AXEL RUDI PELL

Raskaamman musiikin keskustelut
Vastaa Viestiin
mice
Viestit: 137
Liittynyt: 30 Syys 2004, 10:57

04 Huhti 2018, 12:13

Sabbathman kirjoitti:Knights Call on tulossa postissa muiden levyjen kera. Jälleen kerran on enää se yksi juttu eli toiveissa nähdä Pell livenä edes kerran...onhan Suomessa keikkapaikkoja ja festareita jonne tämäkin artisti olisi tervetullut muiden alan tekijöiden kanssa. Tuskin tarvitsee tyhjälle tontille soittaa Suomessakaan.
Samat sanat alusta loppuun. Vinyyli matkalla muutaman muun kanssa.

Ja tosiaan Suomeen saisivat tulla edes kerran. Kuvittelin, että nyt olisi ollut mahdollista, kun heittävät toukokuussa Ruotsissakin useamman keikan suhtkoht pienissä paikoissa, mutta ei kun ei.


WildFire
Imperiumi Crew
Viestit: 970
Liittynyt: 03 Marras 2005, 09:40
Paikkakunta: Ylöjärvi

05 Huhti 2018, 15:53

Täytyy yhtyä Knights Callin kehujiin. Levy on paljon parempi kuin Into the Storm, ja myös Game of Sinsiä pirteämpi. Circle of the Oathia bändi tuskin tulee koskaan ylittämään, enkä ymmärrä, miksi niin moni haukkuu tuota. Parhaimmiston joukossa ollaan kyllä tällä uusimmalla, ainoastaan päättävä Tower of Babylon olisi saanut jäädä tekemättä.
Jussi
Viestit: 9470
Liittynyt: 28 Elo 2002, 20:10
Paikkakunta: Oulu (Rollo)

05 Huhti 2018, 18:06

WildFire kirjoitti:Circle of the Oathia bändi tuskin tulee koskaan ylittämään, enkä ymmärrä, miksi niin moni haukkuu tuota.
Muistelen että levyn loppupuolisko sukeltaa aika pahastikin, alkuun verrattuna. Tai siis niihin kaavamaisimpiin ARP-maneereihin, jotka teki paljon paremmin esim. edellisellä The Crestillä, tai tällä uudella.

Ja että koskaan ylittämään? Heh, sulla on The Masquerade Ball, Magic, Oceans Of Time, Nasty Reputation, Shadow Zone & Tales Of The Crown sitten vielä kuulematta :o
Pike Bishop
Viestit: 181
Liittynyt: 07 Joulu 2011, 10:22

05 Huhti 2018, 20:31

Pitää nyt tuoda vähän eriävää mielipidettä tähän keskusteluun kun mulle tämä uusi ei ainakaan parin kuuntelun perusteella kolahtanut ollenkaan samalla tavalla kuin pari edellistä. Mutta ehkä se siitä vielä. Taidan olla muutenkin vähän outo kun oma suosikki Pellin levyistä on ehdottomasti Kings And Queens, jota ei kovin usein mainita. Kovasti oon odotellut tuostakin vinyylijulkaisua, mutta eipä taida olla tulossa...
WildFire
Imperiumi Crew
Viestit: 970
Liittynyt: 03 Marras 2005, 09:40
Paikkakunta: Ylöjärvi

07 Huhti 2018, 10:43

Jussi kirjoitti:
WildFire kirjoitti:Circle of the Oathia bändi tuskin tulee koskaan ylittämään, enkä ymmärrä, miksi niin moni haukkuu tuota.
Muistelen että levyn loppupuolisko sukeltaa aika pahastikin, alkuun verrattuna. Tai siis niihin kaavamaisimpiin ARP-maneereihin, jotka teki paljon paremmin esim. edellisellä The Crestillä, tai tällä uudella.

