Paradise Lost - Tragic Idol

Raskaamman musiikin keskustelut
Vastaa Viestiin
Dime
Viestit: 769
Liittynyt: 16 Maalis 2007, 15:22
Paikkakunta: Turku

14 Helmi 2012, 11:51

Brittiläiset goottimetallin lähettiläät pukkaavat taas uutta levyä ulos. Faith Divides Us Death Unites Us:sin seuraaja kantaa nimeä Tragic Idol, ja albumin olisi määrä ilmestyä huhtikuussa. Ensimmäinen levyltä lohkaistu veisu on ladattavissa ilmaiseksi Century Medialta: http://www.centurymedia.com/specials/pl_crucify/

Mitä nyt on joitakin ennakkohaastatteluja tullut selattua läpi, niin kovin painottavat miekkoset tulevan levyn raskautta, ja tuon ennakkobiisin perusteella eivät taida ihan vain lämpimikseen puhua. Itseä ei tuo Crusify vielä ensimmäisellä kuuntelulla järin puhutellut, mutta en nyt lähde teilaamaankaan. Tulossa lienee kuitenkin hidasta ja raskasta matskua levyn täydeltä.

Omaan makuun paras Paradise Lost tehtiin Iconilla ja Draconian Timesillä. alkupään tuotanto on mielestäni melko epätasaista, mutta Gothic noista 90-luvun alun levyistä nousee omissa kirjoissa esille kirkkaimpana saavutuksena. Poppilevyt eivät sitten ole koskaan kiinnostaneet, mitä nyt videobiisien perusteella on tullut jätettyä hankkimatta. Symbol Of Lifella taas on muutamia todella kovia vetoja (kuten Erased, Perfect Mask jne.) ja oikeastaan tuosta levystä lähtien taso on ollut vähintään tyydyttävää. Viime levy vaati hieman aikaa avautuakseen, ja vaikka mitään klassikkoa ei siitä kuorioitunutkaan, niin ihan mukiin meneväksi tapaukseksi paljastui. Odotukset uutukaiseen samaa tasoa.


Maxim
Imperiumi Crew
Viestit: 1876
Liittynyt: 25 Elo 2002, 13:05

14 Helmi 2012, 12:45

Vallan lupaavalta kuulosti Crucify. On kyllä niin hienoa, että bändi sittenkin löysi identiteettinsä, vaikka välillä aika synkeää se meno huonossa mielessä oli.

Omaan makuun nuo kaksi viimeisintä levyä ovat kerrassaan erinomaisia, ja poppikauden levyistä - joihin en suoranaisesti One Secondia täysin laske, kun on sellainen crossover - paras on juurikin Symbol of Life. Muuten itselläkin ne omat suosikit liikkuvat siellä Draconian Timesin ja Gothicin maastossa.
___________
~ Prepared ~
Wictorey
Viestit: 968
Liittynyt: 22 Elo 2002, 22:13
Paikkakunta: Helsinki

14 Helmi 2012, 19:59

Hmmh. Tämä voisi olla jonkin viime vuosien singlelohkaisun b-puoli. Sekä riffittely että leadit kuulostavat varsin leipääntyneiltä. Ammentaakohan Greg luovien hetkien tuotoksensa nyt pikemminkin Vallenfyreen?
ChristLiar
Viestit: 435
Liittynyt: 23 Elo 2002, 15:04
Paikkakunta: Tampere

14 Helmi 2012, 20:09

Wictorey kirjoitti:Ammentaakohan Greg luovien hetkien tuotoksensa nyt pikemminkin Vallenfyreen?
Levyltä kuultujen parin biisin perusteella väittäisin, että ei ainakaan sinne.
Serpent
Imperiumi Crew
Viestit: 1609
Liittynyt: 23 Elo 2002, 17:16
Paikkakunta: Turku
Viesti:

15 Helmi 2012, 17:07

En lainkaan pistä pahakseni jos jatkavat raskaammalla linjalla. Satun kuulumaan niihin epätyypillisiin(?) PL-faneihin, jotka hukkasivat bändin about 15 vuodeksi tuossa välissä, kunnes uusimman levyn myötä löysivät sen uudestaan ja sitä kautta päädyin hankkimaan levyt uusimmasta Iconiin asti.

