Queen ja johdannaiset

Raskaamman musiikin keskustelut
Vastaa Viestiin
Koskenkorvasieni
Viestit: 1132
Liittynyt: 23 Elo 2002, 07:56
Paikkakunta: Pohjois-Espoo

23 Touko 2018, 09:00

Queen-yhtye on jälleen tapetilla ensi marraskuussa ilmestyvän Bohemian Rhapsody-nimellä kulkevan elämäkertaelokuvan vuoksi.



Itsellenihän tuo leffa on ehdottomasti pakko nähdä, sillä oma ensikosketukseni Queenin musiikiin alkoi jo kultaisella 80-luvulla, kun seitsenvuotiaana näin bändin legendaarisen Live Aid-esiintymisen televisiosta suorana lähetyksenä. Vielä silloin tosin ei bändiä tullut kuunneltua paljoa, mutta olin joka tapauksessa tietoinen sen olemassaolosta ja muistan olleeni vaikuttunut heidän keulahahmonsa karismaattisesta läsnäolosta ja esiintymisestä. Kun sitten suru-uutinen Freddie Mercuryn kuolemasta saavutti Suomenkin median, muistelin, että täähän on se Queenin valovoimainen solisti, mitä helvettiä, eihän tästä ole kauaakaan kun se tanssahteli junavaunun päällä Breakthru-videossa. Päätin sitten tutustua bändin tuotantoon tarkemmin kahden Greatest Hits-kokoelman muodossa ja olin aivan myytyä miestä ja samalla vitutti, etten ollut aiemmin tajunnut ottaa bändiä tarkempaan syyniin. Kyseessähän on yksi rock-historian parhaista yhtyeistä ja varsinkin heidän 70-luvun levytyksensä ovat sen verran teatraalista raskaampaa rockia, että uskalsin heistä jopa tänne pääosioon topicin laittaa. Esimerkiksi yksi suurimpia syitä miksi rakastan Highlander ja The Flash-leffoja on juuri Queenin musiikki. Ainahan bändi on ollut vaikeasti lokeroitavissa, sillä heidän uransa edetessä Queen loikki genrejen välillä aina hardrockista ja metalista tanssimusiikkiin ja kaikkea mahdollista siltä väliltä, mutta Brian Mayn korviahivelevä kitarointi ja Freddie Mercuryn Ääni - sellaisella isolla Ä-Kirjaimella - ovat läpi vuosien pysyneet bändin tavaramerkkeinä ja tunnistettavimpina elementteinä. Bändin rokkaavin materiaali varsinkin on aina ollut lähellä sydäntäni. Alkuajoista White Queenin, Brighton Rockin, Liarin ja Keep Yourself Aliven kaltaiset biisit toimivat kuin häkä, unohtamatta Tie Your Mother Downia, Hammer To Fallia, Now I'm Herea, One Visionia, Princes Of The Universea, I Want It Allia...Innuendon vahvasti Zeppelin-henkinen nimibiisi on aivan upea teos ja juuri Miraclen ja Innuendon biisimateriaalissa hätkähdyttää etenkin se, kuinka tuolloin jo vakavasti sairaan Freddien ääni soi kirkkaana ja kuulaana, komeampana kuin aikoihin. Tokihan myönnän pitäväni myös joistain popahtavammista Queenin hiteistä ja minusta monipuolisuus on yksi monista tekijöistä, jotka Queenin musiikissa viehättävät.

Freddien poismenon jälkeen Roger Taylor ja Brian May ovat Queen-nimen alla tehneet yhteistyötä niin Paul Rodgersin, kuin Adam Lambertinkin kanssa, eikä minulla ole pahaa sanottavaa kummastakaan, Lambertin oma matsku ei oo mun juttu, mutta Queenin materiaalin tulkitseminen häneltä kyllä luonnistuu ja Adamista löytyy samaa röyhkeyttä ja mahtipontisuutta, jota Freddielläkin oli. Rodgers-kombo taas oli mielenkiintoinen siksi, että se oli jotain aivan erilaista, mitä Queen oli Freddien kanssa, Rodgers on enemmän blues ja soul-henkinen tulkitsija, kuin sulat persuuksissa keikistelevä riikinkukko, mutta homma toimi kuitenkin. Kukaan ei kuitenkaan koskaan voi korvata Freddietä. En ole nähnyt kovinkaan montaa vokalistia, joka saisi samalla tavalla pidettyä monikymmentuhatpäisen stadionyleisön hyppysissään, vaikka toki puhtaan metallin puolelta Dickinson ja Halford ovat parhaina vuosinaan päässeet aika lähelle. Mitä taas ukon seksuaalisiin mieltymyksiin tulee, mielestäni se asia on irrelevantti musiikin kannalta.

