Hard Rock/glam/tukka/kives

Raskaamman musiikin keskustelut
Vastaa Viestiin
Munamankeli
Viestit: 1159
Liittynyt: 22 Huhti 2003, 12:10
Paikkakunta: Turku, Helsinki

03 Touko 2017, 10:06

Metalliluola kirjoitti:Ensimmäisessä haastattelussaan debyyttilevynsä Frontiersin kautta elokuussa julkaiseva kotimainen The Nights:

http://metalliluola.fi/the-nights-seura ... uuri-nimi/
Kiitos, napakka haastattelu. Sinkku ei vakuuttanut, mutta ehkä levy toimii paremmin? Jotenkin tukkoinen soundi rytmiryhmän osalta. Englanniksi kai sanottaisiin 'muddy sound'. Olisivatpa kuunnelleet enemmän TNT:tä myös studiossa. Laulusta en sano mitään. Makuasia.


Firechief
Viestit: 20
Liittynyt: 12 Helmi 2015, 18:01

09 Kesä 2017, 11:43

Perjantaina 16/6 lauteilla Espoossa niin glamiä, tukkaa kuin kivestäkin: Fire Action, Vile Caliber ja Sneaky Snakey Matinkylän Taskarissa. Koko lysti vain 3 euroa eli euro per bändi :twisted:

Matinkylä Summer Rock Party 2017
Jonius
Viestit: 403
Liittynyt: 10 Maalis 2010, 16:50

03 Heinä 2017, 19:13

22. syyskuuta julkaistaan H.E.A.Tin uusi albumi Into The Great Unknown.
01. Bastard Of Society
02. Redefined
03. Shit City
04. Time On Our Side
05. Best Of The Broken
06. Eye Of The Storm
07. Blind Leads The Blind
08. We Rule
09. Do You Want it
10. Into The Great Unknown
Kuva
Munamankeli
Viestit: 1159
Liittynyt: 22 Huhti 2003, 12:10
Paikkakunta: Turku, Helsinki

23 Heinä 2017, 18:40

Lueskelin lomalla Van Halenin managerin muistelmateoksen Runnin' with the Devil. Kevyttä ja mielenkiintoista luettavaa bändistä kiinnostuneille mutta sopii mainiosti kaikille kasarirokin ystäville. Kokaiinia, kitarasooloja, kiertuekepposia, pantuja bändäreitä ja tuhottuja hotellihuoneita. Siis ajattoman musiikin ja henkeäsalpaavien keikkojen ohessa.

Lentopelkoinen David Lee Roth. Steve Perryn päähän vahingossa osunut guacamolea sisältänyt vati. Suuhoitoa jonottavat roudarit. Pahoja tapoja opettavat Black Sabbatihin sedät. Pakkopaitaan sidottu juoppohullu Roth. Kitaristi joka luulee, että suuseksistä voi tulla raskaaksi. Jimi Hendrixiltä lainattu idea VH-logoon. Managerin vaimoa panokaveriksi pyytävä, totaaliset lärvit vetänyt Alex Van Halen. Poikien paneskeluja kuvannut ja Warner Bros. sihteereille videon näyttänyt ex-manageri.

Mutta ennen kaikkea mielenkiintoista asiaa levy-yhtiöiden toiminnasta, kiertue-elämästä, päihteiden muokkaamista luonteista, ystävyyden katoamisesta, listasijoitusten ostamisesta ja lopussa palkintona potkut. Sekä managerllle että solistille.

Arvio: http://www.imperiumi.net/index.php?act=books&id=288

Kirja: http://www.harpercollins.com/9780062474 ... -the-devil#
Munamankeli
Viestit: 1159
Liittynyt: 22 Huhti 2003, 12:10
Paikkakunta: Turku, Helsinki

26 Heinä 2017, 13:19

Santa Cruz ja Helsinki mainittu. Torilla tavataan.
http://www.rollingstone.com/music/lists ... uz-w491874

Sounds Like: The howling, tumultuous resurgence of Sunset Strip rock.