Ironista kyllä, nykyään pidän noista poppislevyistä melkoisen paljonkin, enemmän kuin pre-Icon-aikakaudesta, vaikka tuo parin viimeisen levyn matsku pääasiassa paremmalta kuulostaakin. Mutta tulipa sieltä nyt oikeastaan mitä tahansa, niin ainakin minä odotan tulevaa suurella kiinnostuksella.
Sabbathman
Viestit: 4728
Liittynyt: 03 Joulu 2009, 04:40
Paikkakunta: Seinäjoki

25 Helmi 2012, 15:57

Serpent kirjoitti:En lainkaan pistä pahakseni jos jatkavat raskaammalla linjalla. Satun kuulumaan niihin epätyypillisiin(?) PL-faneihin, jotka hukkasivat bändin about 15 vuodeksi tuossa välissä, kunnes uusimman levyn myötä löysivät sen uudestaan ja sitä kautta päädyin hankkimaan levyt uusimmasta Iconiin asti.

Ironista kyllä, nykyään pidän noista poppislevyistä melkoisen paljonkin, enemmän kuin pre-Icon-aikakaudesta, vaikka tuo parin viimeisen levyn matsku pääasiassa paremmalta kuulostaakin. Mutta tulipa sieltä nyt oikeastaan mitä tahansa, niin ainakin minä odotan tulevaa suurella kiinnostuksella.
Draconian Times on Paradise Lostin uran kruunu ja itse myös "hukkasin" bändin muutamaksi vuodeksi, hyvän One Second albumin jälkeen...kunnes bändi palasi vähintään yhtä hyvällä Symbol Of Life albumilla. Siitä levystä lähtien bändi onkin ollut jälleen nimensä arvoinen, tuntuu että albumista toiseen linja vaan vahvistuu. Vuoden 2005 nimikkolevy on monin paikoin kovempikin kuin esim. Icon jolla löytyy vain kourallinen hyviä vetoja verrattuna nimikkolevyyn. Vuoden 2007 In Requiem onkin jo sitten useita asteita jäätävämpi, suoranainen järkäle. Vuoden 2009 Faith Divides Us Death Unites Us jatkaa raskaan ja synkän linjan tiellä. Paradise Lostin julkaisutkin ovat nykyään aivan mahtavia, ulkoasuun on panostettu todella paljon kansitaiteiden ja pakettien osalta.

Tragic Idol levyn maistipala Crucify paaluttaa kyllä heti ensi sekunneista alkaen valtavalla voimalla, todella rouheaa päällekäyvää riffi- ja kannuseinämää isketään kuulijan päähän. Nick Holmes rähisee karheasti ja aika raivoisastikin, Gregor viuluttaa taas tutulla tyylillään hallavan kylmät liidit...Loistavat avaus uuteen levyyn!
Pete Bondurant
Viestit: 132
Liittynyt: 15 Joulu 2011, 13:37

25 Helmi 2012, 20:39

Symbol of Life on minullekin se levy, millä Paradise Lost palasi huipulle. Jotenkin sillä levyllä yhdistyi Draconian Times ja One Second tavalla, mitä herrat olivat yrittäneet.

Joskus nämä asiat menevät hauskasti päinvaistoin eri kuulijoilla. Itselle Icon on se Paradise Lostin mestariteos, mitä en muuttaisi mitenkään. Olkoonkin etteivät kaikki Iconin kappaleet toimi hyvin irrallaan muista ja niitä hittejä löydy samaan malliin kuin Draconian Timesiltä, mutta kokonaisuudeltaan Icon on Paradise Lostin ehein teos. Vastaavasti nimikko levyllä taso ailahtelee pahasti.

