METALLICA

[Khamul]

Ja mitähän merkitystä tälläkin on musiikin laadun kanssa?

Mitenköhän sitä musiikin kuuluisaa laatua sitten mitataan? Kyllähän se nyt vaan on niin, että saa olla aika ulapalla jos meinaa laittaa jonkun Insomniumin samalle viivalle Metallican alkupään tuotannon kanssa.

[Blizk]

Oon siis ulapalla ihan mielelläni

[Memo]

Oon siis ulapalla ihan mielelläni

Ollaan ulapalla yhdessä! Kaks Metallican levyä on Insomniumin huonoimpien levyjen tasoa, muuten häviää aika helpolla.

//Täsmennetään nyt vielä, että kyllä minäkin tiedostan varsinkin Ride the Lightningin ja Master of Puppetsin tärkeyden, ei siinä mitään. Ne vaan ei henkilökohtaisesti iske ihan niin paljoa. Ja toistaiseksi en henkilökohtaisessa musiikkimaussani ala erittelemään sitä kuinka merkittävä kukin levy on, vaan arvotan ihan omien kriteereiden mukaisesti. Makuasioita kun ovat.

[Teutates]

Insomniumilla ei ole yhtään huonoa levyä, ja yksi on jopa genrensä moderni klassikko.

Ei helvetti Joku viiden pennin bulkkihevibändi on tehnyt muka jonkun klassikon. Minusta klassikko merkkaa muutakin kuin "levy josta tykkää". Sen pitää olla esmes genrelleen merkittävä levy ja sitähän nuo Metallican alkupään levyt todellakin ovat. Ja myös Maidenin. Sen sijaan Insomniumin levyt eivät ole genressään millään lailla uraauurtavia tai käänteentekeviä levyjä tykkäsi niistä nyt kuinka paljon tahansa.

[Blizk]

Ei helvetti Joku viiden pennin bulkkihevibändi on tehnyt muka jonkun klassikon. Minusta klassikko merkkaa muutakin kuin "levy josta tykkää". Sen pitää olla esmes genrelleen merkittävä levy ja sitähän nuo Metallican alkupään levyt todellakin ovat. Ja myös Maidenin. Sen sijaan Insomniumin levyt eivät ole genressään millään lailla uraauurtavia tai käänteentekeviä levyjä tykkäsi niistä nyt kuinka paljon tahansa.

Linkki
Linkki

Lisäksi läjä täysien tai lähes täysien pisteiden arvioita, mm. Kerrangilta. Above the Weeping World nimenomaan on siellä merkittävien melodeath-rieskojen joukossa tänä päivänä ja siitä tykkää aika helvetin moni hevari, vaikkei se olekaan synnyttänyt sitä peesaavaa bändilaumaa.

Saatana, eiköhän tämä ollut tässä

[Sir Juzzi]

Metallicalta pidän St. Angeria ja Lulua lukuunottamatta kaikista levyistä. Jokaisella on vähintään ihan hyviä ja useimmalla törkeän hyviä biisejä. Insomniumilta en pidä yhdestäkään levystä. Koitin sitä kovasti kehuttua uutukaistakin avoimin mielin, mutta sitä samaa haukotuttavaa sahaamista se kuitenkin oli kuin aikaisemminkin. Eiköhän jokainen tykkää siitä, mikä omaan korvaan kuulostaa hyvältä.

Klassikkostatus on sitten taas vähän eri juttu. Nykyään musiikkia on jo niin paljon, ja niin helposti saatavilla, että klassikoksi on aika mahdotonta leimata enää yhtään mitään. Metallica, Maiden, AC/DC ja kumppanit onnistuivat tekemään aikanaan sellaisia biisejä, jotka nykyään tuntee about jokainen, joka edes jollain tasolla kuluttaa populaarikulttuurin piiriin kuuluvaa musiikkia. Tuo tilanne saavutettiin vieläpä suhteellisen varhain. Eipä onnistu nykyään. Vaikka teet millaista kamaa, olet hyvällä tuurilla lyhyen hetken pinnalla. Onhan noita joitain ilmiöitä nytkin, mutta todennäköisyys, että satunnainen tallaaja kysyttäessä muistaa vaikka biisin nimen, on aika paljon suurempi Metallican kuin vaikkapa System of a Downin kohdalla.

