Amorphis-keskustelu

Raskaamman musiikin keskustelut
Vastaa Viestiin
Oss1
Viestit: 576
Liittynyt: 13 Loka 2007, 20:30
Viesti:

28 Touko 2018, 22:13

Shadowplay kirjoitti:
25 Touko 2018, 12:49
Oss1 kirjoitti:
25 Touko 2018, 12:36
Joutsenen paluusta saakka rummut ovat olleet bändin heikoin lenkki, mutta nyt huomaan välillä kuuntelevani niitä pelkästään. Hienoa kuulla Snoopyn paukuttavan taas innolla. Olen tod.näk. yksin mielipiteeni kanssa, mutta mielestäni Amorphiksen kahden ekan levyn rumputyöskentely on koko genren kärkeä - korutonta, mahtipontista ja tyylitajuista.
Ihan mielenkiintoista miettiä noita levyjä rumpujen kannalta, pitääkin ottaa seuraavan kerran tuotantoa läpikuunnellessa ihan tarkkailuun rummut, niiden sointi ja tyyli miten niitä paukutetaan.
Oletko muuten itse rumpali? Olit tai et, miten luonnehtisit muutoin rumpuja Amorphis-levyillä? Onko jotain tiettyjä piisejä joissa on erityisen hyvin onnistunut taltiointi ja soitto?
Black Winter Dayn rumpusovitus on mielestäni kaikessaan naiviudessaan nerokas. Rechbergerin soitto on parhaimmillaan hypnotisoivan tunnelmallista. Uudella levyltä The Bee on hyvä esimerkki, niinkuin joku jo mainitsi. En oo itse rumpali, joten en osaa analysoida tekniikkaa, mutta jotenkin se soitto parhaimmillaan istuu musiikkiin kuin koskenkorvaan kädenlämpöiseen kraanaveteen.


Kiding
Viestit: 1
Liittynyt: 02 Helmi 2018, 19:25

29 Touko 2018, 18:02

Tämä:
Toistaiseksi fiilis on samanlainen kuin aikanaan Nightwishin Endless Forms Most Beautifulista, joka ei kolahda mainittavan hyvin edelleenkään, vaikka sitä on tullut ihan kohtalaisesti kuunneltuakin. Edellislevy oli niin kova, että tämä jää sille väkisinkin toiseksi.
Nuclear Holocaust
Viestit: 2858
Liittynyt: 31 Joulu 2003, 22:44
Paikkakunta: Kotka
Viesti:

30 Touko 2018, 23:29

Blizk kirjoitti:
24 Touko 2018, 14:32
Nuclear Holocaust kirjoitti:
24 Touko 2018, 14:11
Uudempi Amorphis ei ole oikein koskaan toiminut. Tuo melko tylsä peruskaavaa toistava Radio Rock huttu ei ole aiheuttanut suurempia värinöitä. Nyt nähtiin kuitenkin sellainen ihme, että hommasin tuon uuden lätyn. Never say never.

Aloin ihan mielenkiinnosta kuuntelemaan Spotifysta, että mikä boogie ja yllätys oli täydellinen. Tuo nahan uudelleen luonti oli toimiva ratkaisu. Kaikki tuo kilke, sälä ja paisuttelu nosti Amon kokonaan uusiin sfääreihin. Vielä kun biiseissä oli riittävästi tartuntapintaa. Puhtaiden ja murinoiden vaihtelu toimi myös, eikä sekään mennyt sillä perusrutiinilla kuin paikoitellen.
Nahan uudelleen luonti tapahtui oikeastaan jo Under the Red Cloudilla, vaikka sillä laulut menee vähän enemmän perinteisellä örinäsäkeistö ja puhdas kertsi -kaavalla. Queen of Timella Bogren ja bändi sitten veti hihasta nämä kuoro- ja orkesterisovitukset, joilla saatiin luotua levylle ominainen fiilis.
P.S Amongst starsin alku on melko yks yhteen Enskan -Warrior without a warin kanssa.
Paitsi ettei ole siellä päinkään :D Sävellajikin on eri, mikä usein aiheuttaa näitä mielleyhtymiä milloin mihinkin jos sattuu olemaan sama.
Joo no multa jäi tuo nahanluonti väliin, kun en ole aiempia levyjä kuunnellut juuri ollenkaan. Eli tulin valmiiksi katettuun pöytään. Uusi Amo on pyörinyt autossa nyt reilun viikon repeatilla ja se paranee koko ajan. Tai ainakin ne helmet nousevat sieltä paremmin esiin. Oma suosikki on tällä hetkellä -Daughter of hate. Se on mukavan ärjy biisi.