Iconin sessioissa tai niihin aikoihin taidettiin tehdä fantastinen Sweetness, mikä ei millekään levylle päätynyt. Yksi Paradise Lostin parhaista biiseistä. Tämän kappaleen takia hankin The Singles Collectionin



Nykyään PL on kyllä mahtavassa iskussa, ainakin levyillä. Nick Holmesin taso on muutamilla keikoilla ailahdellut pahasti. Örinät eivät tietenkään enää lähde vanhaan malliin, mutta kun muutamaan kertaan kaveri ei ole paikalla kuin fyysisesti. Laulut menevät miten sattuu, välispiikeissä outo haluttomuus ja piilovittuilua yleisölle sekä muutenkin väsynyt olemus.

Onneksi Mackintosh ja Aedy ovat aina olleet iskussa. Yhdellä Dublinin keikalla Mackintoshkin tuntui ihmettelevän mikäs sitä vokalistia nyt vaivaa, kun ei nappaa. Vuosi tästä ja Holmes oli ihan liekeissä ja vetäisivät yhden parhaista PL keikoista ikinä. Mutta siitä taas vajaa vuosi ja Holmesia ei kiinnostanut. Sattuhan niitä heikkoja päiviä kaikille, mutta kuitenkin...

Innolla odotan uutta tulevaa levyä ja jos näille leveyspiireille sattuvat, niin varmasti olen paikalla. Jos vaikka Holmeskin olisi, muutenkin kuin fyysisesti.
Wictorey
Viestit: 968
Liittynyt: 22 Elo 2002, 22:13
Paikkakunta: Helsinki

25 Helmi 2012, 20:59

Bondurantin pojalta erinomainen analyysi. Icon on pirun kova levy, vaikka biisit ovatkin rakenteellisesti aika omituisia. Nimikkolevy taas oli jotenkin kahden aika hyvän levyn välissä suunnaton pettymys: ikään kuin hittimelodioita muttei sitten kuitenkaan, ja hetkittäin kuulostettiin siltä Mackintoshinkin mainitsemalta Linkin Parkilta.

Saapa nähdä, mitä uudesta levystä tulee. Kuten jo sanoinkin, ensimmäinen julki tullut biisi ei tehnyt vaikutusta.
Serpent
Imperiumi Crew
Viestit: 1609
Liittynyt: 23 Elo 2002, 17:16
Paikkakunta: Turku
Viesti:

26 Helmi 2012, 21:54

Sabbathman kirjoitti:Draconian Times on Paradise Lostin uran kruunu ja itse myös "hukkasin" bändin muutamaksi vuodeksi, hyvän One Second albumin jälkeen...kunnes bändi palasi vähintään yhtä hyvällä Symbol Of Life albumilla. Siitä levystä lähtien bändi onkin ollut jälleen nimensä arvoinen, tuntuu että albumista toiseen linja vaan vahvistuu. Vuoden 2005 nimikkolevy on monin paikoin kovempikin kuin esim. Icon jolla löytyy vain kourallinen hyviä vetoja verrattuna nimikkolevyyn. Vuoden 2007 In Requiem onkin jo sitten useita asteita jäätävämpi, suoranainen järkäle. Vuoden 2009 Faith Divides Us Death Unites Us jatkaa raskaan ja synkän linjan tiellä. Paradise Lostin julkaisutkin ovat nykyään aivan mahtavia, ulkoasuun on panostettu todella paljon kansitaiteiden ja pakettien osalta.
Olen hyvinkin pitkälti samaa mieltä, joskin sillä erolla, että minusta One Second on parempi kuin Symbol of Life ja ylipäätään lukeutuu PL:n kärkilevyihin.