For Fans of: The Darkness, Guns N' Roses, sleaze and glam

Why You Should Pay Attention: This four-piece that comes from Helsinki but sounds like Hollywood have been causing havoc in Europe since the late Aughts thanks to their debaucherous, flamboyant flair. Their third full-length, Bad Blood Rising is due out September.
Metalliluola
Viestit: 171
Liittynyt: 22 Tammi 2015, 10:51

03 Elo 2017, 09:08

30 vuotta kulunut ja taitaa olla jo saman verran miljoonia myyty:

http://metalliluola.fi/def-leppard-hysteria-1987/
Nostromo
Viestit: 795
Liittynyt: 14 Tammi 2004, 10:03
Paikkakunta: Vantaa

03 Elo 2017, 15:01

Massan maku ei aina oikea, Pyromania selvästi parempi levy kuin Hysteria. In through the nightkin vie voiton vertailussa.
Jussi
Viestit: 9553
Liittynyt: 28 Elo 2002, 20:10
Paikkakunta: Oulu (Rollo)

03 Elo 2017, 15:40

Nostromo kirjoitti:Massan maku ei aina oikea, Pyromania selvästi parempi levy kuin Hysteria. In through the nightkin vie voiton vertailussa.
& High n' Dry on bändin paras julkaisu :!:
Munamankeli
Viestit: 1159
Liittynyt: 22 Huhti 2003, 12:10
Paikkakunta: Turku, Helsinki

04 Elo 2017, 09:39

Metalliluola kirjoitti:30 vuotta kulunut ja taitaa olla jo saman verran miljoonia myyty:

http://metalliluola.fi/def-leppard-hysteria-1987/
Hyvät on muistelot. Olisin ilman muuta antanut 10/10, sillä Hysteria kuuluu siihen joukkoon, jota kuunnellaan ja josta puhutaan vuosikymmenien ajan. Nykyään kympin saa paljon vähemmilläkin ansiolla, mutta ei mennä arvioskaalan yksityiskohtiin vaan asiaan.

Oli meinaan hieno kesä 1987. Hankin kesätyörahoilla elämäni ensimmäisen CD-soittimen ja siihen tietenkin Def Leppardin tuoreen albumin. Hieman aiemmin Whitesnake näytti, miten hard rock kaupallistetaan. Parin kuukauden päästä GNR räjäytti potin, jälkiviisaasti genren toisessa laidassa, mutta tuolloin kaikki oli sitä samaa: raskasta rockia eli heviä. Kaikki kolme napakympin lättyjä.

Ja totta, Def Leppard tosiaan soitti "Love and Affection" jo aiemmin, esimerkiksi Tukholmassa 1986. Eipä sitä tuolloin huomannut uudeksi biisiksi, koska tyyli on aiemmilta levyuiltä tuttu ja ennen kaikkea koska Rick Allenin rumpusetti ja soundi veivät huomion.

Ohessa mainio haastattelu, jossa tekijät pääsevät ääneen (kiitos vinkistä Z!), poislukien tietenkin bändin taitavin ja tyylikkäin hahmo, Steve Clark.
http://www.billboard.com/articles/colum ... nniversary
Nostromo
Viestit: 795
Liittynyt: 14 Tammi 2004, 10:03
Paikkakunta: Vantaa

04 Elo 2017, 10:04

Jussi kirjoitti:
Nostromo kirjoitti:Massan maku ei aina oikea, Pyromania selvästi parempi levy kuin Hysteria. In through the nightkin vie voiton vertailussa.
& High n' Dry on bändin paras julkaisu :!:
...Itse asiassa itsenkin piti tuo HnD laittaa, tuon siitä saa kun duuninteon ohessa puolella ajatuksella tänne viestejä naputtelee. HnD läpeensä rautaa, aivan tajuttoman kovia melodisia hard/heavy-ralleja.
Munamankeli
Viestit: 1159
Liittynyt: 22 Huhti 2003, 12:10
Paikkakunta: Turku, Helsinki