Joo ja anteeksi nyt kovasti -Amongst stars kommentista. Tämmöinen puurokorva jolla musiikki oli 6 koulussa ei kyllä tajua sävelistä mitään. Olisi pitänyt sanoa, että temaattisesti muistuttaa Enskan biisiä.
Phage
Viestit: 222
Liittynyt: 14 Huhti 2008, 14:57

31 Touko 2018, 17:32

Jännää jakoa uuden levyn suhteen. Itelle helposti vuoden kovimpia levyjä (kuten oli edellinenkin). Impen virallisessa arviossa dissattiin oriental-vibat. Olen eri mieltä ja ne istuvat kuorojen kanssa tähän produktioon kuin nenä päähän. Tänään mahtipontista, huomenna taas jotain muuta.

Levystä tuli paikoin mieleen alkuaikojen Barren Earth, mutta hyvällä tavalla. Pidän siitä, että bändi on uudistuessaankin tunnistettava oma itsensä. Jossain kohdassa huomasin funtsivani Nightwishia ja Insomniumiakin, mutta se jäi pelkäksi ajatuksesksi. Kylllä tämä vaan seisoo omilla jaloillaan. Lyriikatkin ovat onnistuneet ja niissä on oikea eeppinen tunnelma ilman Kalevalaakin. Joutsen petraa murinoitaan joka levyllä ja alkaa olla todella uskottava esim. Daughter of Hate:n kertsissä.

Tuli sellainen fiilis, että tää pitää kokea black boxissa...Anneke voisi taas tulla piipahtamaan Suomessa.
Hetzer
Viestit: 648
Liittynyt: 07 Huhti 2010, 15:49
Paikkakunta: Tamperkele

01 Kesä 2018, 16:16

We Accursed saa aikaan alussa vahvoja western-viboja, Tomi Joutsen ratsastaa kaupunkiin 8)
Jussi
Viestit: 9613
Liittynyt: 28 Elo 2002, 20:10
Paikkakunta: Oulu (Rollo)

01 Kesä 2018, 18:43

Shadowplay kirjoitti:
25 Touko 2018, 09:32
Eikös Circle-levyllä ollut niitä bonuksia useampia? 5 kappaletta eri versioilla?
Juurikin näin, mikä oli ärsyttävyyden lisäksi erikoinen ratkaisu, kun itse varsinaisella albumilla oli vain 9 biisiä -mikä aika harvinaista bändille.

Honeyflow on melkein kuin uuden albumin Come The Spring, onneksi ei kuitenkaan aivan yhtä hyvä että se pitäisi fyysisenä saada haltuun vrt. UTRC-digipak.
Esko-Juhani Räkä
Viestit: 10
Liittynyt: 26 Tammi 2012, 16:18

01 Kesä 2018, 22:59

Levyn ilmestymisestä saakka on takana helvetisti kuuntelua. Ihan ekana täytyy sanoa, että platta ei ole ihan yhtä hyvä kuin edellinen, mutta luultavasti toiseksi paras Joutsenen ajan levy edeltäjänsä jälkeen. Aiemmistakin muutamat ovat jees, mutta eivät kokonaisuuksina yhtä hyviä kuin kaksi viimeistä.

