ALICE COOPER

Raskaamman musiikin keskustelut
Sabbathman
Viestit: 4729
Liittynyt: 03 Joulu 2009, 04:40
Paikkakunta: Seinäjoki

11 Touko 2016, 22:15

mad-mike kirjoitti:Mietinkin tuossa toissapäivänä jotain Yle-live tapahtumaa katsoessani että liekö Alice jo unohtanut soolouransa kun esiintyi Vampiresin kanssa. Onneksi ei ole.. :D
Seuraava Coop-albumi vaikuttaa lupaavalta!
Alice Cooper tekee seuraavan albuminsa alkuperäisen Alice Cooper Bandin kanssa – “Palaamme Killer-levyn tunnelmiin”

Vesa Siltanen
18:58 - 11.05.2016

http://www.inferno.fi/uutiset/alice-coo ... unnelmiin/

Vuoden 2011 Welcome 2 My Nightmare -levyllä Alice Cooper palaili vuoden 1975 konseptialbuminsa Welcome To My Nightmare pariin. Seuraavaksi Cooper aikoo palata vuonna 1971 julkaistun Killer-albumin tunnelmiin. Kanavoidakseen paremmin tuon ajan soundia Cooper on palannut yhteen silloisen, aidon ja alkuperäisen Alice Cooper Bandin kanssa. Tai ainakin siis sen vielä elossa olevien jäsenten kanssa.

Cooper kertoi Weekenderin haastattelussa demottaneensa jo kolme, neljä kappaletta rumpali Neil Smithin ja kitaristi Mike Brucen kanssa. Basisti Dennis Dunawayllakin on Cooperin mukaan saman verran biisejä kirjoitettuna.

– Olemme aina olleet kitararock-bändi ja tulemme aina sitä olemaankin. Mietimme, miltä haluaisimme seuraavan levymme kuulostavan ja homma alkoi mennä yhä enemmän Killerin suuntaan. Joten tuumin, miksemme palaisi sen levyn soundiin ja siihen mielentilaan, joka meillä silloin oli. Eihän sitä tietenkään täysin voi millään toisintaa eikä tarkoituksena ole tehdä mitään nostalgiatrippiä. Mutta haemme samoja elementtejä, jotka tekivät tuosta levystä toimivan, Cooper toteaa.

– Sitä paitsi on hauska tehdä jälleen töitä näiden kavereiden kanssa, viime kerrasta onkin jo aikaa. Olemme nyt kirjoittaneet ja demotelleet biisejä Phoenixissä parin viikon ajan. Saa nähdä, päätyvätkö ne levylle.

Cooper puhui myös Johnny Deppin ja Aerosmith-kitaristi Joe Perryn kanssa puuhailemastaan Hollywood Vampires -projektista. Kaverukset suunnittelevat jatkoa viime vuonna julkaistulle eponyymille debyyttialbumilleen.

– Tarkoituksena on tehdä myös omaa, alkuperäistä kamaa. Luulen, että seuraava levy tulee sisältämään noin 90 prosenttia omaa materiaaliamme.


Jussi
Viestit: 9414
Liittynyt: 28 Elo 2002, 20:10
Paikkakunta: Oulu (Rollo)

14 Touko 2016, 11:45

Hyvä on ainakin verrokki, Killeristä olen tykännyt & samalla kuunnellutkin eniten originaalibändin julkaisuista.
Metalliluola
Viestit: 171
Liittynyt: 22 Tammi 2015, 10:51

22 Syys 2016, 12:24

Uutta Alicen levyä odotellessa voi pyöräytellä vaikka tämän harvemmin esillä olevan albumin 30-vuotisjuhlien kunniaksi:

http://metalliluola.fi/alice-cooper-constrictor-1986/
Sabbathman
Viestit: 4729
Liittynyt: 03 Joulu 2009, 04:40
Paikkakunta: Seinäjoki

22 Syys 2016, 13:00

Metalliluola kirjoitti:Uutta Alicen levyä odotellessa voi pyöräytellä vaikka tämän harvemmin esillä olevan albumin 30-vuotisjuhlien kunniaksi:

http://metalliluola.fi/alice-cooper-constrictor-1986/
"Constrictor" on kohonnut menneen 10 vuoden aikana henkilökohtaisesti todella rakkaaksi levyksi ja se onkin yksi sen vuoden parhaista. 1986 on kyllä yksi mahtavimmista musiikkivuosista, on uskomatonta miten moni bändi onnistui julkaisemaan ajattoman huippulevyn juuri tuona vuonna. Tästä onkin nyt hyvä käynnistää loppuvuodeksi pelkästään vuoden 1986 albumien kuuntelut, sen ne kaikki ovat ansainneet ja samalla saa todella kattavan läpileikkauksen koko musiikkimakuun.
Rockman
Viestit: 61
Liittynyt: 04 Syys 2016, 11:17