[Oss1]

Klassikkostatus on sitten taas vähän eri juttu. Metallica, Maiden, AC/DC ja kumppanit onnistuivat tekemään aikanaan sellaisia biisejä, jotka nykyään tuntee about jokainen, joka edes jollain tasolla kuluttaa populaarikulttuurin piiriin kuuluvaa musiikkia. Tuo tilanne saavutettiin vieläpä suhteellisen varhain. Eipä onnistu nykyään. Vaikka teet millaista kamaa, olet pinnalla korkeintaan hetken.

Jos pitää viimesen 15 vuoden ajalta nimetä jokin tuleva klassikko, niin aika vaikeeta on. Beheritin Engram taitaa päästä aika lähelle, mutta toki bändi on jo rutkasti vanhempi. World Painted Blood pyörii vieläkin silloin tällöin soittimessa, mutta oli enemmänkin paluu ruotuun kuin ajan hammasta kestävä timantti.

Insomniunin tekemiä metallisia popkappaleita ei pysty kuvailemaan muuta kuin levy-yhtiöitten suhteellisen hyviksi rahasammoiksi.

[Hilguma]

Klassikkostatus on sitten taas vähän eri juttu. Nykyään musiikkia on jo niin paljon, ja niin helposti saatavilla, että klassikoksi on aika mahdotonta leimata enää yhtään mitään. Metallica, Maiden, AC/DC ja kumppanit onnistuivat tekemään aikanaan sellaisia biisejä, jotka nykyään tuntee about jokainen, joka edes jollain tasolla kuluttaa populaarikulttuurin piiriin kuuluvaa musiikkia. Tuo tilanne saavutettiin vieläpä suhteellisen varhain. Eipä onnistu nykyään. Vaikka teet millaista kamaa, olet hyvällä tuurilla lyhyen hetken pinnalla. Onhan noita joitain ilmiöitä nytkin, mutta todennäköisyys, että satunnainen tallaaja kysyttäessä muistaa vaikka biisin nimen, on aika paljon suurempi Metallican kuin vaikkapa System of a Downin kohdalla.

Se on juurikin näin. On tosi mielenkiintoista pohtia, voiko nykyaikana edes syntyä mitään Metallican tai Maidenin kaltaisia bändejä, joiden biisit ja yleinen status nousisivat klassikon asemaan. Entä sitten, kun nämä bändit ovat kuolleet pois, vaikka kahdenkymmenen vuoden päästä? Miltä metallimusiikin kenttä näyttää silloin? Veikkaisin, etteivät näiden suurten bändien kappaleet katoa mihinkään vielä pitkään aikaan silloinkaan, kun niiden tekijät ovat eläköityneet tai kuolleet jo hyvän aikaa sitten. Miten kauan pitää kulua aikaa, jotta voi syntyä "uusi Metallica"? Voiko semmoista edes tulla? Raskaampi musiikki on kaiken järjen mukaan saavuttanut luonnolisen kehityskaarensa pään jo tovi sitten. Kaikki on jo tehty. Tottakai erilaisia tyylejä ja vaikutteita voi yhdistellä melkein loputtomiin, mutta onko olemassa sellaista keitosta, joka nostaisi jonkun bändin sellaiseen klassikkoasemaan, jossa nämä metallin alkuaikojen jätit nyt ovat?


*Offtopic unpopular opinion*
Insomnium on kerrassaan loistava bändi, mutta uusi levy on tylsä.

[Nuclear Holocaust]

^
Rupesin pohtimaan tuota lätinää mikä yhtye voisi kasvaa ajan saatossa legendaksi tai klassikoksi.

Nightwish on sellainen joka on alkuaan ollut melko uraa uurtava 'female fronted metallin' saralla. Yhtye on kasvanut järjettömän isoksi ja omaa laajan monipuolisen fanikunnan.