Ensimmäiset 5 biisiä ovat oikeastaan kaikki 5/5 -kamaa. Wrong Directionia on paljon kritisoitu, mutta itse diggaan ajoittain myös tästä Amojen "kaupallisemmasta" kamasta. Pirusti parempi kuin edellisen levyn Sacrifice, joka toimitti samaa roolia Under the Red Cloudilla.

Seuraavista viidestä biisistä ainoastaan We Accursed ja päätöskappale Pyres on the Coast jättävät edelleen hieman keskinkertaiset tunnelmat, mutta muut kolme ovatkin sitten pirun kovia.

Bonareista Opun As Mountains Crumble ei edelleenkään ihan täysin iske, mutta Kallion Brother and Sister olisi hyvin voinut pudottaa (saman herran säveltämän) heikomman We Accursedin varsinaiselta levyltä.

Koivusaarelta ei lainkaan sävellyksiä tällä levyllä. Vähän pettymys, sillä herra sävellykset edellisellä levyllä (ja oikeastaan aina muutenkin) olivat erinomaisia. Bonari Come the Spring on käsittämättömän loistava.

Oikein hyvä levy on tämä.
Hetzer
Viestit: 648
Liittynyt: 07 Huhti 2010, 15:49
Paikkakunta: Tamperkele

02 Kesä 2018, 05:02

Tuosta Wrong Directionista, kuuntelin sen ilmestyessään kerran ja vaikutti juuri perus sinkkujulkaisulta raskaamman Been jälkeen. Nyt levyä kuunnellessa ko biisi soljuu mukana saumattomasti eikä ns hittihakuisuus iske korvaan samalla tavalla kuin irtonaisena kuunneltuna. Ainoa asia mikä on ihan snadisti alkanut ärsyttää on suomenkielinen lausunta, onneksi tuota ei löydy kuin yhdestä biisistä.
RäikeäSammakko
Viestit: 18
Liittynyt: 03 Kesä 2017, 20:35

02 Kesä 2018, 11:09

Amorphista ei ole aiemmin tullut pahemmin kuunneltua, mutta Queen of Timea edeltävän albumin olen kuullut, ja kyllä tämä QoT pesee sen mennen tullen. Tässä kiekossa ei ole yhtäkään huonoa biisiä, kaikista biiseistä pidän mikä on harvinaista. Ainoa moitteeni että bändi on tehnyt idioottimaisen ratkaisun ja jättänyt parhaimman biisin Honeyflown japanilaiselle versiolle.
sakis
Viestit: 174
Liittynyt: 02 Syys 2011, 23:08
Paikkakunta: Oulu

02 Kesä 2018, 13:55

RäikeäSammakko kirjoitti:
02 Kesä 2018, 11:09
Amorphista ei ole aiemmin tullut pahemmin kuunneltua, mutta Queen of Timea edeltävän albumin olen kuullut, ja kyllä tämä QoT pesee sen mennen tullen. Tässä kiekossa ei ole yhtäkään huonoa biisiä, kaikista biiseistä pidän mikä on harvinaista. Ainoa moitteeni että bändi on tehnyt idioottimaisen ratkaisun ja jättänyt parhaimman biisin Honeyflown japanilaiselle versiolle.
Tiedä parhaasta mutta levyn top kolmoseen yltää ainakin. Luultavasti bonukset on päättänyt tuottaja Bogren.
Phage
Viestit: 222
Liittynyt: 14 Huhti 2008, 14:57

03 Kesä 2018, 09:54

Oisko jollakin linkkiä tuohon jaappan-bonariin? ATK-taidot on tasoa Spotify ja kun sieltä ei löydy...
Sabbathman
Viestit: 4883
Liittynyt: 03 Joulu 2009, 04:40
Paikkakunta: Seinäjoki

03 Kesä 2018, 10:19

Phage kirjoitti:
03 Kesä 2018, 09:54
Oisko jollakin linkkiä tuohon jaappan-bonariin? ATK-taidot on tasoa Spotify ja kun sieltä ei löydy...
Tuosta kuunteluun:



Tuosta talteen:

http://youtubemp3.to/
Oss1
Viestit: 576
Liittynyt: 13 Loka 2007, 20:30
Viesti:

08 Kesä 2018, 15:23

Amorphis ei ole ensimmäinen Jäniksen vuotta suomalaisessa rokkimusiikissa tapaileva yhtye. Paras se kuitenkin on.


