Van Halen-A different kind of truth

Raskaamman musiikin keskustelut
Pilgrim

03 Helmi 2012, 18:33

On muuten kova levy tämä uutukainen. Kokonaisuutena menee bändin kärkikastiin. Mitään jättihittejä ei ole, mutta tasaisen tappavaa runttausta. Tattoo on levyn heikoin biisi, eikä sovi muiden seuraan ollenkaan.

Eddien kitara on raskas ja mies soittaa kuin ennen wanhaan. Dave ei edelleenkään vokalistina pärjää Hagarille, mutta vetää tämänkaltaisen matskun asiallisesti. Wolfgangin ei tarvitse häpeillä, hyvin poika hommansa hoitaa. Alex ei petä hänkään.

Levyn raskasta osastoa edustaa Homebabesweetiedoll, vaikka biisin nimestä voisi luulla muuta. Metal-menoa on.

Stay frosty on maino biisi, ensin akustista menoa ja sitten jyrisee... :twisted:

Bullethead ja As Is edustavat takuuvarmaa kunnon Van Halenia.

Ei tule uutta Panamaa tai Unchainedia, mutta tuli kokonaisuutena hieno levy!


Judez
Viestit: 770
Liittynyt: 23 Kesä 2009, 15:27

03 Helmi 2012, 18:38

Ensimmäinen kuuntelukerta takana ja jyvät alkaa heti erottua akanoista:

Levyn kärkipää:
Honeybabysweetiedoll
As Is
She's The Woman
Stay Frosty

Näistä kunniamaininta menee Honeybabysweetiedollille, suorastaan hunajata korville kuunnella tuota Eddien vihaista ja tiukkaa kitarointia, uskomaton biisi ja todella iloinen yllätys tältä uutukaiselta, tätä tullaan kuuntelemaan vielä monesti. Tätä kuunnellessa tekee vaan mieli pistää nupit kaakkoon ja nauttia menosta. Tällaisia hieman erityylisiä juttuja olisin kaivannut levylle enemmän, monet muut vedot kun sortuvat tiettyyn persoonattomaan menoon josta ei saa oikein otetta. She's The Woman groovaa eteenpäin kuin vanhoina hyvinä päivinä, Wolfgang näyttää tässä että ei ole ollenkaan turha jamppa. As Is menee aikalailla samaan kastiin kuin Honeybaby, koska mukana on mukavan rankkaa sahausta a la Eddie Van Halen mistä pidän, myös kiva väliosa oli mukava lisä biisiin. Stay Frosty on kans kova veto, alun akustinen intro toimii mainiosti ja biisi suorastaan jyrähtää käyntiin.

Mitäänsanomattomaan keskikastiin kuuluu sitten käytännössä kaikki muut vedot tällä hetkellä, ja Tattoo, Blood and Fire ja The Trouble With Never olivatkin jo aiemmin siellä. Harmittavasti moni vedoista on sellaisia joissa ei sitä koukkua ole kuten noissa kovemmissa vedoissa. Jatkamme kuitenkin kuuntelua.
ovassa-8
Viestit: 211
Liittynyt: 06 Tammi 2003, 21:42
Paikkakunta: Hyvinkää Rock City

03 Helmi 2012, 21:11

Oh, hoh, kylläpäs tosiaa rokkaa hienosti, pelkäsin jo että tasapaksua jöötiä ala Tattoo on tulossa, mutta mitä vielä, kaikkea muuta! Eddien kitarassa on taas vanhaa säihkyä, mahtiriffejä ja sormet suorastaan tanssivat otelaudalla sooloissa biiisissä kuin biisissä, muutenkin bändin soitto on taas maagisella tasolla. Rothin laulussa on energiaa ja sitä ainutlaatuista tunnetta ja elämää jota Hagar ei ikinä kykenisi saamaan biiseihin.
Oma suosikkini tällä hetkellä on You And Your Blues, johtuen hienosta melodiasta. Bullethead rokkaa pirun hyvin myöskin. Halen pelasti taas hard rockin, ainakin hetkeksi- kunnes Kissin Monster sitten räjäyttää potin myöhemmin.
Ekan kiven heittäjä
Viestit: 193
Liittynyt: 29 Elo 2002, 17:15