25 Syys 2016, 16:15

https://www.youtube.com/watch?v=xgy1R23fNU0
Alice ottanut settiin takaisin tämänkin helmen!
Munamankeli
Viestit: 1158
Liittynyt: 22 Huhti 2003, 12:10
Paikkakunta: Turku, Helsinki

26 Syys 2016, 08:26

Sabbathman kirjoitti:
Metalliluola kirjoitti:Uutta Alicen levyä odotellessa voi pyöräytellä vaikka tämän harvemmin esillä olevan albumin 30-vuotisjuhlien kunniaksi:

http://metalliluola.fi/alice-cooper-constrictor-1986/
"Constrictor" on kohonnut menneen 10 vuoden aikana henkilökohtaisesti todella rakkaaksi levyksi ja se onkin yksi sen vuoden parhaista. 1986 on kyllä yksi mahtavimmista musiikkivuosista, on uskomatonta miten moni bändi onnistui julkaisemaan ajattoman huippulevyn juuri tuona vuonna. Tästä onkin nyt hyvä käynnistää loppuvuodeksi pelkästään vuoden 1986 albumien kuuntelut, sen ne kaikki ovat ansainneet ja samalla saa todella kattavan läpileikkauksen koko musiikkimakuun.
Tarkoitat, että Conrtrictor on yksi vuoden 1986 parhaista levyistä? Vai yksi parhaista kymmenen vuoden takaa eli vuonna 2006? Jälkimmäinen voi subjektiivisena väitteenä pitää paikkansa, mutta vuonna 1986 tuli sen verran kovaa tykkiä, että siinä kyydissä Alice ei pärjännyt edes Kane Robertsin lihaksilla. Reign in blood, Master of puppets, Somewhere in time, Rage for order, Slippery when wet, 5150, Eat em and smile, The Dark, Night songs, Fatal portrait, Peace sells...

Alice teki hyvän paluun, semminkin kun ottaa huomioon edellisen levyn. Samaa kastia kuin Judas Priestin Turbo. Hyvää yritystä, mutta ei saatu ihan maaliin asti. Ei varsinkaan vuonna 1986, jolloin pelattiin metallin World Cupia.

Ai niin, se Constrictor. Arvion innoittamana soitin läpi. Ositin ilmestymisvuonna älppärinä ja silloin sitä kuunneltiin jonkin verran, vaan eihän se soittolistan kärkeen noussut. Äsken kuulemani perusteella paras biisi on "Life and Death of the Party" . Hyvää poppiskoukkua ja silti synkän jylhästi kieli poskessa. Levyllä on liian monta filleria ja turhan keskinkertaista menoa, jotta siitä olisi ainesta minkäänlaiseksi klassikoksi. Kane on kiistatta äijä. Oli se vakuuttava videolla. Ei mikään Johnny Winter.
Sabbathman
Viestit: 4729
Liittynyt: 03 Joulu 2009, 04:40
Paikkakunta: Seinäjoki

26 Syys 2016, 12:20

Munamankeli kirjoitti:Tarkoitat, että Conrtrictor on yksi vuoden 1986 parhaista levyistä? Vai yksi parhaista kymmenen vuoden takaa eli vuonna 2006? Jälkimmäinen voi subjektiivisena väitteenä pitää paikkansa, mutta vuonna 1986 tuli sen verran kovaa tykkiä, että siinä kyydissä Alice ei pärjännyt edes Kane Robertsin lihaksilla. Reign in blood, Master of puppets, Somewhere in time, Rage for order, Slippery when wet, 5150, Eat em and smile, The Dark, Night songs, Fatal portrait, Peace sells...

Alice teki hyvän paluun, semminkin kun ottaa huomioon edellisen levyn. Samaa kastia kuin Judas Priestin Turbo. Hyvää yritystä, mutta ei saatu ihan maaliin asti. Ei varsinkaan vuonna 1986, jolloin pelattiin metallin World Cupia.
Luettelemasi levyt Reign In Blood, Master Of Puppets, Somewhere In Time, Rage For Order, Slippery When Wet, 5150, The Dark, Fatal Portrait ja Peace Sells... ovat kaikki huippulevyjä ja löytyvät hyllystä. Käsittämätöntä että juuri vuonna 1986 sekä hard rockissa että thrash metallissa tapahtui niin paljon mahtavaa.

Priestin Turbo kuuluu erittäin korkeaan kastiin ainakin omissa kirjoissani, siinäkin levy joka kestää kaiken mitä ajan hammas voi tehdä ja jossa ei ole ensimmäistäkään heikkoa biisiä. Turbo on tietyn kesäisen tunnelman ja juhlimismeiningin levy, ehdottomasti hieno teos jonka äärelle on aina mukava palata tiettyjen musiikillisten ja henkisten mieltymysten kanssa.