Ja että koskaan ylittämään? Heh, sulla on The Masquerade Ball, Magic, Oceans Of Time, Nasty Reputation, Shadow Zone & Tales Of The Crown sitten vielä kuulematta :o
Kaikki muut näistä on kuultuna paitsi Nasty Reputation. Varmaan vitsillä mainitset esimerkiksi tuon Shadow Zonen? All the Rest of My Life kun on ainoa erityisen hyvä biisi sillä, tosin se onkin sitten yksi Pellin parhaista balladeista. Ja The Crest nyt on kahdeksasta viimeisimmästä albumista toiseksi huonoin heti Into the Stormin jälkeen.
Mr Rami
Viestit: 649
Liittynyt: 23 Elo 2002, 09:02
Paikkakunta: Piispanristi

08 Huhti 2018, 17:41

WildFire kirjoitti:Kaikki muut näistä on kuultuna paitsi Nasty Reputation. Varmaan vitsillä mainitset esimerkiksi tuon Shadow Zonen? All the Rest of My Life kun on ainoa erityisen hyvä biisi sillä, tosin se onkin sitten yksi Pellin parhaista balladeista. Ja The Crest nyt on kahdeksasta viimeisimmästä albumista toiseksi huonoin heti Into the Stormin jälkeen.
Meikäläisen kohdalla Shadow Zone oli ilmestyessään iso pettymys, sillä omasta mielestäni se päätti ARP:n kultakauden (Magic, Oceans of Time ja The Masquerade Ball). Noilla levyilla Pelle jalosti lopullisesti oman tyylinsä ja noilla levyillä siitä tyylistä revittiin irti parhaat levykokonaisuudet. Toki TMB:lla oli jo havaittavissa maneereihin kangistumista, mutta Shadow Zonella se oli kokonaisvaltaista. Tosin nyt vuosia myöhemmin SZ:a kuunnellessa täytyy todeta, ettei se nyt niin huono levy olekaan. Alkupettymys vain oli aikoinaan niin iso, että levy tuli lytättyä huonommaksi kuin onkaan. Toki on selvästi heikompi kuin edeltävät levyt. Pitääpä kertauskuunnella noita muitakin (Shadow Zonen jälkeisiä) ja vaikkapa täydentää puuttuvat Into the Storm ja Game of Sins laareihin.

EDITTIÄ: Kertauskuuntelinpa nyt sitten yllämainitut levyt ja verestin muistikuvia. Ja ihan antoisaa kuunneltavaa olikin, muistikuvani olivat hiukan jo päässeet väljähtämään.

Loppuarvio:
Shadow Zone: ok
Kings and Queens: hyvä
Mystica: ok
Tales of the Crown: plääht
The Crest: plääht
Circle of the Oath: plääht

No, ehkä noissa loppupään levyissä alkoi jo yleinen ARP-leipäännys iskemään, alkoi olla jo aika monta tuntia samoja maneereita alla...
Jussi
Viestit: 9470
Liittynyt: 28 Elo 2002, 20:10
Paikkakunta: Oulu (Rollo)

10 Huhti 2018, 11:51

Mr Rami kirjoitti:
WildFire kirjoitti:Kaikki muut näistä on kuultuna paitsi Nasty Reputation. Varmaan vitsillä mainitset esimerkiksi tuon Shadow Zonen? All the Rest of My Life kun on ainoa erityisen hyvä biisi sillä, tosin se onkin sitten yksi Pellin parhaista balladeista. Ja The Crest nyt on kahdeksasta viimeisimmästä albumista toiseksi huonoin heti Into the Stormin jälkeen.
Meikäläisen kohdalla Shadow Zone oli ilmestyessään iso pettymys, sillä omasta mielestäni se päätti ARP:n kultakauden (Magic, Oceans of Time ja The Masquerade Ball). Noilla levyilla Pelle jalosti lopullisesti oman tyylinsä ja noilla levyillä siitä tyylistä revittiin irti parhaat levykokonaisuudet. Toki TMB:lla oli jo havaittavissa maneereihin kangistumista, mutta Shadow Zonella se oli kokonaisvaltaista. Tosin nyt vuosia myöhemmin SZ:a kuunnellessa täytyy todeta, ettei se nyt niin huono levy olekaan. Alkupettymys vain oli aikoinaan niin iso, että levy tuli lytättyä huonommaksi kuin onkaan. Toki on selvästi heikompi kuin edeltävät levyt.
Toki Shadow Zone jää kolmelle edeltävälle, mutta perus-ARP-hyvää (termi jo itsessään :D ) parempi levy se kyllä on. Kun tuon Samin mainitseman All The Rest Of My Lifen lisäksi Live For The King on se oikea 'the masquerade ball pt. 2' -toisinto eikä se 2012 väsähtänyt jämä. Sitten tietysti legendaarisen kova aloituskaksikko Edge Of The World & Coming Home (joka tuoreeltaan soi muuten inttituvan mankassa sieltä kotiutuessa eikä mikään juntti-Klamydia!) sekä Time Of The Truth ovat myös huippuja.