04 Elo 2017, 10:06

Appetite for Destruction: The Mick Wall Interviews - Def Leppard 1987

Haastattelu ajalta, jolloin Hysteriaa ei ole vielä julkaistu. Mick Wall kirjoittaa ennakkokuuntelun ja bändin poikien juttujen pohjalta. Mick Wallin haastatteluista 1985-1995 koostuva teos on mainio takauma ajanjaksoon, jolloin reportterin luoma mielikuva oli levy-yhtiöille elintärkeä. Kerrangia ja Circusta luettiin kuin raamattua. Tai ainakin kuvat katsottiin tarkkaan. Suomessa Juho Juntunen väänsi juttuja hieman samaan, Hunter Thompsonille velkaa olevaan tyyliin. GNR, Whitesnake, Ozzy, Iron Maiden, Bon Jovi, Mötley Crüe ja monta muuta.
Munamankeli
Viestit: 1159
Liittynyt: 22 Huhti 2003, 12:10
Paikkakunta: Turku, Helsinki

07 Syys 2017, 14:11

Mike Trampin tuorein soolojulkaisu arviossa. Ei tosin enää istu tämän säikeen alle, mutta menkööt nyt tämän kerran miehen menneisyyden ansiosta:
http://www.imperiumi.net/index.php?act=albums&id=18232
Jussi
Viestit: 9553
Liittynyt: 28 Elo 2002, 20:10
Paikkakunta: Oulu (Rollo)

07 Syys 2017, 16:55

^ Trampilla kyllä kajahti kauniisti When The Children Cry vastikään keikalla, kun muutaman biisin ehdin katsoa, olikohan se nyt ennen Megadethia tai jotain pääesiintyjää kuitenkin kun pikkulavalla veti bändeineen keskellä yötä. Keikat alkoivat ylipäätään 17 aikaan & jatkuivat 05 asti.

Mike ehti soittamaan yksin myös Villenan kylänaukiolla, jota kuunneltiin kun lampsittiin kaverin kanssa alas juuri yläpuolella olleelta linnavuorelta, hyvin kaikui noiden piikivitalojen kujilla :D

[youtube]Vg_Hy_4hhzY[/youtube]

En ole koskaan niitä Freak Of Naturen levyjä kuunnellut, onko niistä mihinkään? Helloweenin lämppärinä taisivat olla silloin 23 vuotta sitten sentään niiden tiimoilta.
Munamankeli
Viestit: 1159
Liittynyt: 22 Huhti 2003, 12:10
Paikkakunta: Turku, Helsinki

07 Syys 2017, 21:59

Jussi kirjoitti: En ole koskaan niitä Freak Of Naturen levyjä kuunnellut, onko niistä mihinkään?
Eipä juuri. Perusvarmaa hard rockia, mutta ilman White Lionin tajua poppisbiisien päälle ja tietenkin ilman Vito Brattan taituruutta. Koetetaan olla hieman aiempaa rajumpia, mutta vältetään lipsumista hevin tai grungen puolelle.

Trampilla on hieno ääni, mutta joskus fraseeraus menee liian jenkkiläiseksi, johon edes natiivi ei pysty. Useimmiten sen kestää, toisinaan se on lähes sietämätöntä. Asiakirjoihin merkittäköön, että White Lionin Fight to Survive oli ensimmäisiä ostamiani CD-levyjä. Hankintavuosi taisi olla 1988 ja painos ns. jenkkiversio. Iso pahvikotelo ja huhujen mukaan parempi masterointi. Paskapuhetta, mutta pitihän myyntihinnalle saada jotain katetta.