Jos taas haluaa verta ja teurastusta ja vitutuksen purkua, niin sitten Reign In Blood. Jos haluaa sielunmaisemien tutkiskelua progeilevaan tahtiin, niin sitten Rage For Order. Jos haluaa synkkää kauhutarinaa, niin sitten Fatal Portrait. Jos haluaa fantasioida aurinkoista autoreissua merenrantaan ja kaikkea kivaa siellä, niin sitten Slippery When Wet. Ja niin edelleen. 1986 tarjoilee valtavan kattauksen erilaisia musiikillisia maailmoja joihin sukeltaa.

Se on niin että ottipa minkä tahansa näistä 1986 levyistä ja pitipä sitä kuinka hyvänä tahansa, niin aina löytyy jonkun toisen bändin vähintään yhtä loistava levy siihen kilpakumppaniksi. Jos on innoissaan vaikkapa W.A.S.P.in Inside The Electric Circuksesta, niin lyöpä siihen vaikka Ozzyn The Ultimate Sin tai Maidenin Somewhere In Time...huh mitä levyjä! Suomestakin löytyy pari timanttia: The Spell Of Iron ja Intrigue!

Kun käyn läpi vuoden 1986 levyjä mitä itseltä löytyy, niin pidän Constrictoria yhtenä parhaista ja rakkaimmista siltä vuodelta. Julkaisuvuotensa top 10 -levyissä. Levy on kohonnut tähän tärkeään asemaan menneen 10 vuoden aikana kun olen kuunnellut levyä kattavasti enkä pelkästään He's Back -biisiä joka tuli tutuksi jo aiemmin Friday The 13th -leffan kautta. Constrictorissa on taianomainen fiilis kautta levyn. Jos haluan mid-80's hard rock -fiilistä sieltä parhaasta päästä, niin Constrictor on helppo valinta. Alice Cooperilla on muutenkin tuon genren parhaita levyjä aina Hey Stoopidiin asti. The Last Temptation on jo sitten seuraavaa aikakautta, synkempää sellaista.
Munamankeli
Viestit: 1158
Liittynyt: 22 Huhti 2003, 12:10
Paikkakunta: Turku, Helsinki

26 Syys 2016, 14:27

Sabbathman kirjoitti: Kun käyn läpi vuoden 1986 levyjä mitä itseltä löytyy, niin pidän Constrictoria yhtenä parhaista ja rakkaimmista siltä vuodelta. Julkaisuvuotensa top 10 -levyissä. Levy on kohonnut tähän tärkeään asemaan menneen 10 vuoden aikana kun olen kuunnellut levyä kattavasti enkä pelkästään He's Back -biisiä joka tuli tutuksi jo aiemmin Friday The 13th -leffan kautta. Constrictorissa on taianomainen fiilis kautta levyn.
Okei okei, fanitat siis täydellä kybällä. Uskottava se on. Itselle tuo jäi hieman paitsioon. Toki kova levy ja menimme jopa katsomaan ko. leffaa biisin innoittamana (leffa on paska), mutta jäi silti muun kaman jalkoihin. Kane käy näköjään edelleen salillaja tekee paluuta Frontiersin leivissä.
Ismo
Imperiumi Assistant
Viestit: 807
Liittynyt: 21 Kesä 2007, 15:46
Paikkakunta: Helsinki

26 Syys 2016, 21:15

^Toivottavasti äijä on viihtynyt myös treenikämpällä. Keikkansa FireFestissä viisi vuotta sitten oli melkoista kuraa. Kane kiukutteli tekniikalle ja hommasta ei ollut tulla yhtään mitään. Encorekin jäi väliin kun kukaan ei taputtanut. Setissä omien biisien lisäksi yksi Kissille värkkäämänsä laulua ja tietenkin pari Lissun biisiä. Freedom setin alkupuolella kulki sentään vielä ihan kohtalaisesti...
Sabbathman
Viestit: 4729
Liittynyt: 03 Joulu 2009, 04:40
Paikkakunta: Seinäjoki

07 Joulu 2016, 17:44

ALICE COOPER Has Begun...

:cthulhu:
Rockman
Viestit: 61
Liittynyt: 04 Syys 2016, 11:17

07 Joulu 2016, 18:03

Sabbathman kirjoitti:ALICE COOPER Has Begun...

:cthulhu:
Olihan jo aikakin! Welcome 2 My Nightmare oli oikein kelpo levy erilaisuutensa vuoksi, joten innolla odotan! Toivon mukaan koko levy ei olisi I'll bite your face off-kopioita.
ovassa-8
Viestit: 211
Liittynyt: 06 Tammi 2003, 21:42
Paikkakunta: Hyvinkää Rock City

08 Joulu 2016, 02:04

Rockman kirjoitti:
Sabbathman kirjoitti:ALICE COOPER Has Begun...

