Judas Priest is back! Uusi levy ja kiertue 2012

Raskaamman musiikin keskustelut
Vastaa Viestiin
huuru
Viestit: 18
Liittynyt: 27 Tammi 2015, 07:57

11 Maalis 2018, 11:39

Kummallista ja täysin turhaa lätinää jostain grungesta, mikä ei liity mitenkään siihen miksi Rob Halford lähti bändistä (1992 keväällä huom. Ei 1991). Turhaa liiottelua tuo Turbon mollaaminen myös. Hämmentävän negaativinen tunnelma leimaa arvostelua heti alusta lähtien.

Toisekseen sanan "täytebiisi" hokeminen on kanssa aika erikoista tässä yhteydessä. Judas Priest on kuitenkin sellaisessa asemassa, ettei heidän tarvitsisi tehdä uutta musiikkia ylipäätään, ei ole tarvinnut pitkään aikaan. Ei levy-yhtiö heitä painosta tekemään yhtään mitään, jolloin levyjen tekeminen ei ole mitään painostukseen/sopimuksiin liittyvää pakkopullaa että olisi taas tuote mitä työntää markkinoille. Uskon aika vahvasti että Priest on tehnyt viimeisimmät albumit oikeasti vain rakkaudesta musiikkiin, jolloin ns. täytebiisien tekeminen ei varmasti ole ollut tarkoitus. Toista se on jollain Santa Cruz -tason orkestereilla, joilla on hikiseen saatu kasaan yks olevinaan hitti, ja sit pakerretaan täytebiisejä loppu levy täyteen niin on tuote saatu ulos.


Munamankeli
Viestit: 1159
Liittynyt: 22 Huhti 2003, 12:10
Paikkakunta: Turku, Helsinki

11 Maalis 2018, 15:23

huuru kirjoitti:
Kummallista ja täysin turhaa lätinää jostain grungesta, mikä ei liity mitenkään siihen miksi Rob Halford lähti bändistä (1992 keväällä huom. Ei 1991). Turhaa liiottelua tuo Turbon mollaaminen myös.
Molemmat faktat nappiin. Turbosta jo mainitsin, ja tuskin bändit kuvittelivat selviytyvänsä vaihtamalla laulajaa. Sehän olisi ollut typerintä, mitä tuossa tilanteessa voi tehdä. Esimerkiksi Bruce lähti Iron Maidenista erinäisistä syistä, mutta yksikään niistä ei ollut se, että Iron Maiden olisi antanut hänelle kenkää grungen takia.

Entäpä Mötley Crue? Takana bändin uran menestynein ja musiikillisesti paras levy. Miten jatketaan? Annetaan Vincelle kenkää! No, eihän se tietenkään noin mennyt. Grunge iski kovaa, mutta laulajan vaihtumiset oli se viimeinen niitti, mikä vei uskon mainittuihin bändeihin. John Corabi, just joo. Blaze Bayley, ei edes vitsinä. Ripper Owens Halfordin saappaissa, hehe. Arviossa mainittu Anthrax oli omakohtainen poikkeus, sillä en koskaan oppinut pitämään Belladonnan äänestä ja Bush taas on koko kaartin kärjessä. Suurin osa bändin faneista oli eri mieltä.

Ja tämä fakta pätee myös Halfordiin, mutta annetaan metallijumalan kertoa se itse:

Halford: The only reason why I stepped away from Priest, as you know the story goes... It was never my intention. I never wanted to leave Priest. It was the ugly contractual almost litigation condition that I was involved with, on purely words on paper. That forced me to step aside from the Sony contract and that’s when the shit hit the fan, so to speak. But Martin’s right on the other areas."

Q: About the adult themes?