Voisin nähdä joskus 15:n vuoden päästä hehkutuksia Wishmasterista oli se kova (kuten tapahtuu jo nykyään) tai kuinka Nightwish nousi kokonaan uudelle tasolle Floor Jansenin myötä. Samalla kun Imperiumissa 2030 kiistellään kiivaasti siitä, että onko 55 v. Tuomas H. vielä pätevä säveltäjä "Return to Kitee - Oceanborn Pt. 2" levyllä vai onko levy vain onnetonta jämäriffien kierrätystä.

---------------------------

EDIT

3 lättyä TOP 30:ssä, jos kriteerinä on aiemmin mainittu listaus.

[Toxic Enema]

Itse nostaisin Sentencedin jopa Nightwishin ohi klassikko-bändinä. Tenkulan riffittely oli mieleen painuvampaa kuin Nightwishin vastaava. Oopperan ja hevin yhdistäminen ei sinänsä mitään omaperäistä ole. Myös tapa millä bändi lopetti ja Tenkulan kohtalo tekevät bändistä klassikon. Sillä on tietenkin syynsä, miksi Nightwishistä tuli monta kertaa suurempi bändi kuin Sentencedistä. Aina voi jossitella, jos Sentenced olisi viitsinyt siistiä sanoituksia, jos viina olisi maistunut vähemmän, jos kiertäminen olisi maistunut enemmän. Jossain youtube-videossa oli kommentti: "The best band of the past twenty years." Jokseenkin helppo yhtyä.

[Sir Juzzi]

^ Mjoo, Suomessa kyllä, muualla kyse on paljon pienemmän piirin jutusta. Vähän toisin Nightwishillä.

Ja niin hyviä kuin Tenkulan riffit olivatkin, on Nightwishillä aika paljon enemmän kaikkea mistä ottaa kiinni, joten muutkin kuin perinteisen kitaravetoisen hevin ystävät ovat höristäneet korviaan. Helpottaa tässä maailmanajassa klassikkostatuksen saavuttamisessa.

[alspe]

Ei helvetti Joku viiden pennin bulkkihevibändi on tehnyt muka jonkun klassikon. Minusta klassikko merkkaa muutakin kuin "levy josta tykkää". Sen pitää olla esmes genrelleen merkittävä levy ja sitähän nuo Metallican alkupään levyt todellakin ovat. Ja myös Maidenin. Sen sijaan Insomniumin levyt eivät ole genressään millään lailla uraauurtavia tai käänteentekeviä levyjä tykkäsi niistä nyt kuinka paljon tahansa.

Linkki
Linkki

Lisäksi läjä täysien tai lähes täysien pisteiden arvioita, mm. Kerrangilta. Above the Weeping World nimenomaan on siellä merkittävien melodeath-rieskojen joukossa tänä päivänä ja siitä tykkää aika helvetin moni hevari, vaikkei se olekaan synnyttänyt sitä peesaavaa bändilaumaa.

Saatana, eiköhän tämä ollut tässä

Uskon, että yllä tarkoitettu _genrensä_ klassikko tarkoitti vähän muutakin kuin thrashmetallin tai NWOBHM:n klassikkoa. Maiden ja Metallica kaiketi ovat melko kiistattomasti suurimpia innoittajia 1990-2000-luvun metallibändeille alagenreistä riippumatta. Montakohan bändiä on perustettu Insomniumin takia?

[alspe]

Itse nostaisin Sentencedin jopa Nightwishin ohi klassikko-bändinä. Tenkulan riffittely oli mieleen painuvampaa kuin Nightwishin vastaava. Oopperan ja hevin yhdistäminen ei sinänsä mitään omaperäistä ole. Myös tapa millä bändi lopetti ja Tenkulan kohtalo tekevät bändistä klassikon. Sillä on tietenkin syynsä, miksi Nightwishistä tuli monta kertaa suurempi bändi kuin Sentencedistä. Aina voi jossitella, jos Sentenced olisi viitsinyt siistiä sanoituksia, jos viina olisi maistunut vähemmän, jos kiertäminen olisi maistunut enemmän. Jossain youtube-videossa oli kommentti: "The best band of the past twenty years." Jokseenkin helppo yhtyä.