:cthulhu:
Olihan jo aikakin! Welcome 2 My Nightmare oli oikein kelpo levy erilaisuutensa vuoksi, joten innolla odotan! Toivon mukaan koko levy ei olisi I'll bite your face off-kopioita.
Olihan se hyvä levy, mutta tuotanto oli vähän tylsä loppujen lopuksi. Saisi palata 80-luvun hard rockiin, ja varsinkin siihen Raise Your Fist And Yell-tyyliseen tavaraan, siinä yhdistyivät menneisyys ja 80-luvun hard rock hienosti.
Sabbathman
Viestit: 4729
Liittynyt: 03 Joulu 2009, 04:40
Paikkakunta: Seinäjoki

11 Touko 2017, 10:33

Alice Cooper says hello...
ALICE COOPER's 'Paranormal' Album Gets Official Release Date

May 11, 2017

http://www.blabbermouth.net/news/alice- ... ease-date/

earMUSIC has set a July 28 release date for Alice Cooper's new album,
titled "Paranormal". It will be made available on 2CD digipak, 2LP,
limited-edition box set and on digital formats — and will come with a
special mini-album.

A statement from earMUSIC reads: "The 12-track album has been recorded
in Nashville with longtime collaborator Bob Ezrin and features a very
special bonus CD — a mini-album consisting of three brand new songs
written and recorded together with the original ALICE COOPER band
members Dennis Dunaway, drummer Neal Smith and guitarist Michael
Bruce, alongside carefully selected live recordings. 'Paranormal' also
features special guest appearances by U2's Larry Mullen Jr., ZZ TOP's
Billy Gibbons and DEEP PURPLE's Roger Glover."

ALICE COOPER's 'Paranormal' Album To Feature Guest Appearances By ZZ TOP's BILLY GIBBONS, U2's LARRY MULLEN JR.

May 10, 2017

http://www.blabbermouth.net/news/alice- ... mullen-jr/

Alice Cooper will release his 27th studio album, "Paranormal", in July. The follow-up to 2011's "Welcome 2 My Nightmare" will feature guest appearances by ZZ TOP's Billy Gibbons, three members of the original ALICE COOPER band and U2 drummer Larry Mullen Jr.

During an appearance on last Friday's (May 5) episode of the SiriusXM radio show "Trunk Nation", Cooper said producer Bob Ezrin was responsible for getting Mullen Jr. involved in the sessions.

"Bob Ezrin and I sat there, and Bob says, 'What do you think about Larry Mullen on drums?' And I went, 'That's a great idea. It'll change things up so much on just the basic tracks.'"

Cooper also talked about the U2 drummer's somewhat unusual approach to recording. Alice recalled: "Larry [said], 'I wanna see the lyrics.' I said, 'Really?' He [said], 'Yeah, I play to the lyrics. I don't play to the bass.' And I said, 'That is so cool — just the idea that you're interpreting the lyrics on the drums.' So that totally makes the album another album."

Gibbons, meanwhile, plays guitar on a song called "I've Fallen In Love And I Can't Get Up". "After we cut the record, I went, 'If Billy Gibbons doesn't play on this, we shouldn't put this one out,' 'cause, I mean, it is so much him," Alice said. "And he got the record, and he said, 'I've got the flu, but, man, this song makes me feel better.' He just killed it."

In addition to performing on "Paranormal", original ALICE COOPER bandmembers Neal Smith (drums), Michael Bruce (guitar) and Dennis Dunaway (bass) were involved in the songwriting for the new record. "I wrote three songs [with them] for the new album. Dennis brought in two songs, Mike brought in a song. There's one song called 'I Wanna Be A Genuine American Girl'. It was gonna be 'I Want A Genuine American Girl', and I went, 'No, no, no. I Wanna Be A Genuine American Girl! It's really a tough song, so it's this guy going, 'I've gotta paint my nails, I've gotta do my hair.' [Laughs]"

With reards to the "Paranormal" album title, Cooper said: "I love that title, 'Paranormal', but it's not really a scary record. There's a couple of scary songs on it, but [it is] 'paranormal,' meaning 'other than normal.' This is not a normal Alice record. Bob and I decided, 'No theme this time. We're gonna make a record of things that just get us off, songs that we like. And it might go in a lot of different directions, but these are just songs that get us off."

Cooper added that he doesn't have unrealistic expectations for his new album, explaining that he is making records for his longtime fans, full aware that the days of multi-platinum LPs and million-dollar profits are long gone. "Those days are over," he said. "The golden age is over. I have a world of fans out there, all over the world, and it took forty-five years to build that fanbase. So when I make records now, I make 'em for those people. I'm not trying to break a new audience. I am playing an album for an audience that's already there, and I think AEROSMITH is too, and I think anybody that's established is making records for their fanbase."
Sabbathman
Viestit: 4729
Liittynyt: 03 Joulu 2009, 04:40
Paikkakunta: Seinäjoki

09 Kesä 2017, 10:32

Hyvin rokkaa, soolospotin aikaan sitten varmaan jotain sekoilua lauteilla...