Toki se floppaa loppua kohden oudon ja itseääntoistavan Under The Gunin myötä, muttei perus-ookoo Heartbreaker ja (edelleen) perushyvät ARP-rokkerit Follow The Sign ja Saint Of Fools huonoja ole. Joten: ite tykkään!
Mr Rami kirjoitti:No, ehkä noissa loppupään levyissä alkoi jo yleinen ARP-leipäännys iskemään, alkoi olla jo aika monta tuntia samoja maneereita alla...
Uskoisin näin, sillä minusta noilla Tales Of The Crownilla ja etenkin The Crestillä on kokonaisuudessaan paljon parempaa materiaalia kuin Circle Of The Oathilla, Mysticalla tai jopa Kings And Queensilla; suosittelisin siis kuuntelemaan säännöstellen joskus uudestaan! Älä sitten odota Into The Stormilta liikoja, kun pääset täydentämään...

Mutta eipä meillä Samin kanssakaan näytä menevän Pell-maut yksiin kuin tuon viimeisimmän osalta, joten hyvähän se vaan on että eri suosikkeja kansalla. Kertonee jokseenkin perustavasta laadusta?
WildFire
Imperiumi Crew
Viestit: 970
Liittynyt: 03 Marras 2005, 09:40
Paikkakunta: Ylöjärvi

10 Huhti 2018, 15:37

Jussi kirjoitti:Mutta eipä meillä Samin kanssakaan näytä menevän Pell-maut yksiin kuin tuon viimeisimmän osalta, joten hyvähän se vaan on että eri suosikkeja kansalla. Kertonee jokseenkin perustavasta laadusta?
Nämä on ihmeellisiä henkimaailman juttuja, miten joku kolahtaa paremmin kuin toinen. Jotenkin en vain ymmärrä, miten kaikki tässäkin keskustelussa järjestään mollaavat Circle of the Oathia, joka tosiaan on minulle jopa se paras ARP. Mutta näin se vain menee, toiselle uppoaa eri jutut kuin jollekin muulle.

Tiedä vaikka joskus vielä kuulosteisin Shadow Zonenkin läpi tämän keskustelun innoittamana, jos en muuten, niin kuullakseni All the Rest of My Lifen pitkästä aikaa. Mutta kyllä ne aika selkeästi ovat Circle of the Oath, Mystica, Kings and Queens, The Crest, Game of Sins ja tietenkin tämä uusin Knights Call, jotka nousevat minulle muun tuotannon yläpuolelle. Tosiaan, sekoitin aiemmassa kommentissani The Crestin ja Tales of the Crownin. The Crest on parhaimmiston joukossa Tales of the Crownin jäädessä vähän muista mainituista. Into the Storm selkeä notkahdus, jos nyt ei kuuntelukelvoton sekään.

EDIT: Nyt soi Kings and Queens, ja on se edelleen kova. Erityisesti levyn keskivaiheen putki Forever Angel - Legions of Hell - Only the Strong Will Survive kattaa osuvasti lähes kaiken, mistä ARP on tunnettu: Ihku balladi, pitkä, toimivaksi rakennettu mammutti sekä rokkaava keskitempobiisi upealla kertsillä.
Pike Bishop
Viestit: 181
Liittynyt: 07 Joulu 2011, 10:22

11 Huhti 2018, 08:13

WildFire kirjoitti:Nämä on ihmeellisiä henkimaailman juttuja, miten joku kolahtaa paremmin kuin toinen. Jotenkin en vain ymmärrä, miten kaikki tässäkin keskustelussa järjestään mollaavat Circle of the Oathia, joka tosiaan on minulle jopa se paras ARP. Mutta näin se vain menee, toiselle uppoaa eri jutut kuin jollekin muulle.
Näinhän se tosiaan on, itseä taas ihmetyttää Into The Stormin haukkuminen, mulle se oli levy joka palautti ARP-innostuksen parin tylsemmän levyn jälkeen ja tällä hetkellä sijoittaisin sen bändin tuotannossa ainakin top vitoseen.
heraklos
Viestit: 1595
Liittynyt: 22 Maalis 2004, 19:37
Paikkakunta: Tampere, Hervanta