White Lion on muuten kumma bändi. Hitosti hyviä biisejä per levy, mutta jokaisela albumilla on hituri, joka pilaa kokonaisuuden. Yleensä olen pilluballadien fani, vaan tällä porukka nimenomaan nämä biisit menevät jotenkin ihmeesti nuotiokitaraosastolle. Samaan malliin kuin Extremen jättihitti. VMP.
Jussi
Viestit: 9553
Liittynyt: 28 Elo 2002, 20:10
Paikkakunta: Oulu (Rollo)

07 Syys 2017, 22:08

^ Mtäh, mie taas tykkään; tuossakin jäin katsomaan nimenomaan noita slovareita pablojen kännyvideoilta useamman ajaksi vaikka kaikki siellä 28 asteessa asfalttia mittaillessa kuulinkin. Upeasti vetää myös yksin akustisen kanssa!
Pike Bishop
Viestit: 184
Liittynyt: 07 Joulu 2011, 10:22

08 Syys 2017, 08:30

Jussi kirjoitti: Upeasti vetää myös yksin akustisen kanssa!
Kyllä! Itse en ole koskaan ollut mikään akustisten keikkojen ystävä, mutta koska oon Trampin äänestä tykänny White Lion-ajoista asti niin tuli mentyä katsomaan kun On The Rocksissa kävi muutama vuosi sitten. Oli muuten aivan helvetin hieno keikka ja mukavan oloinen tyyppi. Jotain kolmisen tuntia soitti ja kertoili siinä välissä vanhoja keikkamuistoja, heti keikan jälkeen tuli jakeleen nimmareita ja juttelemaan porukan kanssa.
Munamankeli
Viestit: 1159
Liittynyt: 22 Huhti 2003, 12:10
Paikkakunta: Turku, Helsinki

25 Syys 2017, 09:40

Olen tässä yrittänyt kuunnella uutta H.E.A.Tia. Aina ei voi onnistua, mutta täytyy sanoa, että nyt tuli todella paha huti. Levyllä on pari jotenkuten hyväksi laskettavaa kappaletta, muutama keskinkertainen ja lähes saman verran aivan paskoja tekeleitä. Arvosanaksi 7.

Hyvät ensin:
Time on Our Side, jossa on kivaa melodiaa ja koukkua, vaikkei siitä perinteistä hard rockia saa tekemälläkään.

Eye of the Storm. Hitaasti alkava, mahtipontinen hevihuudatus. Alun akustisessa kitarassa on jotain samaa kuin edellisen biisin Best of the Broken alussa.

Keskinkertaiset:
Bastrad of Society. Lupaavan kuuloinen aloitus. Varmaa suorittamista vailla turhia kikkoja.

Blind Leads the Blind. Rivakka perusralli. Rummut potkivat mukavasti.

Into the Great Unknown, nimibiisissä on kuulokuvia bändin aiemmilta levyiltä.

Redefined. Tässä on letkeää kasarisyntikkaa ja muutenkin melodia kohdallaan.

Huonot:
Shit City on nimensä mukaisesti kasa paskaa. Ärsyttävä aloitus, surkea säkeistö, jonka kruunaa taustaköörin hokema ”nä nä nää, nä nä nää”.

Best of the Broken. Vocoderin käytöstä tulee punainen kortti. Siinä vehje, jota kukaan ei ole ennen eikä jälkeen Bon Jovin käyttänyt onnistuneesti.

Do You Want It? En todellakaan halua. Alun riffi on huonoin koskaan kuulemani. Homoäänellä laulettu kakkossäkeistö alleviivaa riffin kökköyttä.

Mitäänsanomattomat:
We Rule, eli levyn hituri. Onkohan tässä haettu Queenia? Olisi pitänyt hakea enemmän.
Jeaqar
Viestit: 279
Liittynyt: 21 Marras 2006, 14:15

25 Syys 2017, 19:36

Munamankeli kirjoitti:Olen tässä yrittänyt kuunnella uutta H.E.A.Tia. Aina ei voi onnistua, mutta täytyy sanoa, että nyt tuli todella paha huti. Levyllä on pari jotenkuten hyväksi laskettavaa kappaletta, muutama keskinkertainen ja lähes saman verran aivan paskoja tekeleitä. Arvosanaksi 7.

