AC/DC

Raskaamman musiikin keskustelut
Vastaa Viestiin
Koskenkorvasieni
Viestit: 1127
Liittynyt: 23 Elo 2002, 07:56
Paikkakunta: Pohjois-Espoo

27 Heinä 2013, 00:15

Tulipa tuosta Rainbow/Purple ketjusta mieleen, että yli kahdenkymmenen vuoden ajan kestosuosikeihini kuuluvalla AC/DC-yhtyeelläkin olisi ainakin pari taltiointia, joiden soisin näkevän päivänvalon täydessä pituudessaan. Capital Centre, Largo, Maryland 1981 ja Joe Louis Arena, Detroit, Michigan 1983. Noilta keikoilta on jokunen biisi ilmestynyt osana Family Jewels ja Plug Me In-kokoelmia, mutta olisi mahtavaa saada ne täyspitkinä haltuun muutenkin kuin bootleg-piirien kautta. Hiljattain Bluukkarile ilmestynyt Let There Be Rock Live In Paris on jossain vaiheessa pakko hankkia, aikanaan tuli VHS:ää katseltua aika urakalla, samoin kuin Live At Donington 1991:kin, vaikka sen audiota onkin "paranneltu" uudelleenjulkaisulla aika härskisti.

Tosiaan Razor's Edge-levyn aikoihin musta tuli fani ja sen jälkeen on otettu koko tuotanto haltuun. Niitä suurimpia hittejä nyt kuulee radiosta kyllästymiseen asti, mutta on tällä bändillä paljon myös vähemmän soitettuja helmiä, kuten Powerage-albumin avaava Riff Raff, yksi parhaimmista rokkipaloista koskaan tai juuri mainitun Razor's Edgen nimikappale. Bon Scottista ja Brian Johnsonista diggailen ihan yhtälailla, vaikka jälkimmäisen ääni onkin viime aikoina muovautunut varsin raspiseksi rälläkäksi. Tosin mikäpä siinä, toimii edelleen. Angus Young oli ensimmäinen suuri idolini. Let's face it, Angus on niin omalaatuinen esiintyjä ja lavapersoona, ettei toista vastaavaa löydy mistään. Cliff Williamsin yksinkertainen, mutta jykevä bassottelu yhdistettynä Malcolm Youngin peruskalliotakin vankempaan kitarakomppaukseen, sekä Phil Ruddin (ja välillä Simon Wrightin ja Chris Sladen) metronomin tarkkaan rumputyöskentelyyn taas luovat sen pohjan, jonka päälle bändin aivan omanlaisensa soundi loistavasti rakentuu.

AC/DC on yksi niistä monista asioista, jonka tässä maailmassa voi aina luottaa pysyvän muuttumattomana. Musiikkiskenessä on eri muoti-ilmiöitä tullut ja mennyt sitten 70-luvun ja maailmassa moni asia muuttunut, mutta AC/DC on ja pysyy ja se on hyvä se. Toivottavasti jaksaisivat vielä yhden levyn ja kiertueen tehdä, että pääsisin näkemään livenä.


Tonto75

27 Heinä 2013, 03:34

Erinomainen aihe, tämä orkesteri on kyllä kaivannut omaa ketjuaan!

Itseäni on muuten häirinnyt Fly on the Wall - levyn aikaan bändiin tutustuneena ko. levyn lähes totaalinen huomiottajättäminen ainakin livetilanteissa..omassa taulukossani levy on aika korkealla BJ:n kauden lätyistä.

Tuikataas yömusaksi Flick of the Switch ja huomenna lisää aiheesta.
Dies Irae
Imperiumi Assistant
Viestit: 867
Liittynyt: 22 Elo 2002, 22:28
Paikkakunta: Kallio

27 Heinä 2013, 10:29

Kyllä toimii.

AC/DC on miesten musiikkia. Peruskallio, jossa ei mitään ylimääräistä. Viskiä ja tupakkaa.
Lisäksi arvostan bändin yleistä asennetta, jossa omia mielipiteitä ja näkemyksiä ei alistuta selittelemään saatikka pyytelemään anteeksi, jos/kun joku nyt saattuu loukkaantumaan. Vaikka bändin sanoitukset liikkuvatkin äkkiseltään katsottuna rock/viina/naiset -akselilla, niin onhan siellä ihan oivaltavaa tekstiä. Ja Bon Scottin The Jack kertoo karua kieltään, kun tökkii kikkeliään vääriin paikkoihin.