[youtube]atNNXNEIR64[/youtube]
Sabbathman
Viestit: 4729
Liittynyt: 03 Joulu 2009, 04:40
Paikkakunta: Seinäjoki

14 Kesä 2017, 14:47

Varmasti tämä kokoonpano kiinnostaisi Suomessakin vaikka Qstockissa kävisikin...

Alice Cooper keikoille vanhan soittojengin kanssa

Tänään klo 14.15 | Luettu: 115 kertaa | Teksti: J.A. Kaunisto

https://www.v2.fi/uutiset/viihde/27136/ ... in-kanssa/

Alice Cooper suuntaa loppuvuodesta Britannian kiertueelle. Keikat käynnistyvät 11.11.

Bändinä Cooperilla on alkuperäinen, vuonna 1975 hajonnut kokoonpano eli Dennis Dunaway, Michael Bruce ja Neal Smith. Kitaristi Glen Buxton kuoli vuonna 1997.

Cooperin mukaan hän oli viime vuonna ensin yhteydessä Neal Smithiin ja Michel Bruceen. Kolmikko pyöritteli uusia biisejä viikon verran Cooperin kotona. Sitten myös Dunaway otti yhteyttä ja niin oli vanha porukka jälleen kasassa.

Cooperin uusi Paranormal-niminen albumi ilmestyy 28.7.
Sabbathman
Viestit: 4729
Liittynyt: 03 Joulu 2009, 04:40
Paikkakunta: Seinäjoki

11 Heinä 2017, 19:28

Yksi upeimmista livespektaakkeleista, nyt uusintajulkaisuna TV-spesiaalin kera:
ALICE COOPER To Release 'Welcome To My Nightmare Special Edition' DVD In September

July 11, 2017

http://www.blabbermouth.net/news/alice- ... september/

Alice Cooper's "Welcome To My Nightmare Special Edition" DVD will be released on September 8 via Eagle Rock Entertainment.

The DVD features the 1975 TV special "Alice Cooper: The Nightmare", now available on DVD for the first time, along with the 1976 "Welcome To My Nightmare" concert film.

Aired on ABC in the U.S., "Alice Cooper: The Nightmare" showcases every song from the legendary "Welcome To My Nightmare" album, which had just been released at the time. With Cooper taking on the role of Steven, and Vincent Price serving as The Spirit Of The Nightmare, this special was a unique introduction to his new album, drawing fans even further into the dark fantasy.

Melding horror, theater, and rock music, Alice Cooper's "Welcome To My Nightmare" was a stage show the likes of which was never seen before. Hits and classics songs like "School's Out", "Only Women Bleed", "Billion Dollar Babies", "Welcome To My Nightmare", "No More Mr. Nice Guy", "I'm Eighteen" and "Department Of Youth" were backdropped with giant spiders, skeletons, a cyclops, and the voice of horror royalty Vincent Price. This groundbreaking theatrical presentation scintillated, horrified, and thrilled audiences, delivering an experience unlike any concerts at the time. He truly brought spectators into a living (or unliving) nightmare, and they loved every minute of it.

The combination of the "Welcome To My Nightmare" concert film and "Alice Cooper: The Nightmare" TV special demonstrates the true genius of Alice Cooper. He is beyond music, and beyond horror — Alice Cooper is an experience, who continues to frighten and thrill audiences to this day.

Track listing

"Welcome To My Nightmare":

01. The Awakening
02. Welcome To My Nightmare
03. Years Ago
04. No More Mr. Nice Guy
05. I'm Eighteen
06. Some Folks
07. Cold Ethyl
08. Only Women Bleed
09. Billion Dollar Babies
10. Devil's Food
11. The Black Widow
12. Steven
13. Escape
14. School's Out
15. Department Of Youth

"The Nightmare":

01. Welcome To My Nightmare
02. Devil's Food
03. Some Folks
04. Only Women Bleed
05. Cold Ethyl
06. The Black Widow
07. Years Ago
08. Department Of Youth
09. Years Ago (Reprise)
10. Steven
11. The Awakening
12. Ballad Of Dwight Fry
13. Escape
14. The Awakening (Reprise)
Jussi
Viestit: 9414
Liittynyt: 28 Elo 2002, 20:10
Paikkakunta: Oulu (Rollo)

21 Heinä 2017, 21:19

Viikko sitten tuli nimikon muodossa uutta Cooperia, paljon mielenkiintoisempi biisi kuin ekana Paranormalilta julkaistu Paranoiac Personality.