11 Huhti 2018, 14:51

Pellin diskografiakeskustelussa itse olen kovasti paitsiossa. Omat suosikit ovat - näistä debyytti Wild Obsession selvänä ykkösenä - juuri mainitun debyytin lisäksi Between The Walls ja Oceans Of Time. Noitten levyjen jälkeen en juuri ole miehen tuotantoon saanut otetta. Toisaalta kun juuri kukaan muu ei noita levyjä liiemmin rakasta, niin onko sitten ihmekään, etteivät taas muitten kehumat levyt uppoa minulle. Sitten on jonkin verran niitä yksittäisiä kappaleita, jotka kolahtavat.

Kuten WildFire totesikin, niin henkimaailman juttuja nämä tosiaan ovat.
Viimeksi muokannut heraklos, 11 Huhti 2018, 17:32. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Sabbathman
Viestit: 4764
Liittynyt: 03 Joulu 2009, 04:40
Paikkakunta: Seinäjoki

11 Huhti 2018, 16:06

heraklos kirjoitti:Pellin diskografiakeskustelussa itse olen kovasti paitsiossa. Omat suosikit ovat - näistä debyytti Wild Obsession selvänä ykkösenä - juuri mainitun debyytin lisäksi Between The Walls ja Oceans Of Time. Noitten levyjen jälkeen en juuri ole miehen tuotantoon saanut otetta. Toisaalta kun juuri kukaan muu ei noita levyjä liiemmin rakasta, niin onko sitten ihmekään, etteivät taas muitten kehuvat levyt uppoa minulle. Sitten on jonkin verran niitä yksittäisiä kappaleita, jotka kolahtavat.

Kuten WildFire totesikin, niin henkimaailman juttuja nämä tosiaan ovat.
Wild Obsession on ittelle vähiten rakas Pellin levyistä, oikeastaan aivan kummajainen jota en koe Pellin levyksi muutoin kuin kannessa olevan nimen perusteella.

Nasty Reputation on se mistä ARP todella alkaa. Eternal Prisonerilla on muutama hyvä, Between The Walls vielä vahvempi kokonaisuus, Black Moon Pyramid on aika hyvä setti, Magic on itselleni kaikkein rakkain (ensimmäinen ja mukana on ARP:n isojen biisien kuningas jonka alkuun kuuluisi levyn introkin kun se kerran siihen saumattomasti istuu, kuuntele vaikka!). Oceans Of Time on hieno levy, ei kuitenkaan mieluisimmasta päästä jos lähtee vertaamaan, siinä kun ei ole kunnolla iskevää isoa biisiäkään, pari balladimaista venyttelyä vain. The Masquerade Ball on sitten jo ARP:n kärkipäätä, nimikkobiisikin kunnon järkäle. Shadow Zone, Kings And Queens ja Mystica muodostavat vahvan trion, sitten koen että Tales Of The Crownista alkaa Pellin "nykyaika" jossa on tuutattu todella vahvoja levyjä yksi toisensa perään. Tuo levy julkaistiin samaan aikaan kun omakin elämä muuttui monessa mielessä ja olen edelleen tuossa "aikakaudessa". Mahtavin näistä "nykyajan" levyistä on edelleen Circle Of The Oath jonka nimibiisi peittoaa jopa Casbahin tämän päivän kirjoissani...
heraklos
Viestit: 1595
Liittynyt: 22 Maalis 2004, 19:37
Paikkakunta: Tampere, Hervanta

11 Huhti 2018, 17:40

Magic-biisi on todellakin aivan loistokas! Niin tosiaan niitä minulle yksittäisiä helmiä löytyy monelta Pellin levyltä. Aikoinaan muuten tykkäsin todella paljon Steeler-yhtyeen Undercover Animal -levystä. Tuo Wild Obsession edustaa minulle tuon Steeler-levyn rankempaa jatkumoa, mistä johtunee, että WO on oma suosikkini. Axelin soolouran, jos niin voi sanoa, hyvänä puolena on mm. ollut se, että miehen levyillä on aina ollut erinomainen laulaja.
mice
Viestit: 137
Liittynyt: 30 Syys 2004, 10:57

11 Huhti 2018, 20:00

Mielenkiintoista keskustelua itselleni yhdestä rakkaimmista bändeistä.