Olen sikäli "myöhäissyntyinen" AC/DC fani, että ensimmäinen levy, minkä ostin, oli sen ilmestymisvuonnaan 1988 julkaistu Blow Up Your Video ja pitkälti TV:ssä nähtyjen videoiden takia. Sitä ennen ei kelvannut, mitä nyt Who Made Who -biisi oli ihan mainio. Olin thrash metal, joten AC/DC tapaiset sävelkulut ei mahtunut meikäläisen maailmaan. Tuli sitten Blow Upin myötä piakkoin ostettua divareista koko edeltänyt tuotanto, eikä ne vinyylit tosiaan paljoa maksanut. 5-10 markkaan, eli euro pari. Aussi-versio High Voltagesta ja T.N.T. sitten hieman enemmän. Sittemmin bändiä onkin tullut seurattua aika tiiviisti ja levyt päätyneet aina hyllyyn, olkoonkin, että esim. Stiff Upper Lip ja Black Ice ei nyt liikaa säväreitä tarjonneet.

Tuo edellämainittu Fly On The Wall on jäänyt aika lailla paitsioon bändiltä, mutta eipä taida Flick Of The Switch juuri enempää soida. Eipä nuo tosin ole soineet itsellänikään pitkiin aikoihin. Voisi ottaa AC/DC-sessiot tässä, mutta levari prkl meni rikki. Se jos mikä sattuu.

Stiff Upper Lip -kiertueella Hartwall Areenalla 2000 tuli bändi nähtyä ja olihan se aivan helvetin kova.
Mulla on toi 1991 Live At Donington VHS:lla ja sittemmin tuli kopioitua se itse DVD:lle. Miten pahasti tuota virallista DVD:ta on sitten muuteltu?
Viimeksi muokannut Dies Irae, 27 Heinä 2013, 18:24. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Ewokki
Viestit: 130
Liittynyt: 03 Elo 2006, 14:40
Paikkakunta: Joensuu

27 Heinä 2013, 16:14

Olisikohan huonoa editointia; musa ei aina synkassa kuvan kanssa. Itseäni häiritsee myös miksaus; kitarat soi kovaa takakajareistakin. Mutta soundit siis mitä parhaimmat ja viihdyttävää katsottavaa. Mutta täällä kolisee enemmän Live At River Plate-live-bluray. Parasta livepläjäystä kesään... :wink:
Ice
Viestit: 2662
Liittynyt: 28 Elo 2002, 10:11
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

27 Heinä 2013, 17:34

Hieno bändi, jota tuli aikoinaan siitä kaverilta kopioidulla tupla-live kasetilla huudatettua aika paljon. The Razors Edge on helposti itselle parhain levy ja ainoa joka löytyy sekä hyllystä että koneelta. Bändihän on myös niitä harvoja isoja, joita ei löydy esim. Spotifystä ollenkaan. Livenä olisi ollut mukava joskus kyllä todistaa, no hyllystä löytyy lisäksi DVD Family Jewels, joka on kyllä hauskaa settiä oluen oton taustalle.
Ewokki
Viestit: 130
Liittynyt: 03 Elo 2006, 14:40
Paikkakunta: Joensuu

27 Heinä 2013, 17:41

Niin, joku mainitsi aikoinaaan että maailman paras perusrockia vääntävä bändi. Ei lisättävää... :D
Sabbathman
Viestit: 4729
Liittynyt: 03 Joulu 2009, 04:40
Paikkakunta: Seinäjoki

27 Heinä 2013, 20:11

AC/DC on ollut musiikkimaailmassani pitkään, niin kauan kuin muistan. AC/DC on ollut aina sellainen bändi että minkä tahansa biisin kun kuulee niin ensinnäkin siitä tunnistaa bändin heti ja se kappale on ollut aina enemmän tai vähemmän hyvää rockia. Hittibiisit ovat kaikki lyömättömiä, tottakai sieltä löytyy harvinaisempiakin helmiä. Vasta tuossa vuonna 2009 Olympiastadionin keikkaa odotellessa hommailin uusimman albumin kaveriksi kaikki uusintapainos-CD:t. DVD-puolelta taitaa olla kaikki viralliset julkaisut:

Backtracks – Family Jewels DVD 3
Family Jewels 2DVD
Let There Be Rock – December 1979 at the Pavillion De Paris
Live At Donington 1991 DVD
Live At River Plate DVD (Buenos Aires, Argentina, December 2nd – 6th 2009)
No Bull – Live From Plaza De Toros De Las Ventas, Madrid, Spain, July 10th 1996: The Directors Cut
Plug Me In – Collector's Edition 3DVD Set
Stiff Upper Lip Live