Rauhallisia toki molemmat, mutta tässä uudemmassa on samaa Bob Ezrinin teatraalisuutta heti ensiriffistä alkaen, kuin edellisen Welcome 2 My Nightmaren hienosti fiilistelleessä avaajassa I Am Made Of Youssa. Melkein kuulen senkaltaisen Desmond Child-sävelenkin, mutta DC ei olisi sallinut kertsin tulla vain kerran(!?) koko kappaleen aikana, joten tokkopa on tätä ollut kirjoittamassa. Toisaalta verset ovat niin paljon sitä kertosäettä paremmat, että tuo ratkaisu on aivan perusteltu, joten mistäpä sitä tietää..

[youtube]NlEcM53kj_I[/youtube]
Ismo
Imperiumi Assistant
Viestit: 807
Liittynyt: 21 Kesä 2007, 15:46
Paikkakunta: Helsinki

22 Heinä 2017, 12:45

Yhden pyöräytyksen perusteella nyt on tulilla parasta Cooperia sitten 80-luvun. Vaan eipä kovin hyvää silti. Hyvä melodianpätkä siellä ja koukku täällä ei nyt vaan riitä. Kuka tekisi Alicelle oikeasti hyviä biisejä? Näitä keskinkertaisia on kuultu jo liikaa. Legendan merkitys on jo pitkään ollut koulia nuorista soittajista oikeita muusikoita koviin bändeihin. Uuden levyn bonarina olevat liveversiot klassikoista jättävät jokaikisen uuden rallin niin varjoonsa että ihan säälittää.
Jussi
Viestit: 9414
Liittynyt: 28 Elo 2002, 20:10
Paikkakunta: Oulu (Rollo)

22 Heinä 2017, 20:34

^ omalla kohdallani tuo mopo menee jo metsään siinä, että 1991 Hey Stoopid on noin 2,5 kertaa Trashia parempi, lähestulkoon filleritön levy. Samoin löydän jokaiselta Alicen levyltä hyviä biisejä, niiden määrät vain eroavat. Enkäs muuten tiedä, onko nti Straussia lukuunottamatta _kukaan muu_ tällä levyllä soittavista nuori.. :D

CR oli tehnyt muuten jo arvionsa:
I don’t want to alarm you, but the fate of rock’n’roll’s future lies in Alice Cooper’s bony hands, and if this album is garbage, then we’re doomed. I mean, you should know that much right now. At this point in his career, Alice is one of the very few 70s era rockers still vying for relevance. Sure, he’ll play I’m Eighteen when he’s 81, until he needs those stunt crutches for real, but he’s also concerned with writing solid, biting, hook-heavy rock’n’roll songs right now, and he’s still dreaming of his next big hit and his next major cultural comeback.

And if it can work for him, maybe it can work for you. Maybe if Alice is cool again, you will be too. Maybe if the kids dig this record, maybe they’ll dig rock’n’roll again. Maybe we won’t all be shuffled off to the elephants’ graveyard to die lonely, vinyl-only deaths while the youth party on with their EDM and their vaporwave Spotify playlists and The Decemberists or whatever it is they listen to. There’s a lot riding on this fucking album, man.

Well, here’s the good news: it doesn’t suck. It’s no Killer or Billion Dollar Babies. I mean, it’s not even a Flush The Fashion, really. But it’s got enough fist-shaking brainbangers to get us through the summer at least, and for long-time fans of shock rock’s greatest grandpa, Paranormal offers a potentially breathtaking bonus: two songs from the surviving members of the original Alice Cooper Band.

Alice has never been one to needlessly share the spotlight, so those tracks are on a second disc, but at least one of ’em, the gender-bending glam-stomper Genuine American Girl, is everything you could possibly want from the gang that brought you School’s Out. A tongue-in-cheek tale of a cross-dressing bruiser, like all classic Coop songs it veers wildly from one genre to the next: a little 50s teen tragedy pop schmaltz here, a little mid-70s glitter-punk slither there. It’s great stuff.

The second ACB track, You And All Your Friends, is more traditional and less interesting, a Who-esque hard-rock rave-up that’s more of a jam than a killer cut. Still, these are the first tracks from this groundbreaking band since 1973. That’s a big deal, and with the original band touring again, it may be a taster for more to come.

The album proper leaves the straight-up horror concept album trappings of 2011’s Welcome 2 My Nightmare behind, offering up a grab bag of radio-ready rockers peppered with the kind of stunt-casting Coop’s been piling on his albums since MC5 main man Wayne Kramer waltzed into 2003’s Eyes Of Alice Cooper. This time around there are guest spots from Billy Gibbons, Roger Glover and U2 drummer Larry Mullen, Jr, and these choices are pretty indicative of where this album’s at, musically speaking.

This is a classic rock record: straight-up, no rap, no lo-fi garage rock, no weirdo new wave, no real curveballs. It’s Alice and his favourite producer Bob Ezrin paying homage to Deep Purple, Jimi Hendrix, the Stones and the banging cowbell era.