Halford: "Yeah, I mean, Priest never was and never will be a kind of sociopolitical band. Priest was never a RAGE AGAINST THE MACHINE or anything like that. So it was an opportunity for me as a lyricist to write things about, you know, War Of Words... those were the things that I didn’t do while I was in Priest. Subjectively I’ve covered that in Priest, I’ve made ambiguous content with Priest lyrics that to me refer to more reality-based issues in the world. That’s not what we’re about in Priest. Priest’s world, lyrically, has been one of escapism, fantasy and less reality-based. "
http://bravewords.com/news/judas-priest ... ave-priest
MeisterAde
Viestit: 59
Liittynyt: 18 Syys 2016, 22:53

11 Maalis 2018, 15:44

huuru kirjoitti:
Toisekseen sanan "täytebiisi" hokeminen on kanssa aika erikoista tässä yhteydessä.
Ymmärsitköhän termin nyt vähän liian kirjaimellisesti? Sen lisäksi, että moni bändi toki tyrkkää levylle heikompaakin materiaalia saadakseen minuutit täyteen, käytetään termiä "täytebiisi" yleisesti kuvaamaan kappaletta, joka ei laadullisesti nouse levyn paremman tarjonnan tasolle ja jonka reaaliseksi funktioksi jää tällöin toimiminen täytteenä riippumatta siitä, tarkoittiko bändi sen alun perin sellaiseksi.
Munamankeli
Viestit: 1159
Liittynyt: 22 Huhti 2003, 12:10
Paikkakunta: Turku, Helsinki

11 Maalis 2018, 16:27

Firepower on odotuksiini nähden yllättävän hyvä levy. Aluksi olisin antanut kasin mutta pienen pyörittelyn jälkeen vetäisen plussan perään, siis 8+ peruskoulusta tutulla asteikolla.

A
Rising From Ruins, tässäpä biisi. Mahtipontinen, raskas ja silti kaunis. Väliosaa pitkitetään, piitkitetäään, pitki... toimii! Iron Maiden vaihtaisi kolmannen kitaristinsa tällaiseen biisiiin. Itse asiassa varmasti antaisivat Gersin miltei mistä tahansa Firepowerin biisistä. Tuoreimpien albumien välinen tasoero on sen verran suuri.

B+
Spectre, mahtava riffi!
No Surrender, mukavan popahtava.
Evil Never Dies, ilkeää koukkua.

B
Children of the Sun, kuulostaa Iommin pöytälaatikosta löytyneeltä, Dehumanizer-ajan kamalta. Siksi se toimii näinkin hyvin.
Arvosana B myös niille muile kappaleille, joita ei tässä erikseen mainita.

C
Flame Thrower, käsittämättömän mitäänsanomaton. Aivan kuraa. Kertosäe kruunaa kökköyden.
Necromancer, idea pöllitty Painkillerin ja Redeemerin jämistä. Ei lähde, vaikka siinä on kovan luokan kitarointia vasemmalta ja oikealta.

Levy saanut hyvää palautetta:
http://www.metacritic.com/music/firepower/judas-priest

Jussi kirjoitti:Hetkensä silläkin, kuten Hard As Iron, Blood Red Skies, nimibiisi, Heavy Metal ja I'm a Rocker todistavat!
Blood Red Skies on bändin parhaita, aivan valioluokkaa. Myös muut mainitut kolisevat edelleen, mutta levyllä on muutama turha jollotus ja tietenkin käsittämättömän kauhea Johnny B. Goode. Biisi oli olevinaan tosi kova vuonna 1988, kun kuvittelimme JP:n näyttävän mallia, miten (hevi)rokkia soitetaan. Soi tiuhaan kaverin kuplavolkkarissa. Jälkiviisauden valossa se on eräs metallihistorian paskimpia vetoja. Samassa sarjassa Megadethin Anarchy... ja muutaman Diver Down-levyllä olevan coverin kanssa. Oi jospa tuon olisi korvannut vaikka Turbolta yli jäänyt Heart of a Lion.
Michi
Viestit: 155
Liittynyt: 16 Heinä 2010, 16:44

11 Maalis 2018, 18:05

Munamankeli kirjoitti:...laiskasti läpsytelleeseen Dave Hollandiin...
Uskallan kyllä olla eri mieltä, ei missään nimessä laiska läpsyttelijä ollut millään muotoa. Uljas vammaisiinsekaantuja, ukkosenjumala, Dave Holland, piiskasi kuitenkin atomikellontarkalla biitillään Priestin kulta-aikojen levyt mahtavaan vimmaan ja inspiroi metallin jumala Halfordin entistä myrskyisämpiin (homoseksuaalisiin) sfääreihin. Ei epäilystäkään etteikö kahdeksankymmentäluku ollut mielipuolisen rautaisen Dave Hollandin?
Nostromo
Viestit: 797
Liittynyt: 14 Tammi 2004, 10:03
Paikkakunta: Vantaa