Näistä Donington oli ensimmäinen minkä näin ja hankin, ylipäätään ensimmäisten DVD-levyjen joukossa. Tämä taitaa olla paraskin näistä kaikista. Toki tuo No Bull ja Stiff Upper Lip ovat kovan luokan tallenteita, settilistat ja lavashowt hakevat vertaistaan. River Plate on tietenkin merkittävä "muisto" vuosina 2009 ja 2010 näkemistäni keikoista, joskus ihmettelenkin että tulipa nähtyä myös näinkin jättiläisluokan bändi kuin AC/DC ja vieläpä kahteen kertaan, Helsingissä ja Tampereella. Family Jewels DVD sopisi minkä tahansa rokki-iltaman pääohjelmaksi ja taustavideoksikin, erittäin antoisa satsi. Plug Me In on ollut hyllyssä jo 1,5 vuotta, odottaa edelleen sopivaa ajankohtaa, onhan tässä näitä DVD:itä ja ylipäätään levyjä jatkuvassa kuuntelussa. Let There Be Rock oli säväyttävä kokemus myöskin, jännä fanittaa vuoden 1979 huippukeikkaa...

AC/DC on takuuvarmojen bändien ykkösluokkaa - AC/DC on kuin leima joka takaa että saadaan aina tietynlaista raskasta rokkia. Kuitenkin myös AC/DC osaa tehdä monipuolista ja mielenkiintoista kamaa oman toimintakehänsä sisällä, kahta samanlaista levyä ei ole, vain henki ja perusmeininki on aina sama. AC/DC on aina puhkunut rock 'n' rollin nimeen, mutta AC/DC on kuitenkin yksi merkittävimistä heavy metallin vaikuttajista, halusivatpa tai eivät.

Bändin lavashow oli vuosina 2009 ja 2010 jumalattoman mahtava. Hieno introvideo, iso rokkijuna lieskoineen, helvetin iso kello, lavan yllä jättiläismäinen valorakennelma joka voisi lähettää minkä tahansa bändin kotiin itkemään, valtava hytkyvä Rosie, pitkä yleisön keskelle ulottuva silta ja nostotorni säläsuihkuineen, kanuunarivistö...Kaikki AC/DC:n showssa on suurta ja mahtavaa, kuten bändi itsekin. AC/DC:n ydinklassikot ovat täyttä rautaa, aivan sama kuinka usein ne tietyt biisit soitetaan, ne rokkaavat aina ja tasaisesti yhtä kovaa - saa lähteä kotiin jos on eri mieltä. Toki tälläisellä pitkän levytyslinjan bändillä on mistä valita, eli kaikki "uutuudetkin" ovat tervetulleita. Myös uusimman levyn biisit olivat kaikki erittäin hyviä livenäkin, muutenkin Black Ice on AC/DC:n kirkkaimmassa kärjessä niin yksittäisten biisien puolesta kuin kokonaisuutenakin, itse asiassa - jos nyt pitää hieman vertailla - Black Ice on paras AC/DC-levykokonaisuus sitten Back In Blackin.

Saapa nähdä saadaanko vielä yksi studiolevy ja maailmankiertue. Jos saadaan keikka Tampereellekin, sitten tulee lähtö...
Koskenkorvasieni
Viestit: 1127
Liittynyt: 23 Elo 2002, 07:56
Paikkakunta: Pohjois-Espoo

28 Heinä 2013, 10:39

Tuli tuosta Live At Doningtonin "tohtoroinnista" mieleen, että löysinpäs tällaisen mielenkiintoisen artikkelin, jossa olevista ääniklipeistä käy aukottomasti ilmi, että If You Want Blood You've Got it livellä oleva versio Whole Lotta Rosiesta on itseasiassa vaihtoehtoisista Let There Be Rock-sessioiden studio-otoksista kasattu. Vaikuttaisi tosin olevan myöskin ainoa "feikki" biisi koko levyllä, sillä valtaosa materiaalistahan on Glasgow Apollon keikalta 1978, kuten tämä Powerage-albumiversiolla lattiaa pyyhkivä Riff Raff. Sinänsä hassu ajatus sekin, että tuon studiokikkailun tuloksena Rosien alkuun syntynyt "Angus!"-chantti on sittemmin muodostunut yleisön vakioperinteeksi joka keikalla. :lol:
Wulture
Viestit: 28
Liittynyt: 04 Syys 2007, 18:44