Harvinaisista helmistä tuli mieleen tämä, joka on mielestäni yksi nyky-PLostin parhaimmistoa:
Paradise Lost - A Side You'll Never Know
Wictorey
Viestit: 968
Liittynyt: 22 Elo 2002, 22:13
Paikkakunta: Helsinki

26 Helmi 2012, 22:11

Serpent kirjoitti:Harvinaisista helmistä tuli mieleen tämä, joka on mielestäni yksi nyky-PLostin parhaimmistoa:
Paradise Lost - A Side You'll Never Know
Mielipiteitä on monia. Minulle tuo edustaa — samoin kuin moni nimikkolevyn biisi — juuri sitä pullaa, josta tulee mieleen Mackintoshin hämmentävä Linkin Parkin diggailuvaihe. Ei nyt aivan hirveää kuraa mutta jotenkin vain mitäänsanomatonta ja radiohittityyppisillä sointukuluilla ratsastavaa.
bnz

27 Helmi 2012, 06:17



Tämän tyylistä menoa lisää, mielellään vokaaleilla varustettuna. Potkii ja lujaa.
Jelly
Viestit: 130
Liittynyt: 23 Marras 2007, 08:37
Paikkakunta: Atlantis

27 Helmi 2012, 09:13

Pete Bondurant kirjoitti:...

Iconin sessioissa tai niihin aikoihin taidettiin tehdä fantastinen Sweetness, mikä ei millekään levylle päätynyt. Yksi Paradise Lostin parhaista biiseistä. Tämän kappaleen takia hankin The Singles Collectionin

...
Ei siis millekkään pitkäsoitolle. Seals The Sense ep:llä tai maxisinkulla tai mille lie oli kuitenkin jo tuolloin aikoinaan laitettu. Itse ostin tuon muutama viikko sen jälkeen kun olin vuonna -94 todennut Iconin järjettömän hyväksi levyksi. Ja tätä nykyä ehdottomasti parhaaksi tekeleeksi Draconian Timesin jäädessä ihan hippasen heikommaksi.
Ja muutenkin näiden levyjen lisäksi kokonaisuudessaan ainostaan Shades Of God on jota alusta loppuun pystyy ilman kärsimystä kuuntelemaan.

Tästä eteenpäin on PL tullut hyvin epätasisia suorituksia. Lähes jokaiselta levyltä muutama ihan ok-biisi, muttei yhtään todellista killeria. Pari viimosta on kyllä parempaan suuntaan ja uutta kuitenkin ihan mielenkiinnolla odottelen.
Pete Bondurant
Viestit: 132
Liittynyt: 15 Joulu 2011, 13:37

27 Helmi 2012, 17:02

Jelly kirjoitti:
Pete Bondurant kirjoitti:...

Iconin sessioissa tai niihin aikoihin taidettiin tehdä fantastinen Sweetness, mikä ei millekään levylle päätynyt. Yksi Paradise Lostin parhaista biiseistä. Tämän kappaleen takia hankin The Singles Collectionin

...
Ei siis millekkään pitkäsoitolle. Seals The Sense ep:llä tai maxisinkulla tai mille lie oli kuitenkin jo tuolloin aikoinaan laitettu.
Aivan. Seals The Sense nimellä levy on mainitsemallani The Singles Collectionilla. Suosittelen tätä The Singles Collectionia, jos Icon ja Draconian Timesin aikainen Paradise Lost toimii. Eihän singlejen b-puolille mitään mestariteoksia ole päätynyt, mutta yleisesti ottaen tasokasta musiikkia näistä sessioista. Lisäksi tavaraa Shades of Godilta ja One Secondilta. Monilla varmaan on nämä biisit jossain formaatissa.

http://www.metal-archives.com/albums/Pa ... tion/20712

Ainakin joku näistä boksi versioista rajoitettiin 1000 kappaleeseen. Oma 5-CD versio tarttui joskus mukaan Swamp Musicin vitriinistä (nro. 0218/1000), hintaa en millään muista.

