiljaiseksi vetää. Aidosta tuskasta se paras taide vaan tuntuu syntyvän.
Ice
Viestit: 2658
Liittynyt: 28 Elo 2002, 10:11
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

15 Tammi 2017, 15:14

Pari kertaa takana kuuntelua, ja ei iske kyllä kummemmin ja jää Scarsickin eli turhan julkaisun tasolle. Angels of Broken Things on toinen hyvistä ralleista mahtavan kitasoolonsa ansiosta ja kokonaisuutena The Taming of a Beast on lehyn paras kipale. Reasons taas esimerkiksi niin ärsyttävä, ettei tule kyllä enää koskaan soimaan.

Entropia on ollut itselleni aina se ykköslevy, Remedy Lanen seuratessa. One Hour by the Concrete Lake ja The Perfect Element, part I ovat myös loistavia. Uusista Road salt two on vahva kasin tekele ja ykkösosa hieman heikompi, mutta menihän siinä aikansa ennen kuin tuo tyylin muutos aukesi. BE on dvd:nä tietty hyvä, mutten tarinaa levymitassa jaksa. Uusin sitten toiseksi huonoin ja Scarsick pohjalla.
Akiman
Viestit: 481
Liittynyt: 02 Touko 2003, 20:48
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

16 Helmi 2017, 21:25

Näyttää vähän siltä, ettei Pain of Salvationia saada ainakaan kevään aikana Suomeen keikoille, eikä potentiaalisia festarislottejakaan ole enää juuri jäljellä. Jospa syksyllä sitten tulisi keikkoja.

On meinaan tuolla rapakon takana ollut herkullisia keikkasettejä. Uuden levyn parhaita raitoja ja sopiva nippu vanhempia biisejä. Keikka, jolla tulee neljänä mammuttibiisinä sellaiset raidat kuin The Perfect Element, Beyond the Pale, On A Tuesday ja The Passing Light of Day, ei voi olla kovin huono.
Memo
Viestit: 164
Liittynyt: 09 Kesä 2010, 21:10
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

01 Touko 2017, 17:11

Akiman @ Inferno kirjoitti:Johan Hallgren soitti Pain of Salvationissa 14 vuoden ajan aikavälillä 1997-2011, soittaen bändin kaikilla albumeilla Falling Home -uudelleenäänityslevyä ja uusinta In the Passing Light of Day -kokopitkää lukuunottamatta.
Hallgren ei ollut bändissä vielä debyyttialbumi Entropian aikaan, vaan silloin kakkoskitaraa soitti eräs Daniel Magdic. :)

Likapyykki itsessään on rumaa. Ragnar oli hieno laulaja, mainio säveltäjä (kuten uuden levyn kappaleet Meaningless ja On a Tuesday ainakin osoittavat) ja on ikävää ettei hän voi jatkaa bändissä. Sanoisin itseasiassa että In the Passing Light of Dayn selkeä tähti oli juuri Ragnar eikä Daniel, vaikka Daniel lempilaulajani onkin. Jotenkin Danielin lauluosuudet uudella levyllä olivat vaatimattomia verrattuna Ragnarin omiin, joissa oli levyn parhaat annokset tunnelmaa ja revittelyä. Johanin paluu taas on ehdottoman positiivinen asia omissa kirjoissani, kun hänen äänensä on aina sopinut Danielin kanssa yhteen kuin häkä.

Olisin voinut uskoa Ragnarin tilityksen melko suoraan, eihän tuo nyt suurena yllätyksenä varmaan kenellekään tule, että Daniel on melkoinen persoona (kuten uuden levyn kappale Full Throttle Tribessakin todetaan). Mutta totta varmasti on myös, mitä Daniel sanoi, että bändi ja osalliset tietää mitä taustalla oikeasti on, eikä nämä asiat välttämättä koskaan tule päivänvaloon.
Aaaron
Viestit: 335
Liittynyt: 15 Maalis 2007, 22:14
Paikkakunta: Ulukomailla

01 Touko 2017, 22:37

Berliinin keikan jälkeen se oli nimenomaan Ragnar joka takahuoneeseen hiipimisen sijaan tuli merkkaritiskin luo juttelemaan ihmisten kanssa. Vaikutti mukavalta häiskältä. Harmillisia uutisia, mutta ei sinänsä yllättävää. Toivottavasti Ragnarista kuullaan pian!
Herra Turpasauna
Viestit: 19
Liittynyt: 12 Touko 2008, 16:45

07 Marras 2017, 23:42

Ensi viikolla Pain Of Salvation - Suomen keikat.

Tässä on vajaan vuoden verran nyt kuunneltu laajasti POS:in tuotantoa -kun sopiva mielentila iskenyt. Toki ei ole vielä kaikki levyt läheskään auenneet. Yllättäen "BE" albumin idean uskoisin ymmärtäväni jo muutamalla kuulemalla, en pitänyt sitä vaikeana - hieno levy kyllä tämäkin.

Onkin mukava nähdä nyt livenä bändi ensi kertaa! Itse lähden täältä Savosta varta vasten Nosturiin.

Ke 15.11.2017, Helsinki – Nosturi
Lipunhinta alk. 25,00 €
Ennakot: Ticketmaster
Ikäraja: S / K-18

To 16.11.2017, Tampere – Klubi
Lipunhinta alk. 25,60 €
Ennakot: Tiketti
Ikäraja: K-18
Vastaa Viestiin