29 Heinä 2013, 16:25

Bändin perustamisesta tulee muuten tämän vuoden marraskuussa kuluneeksi 40 vuotta...
Maxim
Imperiumi Crew
Viestit: 1876
Liittynyt: 25 Elo 2002, 13:05

29 Heinä 2013, 21:39

Dies Irae kirjoitti:Olen sikäli "myöhäissyntyinen" AC/DC fani, että ensimmäinen levy, minkä ostin, oli sen ilmestymisvuonnaan 1988 julkaistu Blow Up Your Video ja pitkälti TV:ssä nähtyjen videoiden takia. Sitä ennen ei kelvannut, mitä nyt Who Made Who -biisi oli ihan mainio. Olin thrash metal, joten AC/DC tapaiset sävelkulut ei mahtunut meikäläisen maailmaan. Tuli sitten Blow Upin myötä piakkoin ostettua divareista koko edeltänyt tuotanto, eikä ne vinyylit tosiaan paljoa maksanut. 5-10 markkaan, eli euro pari.
Blow up Your Video on pirun kelpo levy, vaikka kieltämättä kaipaisi kovasti Ruddin vääjäämättömän väkevää boogieta sinänsä osaavan Dio-jäbän tissinläpsyttelyn sijaan. Levyllä on kyllä kaksi ehkä bändin aliarvostetuinta helmeä ikinä, Nick of Time ja Two's up. Menee meikän akkadakkalistan kärjessä kyllä sinne Touch Too Muchin ja Let Me Put My Love into Youn kannoille (joo, minä kovasti tykkään noista melodisemmista ja jotenkin vähän surumielisemmän oloisista AC/DC-biiseistä, vaikka perusjyräkin toimii oikein mainiosti).

Ehkä juuri tuon takia tuolta Sabbathmanin hehkuttamalta Black Icelta maistuu kovasti mm. Rock'n'Roll Dream.
el bandito
Viestit: 862
Liittynyt: 27 Tammi 2005, 03:03
Viesti:

29 Heinä 2013, 22:36

Maxim kirjoitti:Let Me Put My Love into You
Kovin AC/DC-biisi koskaan.

Oman ensikosketuksen koin Razor'z Edgen aikaan ja iskihän sieltä se Thunderstruck heti. Julistekin löysi tien seinälle, vaan sitten bändi jäi vähän unholaan, vaikka moni kaveri sitä kuuntelikin. Viimeisen vajaan kymmenen vuoden aikana bändi alkoi taas kiinnostamaan ja alkuun tuli hommattua Razor's Edge ja Back In Black. Viime vuonna tuli sitten hetkellinen täydellinen höyrähtäminen bändiin ja tuli ostettua viikossa puolet diskografiasta. Vielä uupuu jokunen levy, mutta eiköhän nuo jossain vaiheessa tule hankittua. Helvetin hyvää automusaa kesät talvet - ja aivan sama minkä levyn soittimeen laittaa.
Jussi
Viestit: 9414
Liittynyt: 28 Elo 2002, 20:10
Paikkakunta: Oulu (Rollo)

30 Heinä 2013, 13:39

Maxim kirjoitti:Two's Up.
Yksi omistakin top-10 AC/DC -biiseistä ja levynsä paras That's The Way I Wanna Rock n' Rollin kanssa!

Albumithan menevät (suluissa hlökoht. tärppi): Powerage (Gone Shootin') - Flick Of The Switch (This House Is On Fire*) - Back In Black (Have a Drink On Me)

* vaikka tämä ehkäpä rockmaailman aliarvostetuin levy on juurikin sellainen kuuluisa osiensa summa, ei tarvitse puhkisoitettuja hittejä erotella, koska niitä ei ole. Ja aivan hyvä niin. Eli tuota avausviestissä mainittua Joe Louis Arenan Detroitin keikkaa itsekin kaipalisin, '83 kiertueelta kokonaan julkaistavaksi.
Tailgunner
Viestit: 383
Liittynyt: 21 Kesä 2009, 13:52