The opening title track is probably the only real deviation, a throwback to the theatrical pomp of Alice’s mid-70s top-hat showbiz phase. It’s a lot to swallow but quickly gives way to the simple headbopping teenage dirtbag thrills of Dead Flies and the chugging guitars and Purple-powered organ flail of Fireball. Paranormal’s monster, if you’re looking for feral, ripsnortingrock’n’roll, is the glam-punky_Rats_, a real jet-screamer, positively the most energetic blast of teenage noise you’re ever gonna get from a 70-year-old geezer.

Elsewhere, it’s mostly hit or miss. The Sound Of A is straight-up Pink Floyd worship. Holy Water is goofy horn-rock. Paranoiac Personality is fun but probably a little too disco Def Lep for its own good. I’ve Fallen In Love And I Can’t Get Up features Billy Gibbons on guitar and sounds like a Fandango outtake. Dynamite Road is standard, black-eyed barroom boogie. And all of it is over-produced, autotuned and sanitized for your protection, a Bob Ezrin trademark of late. The end.

Taken as a whole, it’s a pretty patchwork affair, but so are all Alice Cooper albums, even the great ones. And while this isn’t one of the great ones, it also doesn’t sound like the work of a washed-up has-been who’s out of time and ideas. Have you heard that last Meat Loaf record? Or Danzig’s? There are very few rockers of Alice Cooper’s stature that can still deliver the goods.

The important takeaway, especially with Rats, Dead Files and Genuine American Girl, is that Alice Cooper, with or without his old cohorts, can still kick out the jams, brothers and sisters. Phew.
-tuossa kohdassa runkkarit ilmoittavat, että pitää rekisteröityä jatkaakseen lukemista, mutta olihan siinä jo kertovaa tekstiä.
Ismo
Imperiumi Assistant
Viestit: 807
Liittynyt: 21 Kesä 2007, 15:46
Paikkakunta: Helsinki

23 Heinä 2017, 11:36

^Missä kohdassa väitin että levyllä jotain nuorisoa soittaa? Kip Winger oli nuori kun bändissä soitti. Samoin vaikkapa Damon Johnson. Jopa Ryan Roxie vasta oli 3-kymppinen vuonna 1997. Lissun merkitystä nuorien soittajien koulimisessa ei poista se, että tällä hetkellä henkilöstö on vanhempaa.
Restoni
Viestit: 150
Liittynyt: 30 Maalis 2011, 15:28

23 Heinä 2017, 15:46

Edellinen levy iski itseeni yllättäen aivan pirun kovaa, kaikessa sillisalaattimaisuudessaan täynnä pirunhyviä biisejä ja räpsähti omaan AC-topvitoseen. Täten odotukset uutukaista kohtaan on korkeahkot, tosin sisälläni asuva pessimisti sanoo että täysosuman jälkeen taas tulee perustylsää alongcomesspideria...
Rockman
Viestit: 61
Liittynyt: 04 Syys 2016, 11:17

31 Heinä 2017, 17:09

Nyt Qstockista kotiuduttu ja saatu uusi albumi Paranormal kätösiin. Aloitetaan aluksi lauantain keikasta...

Lauantain keikka Oulun Qstockissa oli seitsemäs itselleni ja oli kyllä yksi parhaimmista keikoista, mitä Alicelta olen nähnyt! Ainoana miinuksena liian lyhyt soittoaika (1h 15min), johon olisi se vartti saanut vielä lisätä ja poistaa se Profeetoilta. Settilista painoittui tuttuihin hitteihin ja pariin deep cut. Keikan aloittanut Brutal Planet upposi yllättävän hyvin yleisöön ja onkin yksi aliarvostettuja Cooper-biisejä. Musiikillinen kliimaksi saavutettiin Constrictor-levyn iskusävelmillä He's Back ja The World Needs Guts, joista jälkemmäinen on yksi henkilökohtaisista suosikeistani. Itse jäin kaipaamaan aikaisemmin kiertueella soitettua Flush The Fashion-biisiä Pain, jossa on Alicen parhaimpia lyriikoita. Myös uusi biisi Paranoiac Personality upposi hyvin livenä hyvin sijoitettuma. Tämä on se alkuperäinen ja aito rock-show! Uutta keikkaa odotellessa.

Sitten uuden albumin pariin: Levy alkaa nimikkokappaleella Paranormal. Kappale toimii aloituskappaleena, mutta vähän jää palapelimäinen olo biisistä. Kappaleessa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta se iso koukku jää uupumaan. Hyvä kummitusfiilis biisissä. Roger Glover ei erotu, vaikka soittaakin biisissä.

Dead Flies on tuttua 70-luvun Alicea. Hyvä rock-biisi, joka toimisi livenä varmasti. Levyn vahvoja biisejä, vaikkei mikään korvamato olekaan.