Sentenced oli pääasiassa hyvällä tapaa junttien bensalenkkarijonnejen kaljanjuontiheviä sen lisäksi, että se toki oli ja on laadukasta metalli "oikealle hevin ystävälle". Nightwish taas on täysin erilainen juttu omaten lapsi- ja naisfaneja aivan tolkuttomia määriä. Mitä sitä heittäisi lonkalta, sata tai tuhat kertainen fanilauma nuoria ja naisia vs. Sentenced?

Itselle Nightwish kosahtaa lievästi Marcon tulemiseen ja siihen yltiöheviin vaiheeseen tyyliin Master Passion greed jne. Mielummin olisin kuullut folkimpaa NW:ta debyytin tyylillä enemmänkin.

[Toxic Enema]

Menee jo saivarteluksi, mutta kyllä viimeistään Downista lähtien Sentencedin keikoilla näkyi myös naisia. Väittäisin, että prosentuaalisesti lähes yhtä paljon kuin perus Nightwish-keikalla. Yleisöt tietysti olivat tavallisesti huomattavasti pienempiä. Hevi-Klausien Kreatorit ovat erikseen.

Eipä ne mainitut Metallican ja Maidenin 80-luvun klassikkoalbumit mitään koko perheen Aku Ankka-heviä varsinaisesti ole. Laadullisesti laskisin Sentencedin Amokin ja Laihiala-eran levyt Crimsonia lukuun ottamatta samaan sarjaan, vaikkeivat genressään yhtä merkittäviä ole. Samaten Stratovariuksen Episode ja Visions ovat samaa sarjaa Helloweenin 80-luvun Keeper of the Seven Keysien kanssa, mutta eivät ole samanlaisia genrensä kulmakiviä.

[Teutates]

Linkki
Linkki

Lisäksi läjä täysien tai lähes täysien pisteiden arvioita, mm. Kerrangilta. Above the Weeping World nimenomaan on siellä merkittävien melodeath-rieskojen joukossa tänä päivänä ja siitä tykkää aika helvetin moni hevari, vaikkei se olekaan synnyttänyt sitä peesaavaa bändilaumaa.

Saatana, eiköhän tämä ollut tässä

Oli siinä mielessä kun et edes tunnu tajuavan mitä klassikkolevyllä tarkoitetaan. Edelleenkään Insomniumin geneeriset bulkkiheviteokset eivät ole lajityyppinsä minkäänlaisia kulmakiviä tahi innoittajia laajemmassa mittakaavassa. Varmaan monenkin mielestä hienoja levyjä mutteivat todellakaan klassikoita. Tällaisia levyjä on omissakin suosikeissani: Helvetin hyviä levyjä ,mutta se ei nyt vaan riitä klassikkostatukseen. Ja toisinpäin: En välttämättä diggaa monesta klassikkolevystä. Esim. Velvet Undergroundin debyytti jättää minut kylmäksi vaikka on eittämättä klassikkolevy.

[el bandito]

Täähän on melko turhaa vääntämistä, mutta...

Eihän Metallica tai Maiden noussut siihen "yleisesti hyväksyttyyyn" klassikkoasemaan yhdessä yössä, tai edes saavuttanut sitä kovin varhaisessa vaiheessa, vaikka ne levyt, joilla se status lopulta sementoitui, tulivatkin uran alkuvaiheilta. Näkisin asian niin, että suhteellisen pienten piirien nuorison diggaamista bändeistä ajan myötä joko tulee tai ei tule "legendoja" ja heidän levyistä "klassikoita". Black Sabbath, Led Zeppelin? Oliko nekään joskus 1971-1972 vielä legendoja? Isoja bändejä jo tuolloin kylläkin. Ehkä se, että tehdään sitä omaa juttua, jalostetaan sitä ja lopulta jossain vaiheessa tulee se iso räjähdys (esim. Black Album). Legendaarisuuteen ja klassikkoasemaan pitää vielä sanoa, että melkoista inflaatiota ovat nekin sanat kokeneet. Samoin kaikki yliampuvat "super-helle" "mega-sitä-tätä-ja-tuota".