11 Maalis 2018, 18:59

Kaikenlaista paskaa täällä haastetaan, kyllähän RID on esim BS:ä, POE:ä tai SFV:sia parempi albumi. Tämä näin JP:tä jostain '83 kuunnelleena, toki DOTF paras kaikista.

Tämä uusikin vaikuttaa vallan mainiolta, selvästi niitä paria aiemppa parempi.
heraklos
Viestit: 1622
Liittynyt: 22 Maalis 2004, 19:37
Paikkakunta: Tampere, Hervanta

12 Maalis 2018, 16:58

Omalla kohdallani Firepower vaati/vaatii useita kuuntelukertoja. Aluksi levy ei kuulostanut kovinkaan kummoiselta. Mitä enemmän on kuuntelukertoja alla sitä paremmalta alkaa levy tuntua. En ole yhdestäkään Priest-levystä tykännyt sitten Painkillerin. Siihen suhteutettuna tämä Firepower on aivan mainio. Niin ja vaikkei vertaisi muihin Priest-levyihin, niin siltikin ovat saaneet aikaiseksi laadukkaan levyn. Perinteitä kunnioittava levy!

Omat suosikit Priestiltä ovat Killing Machine, British Steel, ja Defenders Of The Faith on selvä ykkönen.
Munamankeli
Viestit: 1159
Liittynyt: 22 Huhti 2003, 12:10
Paikkakunta: Turku, Helsinki

13 Maalis 2018, 15:17

Defenders Of The Faith on kiistämättä se paras JP:n albumi. Painkiller rymistelee hyvänä kakkosena.
Pitkä ja yllättävän perusteellinen juttu tuoreesta levystä ja vähän muustakin. Hauska tarina esimerkiksi Bob Dylanista.

"I've only met Bob Dylan once," says Halford, who is bedecked in chain necklaces, a vest and deep-purple shades. "I was in the Sony studios with the Fight band [in the mid-Nineties], and we did a show and I found out he was there. 'Can I meet him?' So we went through a couple of rooms, and he was on a couch with about five or six chicks around him and a big plate of fruit." Halford laughs heartily. "Somebody tells him, 'This is Rob Halford, the singer for Judas Priest and he's got a new band called Fight.'"

And then the singer's voice becomes scratchy and slidey like Dylan's. "He goes, 'Yeaaahhh'" – dramatic pause "'How's Ozzy doing?'" Halford laughs again. "I go, 'How's Ozzy doing? He's doing all right.' 'Yeah, say hi to Ozzy for me.' I said, 'OK,' and that was it. I had to leave."

http://www.rollingstone.com/music/featu ... er-w517614
Sabbathman
Viestit: 4861
Liittynyt: 03 Joulu 2009, 04:40
Paikkakunta: Seinäjoki

13 Maalis 2018, 21:37

Monen pidemmän linjan Priest-fanin rakkaimpien levyjen joukkoon kuuluu British Steel, Screaming For Vengeance ja erityisesti Defenders Of The Faith - ei pelkästään siksi että nuo ovat yleisesti timantin kovia levyjä vaan siksikin että jokin noista kolmesta oli aikanaan ensimmäinen Priest-levy jota kuuntelivat tuoreeltaan. Samassa ikäluokassa on yllättävän monia jotka muistelevat lämpimästi myös Turbo-levyä ja siitä seurannutta kiertuetta ja Priest...Live!! albumia, olihan tuo monelle ensimmäinen kiertue jolla näkivät Priestin livenä ja josta tehtiin sitten livejulkaisukin.

Painkiller on taas meille myöhäisemmille faneille useinkin se kiistaton ykkönen, joillekin jopa ainoa kiinnostava Priest-levy.