Magic, Oceans of Time ja The Masquerade Ball on bändin timanttisin kolmikko, vähän samoin ja samaa aikakautta kuin Stratoilla Episode, Visions ja Destiny. Tuon jälkeen itselleni parhaiten toimivat Kings And Queens, Circle Of The Oath ja Into The Storm. Tasaista jälkeähän herra Pell on tehnyt koko ajan, mutta kun tässä mietti lähimenneisyyttä, niin nuo mainitut Circle Of The Oath ja Into The Storm ovat kyllä yllättävän kovia albumeita kumpainenkin.

Uutukaista en ole ehtinyt pyöräyttää kuin kerran pari läpi, joten suurempaa kommentointia en osaa siitä vielä sanoa. Lupaavaa ja tulee todennäköisesti peittoamaan edellisen albumin, mutta ei taida nousta yllä listattujen levyjen tasolle millään.
Jussi
Viestit: 9470
Liittynyt: 28 Elo 2002, 20:10
Paikkakunta: Oulu (Rollo)

12 Huhti 2018, 14:54

Oceans Of Timestä pidän minäkin, osaksi varmaan siksi, kun oli ensimmäinen 'uusi' levy mikä ARP:n tietämisaikana ilmestyi silloin. Mutta onhan siinä juuri tuollainen Sabbathmanin nimeämä "järkäle", The Gates Of The Seven Sealsin muodossa :!: Paljon paremmman kertosäkeen kanssa, kuin juuri millään Axelin 2000 > vastaavista pitkistä biiseistä, poislukien tämä '10 jatko-osansa Dark Waves Of The Sea, jossa sitä melodiaa tietysti toisinnetaan.

WildFiren taas kannattaisi ehdottomasti tutustua Nasty Reputationiin; eihän Rob Rock ole koskaan tehnyt mitään muuta kuin HYVÄÄ heviä :)

She's only fifteen and she drives you nuts
She's walking down the Lane and you're going insane
Her eyes like the sun in the sky, oh they're blinding your heart and your mind
Fighting the law!
:P


edit V: "heavy" on sitten kai huonompi tässä tapauksessa; mulle kun laulumelodiat ovat aina kaikki kaikessa.
Viimeksi muokannut Jussi, 12 Huhti 2018, 17:52. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Sabbathman
Viestit: 4764
Liittynyt: 03 Joulu 2009, 04:40
Paikkakunta: Seinäjoki

12 Huhti 2018, 15:55

Jussi kirjoitti:Mutta onhan siinä juuri tuollainen Sabbathmanin nimeämä "järkäle", The Gates Of The Seven Sealsin muodossa :!:
Joo, Gates... on pidempi biisi mutta aika pehmo lurittelu kumminkin, ei niin "heavy" kuin monet muut.
Mr Rami
Viestit: 649
Liittynyt: 23 Elo 2002, 09:02
Paikkakunta: Piispanristi

12 Huhti 2018, 20:31

Jussi kirjoitti:Toki Shadow Zone jää kolmelle edeltävälle, mutta perus-ARP-hyvää (termi jo itsessään :D ) parempi levy se kyllä on. Kun tuon Samin mainitseman All The Rest Of My Lifen lisäksi Live For The King on se oikea 'the masquerade ball pt. 2' -toisinto eikä se 2012 väsähtänyt jämä. Sitten tietysti legendaarisen kova aloituskaksikko Edge Of The World & Coming Home (joka tuoreeltaan soi muuten inttituvan mankassa sieltä kotiutuessa eikä mikään juntti-Klamydia!) sekä Time Of The Truth ovat myös huippuja.
Onhan SZ tosiaan loppujen lopuksi ihan hyvä ja tasavahva levy. Aloitus on kieltämättä äärimmäisen kova, samaa rataa jatkamalla levy olisikin todellinen merkkitapaus. Vaan niin on kova aloitus uusimmalla Knights Callillakin, joka kuitenkin Shadow Zonen tapaan hiukan hyytyy loppua kohden. Levyjen tiivistäminen ei yleisesti ottaen ARPillekaan olisi pahitteeksi, mutta ehkä se olisi liian suuri irtiotto vakiintuneista käytännöistä julkaista 40 - 45 minuutin tiivistunnelmainen ja kiihkeä rokkilevy. :)