Ei tämän hetken uudemmista bändeistä osaa sanoa, mitkä nousevat seuraaviksi blacksabbatheiksi, metallicoiksi, eisiidiiseiksi ja meideneiksi.

[Oss1]

En kyllä laskisi mitään Nightwishiä klassikoksi, vaikka jostain bändin albumista tykkäänkin. Bändin jäsenten sukupuolilla tuskin on mitään vaikutusta klassikkostatuksen saavuttamisessa, eikä Nightwish ole mitään genreä sinänsä uudistanut, ainoastaan lisännyt ennalta olevaan tyyliin yhden uuden instrumentin.

Sentencedin ensimmäinen ja toinen ovat klassikoita, mutta eivät moderneja sellaisia.

[Deathrace King]

Potentiaaliset Suomiklassikkometallibändit maailmanlaajuisesti: Nightwish, Stratovarius, Children of Bodom ja ehkä myös Sentenced. Kaikki näistä ovat tehneet uraauurtavaa duunia ja tuoneet musiikillisesti jotain uutta metallimaailmaan.

Insomniumia en ihan kyllä tähän samaan kastiin laskisi, kivasti porskuttaa joka tapauksessa näiden takana.

Ja tuskin Metallican ja Maidenin veroisia klassikkobändejä tulee enää metallikenttään syntymään/kasvamaan. Ei edes lähelle sitä.

[Sir Juzzi]

Eihän Metallica tai Maiden noussut siihen "yleisesti hyväksyttyyyn" klassikkoasemaan yhdessä yössä, tai edes saavuttanut sitä kovin varhaisessa vaiheessa, vaikka ne levyt, joilla se status lopulta sementoitui, tulivatkin uran alkuvaiheilta. Näkisin asian niin, että suhteellisen pienten piirien nuorison diggaamista bändeistä ajan myötä joko tulee tai ei tule "legendoja" ja heidän levyistä "klassikoita".

Olihan Metallicalla melkoisia yleisöjä jo Puppetsin aikoihin. Bändi oli tällöin ollut viisi vuotta pystyssä. Eli ei nyt yhdessä yössä, mutta aika nopeasti kumminkin.

[Deathrace King]

Eihän Metallica tai Maiden noussut siihen "yleisesti hyväksyttyyyn" klassikkoasemaan yhdessä yössä, tai edes saavuttanut sitä kovin varhaisessa vaiheessa, vaikka ne levyt, joilla se status lopulta sementoitui, tulivatkin uran alkuvaiheilta. Näkisin asian niin, että suhteellisen pienten piirien nuorison diggaamista bändeistä ajan myötä joko tulee tai ei tule "legendoja" ja heidän levyistä "klassikoita".

Olihan Metallicalla melkoisia yleisöjä jo Puppetsin aikoihin. Bändi oli tällöin ollut viisi vuotta pystyssä. Eli ei nyt yhdessä yössä, mutta aika nopeasti kumminkin.

Niin, nopeasti, muttei vähällä vaivalla. Jätkäthän omisti elämänsä pelkästään Metallicalle. Asui jossain paskaisessa treenikämpässä, söi jotain jos joskus sattui ruokaa saamaan, ja treenas tuntikausia joka päivä. Metallica oli intohimo ja tärkein asia koko elämässä. Nuoret miehet satsas kaiken yhteen korttiin ja se todellakin kannatti! Mikä bändi nykyään tekee samoin? Niinpä.

[el bandito]

Eihän Metallica tai Maiden noussut siihen "yleisesti hyväksyttyyyn" klassikkoasemaan yhdessä yössä, tai edes saavuttanut sitä kovin varhaisessa vaiheessa, vaikka ne levyt, joilla se status lopulta sementoitui, tulivatkin uran alkuvaiheilta. Näkisin asian niin, että suhteellisen pienten piirien nuorison diggaamista bändeistä ajan myötä joko tulee tai ei tule "legendoja" ja heidän levyistä "klassikoita".