04 Helmi 2012, 14:20

Mitämitä, joko kaupoissa? Tässähän olisi syy lähteä uhmaamaan pakkasta.
rss
Viestit: 442
Liittynyt: 16 Tammi 2006, 00:43
Paikkakunta: VANTAA
Viesti:

04 Helmi 2012, 20:36

Ekan kiven heittäjä kirjoitti:Mitämitä, joko kaupoissa? Tässähän olisi syy lähteä uhmaamaan pakkasta.
vasta ensi viikolla virallinen julkaisu..
lätty kuitenkin tilattu pelkästään tattoon perusteella..ja mitä lukenut muualta niin kehuttu on, että aivan loistavaa :)..
Nostromo
Viestit: 771
Liittynyt: 14 Tammi 2004, 10:03
Paikkakunta: Vantaa

08 Helmi 2012, 10:44

Onko tässä(ja bändillä nykyään) nyt sitten se alkulevyjen kirkkaampi/räiskyvämpi soundi vai myöhemmin tavaramerkikseen tullut "ruskea soundi"?

Ja vieläkö Alex vetää sähkörummuilla?
Skebaholikko

08 Helmi 2012, 16:16

Ei järkeä miten kova plaatta tämä on. Bändin parhaimmistoa ulkona vuonna 2012, uskomatonta. Ihmiskunnalla todellakin on viel toivoa. Siis oon sen tason fanipoikaa, että Halen- ja Hagar-vaiheet ovat molemmat ihan mahtia, jopa Kolmosella on kovat hetkensä (kuransakin)...ja siltikin oon ällikällä lyöty miten julmetun kova tää on. Odotin toki ja toivoin mutta ei suatanas miten briljanttia. Nyt kauppaan ja yliäänisesti! Fiilistä ja mitkä soundit ja maailman paras kitara ja riffit soolot ja fiilistä ja vuoden kesälevy helmikuussa jaja...

Ei mitään sähkörumpuja messissä kun Alexin virveli läiskähtää ja kyllä, Eddien soundit räiskyvät, enemmänki rusentavat ja murskaavat niin ettei paremmasta väliä. Tajutonta omistusta. Dave niin velmuna ja rentona kuin aina parhaimmillaan ja se fiilis viba FIILIS jumaleissan...vuoden rock-levy, hands down.

Oikeesti. Kolme melkein eläkeläistä sankaria ja yks juuri melkein lukiosta päässy jantteri. Eikä oikeesti edes tule Mad Miken hunajaisia taustavokaaleja niinkää ikävä. Ei oo totta, mutta on. C'mon Dave, give us a break. Ja sehän tulee.
ColdBlankStare

09 Helmi 2012, 14:19

Nyt ei voi muuta kuin levyn tuotantoa haukkua - miksaus on OK jota on pahennettu huolimattomalla masteroinnilla. Ei iske päin kasvoja enää Alexin sähkörummut, nyt ne akustiset rummut sen sijaan hukkuvat kitaravallien alle. Etenkin virveli hukkuu meluisimpien kohtien alla jonnekkin aivan suohon. Kuulokkeilla levy kuulostaa ihan OK:lta - autossa yhtä tasaista paskaa. Voi näitä nykykäsittelyjä kun ammatti-ihmiset eivät osaa kuunnella mikä on parasta musiikille, katsovat vaan äänikäyriä että olisi mahdollisimman tasaista jälkeä...

Tiedän että tässä pitäisi enemmän nyt puhua itse musiikista, joka on todella laadukasta jälkeä, mutta verratkaapa tätä levyä esim. Chickenfootin (SAMMY HAGAR!!) uutukaiseen, ja sanokaa kumpi saundaa paremmalta? Ei siis musiikillisesti. Sen jälkeen en sano enää mitään äänitekniikkaan liittyvää ;)
el bandito
Viestit: 862
Liittynyt: 27 Tammi 2005, 03:03
Viesti:

09 Helmi 2012, 21:43

Aika hyvä levy vaikuttaisi olevan. Tattoo kuulosti ensi kuunteluilla jokunen viikko sitten aivan mielettömän tylsältä, köyhältä ja jopa vaivaannuttavalta, mutta nyt tykkään. Melko tasaisen vahva levy ilman mitään erityisen selkeitä kohokohtia. Jos jotain ihan pakolla yrittäisi nostaa esille, niin China Town, Outta Space, Tattoo ja She's The Woman ovat vähän keskivertoa vahvempia vetoja. DLR:n ääni on ihailtavan hyvässä kuosissa ja tulipa tämän levyn innoittamana pitkästä aikaa pyöriteltyä We Wise Magicia ja Can't Get This Stuff No Morea, hienoja biisejä nekin. Oikeastaan kumpikin näistä ysäri-DLR/VH -biiseistä olisi levylle laitettuna ollut levyn kohokohta. Eddien riffittely on terävää ja fillit on tyylikkään sulavia ja kun Wolfgang vetää päälle vielä näin tyylikkäitä bassokuvioita, niin on mukava bongailla yksityiskohtia. Soundi on tutun oloinen, mutta silti ehkä hieman turhan nuhainen. Taas yksi levy sarjassa "kasvaa kuunnellessa".
el bandito
Viestit: 862
Liittynyt: 27 Tammi 2005, 03:03
Viesti:

12 Helmi 2012, 11:38

Aivan vitun hyvä levy! Ei mulla muuta.
moottoripää

12 Helmi 2012, 14:27

Siis todella kova! Käsittämätöntä miten groove on palannu takaisin bändiin laihojen vuosien jälkeen. Tuotannolle täältäkin miinusta.

OT: Ihme hommaa että nämä megabändit tuntuvat sössivän noita tuotantojaan nykyään vrt esim Metallica...
Munamankeli
Viestit: 1158
Liittynyt: 22 Huhti 2003, 12:10
Paikkakunta: Turku, Helsinki

14 Helmi 2012, 09:31

Levy kuunneltu muutaman kerran. Tuotannosta ja muusta epäoleellisesta on vielä vaikea sanoa, sillä latasin bitteinä puhelimeen (Nokia Music Unlimited). Kyllä se tutulta kuulostaa. CD on tilauksessa, kun en viitsinyt ostaa Äxän spesupainosta 22 eurolla.

Äkkikuulemalta moni biisi sopisi rakenteeltaan paremmin Daven ekoille sooloille - etenkin nopeat rallit tuovat mieleen biisit Shyboy, Elephant Gun, Knucklebones, Hot dog and shake - mutta kitara on tuttua Van Halenia. Levy on joka tapauksessa paljon parempi kuin uskalsin toivoa ja tätä on sentään toivottu vuodesta 1984 lähtien. Hagarin aikaiset ovat kauttaaltaan laatutyötä, mutta onneksi samaa kosketinvetoista sabluunaa ei enää käytetty Daven kanssa vaan palattiin vanhaan kunnon pelleilyrokkiin. Dave ei ehkä olisi ollut parhaimmilaan hienoissa ja elämää suuremmissa melodioissa. Jos ja kun Eddie ei halua mennä crooner-osastolle, suora rokki on ainoa vaihtoehto joka sopii sekä hänelle että Davelle.

Kaikkiaan hiton kova veto ja varmasti paranee kuuntelun myötä. Levy on menossa ykköseksi jenkkilistalla, jollei Adele saa uutta nostoa Grammyjen myötä. Myös kiertue on kiinnostanut ilmeisen hyvin ja muutama paikka on jo loppuunmyty.
Viimeksi muokannut Munamankeli, 14 Helmi 2012, 12:08. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Kolzig

14 Helmi 2012, 10:00

Huikea paluu n. 15 vuoden korpivaelluksen jälkeen.

Tässä viimeisen viikon ajan en ole mitään muuta kuunnellutkaan kuin Van Halenia kokoajan.

Hieno levy ja Tattoo on ainut kompastuskivi, muuten kyllä huikeaa mättöä alusta loppuun. Upea kuulla DLR:n laulavan levyllä. Nyt vaan kun lopettaisivat perseilyn ja tulisivat Eurooppaan kiertueelle. Jotain oli kuulemma jo suunniteltu viime syksynä että tulisivat kesäksi Eurooppaan mm. Sweden Rockiin, mutta vituiksi meni jostain syystä ja nyt nuo keikkaillee TAAS vain Pohjois-Amerikassa mikä syö miestä.
ovassa-8
Viestit: 211
Liittynyt: 06 Tammi 2003, 21:42
Paikkakunta: Hyvinkää Rock City