Vaan juu, pitää kuunnella Tales of the Crown, The Crest ja Circle of the Oath vielä uudelleen rauhassa levy kerrallaan.
Jussi kirjoitti:WildFiren taas kannattaisi ehdottomasti tutustua Nasty Reputationiin
Ahh, Nasty Reputation! Fighting the Law on itse asiassa ensimmäinen kuulemani biisi Pelliltä. Klasu soitteli joskus Metalliliitossa ja se tallentui siitä kasetille lukemattomia kertoja kuunneltavaksi. Meni silloin esittäjä ohi ja vasta vuosia myöhemmin selvisi mistä orkesteristä on kyse kun ostin NR:n. Ensimmäinen ostamani ARP levy oli Black Moon Pyramid, jonka ostin sokkona uunituoreena kun levykaupan hyllyssä oli kivoine kansikuvineen. Se sisältää kovia ja yllättävän rankkojakin biisejä, mutta kokonaisuus on hiukan turhan sillisalaattia. Hyvä levy kuitenkin.
mad-mike
Viestit: 407
Liittynyt: 14 Huhti 2012, 17:17

13 Huhti 2018, 22:04

Uusin levy nyt pyöräytelty läpi joitakin kertoja ja täytyy sanoa että ensimmäisen kerran odotukset Axelin kehuista johtuen olivat hiukan enemmän. Esim. The Crestiä Axel kkehui joskus julkaisua edeltävinä aikoina ja jumaliste kun tuli kova lätty, nyt ei.

Alku alkaa lupaavasti: neljä ensimmäistä rallia (introa ei lasketa tähän) täyttävät heti kehut ja lupaukset mutta sitten tapahtuu jotain. Biisien taso tipahtaa alun nelikosta kertaheitolla alemmas. Seuraava biisi joka edes vähän säväyttää itseäni on Follow The Sun.

Hiukan kuulen myös kierrättämistä: esim Crusaders Of Doomin alku kuulostaa aivan Innocent Childin ja Valley Of Sinin sekoitukselta. Ei siinä mitään väärää ole jos omia kirjoituksiaan käyttääkin vähän uudestaan ja Axel tekee sen hyvin vieläpä tässä biisissä. Myös Tower Of Babylonissa kuulen Casbahia.

Kuten jo totesin, ei tämä täyttänyt niitä odotuksia jotka olivat levyä kkohtaan mutta ei missään niemssä huono levy. Tuotantopuoli on nyt hoidettu paremmin kuin kahdella edeltävällä levyllä, esim kitarasta san paremmin selvää eikä se ole säröinen bassomössö kuten edellisellä esim King Of Foolsin riffi.

Axelin sanoituksiin on tullut hiukan lisää "vakavuutta" esim. kappale Beyond The Light kertoo selvästi mielestäni jälleen kuolemasta (edellisen levyn Forever Free teki saman).

3,5/5 on tuomioni lätylle mutta arvosana olisi voinut olla 4,5/5 jos Truth And Lies olisi korvattu jollain muulla kappaleella esim. paremmalla instrumentaalilla taikka menevällä rokkipalalla.
Metalliluola
Viestit: 171
Liittynyt: 22 Tammi 2015, 10:51

21 Touko 2018, 15:06

Raporttia ja kuvia Axelin Tukholman keikalta:

http://metalliluola.fi/knights-call-axe ... 13-5-2018/
Sabbathman
Viestit: 4764
Liittynyt: 03 Joulu 2009, 04:40
Paikkakunta: Seinäjoki

21 Touko 2018, 15:46

Metalliluola kirjoitti:
21 Touko 2018, 15:06
Raporttia ja kuvia Axelin Tukholman keikalta:

http://metalliluola.fi/knights-call-axe ... 13-5-2018/
Kiva settilista, maistuisi Suomessakin... :aargh:
Nostromo
Viestit: 780
Liittynyt: 14 Tammi 2004, 10:03
Paikkakunta: Vantaa

21 Touko 2018, 15:55

Aika törkeää että käy Ruotsissa mutta ei tule tänne keikalle. Laivallako sitten tuonne mennyt kun ei kuulemma siis lentää uskalla(?)
Vastaa Viestiin