Siinäpä aatoksia Queenista. Entäs muilla?


Jussi
Viestit: 9441
Liittynyt: 28 Elo 2002, 20:10
Paikkakunta: Oulu (Rollo)

23 Touko 2018, 10:37

Suurimmalta osalta hyvinkin samanlaiset aatokset kaikesta. Greatest Hits 2 oli ensimmäinen alkuperäinen kasettini, ja Queen edeltää jopa Gn'R:ää ensimmäisenä suosikkibändinäni :)

The Messenger Of Gods 2CD 2016 soolokokoelmaa Mercuryltä just eilen illalla rippasin talteen ja yksi parhaista levykokonaisuuksistaan The Game soi tuolla töiden taustalla, niin ajoitus kohdallaan aiheeseen!
Munamankeli
Viestit: 1159
Liittynyt: 22 Huhti 2003, 12:10
Paikkakunta: Turku, Helsinki

23 Touko 2018, 19:32

Live Aid saattoi tosiaan olla ensimmäinen näköhavainto Queenista, jonka musiikkia oli toki kuultu jo aiemmin. Bändi oli teinipoikien kirjoissa nokkamiehensä veroinen: siitä ei oikein ottanut selvää, oliko kyseessä raskaampi rock vai sittenkin pop? Ja 1980-luvulla oli lähes elintärkeää tietää, kummasta oli kyse. Joka tapauksessa viimeistään Live Aid teki selväksi, että bändissä oli asennetta, vaikkei siitä juuri kukaan digannut. Yksi kavereistani oli fani, mutta hän on muutenkin outo.

Queen meni samaan sarjaan kuin Alice Cooper (70-luvun), Led Zeppelin ja Lynyrd Skynyrd, vaikka musiikki oli täysin erilaista. Sen kuuntelussa ei ollut mitään vikaa, mutta ei se silti pärjännyt ns. hevibändeille, joihin laskettiin kaikki Dokkenista Death Angeliin. Enpä muuten muista, mihin kategoriaan Kane Records niputti Queenin? Saattoi olla heavyn alla; Alice Cooperin, Ted Nugentin, BÖC:n ja muiden joukossa.

Tästä aasinsillan kautta Live Aidiin, jonka Lontoon keikka oli Freddie Mercuryn suvereeni näytös, joka nosti Queenin kaiken kansan tietoisuuteen. Meitä kiinnosti enemmän jenkkiosuus, jota Yle ei muistaakseni näyttänyt. Siellä kun esiintyi Black Sabbath, Judas Priest ja tätä tilaisuutta varten koottu Led Zeppelin. Mainittu Wembleyn televisiointi ja etenkin Mercuryn maneerit saivat jotenkin kuvittelemaan, että kaikki isot bändit esiintyvät aina stadioneilla. Queen pääsi maistamaan tätä herkkua seuraavan vuoden kiertueella, mutta hevibändit vasta vuosikymmeniä myöhemmin, jäähdyttelyvaiheessa. Jotkut eivät silloinkaan. Esimerkkinä vaikkapa Judas Priest, joka ei koskaan ollut stadion-luokan bändi, vaikka hartaasti niin uskoimme nimenomaan Live Aidin ja videoiden perusteella.. Queen taisi käydä vuoden 1986-kiertueella Råsundan stadikalla, jonne lähti muutama turkulainen tuttu.
(Tarkastin asian. Råsunda 7.6.1986, lämppäreinä Gary Moore ja Treat. Mahtoi olla hyvä ilta.)
Koskenkorvasieni
Viestit: 1132
Liittynyt: 23 Elo 2002, 07:56
Paikkakunta: Pohjois-Espoo

23 Touko 2018, 21:18

^Kyllä Queen itse asiassa esiintyi isoilla stadioneilla Etelä-Amerikassa jo 1981.



Eikä Milton Keynesin keikka 1982 ollut myöskään ihan sieltä pienimmästä päästä.