19 Helmi 2012, 16:55

Halen oli vetänyt unelmasetin eilen Louisvillessa, ei paljoa parempaa voi toivoa. Neljä biisiä uudelta levyltä, mukana hienot Mean Street ja I`ll Wait ja kaikki herkut. Hienosti laadittu, nyt vain äkkiä Suomeen ja Eurooppaan.
http://www.setlist.fm/setlist/van-halen ... e8cc5.html
Kolzig

20 Helmi 2012, 13:40

Ehdottomasti Eurooppaan kyllä, toivon todella että tulevat jossain vaiheessa lähiaikoina. Ei tarvitse edes tulla Suomeen välttämättä. Mihin tahansa Euroopan maahan vaan niin I'm there ja heti.
Munamankeli
Viestit: 1158
Liittynyt: 22 Huhti 2003, 12:10
Paikkakunta: Turku, Helsinki

21 Helmi 2012, 20:00

Kolzig kirjoitti:
Tässä viimeisen viikon ajan en ole mitään muuta kuunnellutkaan kuin Van Halenia kokoajan.
Samat sanat. Huomasin juuri tänään hakevani lähes väkisin juoksulenkin tahdittajaksi jotain muuta kuin uutta Van Halenia. Ei onnistunut ja samassa tajusin miksi levy koukuttaa hyvän musiikin lisäksi: biisit on maltettu jättää alkuperäiseen vanhalenmaiseen mittaan, so. kolmesta neljään minuuttiin. Lyhin on kaksi ja puoli minuuttia, pisin hieman yli viisi minuuttia. Sammyn kanssa mentiin neljästä seitsemään minuuttiin. Klassikko 5150 menee vielä vanhalla kaavalla, mutta sittemin kestoa on venytetty; hyvin usein rullaavuuden ja toimivuuden kustannuksella.

Toki Sammyn kanssa väsätyt rallit vaativat hieman enemmän mittaa koskettimien, kertosäkeiden ja paisuttelun takia. Mutta vipuun mentiin myös Daven kanssa. Kokoelmaa varten tehdyt kaksi raitaa ovat kestoltaan 5:16 ja 6:09. Ehkä ne siksi kuulostavat jotenkin väkinäisiltä, vaikka ainekset sinänsä riittäisivät parempaankin.
SS74
Viestit: 95
Liittynyt: 21 Helmi 2009, 19:04

22 Helmi 2012, 13:44

Ou Yes! tämä levyy toimii ja hienosti.Pari kertaa on läpi pyöritetty ja ei lähde soittimesta ihan vähään aikaan :) Oli muuten ensimmäinen VH levy jonka olen uutena ostanut....ja eiköhän Suomeenkin keikka saada-toivottavasti.Se kai on levy myynnin vähenemisen ainut hyvä puoli että bändit "joutuu" keikkailemaan enemmän ja vaikka Halenin miehistöllä nyt ei varsinaisesti $$$$ puutetta olekkaan niin luulisi että Eurooppakin kiinnostaa...... :wink:
Munamankeli
Viestit: 1158
Liittynyt: 22 Huhti 2003, 12:10
Paikkakunta: Turku, Helsinki

23 Helmi 2012, 16:04

ColdBlankStare kirjoitti:Nyt ei voi muuta kuin levyn tuotantoa haukkua - miksaus on OK jota on pahennettu huolimattomalla masteroinnilla. Ei iske päin kasvoja enää Alexin sähkörummut, nyt ne akustiset rummut sen sijaan hukkuvat kitaravallien alle. Etenkin virveli hukkuu meluisimpien kohtien alla jonnekkin aivan suohon. Kuulokkeilla levy kuulostaa ihan OK:lta - autossa yhtä tasaista paskaa. Voi näitä nykykäsittelyjä kun ammatti-ihmiset eivät osaa kuunnella mikä on parasta musiikille, katsovat vaan äänikäyriä että olisi mahdollisimman tasaista jälkeä...

Tiedän että tässä pitäisi enemmän nyt puhua itse musiikista, joka on todella laadukasta jälkeä, mutta verratkaapa tätä levyä esim. Chickenfootin (SAMMY HAGAR!!) uutukaiseen, ja sanokaa kumpi saundaa paremmalta? Ei siis musiikillisesti. Sen jälkeen en sano enää mitään äänitekniikkaan liittyvää ;)
Omaan korvaan tämä nimenomaan soundaa kuin Van Halenin alkupään levyt, jossa tuotanto oli ilmavaa ja soittimet erottuvat toisistaan, mutta rumpusoundi on ajalle tyyppillisen "tuhnuinen". Pitää seuraavaksi kuunnella kuulokkeilla.