Hetzer
Viestit: 648
Liittynyt: 07 Huhti 2010, 15:49
Paikkakunta: Tamperkele

09 Kesä 2018, 18:01

Hyvin toimii uudet livenä @South Park
Sabbathman
Viestit: 4883
Liittynyt: 03 Joulu 2009, 04:40
Paikkakunta: Seinäjoki

24 Kesä 2018, 15:05

On tämä jännä levy. Noin puolet sopii parhaiten Nummirockin ja Pakkahuoneen lauteille ja puolet taas jonnekin kansanmusiikkijuhlille tai jazz-tapahtumaan. Amorphis muuntautuu aina levyltä levylle ja kulkee omia polkujaan vanhat ja uudet fanit perässään. Oman genrensä hallitsija, siinäpä se.
Sabbathman
Viestit: 4883
Liittynyt: 03 Joulu 2009, 04:40
Paikkakunta: Seinäjoki

08 Heinä 2018, 23:33

Tuskin tulee kellekään yllätyksenä se, että Amorphis voisi aivan hyvin vetää yhden erikoisrundin pelkästään myös Joutsenen ajan biiseillä, sen verran kovaa kamaa löytyy jo 7 levyn matkalta! Kävin nyt tässä parin päivän aikana näitä mainioita levyjä läpi ja valitsin jokaiselta levyltä 7 biisiä tulevaan teemasettiin (Joutsen = 7 kirjainta, hmm), mutta en nyt sitä laita tähän vaan jos valitsisin tuostakin ryhmästä vain 3 suosikkibiisiä per levy ja tietyllä jaottelulla niin keikkasetti olisi valtava!

The Bee (5:30)
Death Of A King (5:14)
Shades Of Gray (5:28)
Mermaid (4:24)
Majestic Beast (4:19)
Enigma (3:34)
Same Flesh (4:41)

Amongst Stars (4:50)
Sacrifice (3:56)
Enchanted By The Moon (5:32)
Beginning Of Time (5:50)
Sky Is Mine (4:20)
Weaving The Incantation (4:57)
Perkele (God Of Fire) (3:31)

House Of Sleep (4:10)
Wrong Direction (5:09)
Silent Waters (4:50)
Come The Spring (3:27)
My Enemy (3:25)
Hopeless Days (5:08)
Silver Bride (4:13)

DVD tälläisestä setistä, esim. Pakkahuoneella kuvattuna niin maksuun menee.
Sabbathman
Viestit: 4883
Liittynyt: 03 Joulu 2009, 04:40
Paikkakunta: Seinäjoki

22 Marras 2018, 23:04

Sabbathman
Viestit: 4883
Liittynyt: 03 Joulu 2009, 04:40
Paikkakunta: Seinäjoki

24 Marras 2018, 13:28

Amorphis latasi täpötäydelle Rytmikorjaamolle Mustan Talvisen Perjantai-Päivän kunniaksi sellaisen keikan että oksat pois, nyt homma todellakin "lähti kuin hauki rannasta"!!! Settilista painottui voimakkaasti Joutsenen aikaan, parhaita vetoja tuli näiltä uusimmilta levyiltä, kuuluisimmat hitit saivat porukkaan vauhtia, yhteishuudossa oli ääntä, ja meille vanhoille faneille paketti kruunattiin bändin ykkösklassikolla. Tämä oli nyt todella hyvä, odotukset lunastettiin ja enemmänkin. Omalta osaltani Rytmikorjaamon keikat tältä vuodelta päättyivät tähän kovan luokan esitykseen. Kiitos ja hatunnosto!
Vastaa Viestiin