Tässä lienee syytä mainita myös ensimmäinen Rock In Rio, jossa bändi esiintyi Iron Maidenin, AC/DC:n ja Scorpionsin kaltaisten nimien joukossa.



Mutta onhan tämä Live Aidin performanssi aivan selkeästi bändin uran kohokohta ja onhan se äänestetty jopa kaikkien aikojen parhaaksi rokkikeikaksi.

Munamankeli
Viestit: 1159
Liittynyt: 22 Huhti 2003, 12:10
Paikkakunta: Turku, Helsinki

24 Touko 2018, 19:22

Koskenkorvasieni kirjoitti:
23 Touko 2018, 21:18
^Kyllä Queen itse asiassa esiintyi isoilla stadioneilla Etelä-Amerikassa jo 1981.
Tuo on ihan totta. Ja jotkut Etelä-Amerikan stadionit ovat aivan omassa kokoluokassaan. Queenilla oli näköjään keikka buukattuna myös legendaariselle Maracanalle, mutta jostain syystä se peruttiin. Vuoden 1982-kiertueella Japanin keikkoja soitettiin stadioneilla. On se ollut käsittämättömän suosittu, kun ottaa huomioon ettei bändin musiikki kuitenkaan ollut aivan jokapäiväisintä 3 minuutin poppia.
Koskenkorvasieni
Viestit: 1132
Liittynyt: 23 Elo 2002, 07:56
Paikkakunta: Pohjois-Espoo

25 Touko 2018, 06:48

Munamankeli kirjoitti:
24 Touko 2018, 19:22
On se ollut käsittämättömän suosittu, kun ottaa huomioon ettei bändin musiikki kuitenkaan ollut aivan jokapäiväisintä 3 minuutin poppia.
Tässä pitää muistaa se, että Queenin suosion huippuvuosina valtavirran musiikki ei ollut yhtä suuressa mittakaavassa sitä nykypäivän valmiiksi pureskeltua skeidaa, vaan etenkin kitaravetoinen rock oli hyvinkin suosittua. Bohemian Rhapsody oli aikanaan vallankumouksellinen single kuuden minuutin kestollaan ja siitä tuli Queenin suurin hitti. Musiikkiscene oli monilla tavoin erilainen 70-90-luvuilla ja kun tämän päivän artisteja katsoo, niin toivoisi omistavansa aikakoneen. Ja kyllähän Queenin suosio henkilöityi myös pitkälti Freddie Mercuryn persoonaan ja ääneen. Kuten jo ylempänä mainitsin, niin ei tule mieleen montaakaan keulakuvaa, jotka olisivat päässeet karismaattisuudessaan edes lähelle.
Munamankeli
Viestit: 1159
Liittynyt: 22 Huhti 2003, 12:10
Paikkakunta: Turku, Helsinki

25 Touko 2018, 13:43

Koskenkorvasieni kirjoitti:
25 Touko 2018, 06:48

Tässä pitää muistaa se, että Queenin suosion huippuvuosina valtavirran musiikki ei ollut yhtä suuressa mittakaavassa sitä nykypäivän valmiiksi pureskeltua skeidaa, vaan etenkin kitaravetoinen rock oli hyvinkin suosittua. Bohemian Rhapsody oli aikanaan vallankumouksellinen single kuuden minuutin kestollaan ja siitä tuli Queenin suurin hitti.
Just tuota tarkoitan. Queenin huippuvuosina nuoruuden viettäneenä muistan, miten erilaiselta Queen soundasi lähes kaikkiin muihin suosittuihin artisteihin verrattuna. Pink Floyd oli ehkä lähimpänä mitä tulee suosioon suhteessa musiikin monimutkaisuuteen. Ja heilläkin suurimapana hittinä Another Brick in the Wall. Esimerkiksi Yes kosiskeli laajempaa yleisöä suoraviivaistamalla biisejä erinomaisella 90125-levyllään. Sama vika Genesiksellä.

Tai eihän siinä mitään vikaa ollut. Olivat ne toki edelleen rockia mutta poppiin kallistuvalla otteella ja tuotannolla. Tuolloin rock ja pop oli veteen piirretty viiva. Wham! ja Madonna olivat selvästi pop, mutta entäpä esimerkiksi Tears for Fears, Duran Duran tai kasarikauden David Bowie?
Vastaa Viestiin