Olet oikeassa. Chickenfoot kuulosti tämän päivän soundeihin soitetulta ammattiporukan terapiavedolta. Tanakkaa ja osaavaa soittoa, hyvät soundit ja tuotanto viimeisen päälle. Joku kuitenkin unohti tehdä biisit. Edellinen siis sanottu myönteisessä mielessä, mutta en minä silti Chickenfootin keikalle menisi.

Settinä:
Denon 2910 Super Audio CD / DVD
Rotel RC990BX esivahvistin
Genelec 1029A (bass tilt ON)
el bandito
Viestit: 862
Liittynyt: 27 Tammi 2005, 03:03
Viesti:

08 Maalis 2012, 10:10

Imperiumin viikon levy ja arviosta kymppi

Itse en ihan täyttä kymppiä antaisi. Beats Workin laahaa vielä vähän muuhun materiaaliin verrattuna, mutta muutoin on aika helvetin tiukka paketti.
Munamankeli
Viestit: 1158
Liittynyt: 22 Huhti 2003, 12:10
Paikkakunta: Turku, Helsinki

08 Maalis 2012, 12:11

el bandito kirjoitti:Imperiumin viikon levy ja arviosta kymppi

Itse en ihan täyttä kymppiä antaisi. Beats Workin laahaa vielä vähän muuhun materiaaliin verrattuna, mutta muutoin on aika helvetin tiukka paketti.
Jep, ei aivan napakymppi mutta lähellä kuitenkin. Ei ehkä liity suoraan asiaan, mutta Ronnie Montrose heitti plektran nurkkaan: www.classicrockmagazine.com/news/ronnie-montrose-r-i-p/

Sivuaa Van Halenia ja mainittua arvostelua Sammy Hagarin ja alkujaan Montrosen ekasta napattujen vaikutteiden ja 6 ekaa levyä tuottaneen Ted Templemanin takia.
Ismo
Imperiumi Assistant
Viestit: 807
Liittynyt: 21 Kesä 2007, 15:46
Paikkakunta: Helsinki

08 Maalis 2012, 12:28

Munamankeli kirjoitti:
el bandito kirjoitti:Imperiumin viikon levy ja arviosta kymppi

Itse en ihan täyttä kymppiä antaisi. Beats Workin laahaa vielä vähän muuhun materiaaliin verrattuna, mutta muutoin on aika helvetin tiukka paketti.
Jep, ei aivan napakymppi mutta lähellä kuitenkin. Ei ehkä liity suoraan asiaan, mutta Ronnie Montrose heitti plektran nurkkaan: http://www.classicrockmagazine.com/news ... ose-r-i-p/

Sivuaa Van Halenia ja mainittua arvostelua Sammy Hagarin ja alkujaan Montrosen ekasta napattujen vaikutteiden ja 6 ekaa levyä tuottaneen Ted Templemanin takia.
Soundissa on ollut ainoa silmiin osunut asiallinen arvostelu tästä levystä. 2/5 ja pointti oli jotakin sellaista, että on selkeä syy miksi nämä biisit ovat aikanaan jääneet demoasteella ja sen kyllä kuulee levyltä. Jotenkin tuntuu, että Dave ja Eddie samassa bändissä aiheuttaa jonkinmoisen ansiottoman arvonnousun riippumatta siittä, millaisen levyn parivaljakko on saanut raavittua kasaan. Tämäkin mielipide aiheuttanee vastalauseiden ryöpyn, mutta digatkaa minun puolestani uutta levyä. Soraäänistä huolimatta aion itse pysytellä klassikoissa silloin, kun Van Halenia kuuntelen. A different kind of truth kestää vertailun Van Halen III -levyyn. Nippa nappa.
IC
Imperiumi Assistant
Viestit: 103
Liittynyt: 23 Elo 2002, 12:38
Paikkakunta: TURKU
Viesti:

08 Maalis 2012, 12:53

Ismo kirjoitti:Soundissa on ollut ainoa silmiin osunut asiallinen arvostelu tästä levystä. 2/5 ja pointti oli jotakin sellaista, että on selkeä syy miksi nämä biisit ovat aikanaan jääneet demoasteella ja sen kyllä kuulee levyltä. Jotenkin tuntuu, että Dave ja Eddie samassa bändissä aiheuttaa jonkinmoisen ansiottoman arvonnousun riippumatta siittä, millaisen levyn parivaljakko on saanut raavittua kasaan. Tämäkin mielipide aiheuttanee vastalauseiden ryöpyn, mutta digatkaa minun puolestani uutta levyä. Soraäänistä huolimatta aion itse pysytellä klassikoissa silloin, kun Van Halenia kuuntelen. A different kind of truth kestää vertailun Van Halen III -levyyn. Nippa nappa.
I'll second that. Ihan vetreä meno paikoitellen, mutta biisit unohtuivat matkasta studioon mennessä. Samaa mieltä olen tosin kylläkin esimerkiksi pääosasta Iron Maidenin 2000-luvun tuotantoa eli ehkä vika on minussa.
Munamankeli
Viestit: 1158
Liittynyt: 22 Huhti 2003, 12:10
Paikkakunta: Turku, Helsinki

08 Maalis 2012, 20:47

IC kirjoitti:
Ismo kirjoitti:- - Jotenkin tuntuu, että Dave ja Eddie samassa bändissä aiheuttaa jonkinmoisen ansiottoman arvonnousun riippumatta siittä, millaisen levyn parivaljakko on saanut raavittua kasaan. Tämäkin mielipide aiheuttanee vastalauseiden ryöpyn, mutta digatkaa minun puolestani uutta levyä. Soraäänistä huolimatta aion itse pysytellä klassikoissa silloin, kun Van Halenia kuuntelen. A different kind of truth kestää vertailun Van Halen III -levyyn. Nippa nappa.
I'll second that. Ihan vetreä meno paikoitellen, mutta biisit unohtuivat matkasta studioon mennessä. Samaa mieltä olen tosin kylläkin esimerkiksi pääosasta Iron Maidenin 2000-luvun tuotantoa eli ehkä vika on minussa.
Noh noh, älkääpä nyt provoilko. Onhan tuo paljon parempi kuin esimerkiksi Diver Down, Balance tai III. Tätä herkkua on odotettu 28 vuotta, siitä lähtien kun kapusin räntäistä Aurakatua kainalossani Musiikki-Helinin kassi jossa Van Halen I ja 1984. Toisaalta myös Classic Rock tylytti ja kyykytti melko kylmään sävyyn. Siitä huolimatta Van Halen on tuoreen CR:n kannessa ja DLR kertoo niitä näitä sekä muistelee menneitä. Ostoon meni.
el bandito
Viestit: 862
Liittynyt: 27 Tammi 2005, 03:03
Viesti:

08 Maalis 2012, 22:26

IC kirjoitti:
Ismo kirjoitti:- - Jotenkin tuntuu, että Dave ja Eddie samassa bändissä aiheuttaa jonkinmoisen ansiottoman arvonnousun riippumatta siittä, millaisen levyn parivaljakko on saanut raavittua kasaan. Tämäkin mielipide aiheuttanee vastalauseiden ryöpyn, mutta digatkaa minun puolestani uutta levyä. Soraäänistä huolimatta aion itse pysytellä klassikoissa silloin, kun Van Halenia kuuntelen. A different kind of truth kestää vertailun Van Halen III -levyyn. Nippa nappa.
I'll second that. Ihan vetreä meno paikoitellen, mutta biisit unohtuivat matkasta studioon mennessä. Samaa mieltä olen tosin kylläkin esimerkiksi pääosasta Iron Maidenin 2000-luvun tuotantoa eli ehkä vika on minussa.
Ne on ne salakavalat koukut, jotka tällä levyllä määräävät, ei mitkään halvat hittibiisit.
Munamankeli
Viestit: 1158
Liittynyt: 22 Huhti 2003, 12:10
Paikkakunta: Turku, Helsinki

12 Maalis 2012, 08:26

Ismo kirjoitti: A different kind of truth kestää vertailun Van Halen III -levyyn. Nippa nappa.
Gary Cherone arvioi levyn parhaaksi sitten Fair Warningin. Melkoinen heitto. Toisaalta hän jos kuka tietää, miten tehdään huono Van Halen -levy. Toisaalta kyseessä voi olla silkka kohteliaisuus...
Vastaa Viestiin