Tuntuu olevan äärimmäisen harvassa sellaiset Priest-fanit jotka ovat aloittaneet bändin kuuntelun jo 70-luvulla ja kohottavat sieltä esim. Sad Wings Of Destinyn tai Stained Classin omaksi ykkösekseen. Harva ylipäätään tuntuu hehkuttavan mitään Priestin 70-luvun viidestä (!!!) levystä, useimmiten isoimmat pisteet menevät 80-luvun julkaisuille. Toki sitten on meitä kaikkiruokaisiakin...

Mulle Priest merkitsee neljää erilaista aikakautta joissa kaikissa on pelkästään hyviä levyjä.

1974-1978
1980-1990
1997-2001
2005-2018
heraklos
Viestit: 1622
Liittynyt: 22 Maalis 2004, 19:37
Paikkakunta: Tampere, Hervanta

14 Maalis 2018, 00:16

Killing Machine oli aikoinaan ensimmäinen Priest-levy, jonka ostin. Kokonaisuus on todella kova lähtien nyt vaikka Delivering The Goods -kappaleesta Before The Dawniin. Ja vanhemmista kappaleista Victim Of Changes -biisillä on aina oma erityinen paikkansa sydämessäni. :) Victim Of Changes on kestänyt ajanpatinaa todella hyvin. Tuohon mestariteokseen en kyllä ikinä kyllästy.
hex
Viestit: 185
Liittynyt: 16 Elo 2007, 14:33

14 Maalis 2018, 06:01

Judas Priestin Unleashed in the East oikeastaan määrittelee koko heavy metal genren. Sen sisältämät versiot uran alkuaikojen kappaleista ovat saaneet livekäsittelyssä lopullisen muotonsa ja näin kokonaan uusi musiikkigenre oli syntynyt. Toki levy on tuon aikakauden tapojen mukaisesti osittain uudelleentallennettu studiossa, mutta ehkäpä juuri siksi niin täydellinen paketti kansineen kaikkineen.

Uusi levy on nyt muutaman kerran kuuntelun jälkeen ensimmäinen hyvä Priest-albumi sitten Painkillerin.
Teutates
Viestit: 298
Liittynyt: 08 Syys 2003, 13:04

14 Maalis 2018, 08:06

Sabbathman kirjoitti:Harva ylipäätään tuntuu hehkuttavan mitään Priestin 70-luvun viidestä (!!!) levystä, useimmiten isoimmat pisteet menevät 80-luvun julkaisuille.
Kyllähän Stained Classia ihan yleisesti pidetään klassikkona ja yhtenä heaveyn merkkipaaluista ja uraauurtavista klassikoista. Se on sitten eri asia mille levylle itse kukin lämpenee. Ja Sin After Siniä muistaakseni kehui esim. Cronos aikoinaan: "Riff after riff".
Teutates
Viestit: 298
Liittynyt: 08 Syys 2003, 13:04

14 Maalis 2018, 08:07

hex kirjoitti:Judas Priestin Unleashed in the East oikeastaan määrittelee koko heavy metal genren.
Eikä määrittele. Stained Class on se levy joka toi Priestiin ja heviin ylipäätään uusia elementtejä jotka vaikuttavat tänäkin päivänä.
Sabbathman
Viestit: 4861
Liittynyt: 03 Joulu 2009, 04:40
Paikkakunta: Seinäjoki

14 Maalis 2018, 08:47

Tulipa sorruttua settilistan katsastamiseen, en vaan malttanut jättää...

http://www.blabbermouth.net/news/judas- ... rre-video/

Hiton kovaa settiä taas tulossa.
Pike Bishop
Viestit: 184
Liittynyt: 07 Joulu 2011, 10:22

14 Maalis 2018, 16:07

Sabbathman kirjoitti:Monen pidemmän linjan Priest-fanin rakkaimpien levyjen joukkoon kuuluu British Steel, Screaming For Vengeance ja erityisesti Defenders Of The Faith - ei pelkästään siksi että nuo ovat yleisesti timantin kovia levyjä vaan siksikin että jokin noista kolmesta oli aikanaan ensimmäinen Priest-levy jota kuuntelivat tuoreeltaan. Samassa ikäluokassa on yllättävän monia jotka muistelevat lämpimästi myös Turbo-levyä ja siitä seurannutta kiertuetta ja Priest...Live!! albumia, olihan tuo monelle ensimmäinen kiertue jolla näkivät Priestin livenä ja josta tehtiin sitten livejulkaisukin.