Hyvät ensin:
Time on Our Side, jossa on kivaa melodiaa ja koukkua, vaikkei siitä perinteistä hard rockia saa tekemälläkään.

Eye of the Storm. Hitaasti alkava, mahtipontinen hevihuudatus. Alun akustisessa kitarassa on jotain samaa kuin edellisen biisin Best of the Broken alussa.

Keskinkertaiset:
Bastrad of Society. Lupaavan kuuloinen aloitus. Varmaa suorittamista vailla turhia kikkoja.

Blind Leads the Blind. Rivakka perusralli. Rummut potkivat mukavasti.

Into the Great Unknown, nimibiisissä on kuulokuvia bändin aiemmilta levyiltä.

Redefined. Tässä on letkeää kasarisyntikkaa ja muutenkin melodia kohdallaan.

Huonot:
Shit City on nimensä mukaisesti kasa paskaa. Ärsyttävä aloitus, surkea säkeistö, jonka kruunaa taustaköörin hokema ”nä nä nää, nä nä nää”.

Best of the Broken. Vocoderin käytöstä tulee punainen kortti. Siinä vehje, jota kukaan ei ole ennen eikä jälkeen Bon Jovin käyttänyt onnistuneesti.

Do You Want It? En todellakaan halua. Alun riffi on huonoin koskaan kuulemani. Homoäänellä laulettu kakkossäkeistö alleviivaa riffin kökköyttä.

Mitäänsanomattomat:
We Rule, eli levyn hituri. Onkohan tässä haettu Queenia? Olisi pitänyt hakea enemmän.
Aamen. Nyt meni H.E.A.T. -vene koskesta alas pää edellä. Do You Want It? on tosiaan ihan sietämätön läjä pahanhajuisinta sontaa, mitä hetkeen on tullut vastaan. Kenen idea koko kappale on ja mikä juttu toi huilusample on? Auta armias.

We Rule tosin on mielestäni ihan kelvollinen kappale, jos jättää (ilmiselvät) Queen-vertailut pois. Vähän mukavuusalueen ulkopuolella mennään.

Muuten aika sanasta sanaan samaa mieltä levystä.
Munamankeli
Viestit: 1159
Liittynyt: 22 Huhti 2003, 12:10
Paikkakunta: Turku, Helsinki

25 Syys 2017, 21:16

Jeaqar kirjoitti:
We Rule tosin on mielestäni ihan kelvollinen kappale, jos jättää (ilmiselvät) Queen-vertailut pois. Vähän mukavuusalueen ulkopuolella mennään.
Jep, siksi kirjasin sen mitäänsanomattomien kansioon. Se ei ole kyllin hyvä hehkutettavaksi, muttei siinä myöskään ole varsinaista vikaa. Ehkä härskimpi vyöttäytyminen Freddie Mercuryn munakukkaroon olisi tuonut biisiin enemmän eloa ja särmää. Nyt se on vain, aivan kuten sanoit, ihan kelvollinen kappale. Jotain siitä puuttuu.

On meinaan melkoinen pettymys koko levy. Olen kuunnellut noin kymmenen kertaa, mutta kun ei niin ei. Verrattuna vaikka Crazy Lixxin uuteen, joka lähti laakista lentoon.
Viimeksi muokannut Munamankeli, 26 Syys 2017, 12:24. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
jake styles
Viestit: 82
Liittynyt: 26 Heinä 2007, 14:35
Paikkakunta: Vantaa

