Dimmu Borgirin uusin

Raskaamman musiikin keskustelut
Vastaa Viestiin
Sir Juzzi
Viestit: 1084
Liittynyt: 22 Tammi 2004, 14:36

21 Touko 2018, 13:07

Lauta on näemmä herännyt kuolleista. Hyvä, avataanpa uusi ketju Dimmulle, kun ei vanhaa näyttänyt löytyvän etsimälläkään.

Dimmu Borgir laittoi uuden levyn ulos hiukan takavasemmalta. Olin jo vähän asennoitunut niin, ettei somessa jaettuja hassuja promokuvia lukuunottamatta ole luvassa enää mitään uutta, joten maistiaiset uusista biiseistä tulivat yllätyksenä. Ensimmäisenä tarjoiltu kipale ei ensikuulemalta herättänyt oikein mitään fiiliksiä, vaan tuntui lähinnä tylsältä jatkumolta tylsälle edellislevylle. Council of Wolves and Snakes sai kuitenkin höristämään korvia, ja kun levy vielä sai kehuja sekä arvostelijoilta että kavereilta, niin uskaltauduin levykaupoille. Se kannatti, taitaa olla parasta Dimmua sitten Death Cult Armageddonin. Alkoi se eka maistiaisbiisikin toimia, kun enemmän kuunteli.

Useammat arvostelijat ovat painottaneet levyn olevan jotenkin hirmu erilaista Dimmua, mutta kyllä se minusta enemmän Dimmulta kuulostaa kuin Abrahadabra. Jotenkin siitä tuli jopa sellainen fiilis, että kyseessä voisi olla kakkososa mainitulle Death Cult Armageddonille. Tarttuvuus ei ole ihan yhtä ilmeistä ja kyllähän tässä uusia elementtejäkin on mukana, mutta biiseissä ja niiden kaaressa on silti jotain tuttua. Fiilis on kuitenkin aika paljon, sanoisinko, aikuisempi. Olen bändin suhteen toisaalta aikalailla myöhäisherännäinen, joten minulla ole mitään kauan sitten muodostunutta käsitystä siitä, miltä sen pitäisi soundata ollakseen Dimmua, joten ehkä tämä ei siksi kuulosta niin erilaiselta.

Monissa kuoron laulamissa lead-laulukohdissa kaipaan Vortexin kylmäävää lauluääntä, mutta kukapa ei. Toimii ne sentään noinkin tehtyinä. Miksauksesta pieni miinus, ongelmat ovat tuttuja about kaikilta Bogrenin miksaamilta levyiltä, eli särökitarat soivat hiukan tukkoisen diskantittomasti ja virvelirumpuun on sämplätty sama läsähdys kuin aina, ja Dimmu kaipaisi ehdottomasti enemmän terää. Kaukana ollaan kuitenkin Sneapin pumpulisoundeista edellislevyltä.

Lopuksi voisi todeta, että silloin yllättyy positiivisimmin, kun ei osaa odottaa mitään. Dimmulla ei ole montaakaan levyä, joita jaksan kuunnella, mutta ne, jotka toimii, toimii pirun hyvin, ja tämä uusin on selkeästi yksi niistä.


WildFire
Imperiumi Crew
Viestit: 966
Liittynyt: 03 Marras 2005, 09:40
Paikkakunta: Ylöjärvi

21 Touko 2018, 14:42

Itse ihmettelen sitä, että lauluosiot on jaettu aika lailla puoliksi kuoron ja Shagrathin välillä. Joissakin kappaleissa tuntuu, että yhtyeen varsinainen vokalisti örähtelee vain jotain siellä täällä, ja kuoro vie hommaa eteenpäin.

Odotukset eivät olleet täälläkään erityisen korkealla Abrahadabran jäljiltä, ja tätä vasten jopa pääsin yllättymään levyn tasosta. Avauskaksikko ja Alpha Aeon Omega ainakin ihan ässiä. Albumin keskiosa Council of Wolves and Snakesin jälkeen on vähiten mieleen jäävää, mutta on sielläkin hyviä juttuja joka biisissä.

Yhtyeellä on niin kova katalogi, ettei tällä välttämättä tuotannon top-3:een mennä, mutta sinne tuntumaan helposti.
Dante
Viestit: 481
Liittynyt: 09 Huhti 2004, 19:48
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

24 Touko 2018, 16:47

En ole koskaan ollut mikään suoranainen DB-fani, mutta bändin uraa on tullut seurailtua Death Cult Armageddonista lähtien.
Puisevan In Sorte Diabolin sekä epätasaisen Abrahadabran jälkeen en odottanut oikeastaan mitään huumorimusiikkia kummempaa, joten ihan kivastihan Eonian pääsi yllättämään. Paketti on jotenkin nyt paremmin kasassa, materiaali on tasavahvaa ja soundit ovat jees. Mukava oli myös todeta, että vuosia kestänyt Dimmun ja sinfoniaorkan yhteistyö on myös noussut uudelle tasolle, kun molemmat osapuolet soivat yhteen ja tukevat toisiaan paremmin kuin koskaan aiemmin. Ei Eonian ehkä ihan 90/00-lukujen taitteen kovimpia suorituksia ylitä, mutta mielestäni ihan siellä perässä hillutaan.
WildFire kirjoitti:
21 Touko 2018, 14:42
Itse ihmettelen sitä, että lauluosiot on jaettu aika lailla puoliksi kuoron ja Shagrathin välillä. Joissakin kappaleissa tuntuu, että yhtyeen varsinainen vokalisti örähtelee vain jotain siellä täällä, ja kuoro vie hommaa eteenpäin.
Tästä puhuivatkin eräässä haastattelussa, olikohan juuri uusimmassa Infernossa, että lähtivät sävellystyöhön nimenomaan biisin ehtoilla ja jos bändi (eli tämä luova trio Shagrath-Silenoz-Galder) koki, että lauluosuudet toimivat joissain kohdissa paremmin kuoron vetämänä kuin Shagrathin kärisemänä, mentiin sitten sillä.
Sir Juzzi
Viestit: 1084
Liittynyt: 22 Tammi 2004, 14:36

24 Touko 2018, 18:57

WildFire kirjoitti:
21 Touko 2018, 14:42
Itse ihmettelen sitä, että lauluosiot on jaettu aika lailla puoliksi kuoron ja Shagrathin välillä. Joissakin kappaleissa tuntuu, että yhtyeen varsinainen vokalisti örähtelee vain jotain siellä täällä, ja kuoro vie hommaa eteenpäin.
Kertonee toimivasta ratkaisusta, että kiinnitin asiaan huomiota vasta kun kirjoitit siitä. Mielestäni tällä levyllä eri osasten välinen balanssi on kohdallaan. Ehkä selkeitä huippukohtia jäin vähän kaipaamaan. Shagrathin raakkuminen kuulostaa myös aina vaan laadukkaalta.
Vastaa Viestiin