Painkiller on taas meille myöhäisemmille faneille useinkin se kiistaton ykkönen, joillekin jopa ainoa kiinnostava Priest-levy.
Itse innostuin Priestistä juurikin 80-luvun puolivälin paikkeilla ja kyllähän tuota Turboa kuunnellessa aina tulee hymy huulille ja nuoruus mieleen... Mutta eipä se varsinaisesti musiikillisesti sitä parasta Priestiä ole ja harvemmin se enää soittimeen eksyy. Oma Top 3 taitaa tällä hetkellä olla Painkiller, Screaming For Vengeance ja Nostradamus.

Tuli Firepowerkin jo kuunneltua läpi, ihan ok levy mutta eipä sieltä ainakaan ekalla kerralla mitenkään kovaa kolahtanut kuin Rising From Ruins. Mulle toimii bändiltä oikeastaan parhaiten juuri tälläiset vähän hitaammat dramaattiset paisuttelut, siksi pidän aivan helvetisti tuosta paljon parjatusta Nostradamus-albumista.
Munamankeli
Viestit: 1159
Liittynyt: 22 Huhti 2003, 12:10
Paikkakunta: Turku, Helsinki

14 Maalis 2018, 16:37

hex kirjoitti:Judas Priestin Unleashed in the East oikeastaan määrittelee koko heavy metal genren.
Levy ja siltä anttiloihin väsätty kasetti-EP oli ensimmäinen kosketukseni Judas Priestiin. Hienoa tavaraa edelleen.

Ai niin, tälläisenkin tekivät (Z, kiitos vinkistä):
http://judaspriest-namegenerator.com/munamankeli
Entropia
Viestit: 452
Liittynyt: 06 Helmi 2007, 20:17
Paikkakunta: Pääkaupunki
Viesti:

15 Maalis 2018, 11:30

On kyllä hyvää vääntöä tämä uusin, hyvin jaksaa wanhat ukot. Tekee mieli laittaa koppalakki päähän, sisäinen hevi_äiä nauttii.
Asamael
Viestit: 417
Liittynyt: 31 Touko 2004, 20:27
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

15 Maalis 2018, 13:18

Joo, eipä ole nyt muuta oikein pystynyt kuuntelemaan. Jännästi koukuttaa tämä levy, vaikkei nyt mikään Painkiller olekaan. Harvoinpa "dinosaurus-bändeiltä" on näinä aikoina enää näin viriiliä ja armotonta menoa kuullut. Ei tietoakaan mistään väsyneestä pappa-läpsyttelystä. Haastaa tosissaan Angel of Retributionin, ja saattaapa olla jopa paras Priest-levy sitten sen Painkillerin. Halfordia vois tietysti vielä tähän hehkuttaa muutaman kappaleen verran, mutta ehkä parempi vaan laittaa taas levy soimaan.

Top5-biisit tällä hetkellä:
1. No Surrender
2. Lightning Strike
3. Traitors Gate
4. Evil Never Dies
5. Rising from Ruins

Ykkönen on selviö, mutta muuten tulee varmaan vielä järjestys muuttumaan lukuisaan otteeseen. Kaikki muut biisit auenneet jo aika mukavasti, paitsi Spectre ja Lone Wolf. Hämmästyttävän vähän fillereitä näin pitkällä levyllä tuntuisi olevan. Liekö sitten lopulta ainuttakaan sellaiseksi luokiteltavaa.
heraklos
Viestit: 1622
Liittynyt: 22 Maalis 2004, 19:37
Paikkakunta: Tampere, Hervanta

15 Maalis 2018, 14:50

Omat suosikkini ovat osaltaan vähän eri kuin Asamaelilla, mutta nyt kuuntelin noita biisejä. Ja kas kummaa, kyllähän nekin potkivat. No Surrender tuo aika vahvasti mieleen kasari-Priestin, ja silloin olen minäkin tyytyväinen. :D
Munamankeli
Viestit: 1159
Liittynyt: 22 Huhti 2003, 12:10
Paikkakunta: Turku, Helsinki

15 Maalis 2018, 19:30

No, perhana. Pannaan nyt omat suosikit jonon jatkoksi.