26 Syys 2017, 11:23

Jeaqar kirjoitti: Aamen. Nyt meni H.E.A.T. -vene koskesta alas pää edellä. Do You Want It? on tosiaan ihan sietämätön läjä pahanhajuisinta sontaa, mitä hetkeen on tullut vastaan. Kenen idea koko kappale on ja mikä juttu toi huilusample on? Auta armias.
En edes muista milloin viimeksi on tullut omilta suosikkibändeiltä vastaan biisi, jota ei ensikuulemalla pystynyt kuuntelemaan loppuun asti. Hyi helvetti. Jaan kyllä fiilikset myös koko levystä, pettymyshän tämä on varsinkin kahden edellisen jälkeen. On siellä toki pari toimivaa biisiäkin, ja livenä varmaan toiminevat vielä paremmin, mutta kokonaisuus jäi kyllä miinuksen puolelle. On tulossa vielä Ruotsista signeerattu kappale, nyt toivon että olisin saanut sellaisen mieluummin Address The Nationista tai Tearing Down The Wallsista...
Ismo
Imperiumi Assistant
Viestit: 807
Liittynyt: 21 Kesä 2007, 15:46
Paikkakunta: Helsinki

26 Syys 2017, 18:39

jake styles kirjoitti:
Jeaqar kirjoitti: Aamen. Nyt meni H.E.A.T. -vene koskesta alas pää edellä. Do You Want It? on tosiaan ihan sietämätön läjä pahanhajuisinta sontaa, mitä hetkeen on tullut vastaan. Kenen idea koko kappale on ja mikä juttu toi huilusample on? Auta armias.
En edes muista milloin viimeksi on tullut omilta suosikkibändeiltä vastaan biisi, jota ei ensikuulemalla pystynyt kuuntelemaan loppuun asti. Hyi helvetti. Jaan kyllä fiilikset myös koko levystä, pettymyshän tämä on varsinkin kahden edellisen jälkeen. On siellä toki pari toimivaa biisiäkin, ja livenä varmaan toiminevat vielä paremmin, mutta kokonaisuus jäi kyllä miinuksen puolelle. On tulossa vielä Ruotsista signeerattu kappale, nyt toivon että olisin saanut sellaisen mieluummin Address The Nationista tai Tearing Down The Wallsista...
Jos kyseessä olisi jonkun Robbie Williamsin levy niin hyvähän se olisi. Mutta H.e.a.t:ilta odottaa enemmän. Ymmärrän kyllä että jäbät haluavat pikkuklubeilta stadioneille, mutta tällaisilla tekeleillä saavat tehdä sen ilman minua. Martina Edoffin uusi levy sentään paikkaa, taitaa olla Jona Tee säästänyt parhaat paukut siihen :)
Jussi
Viestit: 9553
Liittynyt: 28 Elo 2002, 20:10
Paikkakunta: Oulu (Rollo)

29 Syys 2017, 19:40

Mulle on on kolmen ekan biisin mollaamisen jälkeen alkanut Redefined toimimaan, joten kun #4 Time On Our Sidestä tuumin aiemmin meiningin muutenkin paranevan, niin eihän tuo Into The Great Unknown enää vaikuta ollenkaan niin pahalta sivuaskeleelta. Paljon toki poppimaisuutta, mutta ei sentään mitään liian outoa nykyisen valtavirran koneflirttailua tms. (joko se kamala dubstep meni muodista? hyvä.)

Best Of The Broken, Blind Leads The Blind & nimikappale kuulostavat siltä kuin H.E.A.T:in nyt odotinkin, sekä molemmat slovarit toiminevat vielä paremmin livenä, kuten melko varma setin avaaja Bastards Of Society, joten eihän tuossa ole syytä synkkyyteen. Toki vielä heikompi kokonaisuus kuin edellinen, saati Across The Nation.

Tässä uutta Airbournea, toinen ennenjulkaisematon tuoreelta b-puolikokoelmalta, kuulostaa aivan yhtä hyvältä kuin albumiraidatkin. Tasalaatuinen bändi!
[youtube]t5lan7-kUc0[/youtube]
Vastaa Viestiin