31 Heinä 2013, 11:17

Oma AC/DC kuuntelu alkoi Highway to hell levyn ilmestymisestä ja keikkailu 1988 kevään Blow up your video kiertueen Jäähallin keikasta. Suurimpia suosikkejani Maidenin,Priestin ja Kissin ohella.
Ykköslevynä pidän Let there be rock albumia eikä Back in black jää kauas taakse.
Kasariajan levyistä Flick,Fly ja Blow up your video ovat todellakin liian aliarvostettuja. Fly on the wall levyllä ei ole yhtään hutia ja esimerkiksi Playing with girls unohdettu helmi. Flick levyn Rising power taas on AC/DC katalookin top 10 biisejä. Itse en ole yhtään taas ikinä pitänyt Razors edge ja Ballbreaker levyistä. Razorilla on hyviä biisejä vain Thunderstruck,Razors edge ja Fire your guns. Jotkut Are you ready ja Money talks olivat liian juustoisia AC/DC biisejä ja siirappisuudessaan karmeaa kuultavaa. Ballbreakerin ainoat hyvät biisit taas ovat loistavat The Furor,Burning alive ja Hail caesar.
Maxim
Imperiumi Crew
Viestit: 1876
Liittynyt: 25 Elo 2002, 13:05

31 Heinä 2013, 22:16

Tailgunner kirjoitti:Ballbreakerin ainoat hyvät biisit taas ovat loistavat The Furor,Burning alive ja Hail caesar.
The Furor ja Hail Caesar tosiaan ehdottomasti loistoa tuolta levyltä!
Jussi
Viestit: 9414
Liittynyt: 28 Elo 2002, 20:10
Paikkakunta: Oulu (Rollo)

31 Heinä 2013, 22:30

Maxim kirjoitti:
Tailgunner kirjoitti:Ballbreakerin ainoat hyvät biisit taas ovat loistavat The Furor,Burning alive ja Hail caesar.
The Furor ja Hail Caesar tosiaan ehdottomasti loistoa tuolta levyltä!
Mie taas tykkään siitäkin, noinkuin Rubinin tuotannon ja Ruddin paluun, sekä yleisen leppoisan baaritatsin & -grooven vuoksi. Toki oli optimissa seiskaluokan vaiheissa hankittu, tosin myöhemmin yläasteella Icelle myyty, levy joten silläkin on aina oma faktorinsa.

Fly On The Wall sisältää paljon silsaa, eikä ole tuotanto- saati kokonaisuusmielessä bändin vahvin hetki. Mutta sen kun sain sanottua, voisin lisätä miten riemastuttavan hyvin mm. Back In Business (jos Malcomin komppiriffi ei saa jalkaasi nykimään olet kuollut), Sink The Pink*, First Blood tai Shake Your Foundations toimivat aina. Ei mulla ole ollenkaan kaikkia, nättejä mattapintaisia remaster-digipakeja, mutta FOTW löytyy kyllä hyllystä.

*lyriikkansa mustimpana hetkenä aina tarjotaan tätä?! Mitä David Humea sieltä odotetaan?
twoheadeddog

01 Elo 2013, 08:23

Mulle kovin bändi, kuuntelua takana aika tarkkaan 30 vuotta. Eka levy divarista bongattu Higway To Hell joka onkin maailman paras levy ikinä (tai no Bad Religionin Against The Grain jakaa sen tittelin mutta siitä ehkä lisää jossain toisessa keskustelussa). Malcolm Young on mulle myös kovin kitaristi, vaikuttanut omaankin soittoon tosi paljon. Jostain pitäisi hoitaa itselle punainen Gretch Double Jet, onneks on lohdutuksena sentään kolme SG:tä.

Mulle AC/DC:n ura jakautuu kahden laulajan kesken. Bonilta ei löydy yhtään hutia mutta Blow Up Your Video Ja Fly On The Wall on kyllä aika jämälevyjä mun mielestä. Ilahduttavaa oli että kaksi uusinta on aivan saatanan kovia. Pari kertaa nähty livenä, varsinkin eka jäähallissa '88 oli aika tajunnanräjäyttävä kokemus.
Just hoidin alennuksesta ton kuvitetun historiikin, en oo vielä pahemmin ehtinyt lukea koska olen fiilistellyt vaan niitä kuvia :)
Tailgunner
Viestit: 383
Liittynyt: 21 Kesä 2009, 13:52

03 Elo 2013, 20:54

Brian Johnson vierailee Stingin tulevalla The last ship levyllä.
teuvo

07 Elo 2013, 17:48

Valitettavasti todettava yhdestä suurimmista rakkauksistani, että väsynyttä on nykyisin. Blueskeikka Tavan kokoisessa mestassa voisi olla toimiva. Eläkkeelle joutaisivat. Tämä kaikki suurella rakkaudella bändiä kohtaan.
Lauri Perkele