1. No Surrender
2. Rising from Ruins
3. Spectre
4. Evil Never Dies
5. Lightning Strikes

Ykkönen on niin hyvä, että toissapäiväinen mattotreeni meni lähes pelkästään sen voimalla. Rehti kasaririffi ja tarttuva melodia. Ja huonoin on edelleen Flame Thrower. Todellinen fillerien valio. Tässä seurassa se on entistä paskempi, etenkin upean Rising from Ruinsin jälkeen.
Munamankeli
Viestit: 1159
Liittynyt: 22 Huhti 2003, 12:10
Paikkakunta: Turku, Helsinki

15 Maalis 2018, 19:54

Revolverissa valotuksia Robin nahkakaudelta. Pyöräilykuva on suloinen. Satula säädetty aivan päin... pieleen. Toivottavasti se ei polkenut pitkiä matkoja tuollaisilla asetuksia. Kuvia katsoessa tulee mieleen, miten emme silloin nähneet nahka-asujen ja ruoskien läpi? Toisaalta, eipä sillä mitään väliä olisi ollut.

http://www.revolvermag.com/culture/leat ... das-priest
Viimeksi muokannut Munamankeli, 15 Maalis 2018, 20:22. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
heraklos
Viestit: 1622
Liittynyt: 22 Maalis 2004, 19:37
Paikkakunta: Tampere, Hervanta

15 Maalis 2018, 20:05

Munamankeli kirjoitti:No, perhana. Pannaan nyt omat suosikit jonon jatkoksi.


3. Spectre
4. Evil Never Dies
Nuo mainitut biisit iskivät heti kerta kuulemalta. :twisted:
hex
Viestit: 185
Liittynyt: 16 Elo 2007, 14:33

16 Maalis 2018, 06:54

Munamankeli kirjoitti:Revolverissa valotuksia Robin nahkakaudelta. Pyöräilykuva on suloinen. Satula säädetty aivan päin... pieleen. Toivottavasti se ei polkenut pitkiä matkoja tuollaisilla asetuksia. Kuvia katsoessa tulee mieleen, miten emme silloin nähneet nahka-asujen ja ruoskien läpi? Toisaalta, eipä sillä mitään väliä olisi ollut.

http://www.revolvermag.com/culture/leat ... das-priest
Tämä Kerrangin kuvasarja teki teini-hexiin valtavan vaikutuksen, eipä noista kuvistakaan voinut aavistaa että Robia ei olisi voinut vähempää kiinnostaa...

https://dangerousminds.net/comments/jud ... thouse_pet
Nostromo
Viestit: 797
Liittynyt: 14 Tammi 2004, 10:03
Paikkakunta: Vantaa

16 Maalis 2018, 09:32

Onko muuten missään ollut koskaan juttua siitä että onko Robilla linja ollut enemmän Eltonin yms tyyliin vai Freddien tapaan että molempia/kaikkea pitänyt kokeilla?
Munamankeli
Viestit: 1159
Liittynyt: 22 Huhti 2003, 12:10
Paikkakunta: Turku, Helsinki

16 Maalis 2018, 14:26

hex kirjoitti: Tämä Kerrangin kuvasarja teki teini-hexiin valtavan vaikutuksen, eipä noista kuvistakaan voinut aavistaa että Robia ei olisi voinut vähempää kiinnostaa...

https://dangerousminds.net/comments/jud ... thouse_pet
Oho, enpä muista nähneeni. Toisaalta Kerrang oli harvinaisempaa herkkua. Enemmän mentiin Suosikin tarjoamilla mielikuvilla. Ah, Tanja Taipale ja kielikoulun mainos. Vain tarkkasilmäiset huomasivat...

Toiseksi alimmassa kuvassa Robin kehonkieli kertoo kaiken oleellisen. Olo lienee ollut kuin muslimilla joulupöydässä.
Vastaa Viestiin