Olihan Metallicalla melkoisia yleisöjä jo Puppetsin aikoihin. Bändi oli tällöin ollut viisi vuotta pystyssä. Eli ei nyt yhdessä yössä, mutta aika nopeasti kumminkin.

Joo, oot oikeassa, mutta tarkotin lähinnä "yleisesti hyväksyttyä" klassikkostatusta, siis verrannollisesti vaikkapa Sabbathiin ja Zeppeliniin heidän alkuaikoihin. Puppetsin thrash metal ei edusta sitä ison mittakaavan suosiota, joka tuli puoli vuosikymmentä myöhemmin, vaikka yleisömäärät alkoivatkin kasvaa.

[Nuclear Holocaust]

En kyllä laskisi mitään Nightwishiä klassikoksi, vaikka jostain bändin albumista tykkäänkin. Bändin jäsenten sukupuolilla tuskin on mitään vaikutusta klassikkostatuksen saavuttamisessa, eikä Nightwish ole mitään genreä sinänsä uudistanut, ainoastaan lisännyt ennalta olevaan tyyliin yhden uuden instrumentin.

Kyllähän tuo oopperatyylisen naisvokalistin liidama metalli-bändi oli syntyhetkinään ihmettelyn ja pöhinän aihe. Nigthwishin kunniaksi onkin laskettava, että se yhdisti keskeisimmät tyylilajin avainelementit ja toi ne laajemman yleisön tietoisuuteen.

Nightwish and Within Temptation released their first albums in 1997, which were heavily inspired by Therion's symphonic turn. Within Temptation was more influenced by gothic metal, and therefore musically simpler than the more power metal-influenced Nightwish, but both bands shared two key symphonic metal elements - powerful female lead vocals from Tarja Turunen and Sharon den Adel respectively, and the heavy use of classically influenced keyboard playing.

Wikipedia - Symphonic Metal

Like every pioneer of its genre, Nightwish has spawned copycats around the world.

-Once Upon a Nightwish: The Official Biography 1996-2006-

Nightwish ei siis keksinyt varsinaisesti mitään uutta kuten Metallica. Tosin eihän klassikkolevyjen tarvitsekaan olla mitään täysin ennenkuulumatonta. Riittää jos ne jengiin uppoavat ja nauttivat laajamittaista ylistystä ajan saatossa. Nightwish kuitenkin popularisoi metallimusiikkia samalla tavalla kuin Metallican 'Black'.

Toisaalta voisi väittää, että eihän myöskään Metallica mitään uutta keksinyt. Motörheadilta lainattu punkin rosoisuus yhdistettynä NWOBHM:iin ja nopeusrajoitin pois päältä. Debyytti oli taitojen ylärajoilla soitettua käppä-Heavya. Myöhemmin musiikissa oli jotain omaperäistä ideaakin.

[sakis]

Nightwish and Within Temptation released their first albums in 1997, which were heavily inspired by Therion's symphonic turn.

Kiitos muistutuksesta. Pitääpä laittaa Therionin Theli ja Vovin pitkästä aikaa soimaan.

[Westend]

Nightwish and Within Temptation released their first albums in 1997, which were heavily inspired by Therion's symphonic turn.

Kiitos muistutuksesta. Pitääpä laittaa Therionin Theli ja Vovin pitkästä aikaa soimaan.

Mihinkäs Deggial unohtui. Kuuluu ehdottomasti Vovinin kanssa mainittavaksi.

[Jussi]

Nightwish and Within Temptation released their first albums in 1997, which were heavily inspired by Therion's symphonic turn.

Kiitos muistutuksesta. Pitääpä laittaa Therionin Theli ja Vovin pitkästä aikaa soimaan.

Mihinkäs Deggial unohtui. Kuuluu ehdottomasti Vovinin kanssa mainittavaksi.

Liian uusi? Kun 2000, eikä '98 Vovinkaan päässyt varmaan enää NW/WT-akselille vaikuttamaan, mutta toisin on varmasti Thelin laita. Vaikka Dan Swanöhän se siellä on suurimmaksi osaksi muistaakseni äänessä; bonusbiisi Black Fairy on kyllä hitti!

Ai niin, hyvä offtopic Metallista