Biisi, jossa alunperin arvelin Roger Gloverin soittavan, Fireball (Deep Purple etc.). Aluksi pidin yhtä paljon, kuin syövästä. Parin kuuntelun jälkeen menee muiden biisien lomassa ja sisältää ihan kivan tarinan, muttei mikään tähtihetki levyllä.

Sinkkubiisi Paranoiac Personality on vahva biisi, vaikkei heti julkaisun jälkeen ollut niin koukuttava. Biisissä hyvä boogie päällä ja hieman 70-luvun diskon makuja mukana. Live-biisi tämäkin.

Fallen In Love on rock-boogie Billy Gibbonsin tähdittämänä. Kyllä tätä tulee laulettua mukana parin kuuntelun jälkeen. Sopisi ZZ Topille (ehkä vierailijan takia juuri). Kivat referenssit vanhempiin biiseihin lyriikoissa. Kesäbiisinä toimii taustalla soidessa.

Dynamite Road on levyn heikompaa antia. Kiva Rock-biisi tämäkin, mutta jotain koukkua kaipaisi. Menee muiden biisien seassa hyvin.

Levyn rollari-ripoff-biisi Private Public Breakdown toimisi paremmin, jos siinä otettaisi vaikutteita Beatlesilta ennemmin. Rollarit kun ovat tylsä bändi, jonka vaikutuksesta tällaisia biisejä syntyy. Kyllä tämä ihan menee, mutta vähän koukuttavampi olisi tästäkin saanut.

Levyn ehdottomasti terävintä kärkeä on Holy Water, jossa torvet tuovat loistavan big band-fiiliksen a lá Some Folks. Kertsi laittaa laulamaan mukana, soitanta vetää mukana ja lyriikat Jeesus & Co.-viittauksista huolimatta toimivat. Makupala parhaimmillaan.

Rats on ärhäkkä veisu, joka toimisi livenä nopeana välipalana, kuten juusto rotille (pun intended). Alkuperäinen AC-bändin rumpali Neal Smith paukuttaa tässä kannuja ja sen kyllä kuulee: Voimaa tulee heti lisää U2-lätkyttäjään verrattuna.

Viimeinen virallisen albumin biisi The Sound Of A tuo mieleen vahvat Pink Floyd-vibat sekä hieman I Love The Dead-fiilistä. Itse diggaan biisistä todella paljon. Erinomainen päätös levylle!

Sitten originaalin bändin soittamiin ja säveltämiin biiseihin. Osa edellisistä biiseistähän sisältää myös alkuperäistä miehistöä sekä kirjoitus- että soitantapuolella, mutta nämä ovat puhtaasti alkuperäistä bändiä. Ensimmäinen kipale Genuine American Girl on todella tyypillinen 70-luvun Alice-biisi. Toimii kybällä tausta-woowoita myöden! Lyriikat tyypillistä Alicen huumoria. Mukana laulettava biisi, jonka olisin olettanut sisältyvän alkuperäiseen levyyn. Parhaimmistoa!

You And All Of Your Friends toimii, mutta sinänsä aika helposti unohdettava biisi nimeään myöden. Menee muiden biisien ohella. Kakkoslevyssä myös muutama livebiisi. Maininnan arvoista ovat biisien saundit: kuulostaa hyvin puhtaalta ja munakkailta poistamatta mitään livefiiliksestä.

Kaiken kaikkiaan kelpo levy. Metalli-Alicen faneille albumi ei tarjoa juurikaan mitään, sillä tämä on puhdasta rock-musaa, jota kuunnellaan kalja kädessä kesällä tai vitutukseen ja c-vitamiinin puutteeseen talvella.
HeadCrusher
Viestit: 198
Liittynyt: 19 Elo 2014, 18:49
Paikkakunta: Oulu

31 Heinä 2017, 22:45

Rockman kirjoitti: Lauantain keikka Oulun Qstockissa oli seitsemäs itselleni ja oli kyllä yksi parhaimmista keikoista, mitä Alicelta olen nähnyt! Ainoana miinuksena liian lyhyt soittoaika (1h 15min), johon olisi se vartti saanut vielä lisätä ja poistaa se Profeetoilta.
Eikös Alice vetänyt aika reilusti yliajalle? Mun mielestä kello oli jotain 0045 ilotulitusten aikaan. Mutta tosiaan, kovan keikan heitti Cooper. Settilistakin oli (lyhyydestä huolimatta) ihan ok, vaikka esim. Hey Stoopidilta olisi mielellään kuullut muitakin kuin vain yhden biisin.
Rockman
Viestit: 61
Liittynyt: 04 Syys 2016, 11:17

31 Heinä 2017, 22:52

HeadCrusher kirjoitti:Eikös Alice vetänyt aika reilusti yliajalle? Mun mielestä kello oli jotain 0045 ilotulitusten aikaan.
Itse asiassa keikkahan alkoi n.5-10 min myöhässä. Mutta juu, silloin päättyi tulituksiin.
Vastaa Viestiin