Iconin eheän kokonaisuuden osoittaa myös se ettei Sweetnes sille mahtunut. Minä en ainakaan keksi mille kohdin sen sijoittaisin tällä mestariteoksella. Oli kyllä hieno veto soittaa kappale livenä.
Jelly
Viestit: 130
Liittynyt: 23 Marras 2007, 08:37
Paikkakunta: Atlantis

27 Helmi 2012, 19:44

Juu! Täytyypä tosiaan hommata tuo Singles Collection jostain. Osan noista b-puolista kuullut ja ainakaan aikaisemmin eivät juurikaan säväyttäneet Sweetnessiä lukuunottamatta.
Saattais kuitenkin nykykuuntelulla olla keskimääräsitä parempia verattuna myöhempään materiaaliin.
Serpent
Imperiumi Crew
Viestit: 1609
Liittynyt: 23 Elo 2002, 17:16
Paikkakunta: Turku
Viesti:

27 Helmi 2012, 22:29

Wictorey kirjoitti:
Serpent kirjoitti:Harvinaisista helmistä tuli mieleen tämä, joka on mielestäni yksi nyky-PLostin parhaimmistoa:
Paradise Lost - A Side You'll Never Know
Mielipiteitä on monia. Minulle tuo edustaa — samoin kuin moni nimikkolevyn biisi — juuri sitä pullaa, josta tulee mieleen Mackintoshin hämmentävä Linkin Parkin diggailuvaihe. Ei nyt aivan hirveää kuraa mutta jotenkin vain mitäänsanomatonta ja radiohittityyppisillä sointukuluilla ratsastavaa.
Meikälle taas kolahtaa niin sanoitukset kuin itse biisikin. Ehkä meikän pitäisikin tutustua Linkin Parkiin paremmin...
Streamer

30 Maalis 2012, 13:09

Videota biisistä Honesty In Death
Dime
Viestit: 769
Liittynyt: 16 Maalis 2007, 15:22
Paikkakunta: Turku

31 Maalis 2012, 09:04

Tuo videobiisi kuulosti omaan korvaan jo paljon paremmalta. Saas nähdä, mitä sieltä tulee.
Serpent
Imperiumi Crew
Viestit: 1609
Liittynyt: 23 Elo 2002, 17:16
Paikkakunta: Turku
Viesti:

01 Huhti 2012, 17:21

Joo, kyllä tuo Honesty in Death kuulosti paremmalta näin kuultuna kuin livenä. Aika hyvin jatkaa kahden edellisen levyn linjoilla. Toimii ainakin meikälle.
Ewokki
Viestit: 130
Liittynyt: 03 Elo 2006, 14:40
Paikkakunta: Joensuu

01 Huhti 2012, 17:35

Joo, jos sama taso muillakin biiseillä niin pakko ostos tämäkin.

PLAYssa vain reilun kympin, mutta se toimitus saattaa venyä. Draconian MMXI-dvdkin (mahtava taltiointi, muuten) oli kuukauden myöhässä. Joten suomilevykauppaan sitten, mars... :twisted:
Serpent
Imperiumi Crew
Viestit: 1609
Liittynyt: 23 Elo 2002, 17:16
Paikkakunta: Turku
Viesti:

04 Huhti 2012, 19:33

Nyt kun on jokusen kerran pyöräyttänyt läpi tämän uutukaisen, niin täytyy sanoa, että toimii. Ei nouse vielä tosin omalla mittaristollani ihan erinomaisen In Requiemin tasolle, mutta edellislevylle tämä tuntuisi vetävän vertoja. Tyylillisesti siis menee samalla raskaalla saralla mitä pari edellistäkin ja soundit yms. ovat varsin hyvät.
Dime
Viestit: 769
Liittynyt: 16 Maalis 2007, 15:22
Paikkakunta: Turku

26 Huhti 2012, 18:46

Tänään toi postimies fan boxin ovelle, ja taas tuli huomattua kuinka mielipiteet voivat mennä ristiin. Suen ja Infernon arvostelijat muistaakseni molemmat kehuivat ekoja viittä biisiä maasta taivaaseen, mutta loppulevy ei heidän mielestään yltänyt samalle tasolle.