08 Elo 2013, 15:49

teuvo kirjoitti:Valitettavasti todettava yhdestä suurimmista rakkauksistani, että väsynyttä on nykyisin. Blueskeikka Tavan kokoisessa mestassa voisi olla toimiva. Eläkkeelle joutaisivat. Tämä kaikki suurella rakkaudella bändiä kohtaan.
Totta. Sama.
Ismo
Imperiumi Assistant
Viestit: 807
Liittynyt: 21 Kesä 2007, 15:46
Paikkakunta: Helsinki

08 Elo 2013, 18:57

Lauri Perkele kirjoitti:
teuvo kirjoitti:Valitettavasti todettava yhdestä suurimmista rakkauksistani, että väsynyttä on nykyisin. Blueskeikka Tavan kokoisessa mestassa voisi olla toimiva. Eläkkeelle joutaisivat. Tämä kaikki suurella rakkaudella bändiä kohtaan.
Totta. Sama.
Kompit. Flick of the switchin jälkeistä tuotantoa ei tarvitse kuunnella. Sääli toisaalta, mutta ihmiset ja pankkitilit muuttuvat. Eikä kunnon peruskama lopu vaikka yksi peruskivi hiipuisikin
Sir Juzzi
Viestit: 1087
Liittynyt: 22 Tammi 2004, 14:36

08 Elo 2013, 22:14

Hoh. Minusta AC/DC:n leiristä on Bonin poismenon jälkeen tullut tasaisen epätasaisesti sekä hyvää että huonoa tavaraa. Välissä on aika heikkoa settiä, esim. suurin osa kehutusta Razor's Edgestä olikin ihan tusinakamaa, ja aika montaa levyä en ole kokonaan edes kuullut, mutta Black Icehän on pirun hyvä levy ja Stiff Upper Lipilläkin on monta laatuisaa rallia. Väsynyttä? No, aina välillä, mutta en sanoisi että nykyään / vuodesta tai levystä x lähtien.
teuvo

09 Elo 2013, 00:58

Lähinnä tarkoitin väsyneellä viimeisintä levyä ja livekuntoa; sen taas voi tarkistaa katsomalla viimeisiä vetoja ja vertaamalla niitä 10 vuotta aiempiin.

Brianin kauden levyistä muutoin löytyy parempaa ja heikompaa, tasaista jyystöä.
mad-mike
Viestit: 407
Liittynyt: 14 Huhti 2012, 17:17

16 Elo 2013, 23:39

Äijien ikää ja kokemusta kunnioittaen ymmärrän jo tämän "väsymisen" vaikka edellinen (studio)lätty mielestäni kova levy olikin. Kovempi kuin Stiff Upper Lip. Mutta en toivo siltikään äijien lopettavan, koska jos edellinen tuotos oli tuota laatua niin mielenkiinto herää seuraavaa levyä kohtaan vielä enemmän.
Sabbathman
Viestit: 4729
Liittynyt: 03 Joulu 2009, 04:40
Paikkakunta: Seinäjoki

15 Helmi 2014, 10:28

No niin hyviä uutisia, bändi menee studioon toukokuussa ja 40-vuotisen uransa kunniaksi tulee 40 keikan maailmankiertue:

BRIAN JOHNSON Says AC/DC Will Enter Studio In May

February 14, 2014

http://www.blabbermouth.net/news/brian- ... io-in-may/

Legendary Anglo-Australian hard rockers AC/DC will enter a studio in Vancouver, British Columbia, Canada in May, presumably to begin recording their first new material since 2008's "Black Ice" album.

In addition, the band will celebrate its 40th anniversary this year by playing 40 shows around the world.
Tailgunner
Viestit: 383
Liittynyt: 21 Kesä 2009, 13:52

15 Helmi 2014, 10:48

Loistava uutinen Sapattimieheltä. Tämä onkin sitten varmaan jo viimeinen levy tosiaan iäkkäiltä legendoilta. Täytyy kyllä lähteä taas keikkaa katsomaan. Youngin pojat eivät koskaa petä livenä ja nyt varmasti 40v juhlakiertueella kuullaan muutakin kuin ne perushitit. Blow up your video kiertueelta 1988 on ACDC käyty aina katsomassa ja takuuvarma livebändi on.
Vastaa Viestiin