No, omasta mielestä juuri nuo ensimmäiset kolme kipaletta ovat aivan tappavan tylsää laahausta. Toiminee paremmin porukalle, joka on enemmän doomin yms. hidastelun suuntaan kallellaan. Tuossa vaiheessa mietein, että mikäli tämä on levyn parasta antia, voisi kuuntelun lopettaa siihen.

Onneksi videobiisi Honesty In Death kuitenkin aloittaa levyn tasonnoston, ja biiseihin tulee hieman lisää tempoa. Lopulta keskivaihella kuullaan mielestäni levyn paras anti, mutta ei loppukaan huono suinkaan ole.

Ensimmäisen kuuntelun perusteelta vaikutti levy olevan ihan tyydyttävää tasoa, ei loistava, mutta ei huonokaan. Rivakampi Theories from Another World jäi erityisemmin mieleen, mutta muuten ei mitään instant hittejä löytynyt. Nuo hitaammat biisit avautuvat itselle yleensä hitaiten, ja Paradise Lostin levyt ovat muutenkin yleensä ottaneet muutaman kuuntelukerran, ennen kuin täydellä voimallaan ovat iskeneet.

Alkuvaikutelma on kuitenkin, että In Requimen tasolle ei päästä, mutta edeltäjänsä kanssa Tragic Idol käy kovaa skabaa. Iconista tai Draconian Timesista jäädäänkin sitten kauas mielestäni, mutta eivätpä odotuksetkaan tuolla tasolla olleet. Dime antaa varauksellisen hyväksyntänsä.

Sivuhuomautuksena, itse olen hyvin pettynyt siihen, että bändi päätti karsia koskettimet pois, ensimmäistä biisiä lukuunottamatta. Sopi mielestäni Paradise Lostin musiikkiin kuin suipot korvat raumalaisen päähän.
Ewokki
Viestit: 130
Liittynyt: 03 Elo 2006, 14:40
Paikkakunta: Joensuu

26 Huhti 2012, 19:08

Noniin, nyt löytyy originaali hyllystä, ansaitusti.

Joo, ei tuo hyvien biisien putki katkea puolivälissä vielä. Ainoastaan lopun Worth Fighting For ja The Glorious End jäävät "ihan hyviksi". In this Dwell kolahtaa kovaa, aivan kuin As I Die aikoinaan.

Mahtava levykokonaisuus kumminkin, Kiitos PARADISE LOST!

TOP 6 Paradise Lost:

1. Draconian Times
2. Symbol Of Life
3. Icon
4. Tragic Idol
5. Death Unites Us...
6. In A Requiem

Lopuilla levyilläkin hienoja irtobiisejä, kuten Anatomy of Melancholy-DVD todistaa... :twisted:
Ice
Viestit: 2662
Liittynyt: 28 Elo 2002, 10:11
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

27 Huhti 2012, 09:07

Oho, ostin eilen ja parin ekan kuuntelun jälkeen ei jäänyt oikein mitään mieleen, toisin kuin parilla edellisellä. Perushyvää kamaa toki löytyi mutta pitää antaa vielä muutama kuuntelu ja toivoa ettei jää vain nyt tuntuvaksi 7/10 levyksi.
Wäinö
Viestit: 36
Liittynyt: 08 Kesä 2006, 09:01
Paikkakunta: Tampere

28 Huhti 2012, 08:40

Hyvin pitkälle uus menee Lostin top 3 ja se on paljon.

Laitetaan nyt top 6 ku muutki

Dragonian Times
Icon
Tragic Idol
Faith Divides Us – Death Unites Us
In Requiem
Shades of God
SunDwn
Viestit: 144
Liittynyt: 03 Huhti 2003, 00:50
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

28 Huhti 2012, 15:30

Vinyylin A-puolelta ei ekalla kuuntelulla jäänyt paljoa päähän mutta B-puoli nappasi heti otteeseensa, varsinkin levyn nimikappale toimii minulle. Ja on se A-puolikin alkanut vähitellen löytää tarttumapintaa pyöritysten lisääntyessä.
Vastaa Viestiin